Lapsettomuus sattuu h*lvetisti

Räkäpäitä piipussa?

Vierailija kirjoitti:

On paljon näitä nepsytypsyöpsy lapsia. Tehdään väkisin hedelmöityshoidoilla?

Jotenkin tuntuu, että jos lapsi ei *luonnollisin menetelmin lähde ns. alulle* taistelee biologia jotenkin vastaan.

Yhteen sopimattomat geenit, geeniperimäsairaudet, hormoniehkäisyn tai sukupuolitautien aiheuttamat 'tukokset' tms.

Luonnossakin eläimillä elinkelvoton sikiö/alkio menee kesken.

Ihminen luulee olevansa kaikkivoipa. 

 

No ei kyllä hedelmöityshoidoilla mitään "väkisin" tehdä, silloinhan kaikki saisivat lapsen niiden avulla. Vaan kun osalle nekään eivät auta.

Enemmänkin niillä taidetaan vain auttaa asiaa, mutta ei niilläkään taikoja tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en pystynyt saamaan lapsia, joten olin aikuisiällä vuosia lastensuojelussa töissä, nykyään päiväkodissa.

Ei lasten tarvitse biologisia olla, kyllä muutenkin voi heistä välittää.

Lapsettomuushoitoja en ikinä edes sekuntiakaan harkinnut. Hyväksyin asian ja se on ihan ok.  Maailmassa on jo valmiiksi paljon lapsia jotka tarvitsevat aikuisen huolenpitoa.

Onni että löysin kumppanin joka halusi elää kanssani parisuhteessa, missä ei ole omia lapsia mutta voi toimia esim tukiperheenä.

Niin no, ehkä olit ollut alunalkaenkin kahden vaiheilla, haluatko lapsia vai et? Ja siksi ollut myös helpompi ottaa vastaan se, ettet saa lapsia.

Minulla on yksi lapsi, joka on nyt tärkeintä elämässä, mutta ennen lapsen hankintaa en juurikaan kaivannut lasta. Olen nelilapsisesta perheestä ja minulla on kolme veljeä. Ehkä juuri siksi en nähnyt perhe-elämää kovin houkuttelevana. Viimeistään lapsenlapsi on vienyt kokonaan mummin sydämen, mutta olisin varmaan tehnyt työtäni vielä innokkaammin, jos minulla ei olisi lasta. En siis ynmärrä, että minun elämäni tarkoitus olisi vain lapsi. 

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa jos elämän ainut tarkoitus on lapsi. Olen vapaaehtoisesti lapseton enkä ole katunut päivääkään. Ihanaa kun ei ole lapsia. Et ole ajatellut vaikka adoptoida? 

Elämällä ei ole mitään tarkoitusta, eivät ne lapsetkaan tarkoita mitään. Tarkoitus on ihmisten keksimä käsite, joka keksittiin, kun maatalous tuli kuvioihin ja osa porukasta sai liikaa vapaa-aikaa.

"Se, että haluaa oman lapsen, ei automaattisesti tarkoita, että edes rakastaisi sitä tai haluaisi sen parasta."

Korjasin.

Tässä maassa on lastensuojelun piirissä tuhansia lapsia, joita vanhemmat ovat jättäneet heitteille tai pahoinpidelleet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen voi toivoa koko sydämestään lasta ja toiveen toteuduttua huomata, ettei vanhemmuus olekaan sellaista joksi hän sen kuvitteli. Koskaan ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo. Voi myös käydä hyvinkin.

 

Yleensä se on paljon enemmän, mitä osasi kuvitellakaan.

Niin, paljon enemmään vaivaa, venymistä, joustamista, kompromisseja, omien tarpeiden syrjään laittamista vuosiksi eteenpäin, jopa tuskaa, turhautumista ja pettymystä.

Ja sitten kuitenkin parasta mitä on ikinä tapahtunut ja suurin rakkauden ja ihmetyksen tunne mitä on.

Jollekin on, jollekin ei. Esim. minä en kestäisi hetkeäkään äidin roolissa. Ei vain tunnu omalta.

Sekin on ihan ok. Mutta en ymmärrä, miksi julistat sitä tahattomasta lapsettomuudesta kärsivän ketjussa? 

