Millaista oli 80-luvulla?
Etenkin teininä. Jos olit teini 80-luvulla, millaista se oli? Vaatteet, musiikki, vapaa-aika...? Itse en elänyt silloin, joten kiinnostaisi tietää.
Kommentit (881)
Kaikki ei ollut paremmin, ainoastaan ihmiset.
Ja se oli aika paljon se.
Vierailija kirjoitti:
niin, eikä lapsia hakattu kuoliaiksi luokkakaverien toimesta,
Sen sijaan 80-luvulla tapahtui mm.
- Turun koulusurma 1981 (18-vuotias lukiolainen surmasi miesopettajan lyömällä lapiolla kesken koulupäivän)
- Kannelmäen bunkkerisurma 1984 (12-vuotias puukotettiin kuoliaaksi ja tekijäksi paljastui hänen samanikäinen kaverinsa)
- Raumanmeren koulusurmat 1989 (14-vuotias poika ampui kaksi luokkakaveriaan pistoolilla kesken tunnin)
Ja samalla tavalla kauhisteltiin jokaisen tapauksen jälkeen, että "tällaista ei ollut kyllä ennen, ennen oli kaikki paremmin".
Jokainen on kokenut sen omalla tavallaan. Mulle siihen liittyy olennaisesti ulkomailla opiskelu, en enää ihan teini tietenkään ollut, vaan 20-24-vuotias. Kova hinku oli yleensäkin päästä katselemaan muita maisemia, muunlaista elämää. Maailma tuntui jotenkin avautuvan. Töitä sai jos jaksoi hakea, aina se ei ollut ihan helppoa silloinkaan, piti mennä kahdesti Tukholmaan asti, mutta sain kuitenkin joka kesä jonkinlaisen kesäduunin. Joku jo väitti, että rahaa riitti ja lainaa sai, no ei sekään kaikkia koskenut, itse olen aina joutunut elämään aika niukasti, enkä ottanut velkaa muuta kuin pakollisen opintolainan, jota ilman en olisi pärjännyt. Tarkoitan tällä vain sitä, ettei nyt ihan koko kansa törsäillyt menemään kasarillakaan, kuten myöhemmin meitä syyllistettiin.
Koin 80-luvun avartumisen ja toivon aikana, liennytys eteni, perestroika ja glasnost pehmensi itänaapurin linjaa ja muurien murtuminen oli enää ajan kysymys. Vähemmistöt pääsivät esiin myönteisessä valossa, ehkä nykyaikaan verraten vielä homoille naureskeltiin jms, silti hyvää kehitystä tapahtui. Hetken aikaa näytti siltä, että rasismi loppuisi, samoin idän ja lännen vastakkainasettelu ja ydinsodan uhka. Vaikutti siltä, että kaikilla rintamilla mentäisiin parempaan ja koittaisi rauhan, vapauden ja sopusoinnun aika. Miten tämä kaikki sitten sössittiin ja päädyttiin nykytilanteesseen, siinä olisi tutkittavaa.
Vierailija kirjoitti:
niin, eikä lapsia hakattu kuoliaiksi luokkakaverien toimesta, vaikka en yhtään väitä etteikö -80 luvulla olisi ollut myös fyysistä kiusaamista, mutta nykyisin ihan liikaa saa lukea lapsista, jotka ovat erityisen tunnekylmiä ja väkivaltaisia
-80 luvulla kontrolloitiin ihmisiä enemmän, liekö siinä yksi pieni syy näihin eroihin. Oltiin myös enemmmän kollektivisia.
-80 luvullahan oli jo tietokoneita, mutta hyvin harvalla. puhun nyt toki -80 luvun loppupuolesta.
Kyllä meidän ala-asteella vähän väliä selviteltiin välejä koulun jälkeen. Melkein joka kerta veri lensi. silloin todettiin että pojat on poikia ja isät oli ylpeitä että asiat selvitetään. nykyään ei ole isiä ja soitetaan poliisit ja poliisi miettii miten asia nyt oikeastaan liittyy heihin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
niin, eikä lapsia hakattu kuoliaiksi luokkakaverien toimesta,
Sen sijaan 80-luvulla tapahtui mm.
