Lapsettomuus sattuu h*lvetisti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun kantsii etsiä asioiden positiivinen puoli. Voithan sinä ryhtyä vaikka lastenhoitajaksi. Varmasti on perheitä, jotka tarvitsee hoitajaa silloin tällöin.

Vai että vielä lapsenpiiaksi pitäisi ryhtyä muille. Ensin tulee mieleen, että onpa sulla otsaa.Todenäköisesti olet kuitenkin vain ymmärtämätön ja ajattelematon. Ehkä jossain määrin empatiakyvytön myös.

Ymmärrän tahattomasti lapsettoman tuskan, vaikka olen itse äiti. Se tuska vastaa perheenjäsenen menetystä. Toisten ihmisten  pienet lapset yleensä vain muistuttavat surusta ja saattavat lisätä tuskaa. On röyhkeää ja ymmärtämätöntä ehdottaa yleispätevänä ratkaisuna, että voithan sä sit hoitaa muiden lapset. Ikään kuin se korvaisi oman lapsen.

Mutta jos sitä omaa lasta ei saa, vaihtoehto voi olla viettää aikaa tuttujen l

Se, että haluaa oman lapsen, ei automaattisesti tarkoita, että pitäisi muiden lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin ilman lapsia pärjää. Paljon niistä on melua ja haittaa. Varsinkin murrosikäisinä sietämättömiä. Maailmassa on vakava liikakansoitusongelma.

      Jos elämän tarkoitus on lapsen saaminen, on se äidin läheisriiippuvuus lapselle tuskallinen taakka. Apina selässä. Tai virtahepo olohuoneessa.

Kaikki lapset eivät ole meluisia ja murrosikäkin voi olla helppo. Näin meillä. Lasten kanssa oli kivaa, paitsi yöherätykset, joita meillä oli usein. Mutta se huoli lapsesta terveys, kiusaamiset, koulu, kaverit, mielenterveys, hullut, liikenne, ensikokeilut viinan kanssa ja niin edelleen. Lapseni ovat ihania ja rakastan heitä, mutta ajattelen välillä, että huomattavasti vähemmän olisin ollut huolissani ilman heitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata takertua mihinkään. Halusi lapsia tai ei. Ei lapsi tee sinua lopultakaan onnelliseksi, ap. Sen kertoo jo viestisi kirjoitustyyli. Sinä haluat, sinä tarvitset, sinun pitää saada. Mieti, mitä siinä niin kovasti haluat. Jos kyseessä ei olisi lapsi, haluaisit todennäköisesti jotain toista asiaa yhtä kovasti. Kyse on sinun halustasi, ei siitä varsinaisesta kohteesta.

 

Okei. Käsittääkseni on ihan normaali tilanne, että perheen perustaminen lähtee siitä, että halutaan perustaa se perhe.

 

On, mutta jos perheen haluaa, ei se lapsen saaminen ole mikään edellytys siihen. On olemassa monenlaisia perheitä. Onko esim. totaali-yh yhden lapsensa kanssa enemmän perhe kuin vela-pariskunta?

Kyllä, olen yh-äiti

Lähtöjärjestystä ei tiedä kukaan. Lapsesi voi kuolla ennen sinua. 

Ihminen voi toivoa koko sydämestään lasta ja toiveen toteuduttua huomata, ettei vanhemmuus olekaan sellaista joksi hän sen kuvitteli. Koskaan ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo. Voi myös käydä hyvinkin.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen voi toivoa koko sydämestään lasta ja toiveen toteuduttua huomata, ettei vanhemmuus olekaan sellaista joksi hän sen kuvitteli. Koskaan ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo. Voi myös käydä hyvinkin.

 

Yleensä se on paljon enemmän, mitä osasi kuvitellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen voi toivoa koko sydämestään lasta ja toiveen toteuduttua huomata, ettei vanhemmuus olekaan sellaista joksi hän sen kuvitteli. Koskaan ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo. Voi myös käydä hyvinkin.

 

Yleensä se on paljon enemmän, mitä osasi kuvitellakaan.

Niin, paljon enemmään vaivaa, venymistä, joustamista, kompromisseja, omien tarpeiden syrjään laittamista vuosiksi eteenpäin, jopa tuskaa, turhautumista ja pettymystä.

Kamalaa jos elämän ainut tarkoitus on lapsi. Olen vapaaehtoisesti lapseton enkä ole katunut päivääkään. Ihanaa kun ei ole lapsia. Et ole ajatellut vaikka adoptoida? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen voi toivoa koko sydämestään lasta ja toiveen toteuduttua huomata, ettei vanhemmuus olekaan sellaista joksi hän sen kuvitteli. Koskaan ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo. Voi myös käydä hyvinkin.

 

Yleensä se on paljon enemmän, mitä osasi kuvitellakaan.

