Lapsettomuus sattuu h*lvetisti

Syntymä on kuolemantuomio :(

Ei kukaan pysty hillitsemään sikiämistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ap olet vasta 28 (anteeksi, ei tiedä kuka tässä ketjussa on trolli ja kuka ei...), niin ehkä kaikki nyt ei kuitenkaan ole menetetty.

Kauanko olette yrittäneet ja oletteko jo hoidoissa käyneet? Veriarvot yms ainakin tutkittu?

Oli yritetty jo lähes kolme vuotta, kun olin varailemassa yksityiseltä toimenpideaikaa, olisiko ollut munajohtimien aukiolotutkimus tms, kun tulin spontaanisti raskaaksi. Miksi juuri silloin, en tiedä. 

 

Tässä hieman taustaa: Luonnollisen raskauden yrittäminen ei ole minulle mahdollista kipujen (24/7) vuoksi. Kuukautiset vain levittävät endometrioosia. Sitä ei saatu leikkauksessa pois kunnolla ja nyt syksyn aikana on kehittynyt myös adenomyoosi eli käytännössä kohtu menee pilalle. Endometrioosi on ollut minulla nyt 15 vuotta. Se on levinnyt munasarjoihin, kohtuun, kohdun taakse, emättimeen, rakkoon, suolistoon, vatsakalvo

Olen pahoillani tilanteestasi. Oletko varma, että mies haluaa lapsia ensinnäkään? Jos hoidoilla voisi olla jotain toivoa, muttei niihin halua.

Vauva-arjen sujuvuutta voi keskustella ja suunnitella ääneen etukäteen, kuten mitä jos sinulla olisi kipuja? Onko riittävää tukiverkkoa, vai olisiko jokin säännöllinen ostettu lastenhoitopalvelut tyyliin mml:n kautta? Jos se hälventäisi huolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sain ainokaiseni helposti nuorempana, onneksi en ollut viallinen kuten AP.

kaikkien viallisten ei pidäkään lisääntyä ja levittää viallisia geenejään varsinkaan väkisin hedelmällisyyshoidoilla

Hedelmöityshoidoilla saadut lapset ovat hyvissä perheissä ja älykkyydessä korkeimmassa top-20 %:ssa. Esim. Obaman lapset ovat hyvä esimerkki. Tytär on nyt Harvardissa.

Oletko lapseton biologiasi vuoksi vai koska et vaativuutesi vuoksi kelpuuta ketään miestä.

Minulle kerrottiin endon mahdollisuudesta ja mahdollisista seurauksista jo ennen kuin omat kuukautiseni alkoivat. On nimittäin sen verran yleinen ongelma sukumme naisilla, että vanhempani katsoivat viisaammaksi alkaa puhua siitä jo varhain. E-pillerit aloitin jo reilusti alle 20-vuotiaana, ja olen ollut niillä siitä asti, jotta endo ei pääsisi leviämään. Lapsi tulee, jos on tullakseen, kun se aika on. Koen, että olen tehnyt voitavani asian suhteen, ja loppu on minun kontrollini ulkopuolella. 

Vierailija kirjoitti:

Oletko lapseton biologiasi vuoksi vai koska et vaativuutesi vuoksi kelpuuta ketään miestä.

On se vaikea lukea aiemmista kommenteista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni masentaa päätös hankkia lapsia. Raskaus on helvettiä ja sukupuoli lapsella pettymys. Eikä vauva ole edes syntynyt. miksikä halusin lapsen??? Jos se olisi oikeaa sukupuolta kaikki olisi ok. Nauti elämästä.

Tuo lapsi tulee elämässään paljon kärsimään, kun sai äidikseen tuollaisen.

Kauheaa toisten lyttäämistä vaikka netissä ym. kaikkialla puhutaan raskausmasennuksesta mistä tuo kirjoittaja selkeästi kärsii. Pahimpia on muut mammat. Olet luultavasti itse ihan p äiti jos sulla on lapsia. Toivottavasti eivät opi sun kykyjä empatiaan koska sitä ei ole.

ei se lapsen kärsimystä yhtään pienennä vaikka yh-mamman mt ongelmista kirjoitettaisiin kuinka paljon tahansa netissä. hulluilta pitäisi ottaa lapset huostaan ja pakkosterilisaatio.