- Turun koulusurma 1981 (18-vuotias lukiolainen surmasi miesopettajan lyömällä lapiolla kesken koulupäivän)
- Kannelmäen bunkkerisurma 1984 (12-vuotias puukotettiin kuoliaaksi ja tekijäksi paljastui hänen samanikäinen kaverinsa)
- Raumanmeren koulusurmat 1989 (14-vuotias poika ampui kaksi luokkakaveriaan pistoolilla kesken tunnin)Ja samalla tavalla kauhisteltiin jokaisen tapauksen jälkeen, että "tällaista ei ollut kyllä ennen, ennen oli kaikki paremmin".
Silloin syy oli hevi musiikissa, tv ohjelmissa. 90 luvulla se o li tietokone pelit ja nykyään se on netissä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen suuresti, mitä tässä yhteiskunnassa on sössitty 80-luvun jälkeen näin pahasti, että moista palvelua on aivan turha kuvitella lastensa saavan!
Mihin rahat nykypäivänä on oikein kulutettu?
Eläkeläisiin. Väestörakenteen muutos, vaikkakkan ei ainoa tekijä, on silti tärkein yksittäinen tekijä siinä, että rahaa tuntuu olevan käytettäväksi noihin kouluterveydenhuollon kaltaisiin asioihin vähemmän kuin ennen.
Paradoksaalisesti juuri siksi, että Suomessa terveydenhuolto on toiminut niin pitkään niin hyvin kuin on, ihmiset elävät vanhemmiksi kuin järjestelmän taloudellista kantokykyä arvioivia laskelmia tehtäessä oli oletettu, ja niinpä ne laskelmat ovat pettäneet.
Tätä kaikkea vain harvemmin sanotaan ääneen, koska eläkeläiset ovat niin kiusallisen epäsopiva ryhmä esim. someraivon kohteeksi.
Kaikki oli harmaata ja kaikesta piti vaan selviytyä.
Terveydenhoito oli sinne päin ja monet vaivat piti vaan kärsiä
1980-luvun lopussa Sanna Marin oli pieni lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
niin, eikä lapsia hakattu kuoliaiksi luokkakaverien toimesta,
Sen sijaan 80-luvulla tapahtui mm.
- Turun koulusurma 1981 (18-vuotias lukiolainen surmasi miesopettajan lyömällä lapiolla kesken koulupäivän)
- Kannelmäen bunkkerisurma 1984 (12-vuotias puukotettiin kuoliaaksi ja tekijäksi paljastui hänen samanikäinen kaverinsa)
- Raumanmeren koulusurmat 1989 (14-vuotias poika ampui kaksi luokkakaveriaan pistoolilla kesken tunnin)Ja samalla tavalla kauhisteltiin jokaisen tapauksen jälkeen, että "tällaista ei ollut kyllä ennen, ennen oli kaikki paremmin".
Silloin syy oli hevi musiikissa, tv ohjelmissa. 90 luvulla se o li tietokone pelit ja nykyään se on netissä.
Ja vain netti (tai some) on ihan oikeasti syypää.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki oli harmaata ja kaikesta piti vaan selviytyä.
Terveydenhoito oli sinne päin ja monet vaivat piti vaan kärsiä
HAHAHAAA! Nyt oli VMP.
80-luvulla terveydenhuoltoon pääsi aina, jonottamatta ja kävelemällä. Jopa hammaslääkäriin pääsi julkisella soittamalla.
- Suomi oli irti suuren maailman konflikteista. Ei pelätty Neuvostoliittoa.
- Ei ollut nykyisen kaltaista vihakulttuuria.
- Puoluekannatusta ei tarvinnut hävetä tai pelätä.
- Koulukiusaamista oli silloinkin, joka on jatkunut näihin päiviin asti, mutta pahentuen. Aiemmin äärimmäisen harvoin hakattiin raa'asti, tai vietiin henki, tai nöyryytettiin joukolla.
- Vaatteita ei varastettu päältä.