Ei vielä. Mutta Katainen, Stubb, Sipilä hallitukset on tehny sellaiset leikkaukset lapsiperheille, että pian kuolee.

--

Älähän nyt. Välissä oli Marin ja Andersson jotka tuplasivat lapsiperheiden hyvinvoinnin sille tasolle mitä sen kuuluukin olla.

Lapsen saaminen on etuoikeus, jota kaikki eivät arvosta.

Esimerkiksi ne tuhannet isät, jotka jatkavat mieluummin keskenkasvuisen teinin elämää hautaan saakka kuin ryhtyvät vastuullisiksi isiksi, joiden fokus on lapsen hyvinvointi eikä oma napa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä ap tiedät, ettet voi saada omaa lasta? Onko ikää jo liikaa? 

 

Ikää on 28 vuotta. Onko se liikaa, en tiedä. Minulla on niin vaikea endometrioosi, että hedelmöittyminen ei onnistu.

Ap

Luonto/jumala halusi ettet lisäänny. Siihen on varmasti syynsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ap olet vasta 28 (anteeksi, ei tiedä kuka tässä ketjussa on trolli ja kuka ei...), niin ehkä kaikki nyt ei kuitenkaan ole menetetty.

Kauanko olette yrittäneet ja oletteko jo hoidoissa käyneet? Veriarvot yms ainakin tutkittu?

Oli yritetty jo lähes kolme vuotta, kun olin varailemassa yksityiseltä toimenpideaikaa, olisiko ollut munajohtimien aukiolotutkimus tms, kun tulin spontaanisti raskaaksi. Miksi juuri silloin, en tiedä. 

 

Tässä hieman taustaa: Luonnollisen raskauden yrittäminen ei ole minulle mahdollista kipujen (24/7) vuoksi. Kuukautiset vain levittävät endometrioosia. Sitä ei saatu leikkauksessa pois kunnolla ja nyt syksyn aikana on kehittynyt myös adenomyoosi eli käytännössä kohtu menee pilalle. Endometrioosi on ollut minulla nyt 15 vuotta. Se on levinnyt munasarjoihin, kohtuun, kohdun taakse, emättimeen, rakkoon, suolistoon, vatsakalvo

Kuukautiset todella levittävät endoa ja itselle sen vuoksi oli hoitona keltarauhashormonit, ettei kuukautisia tule niin kauan, kunnes lapsen yrittäminen tuli ajankohtaiseksi. Minulla oli tuolloin myös enää yksi munasarja jäljellä.. ja olin todella nuori, joten lapsia ei haluttu heti ajatella.

Sinun asemassa hankkituisin ivf hoitoihin itsellisenä naisena mitä pikimmin. Katuisin loppuelämän jos miehen pelon vuoksi jättäisin hoidon kokeilematta.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni masentaa päätös hankkia lapsia. Raskaus on helvettiä ja sukupuoli lapsella pettymys. Eikä vauva ole edes syntynyt. miksikä halusin lapsen??? Jos se olisi oikeaa sukupuolta kaikki olisi ok. Nauti elämästä.

Toivottavasti tämä on trolli

Tämä oli hyvä lohdutus. Vaikka tämä ei ole totta. Olin kommentoimassa ensin muuta, mutta sitten ymmärsin tarkoituksesi. Niin kirjoitit hyvän lohdutuksen. Ihmiset osaavat olla viisaitakin kaikessa tyhmyydessään. 

OMAlapsi ajatuksena on itsekäs. ehkä kaikkien ei kuulu saada lapsia

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen. Kärsin tahattomasta lapsuudesta 17 vuotta ennen kuin tulin raskaaksi hedelmöityshoidoilla. Poikani täyttää pian 15 vuotta, itse olen pian 52. 



Paljon voimia sinulle! <3 

Minäkin olin 14 vuotta lapseton, sain kyllä kaksi keskenmenoa. Mutta sitten kuitenkin pojan, kaikkeni

 Hän on niin rakas että sattuu. Olin lähes nelikymppinen, minkä ikäinen olet?

Vierailija kirjoitti:

Mikään ulkoinen ei voi tehdä sinua onnelliseksi ja "oma" lapsi sisältyy tähän sääntöön. Lapsi on vain jotain, mikä tulee kauttasi tähän maailmaan. Jos olet nyt onneton, niin olet onneton myös silloin, kun sinulla on lapsia, ellet ole tehnyt jotain muuttaaksesi asiaa.