Ei kannata takertua mihinkään. Halusi lapsia tai ei. Ei lapsi tee sinua lopultakaan onnelliseksi, ap. Sen kertoo jo viestisi kirjoitustyyli. Sinä haluat, sinä tarvitset, sinun pitää saada. Mieti, mitä siinä niin kovasti haluat. Jos kyseessä ei olisi lapsi, haluaisit todennäköisesti jotain toista asiaa yhtä kovasti. Kyse on sinun halustasi, ei siitä varsinaisesta kohteesta.

 

Anteeksi, mutta ap:n ongelma on siis myös mies, ei pelkästään muut asiat. Jos mies ei halua hoitoja, jotka olisivat tuoneet pienen toivonkipinän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä kommentteja odotat tähän?

 

Vertaistukea kai, että miten tästä pääsee muka elämässä eteenpäin. Kun tuntuu niin toivottomalta ja ajattelee vain kuolemaa. Ja halusin kertoa, että miltä lapsettomuus voi tuntua. Kun täälläkin päivitellään lapsettomuutta.

Ap

Riippuu varmasti iästäsi, mitä mahdollisuuksia on, kun tuossa joku ehdotti adoptiota, sijaislapsia jne. En ajattele niin, että täällä päivitellään lapsettomuutta vaan päinvastoin muistetaan koko ajan sanoa, että itsehän en tähän maailmaan lapsia tee ja että se on jokaisen valinta. Lapsettomuudesta kärsineenä tiedän, ettei se todellakaan ole noin. Itse pärjäsin asian kanssa, kun jaksoin iloita ystävien ja sukulaisten lapsista. Voi olla, että haluat ensin käsitellä surun ja pettymyksen vertaistukiryhmässä tai ammattilaisen kanssa ja sitten pohtia, mitkä ovat mahdollisuutesi, jos keinohedelmöityksestä tai adoptiosta ei ole sinulle vaihtoehdoiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä ap tiedät, ettet voi saada omaa lasta? Onko ikää jo liikaa? 

 

Ikää on 28 vuotta. Onko se liikaa, en tiedä. Minulla on niin vaikea endometrioosi, että hedelmöittyminen ei onnistu.

Ap

Mitäs jos sitten oikean kumppanin kanssa istutatte petrimaljalla sinun munasolusi ja miehen sperman ja se sitten laitetaan "valmiiseen ympäristöön" kasvamaan. Hedelmöittymisen vaikeus ohitettu. Iän puolesta ei kriisiä! Olen samanikäinen ja omia hormonejani yritän teroluteilla säätää, jotta kierto säännöllistyisi, antaa sitten paremmat mahkut raskautua kun ovukaationkin voi laskea olevan edes 7 kertaa vuodessa, kun tähän asti kierrot ollut niin pitkiä että hyvä kun neljä ovista vuoteen. Vaikeus tiedossa ja kumppanin kanssa onneksi puhuttu jo että viiden vuoden päästä ei enää ihmetellä asiaa vaan sitten saa jo olla ja minä juoksen klinikalle 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä kommentteja odotat tähän?

 

Vertaistukea kai, että miten tästä pääsee muka elämässä eteenpäin. Kun tuntuu niin toivottomalta ja ajattelee vain kuolemaa. Ja halusin kertoa, että miltä lapsettomuus voi tuntua. Kun täälläkin päivitellään lapsettomuutta.

Ap

Riippuu varmasti iästäsi, mitä mahdollisuuksia on, kun tuossa joku ehdotti adoptiota, sijaislapsia jne. En ajattele niin, että täällä päivitellään lapsettomuutta vaan päinvastoin muistetaan koko ajan sanoa, että itsehän en tähän maailmaan lapsia tee ja että se on jokaisen valinta. Lapsettomuudesta kärsineenä tiedän, ettei se todellakaan ole noin. Itse pärjäsin asian kanssa, kun jaksoin iloita ystävien ja sukulaisten lapsista. Voi olla, että haluat ensin käsitellä surun ja pettymyksen vertaistukiryhmässä tai

Kiva jos joku jaksaa iloita ystävien ja sukulaisten lapsista. Minusta ne ovat lähinnä kamalia melutessaan, riehuessaan, sotkiessaan ja järkyttävässä huomionkipeydessään.