Niin, paljon enemmään vaivaa, venymistä, joustamista, kompromisseja, omien tarpeiden syrjään laittamista vuosiksi eteenpäin, jopa tuskaa, turhautumista ja pettymystä.

Tätäkin osaltaan, tietysti. Mutta eihän ihmiset tekisi lapsia, jos se ei antaisi enemmän kuin ottaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä kommentteja odotat tähän?

 

Vertaistukea kai, että miten tästä pääsee muka elämässä eteenpäin. Kun tuntuu niin toivottomalta ja ajattelee vain kuolemaa. Ja halusin kertoa, että miltä lapsettomuus voi tuntua. Kun täälläkin päivitellään lapsettomuutta.

Ap

Elät jossain kuplassa, jossa kuvittelet kaikilla olevan lapsia ja ettei elämässä ole mitään muuta kuin lapsiperheitä. Lisäksi kuvittelet, että ne lapset jotenkin automaattisesti tekisivät sinut onnelliseksi, vaikka tosiasiassa on paljon syystä tai toisesta lapsettomia, eikä kenenkään onnellisuus ole lapsista kiinni. Kannattaa miettiä mitkä kaikki asiat elämässäsi on hyvin ja asettaa itselleen muitakin unelmia ja tavoitteita.

Mikä on tämä oletus, että lapsi tekisi yhtään onnellisemmaksi? Entä jos ihan vain haaveilee perheestä, ihmissuhteista ja haluaa ottaa vastaan sen mitä tulee? Onko sinulla lapsia vai mistä kokemuksesta kirjoitat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen voi toivoa koko sydämestään lasta ja toiveen toteuduttua huomata, ettei vanhemmuus olekaan sellaista joksi hän sen kuvitteli. Koskaan ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo. Voi myös käydä hyvinkin.

 

Yleensä se on paljon enemmän, mitä osasi kuvitellakaan.

Niin, paljon enemmään vaivaa, venymistä, joustamista, kompromisseja, omien tarpeiden syrjään laittamista vuosiksi eteenpäin, jopa tuskaa, turhautumista ja pettymystä.

Ja sitten kuitenkin parasta mitä on ikinä tapahtunut ja suurin rakkauden ja ihmetyksen tunne mitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen voi toivoa koko sydämestään lasta ja toiveen toteuduttua huomata, ettei vanhemmuus olekaan sellaista joksi hän sen kuvitteli. Koskaan ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo. Voi myös käydä hyvinkin.

 

Yleensä se on paljon enemmän, mitä osasi kuvitellakaan.

Niin, paljon enemmään vaivaa, venymistä, joustamista, kompromisseja, omien tarpeiden syrjään laittamista vuosiksi eteenpäin, jopa tuskaa, turhautumista ja pettymystä.

Ja sitten kuitenkin parasta mitä on ikinä tapahtunut ja suurin rakkauden ja ihmetyksen tunne mitä on.

Jollekin on, jollekin ei. Esim. minä en kestäisi hetkeäkään äidin roolissa. Ei vain tunnu omalta.

Kaikkea hyvää sinulle ap, ja pahoittelut kurjasta ketjusta.

Oman näkemykseni perusteella miehesi on ehkä suurin tekijä nyt tilanteessanne, jos ei halua edes yrittää hoidoilla. Asioista olisi nyt hyvä keskustella ja jos tämä ei johda mihinkään, niin miettiä elämää eteenpäin. Kun olet iäkkäämpi, niin pystyisitkö hyväksymään sen, ettet miehen päätöksellä päässyt edes kokeilemaan, onnistuisiko raskaus hoidoilla? Entä jos mies jossain vaiheessa haluaakin erota, ja sinulle liian myöhäistä enää yrittää hoitoja?

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea hyvää sinulle ap, ja pahoittelut kurjasta ketjusta.

Oman näkemykseni perusteella miehesi on ehkä suurin tekijä nyt tilanteessanne, jos ei halua edes yrittää hoidoilla. Asioista olisi nyt hyvä keskustella ja jos tämä ei johda mihinkään, niin miettiä elämää eteenpäin. Kun olet iäkkäämpi, niin pystyisitkö hyväksymään sen, ettet miehen päätöksellä päässyt edes kokeilemaan, onnistuisiko raskaus hoidoilla? Entä jos mies jossain vaiheessa haluaakin erota, ja sinulle liian myöhäistä enää yrittää hoitoja?

Mikä ketjussa on sinun mielestäsi niin kurjaa? Sekö, että kaikki eivät jaa lapsen saamisen ylitsevuotavaa autuutta ja onnea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea hyvää sinulle ap, ja pahoittelut kurjasta ketjusta.

Oman näkemykseni perusteella miehesi on ehkä suurin tekijä nyt tilanteessanne, jos ei halua edes yrittää hoidoilla. Asioista olisi nyt hyvä keskustella ja jos tämä ei johda mihinkään, niin miettiä elämää eteenpäin. Kun olet iäkkäämpi, niin pystyisitkö hyväksymään sen, ettet miehen päätöksellä päässyt edes kokeilemaan, onnistuisiko raskaus hoidoilla? Entä jos mies jossain vaiheessa haluaakin erota, ja sinulle liian myöhäistä enää yrittää hoitoja?