- Olit hevari, rokkari, teddy tai punkkari, niin heidän välillään ei ollut merkittävää vihakulttuuria.
- Seksuaalivähemmistöön kuuluvat oli enimmäkseen omissa oloissaan ja myös kaapissa. Suhtautuminen heihin oli reippaasti aliarvostavaa ja halveksivaa.
- Ei ollut sateenkaari-ideologiaa, ei wokea, eikä muitakaan vastaavia äärivasemmistolaisia vihailmiöitä.
- Ihmisillä tuntui riittävän töitä ja oli vähemmän näkyvää köyhyyttä. Itselläni pisin työttömyysjakso ennen vuotta 2008 oli n. 3 viikkoa.
- Lapset ja varhaisnuoret elivät lasten ja nuorten normaalia elämää. Ei meikkailtu ja kuljettu paljastavissa vaatteissa.
- Translapsia ja nuoria ei vedetty drag-kulttuuriin, eikä heille tuputettu sateenkaari-ideologiaa.
- Pimeälläkin uskalsi kulkea yksin.
Eroja on valtavasti, joista voisi kirjoittaa kirjan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parikymppiset ongelmaiset nuoret miehet seurustelivat 13-15v tyttöjen kanssa.
Ylästeelta hakivat auton kyytiin.
Ei tarvinnut jännäpoikien syytettä pelätä.
Tällaista oli vielä 90-luvulla, muistan yläasteelta kun luokallamme ollutta tyttöä haettiin koululta sellaisen törkeän karvanoppa jumputusauton kyytiin. Kasiluokalla oli tuo tyttö ja kuski joku parikymppinen, ehkä yli, ja voi helvetti miten törkeännäköiseksi tuon tytön kaula oli syötynä.
Meidänkin luokalla 15-vuotias tyttö seurusteli 25 v. tyypin kanssa. Oli vielä tosi leuhkana siitä. Aina iltapäivisin se heppu oli vastassa Datsunillaan sitä tyttöä, taisi aamulla tuoda kouluunkin. Sitten tuli bänät ja tyttö pyöräili taas koulumatkat.
Monet ovat sanoneet täällä, että maailma avautui. Se on totta. Yhä useampi pääsi ulkomaan matkalle, jopa sille ensimmäiselle, jotkut lähtivät ulkomaille töihin tai opiskelemaan.
Nuo olivat asioita, joista usein myös haaveiltiin. Voi kun pääsisin ulkomaille, jne.
80-luvulla suomalaista vaateteollisuutta ei oltu vielä ajettu alas.
Löytyi hyviä, hyvin tehtyjä suomalaisia vaatteita joka ikäryhmälle. Samoin kenkiä.
Sitten oli tietenkin jo ketjumyymälöitä, joissa varsinkin nuorisolle oli tarjolla muodikkaita vaatteita, jotka oli tehty ulkomailla. Mm. Seppälä oli tällainen. Ne vaatteet noudattelivat kansainvälistä nuorisomuotia, tosin jos kävi Tukholman risteilyllä H&M- liikkeissä, niin sieltä sai vielä muodikkaammat vaatteet. Sitä liikettä ei vielä Suomesta löytynyt.
Vierailija kirjoitti:
Elämä kasarilla oli monin tavoin parempaa kuin nykyisin, mutta teini-iän kokemukseni eivät olleet hyviä. Kävin itse aivan kammottavan yläasteen, jossa kiusaaminen rehotti, eikä siihen puututtu mitenkään siihen aikaan. Valtaa pitivät kovikset. Jos sait kokeesta ysin, piti olla ihan hiljaa, muuten alkoi kiusaaminen. Jos olit kiltti ja hyvä koulussa, et todellakaan saanut meikata, siitä päättivät nämä järjen jättiläiset.
Omalla yläasteella oli kaikki tämä sama, mutta lisäksi vielä sen yläasteen opo oli lääppivä ja kyyläävä ihan täysi pedari. Joutuivat sen uhriksi yhtä lailla ne kiusaavat kovistytötkin, mutta ei heille eikä minulle eikä kenellekään muullekaan tullut mieleen, että asialle olisi voinut yrittää tehdä jotain. Se kertoo ehkä kaikkein eniten - vielä tuota kiusaamiseen puuttumattomuuttakin enemmän - siitä, miten erilaista aikaa 80-luku oli nykyiseen verrattuna.