Lapsettomuutta on omassakin lähipiirissä. Kyllähän se aika rankkaa on asianosaiselle. Omassa suvussa muiden lapset ja esim. puolison lapset ex-suhteesta ovat helpottaneet sitä surua, ettei ole saanut omaa biologista lasta. Jos ei sitä omaa lasta vain tule, niin onhan sitä silti jatkettava elämäänsä ja koitettava saada sitten muiden jälkikasvusta sitä iloa omaankin elämäänsä.

Jäähän jotkut ilman puolisoakin koko elämänsä ajaksi. Tai vaille jotain muuta läheistä ihmissuhdetta. Tragedioita on erilaisia, joita tuskin voi arvottaa, mikä niistä ehkä on suurin tragedia.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata takertua mihinkään. Halusi lapsia tai ei. Ei lapsi tee sinua lopultakaan onnelliseksi, ap. Sen kertoo jo viestisi kirjoitustyyli. Sinä haluat, sinä tarvitset, sinun pitää saada. Mieti, mitä siinä niin kovasti haluat. Jos kyseessä ei olisi lapsi, haluaisit todennäköisesti jotain toista asiaa yhtä kovasti. Kyse on sinun halustasi, ei siitä varsinaisesta kohteesta.

 

Okei. Käsittääkseni on ihan normaali tilanne, että perheen perustaminen lähtee siitä, että halutaan perustaa se perhe.

Vierailija kirjoitti:

Semmoista se on. Ois kannattanut tehdä lapset nuorena, jolloin hedelmällisyys on hyvä. Nyt asetit työt ja opiskelut lasten edelle. Näin ollen lapsia et saa. Samoin et miestä, jos työt ja opiskelut menee edelle.

Kaikilla ei ole hedelmällisyys hyvä nuorenakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Sun kantsii etsiä asioiden positiivinen puoli. Voithan sinä ryhtyä vaikka lastenhoitajaksi. Varmasti on perheitä, jotka tarvitsee hoitajaa silloin tällöin.

Vai että vielä lapsenpiiaksi pitäisi ryhtyä muille. Ensin tulee mieleen, että onpa sulla otsaa.Todenäköisesti olet kuitenkin vain ymmärtämätön ja ajattelematon. Ehkä jossain määrin empatiakyvytön myös.

Ymmärrän tahattomasti lapsettoman tuskan, vaikka olen itse äiti. Se tuska vastaa perheenjäsenen menetystä. Toisten ihmisten  pienet lapset yleensä vain muistuttavat surusta ja saattavat lisätä tuskaa. On röyhkeää ja ymmärtämätöntä ehdottaa yleispätevänä ratkaisuna, että voithan sä sit hoitaa muiden lapset. Ikään kuin se korvaisi oman lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä kommentteja odotat tähän?

 

Vertaistukea kai, että miten tästä pääsee muka elämässä eteenpäin. Kun tuntuu niin toivottomalta ja ajattelee vain kuolemaa. Ja halusin kertoa, että miltä lapsettomuus voi tuntua. Kun täälläkin päivitellään lapsettomuutta.

Ap

Joka tapauksessa äiti ja isä ei omista lapsia. Lapset on lainaa vain. Ei heidän varaan voi koko elämänkaarta laskea.

Tragikoomista kyllä, endon paras hoito on raskaus. 

Mutta ymmärrätte varmaan, että tilanne on melko toivoton. Ei ole oikeastaan mitään vaihtoehtoja...

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata takertua mihinkään. Halusi lapsia tai ei. Ei lapsi tee sinua lopultakaan onnelliseksi, ap. Sen kertoo jo viestisi kirjoitustyyli. Sinä haluat, sinä tarvitset, sinun pitää saada. Mieti, mitä siinä niin kovasti haluat. Jos kyseessä ei olisi lapsi, haluaisit todennäköisesti jotain toista asiaa yhtä kovasti. Kyse on sinun halustasi, ei siitä varsinaisesta kohteesta.

 

Okei. Käsittääkseni on ihan normaali tilanne, että perheen perustaminen lähtee siitä, että halutaan perustaa se perhe.

 

On, mutta jos perheen haluaa, ei se lapsen saaminen ole mikään edellytys siihen. On olemassa monenlaisia perheitä. Onko esim. totaali-yh yhden lapsensa kanssa enemmän perhe kuin vela-pariskunta?