Mikä ketjussa on sinun mielestäsi niin kurjaa? Sekö, että kaikki eivät jaa lapsen saamisen ylitsevuotavaa autuutta ja onnea?

Miksi pitää siinä vaiheessa osallistua keskusteluun, jos ei asia koske itseään? Ja ketjussa ollut myös ihan suoria ilkeilyjä, jotka löydät varmaan ihan itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummilapsitoiminta on avustustapa, jolla tuetaan kehitysmaiden lapsia. Kummi voi olla yksittäinen ihminen, perhe, koululuokka, seurakunta, yhteisö tai yritys. Kummisuhde on määräaikainen, ja usein sen tarkoitus on kestää koulunkäynnin loppuun saakka tai kun lapsi alkaa tulla toimeen itsenäisesti.

Meillä oli kaksi kummilasta, ja karvainen lapsi (kissa) emme saaneet lasta, mutta se että voi tarjota jollekkin paremman elämänalun lohdutti.

Ihmetyttää, miksi ette ensisijaisesti auta suomalaisia lapsia? Mikä vika heissä on, ettei auttaminen kiinnosta? Mainostat ilmeisesti jotain palvelua täällä, mutta auttakaa aina ensisijaisesti naapuriston lapsia ja suomalaisia lapsia.

Itselläni on kummilapsia sen takia, että muuten lapset kuolisivat nälkään ilman tukeani. Suomessa yksikään lapsi ei

Ei vielä. Mutta Katainen, Stubb, Sipilä hallitukset on tehny sellaiset leikkaukset lapsiperheille, että pian kuolee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään ulkoinen ei voi tehdä sinua onnelliseksi ja "oma" lapsi sisältyy tähän sääntöön. Lapsi on vain jotain, mikä tulee kauttasi tähän maailmaan. Jos olet nyt onneton, niin olet onneton myös silloin, kun sinulla on lapsia, ellet ole tehnyt jotain muuttaaksesi asiaa.

Olen itse usein luullut, että jonkin asian puute tekee minusta onnettoman, mutta sitten kun olen sen saavuttanut, niin en ole tullut sen onnellisemmaksi.

Ei varmaa ole kyse ihan tuosta mitä tarkoitat. Lapsi on erilainen toive kuin joku unelmatalo.

Noissa molemmissa on kyse vain kuolemanpelosta.

Lasta voi rakastaa vaikkei sitä ole itse tehnyt. Raskaus ja synnytys eivät ole sellaisia khuippuokemuksia, että niistä vaille jääntiä kannattaisi surra. Pikemminkin ne ovat mielen ja ruumiin runtelevaa paskaa, jota suotta ihannoidaan.

Mutta voimia sinulle, että pääset surustasi yli. Käytä sen jälkeen rakkautesi niiden lasten  hyväksi, joista kukaan ei välitä.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua, ap, olen itsekin samassa tilanteessa. Ollaan puolison kanssa yritetty lasta 3,5 vuotta. Yksi keskenmeno oli 2,5 vuotta sitten. Toivon, että vielä tärppäisi, vaikka aika epätoivoinen olo alkaa olla.

Tsemppiä ja voimia kaikille tahattomasta lapsettomuudesta kärvisille.

N28

Joskus naisen munasolu vain hylkii joidenkin miesten siittiöitä. Jos ei löydy mitään muuta syytä, niin tästäkin voi olla kyse.

On paljon näitä nepsytypsyöpsy lapsia. Tehdään väkisin hedelmöityshoidoilla?

Jotenkin tuntuu, että jos lapsi ei *luonnollisin menetelmin lähde ns. alulle* taistelee biologia jotenkin vastaan.

Yhteen sopimattomat geenit, geeniperimäsairaudet, hormoniehkäisyn tai sukupuolitautien aiheuttamat 'tukokset' tms.

Luonnossakin eläimillä elinkelvoton sikiö/alkio menee kesken.

Ihminen luulee olevansa kaikkivoipa. 

Minäkään en pystynyt saamaan lapsia, joten olin aikuisiällä vuosia lastensuojelussa töissä, nykyään päiväkodissa.

Ei lasten tarvitse biologisia olla, kyllä muutenkin voi heistä välittää.

Lapsettomuushoitoja en ikinä edes sekuntiakaan harkinnut. Hyväksyin asian ja se on ihan ok.  Maailmassa on jo valmiiksi paljon lapsia jotka tarvitsevat aikuisen huolenpitoa.

Onni että löysin kumppanin joka halusi elää kanssani parisuhteessa, missä ei ole omia lapsia mutta voi toimia esim tukiperheenä.