Ja tuotakin oli jonkun pitänyt alapeukuttaa saadakseen sisältöä elämään, voi hyvä jumala.
Soitimme rokkia sienipilven varjossa,mutta ei tuntunut missään,hyvä meininki kuiteskii,halpaa punkkua sotaveteraanien kanssa,kuunellen heidän tarinointaan,he olivat niitä spurguja,hyljätyt sotaveteraanit , ainoa ystävä inha sorbus
Vierailija kirjoitti:
- Suomi oli irti suuren maailman konflikteista. Ei pelätty Neuvostoliittoa.
- Ei ollut nykyisen kaltaista vihakulttuuria.
- Puoluekannatusta ei tarvinnut hävetä tai pelätä.
- Koulukiusaamista oli silloinkin, joka on jatkunut näihin päiviin asti, mutta pahentuen. Aiemmin äärimmäisen harvoin hakattiin raa'asti, tai vietiin henki, tai nöyryytettiin joukolla.
- Vaatteita ei varastettu päältä.
- Olit hevari, rokkari, teddy tai punkkari, niin heidän välillään ei ollut merkittävää vihakulttuuria.
- Seksuaalivähemmistöön kuuluvat oli enimmäkseen omissa oloissaan ja myös kaapissa. Suhtautuminen heihin oli reippaasti aliarvostavaa ja halveksivaa.
- Ei ollut sateenkaari-ideologiaa, ei wokea, eikä muitakaan vastaavia äärivasemmistolaisia vihailmiöitä.
- Ihmisillä tuntui riittävän töitä ja oli vähemmän näkyvää köyhyyttä. Itselläni pisin työttömyysjakso ennen vuotta 2008 oli n. 3 viikkoa.
Huomaa että et ole elänyt 80 lukua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä kasarilla oli monin tavoin parempaa kuin nykyisin, mutta teini-iän kokemukseni eivät olleet hyviä. Kävin itse aivan kammottavan yläasteen, jossa kiusaaminen rehotti, eikä siihen puututtu mitenkään siihen aikaan. Valtaa pitivät kovikset. Jos sait kokeesta ysin, piti olla ihan hiljaa, muuten alkoi kiusaaminen. Jos olit kiltti ja hyvä koulussa, et todellakaan saanut meikata, siitä päättivät nämä järjen jättiläiset.
Omalla yläasteella oli kaikki tämä sama, mutta lisäksi vielä sen yläasteen opo oli lääppivä ja kyyläävä ihan täysi pedari. Joutuivat sen uhriksi yhtä lailla ne kiusaavat kovistytötkin, mutta ei heille eikä minulle eikä kenellekään muullekaan tullut mieleen, että asialle olisi voinut yrittää tehdä jotain. Se kertoo ehkä kaikkein eniten - vielä tuota kiusaamiseen puuttumattomuuttakin enemmän - siitä, miten erilaista aikaa 80-luku oli nykyiseen verr
ei voinut olla pedari jos teini ikäisistä oli kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Kirjaimellisesti KAIKKI oli paremmin
Kyllä, kaikki!
Onnea, hyvinvointia, mahdollisuuksia, töitä, turvallisuutta. Kaikkea! Suomen kultakausi kautta aikain!
niin, eikä lapsia hakattu kuoliaiksi luokkakaverien toimesta, vaikka en yhtään väitä etteikö -80 luvulla olisi ollut myös fyysistä kiusaamista, mutta nykyisin ihan liikaa saa lukea lapsista, jotka ovat erityisen tunnekylmiä ja väkivaltaisia
-80 luvulla kontrolloitiin ihmisiä enemmän, liekö siinä yksi pieni syy näihin eroihin. Oltiin myös enemmmän kollektivisia.
-80 luvullahan oli jo tietokoneita, mutta hyvin harvalla. puhun nyt toki -80 luvun loppupuolesta.