Olen itse usein luullut, että jonkin asian puute tekee minusta onnettoman, mutta sitten kun olen sen saavuttanut, niin en ole tullut sen onnellisemmaksi.

Onpahan taas.... Minä sain kaksi lasta hoidoilla, ja olen sen jälkeen ollut jo 10 vuotta onnellinen ja tyytyväinen, lapsettomana olin surullinen ja onneton. On eri asia yrittää paikata sisäistä pahoinvointia jollain ulkoisella asialla, kuin se että on onneton syystä X ja sitten syy X poistuu.

Esim jos on väkivaltainen puoliso, niin kyllä vain hänestä eroaminen parantaa oloa sen sijaan että vain ajattelee, että tuo nyt on ulkoinen olosuhde, mutta onni pitää löytää sisältään. Jos asuu sillan alla, niin oma koti voi ihan oikeasti olla asia, joka tekee onnelliseksi, eikä ole vain sisäisen tyhjyyden paikkaamista.

Toki jos ei ole mitään toivoa saada lasta, niin sitten pitää vain yrittää sopeutua, mutta se vie aikaa.

Voimia ap:lle. Toivottavasti olet käynyt hyvällä lapsettomuusklinikalla. Ei vain jollain satunnaisella gynekologilla.

Jutta Urpilaisellakin on kaksi adoptiolasta eikä hän onnettomalta näytä. Oma surutyö pitää tietysti ensin hoitaa, ennen adoptiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään ulkoinen ei voi tehdä sinua onnelliseksi ja "oma" lapsi sisältyy tähän sääntöön. Lapsi on vain jotain, mikä tulee kauttasi tähän maailmaan. Jos olet nyt onneton, niin olet onneton myös silloin, kun sinulla on lapsia, ellet ole tehnyt jotain muuttaaksesi asiaa.

Olen itse usein luullut, että jonkin asian puute tekee minusta onnettoman, mutta sitten kun olen sen saavuttanut, niin en ole tullut sen onnellisemmaksi.

 

Onpahan taas.... Minä sain kaksi lasta hoidoilla, ja olen sen jälkeen ollut jo 10 vuotta onnellinen ja tyytyväinen, lapsettomana olin surullinen ja onneton. On eri asia yrittää paikata sisäistä pahoinvointia jollain ulkoisella asialla, kuin se että on onneton syystä X ja sitten syy X poistuu.

Esim jos on väkivaltainen puoliso, niin kyllä vain hänestä eroaminen parantaa oloa sen sijaan että vain ajattelee, että tuo nyt on ulkoin

Väkivaltainen puoliso on tietenkin oikea ongelma ja siitä tilanteesta on hyvä päästä eroon. Lapsettomuus sitä vastoin on vain päänsisäinen ongelma. Ei sinulla oikeasti ollut ongelman hiukkastakaan elämässäsi ennen lapsia, se oli vain kuvitelmaasi. Kun ajattelet tätä asiaa hanakasti, niin tulet samaan johtopäätökseen. Kaikki asunnottomatkaan eivät ole onnettomia.

No näin nepsylapsen vanhempana voisin sanoa, että olis voinut olla tekemättäkin. Rakas on kuitenkin, mutta hänelle itselleen moni asia raskasta. Itsellenikin toki. 

Tuo varmasti voi vaikuttaa, itsellä ei ole kyseistä juttua. Mutta iän puolesta ei liian vanha , en alan ammattilainen ole. Mutta on omassa lähipiirissä ihmisiä kenellä on ollut lapsettomuutta ja ei ole saanut, kuin yhden lapsen. Ja lääkäri sanonut, ettei voi saada lapsia, mutta on saanut ja tyyliin ns. vikoilla hetkillä iän puolesta. En tiedä oliko mitään lapsettomuushoitoja yms. Jotkut ovat voineet vaihtaa puolisoa. Ja sitten saaneet lapsia. ( ei varmasti helpoin päätös.) ihmeitä välillä tapahtuu. Täällä hyviä vinkkejä ja ei ehkä sama asia, mutta voi eri tavoilla olla äitinä. Saada lapsia/ lapsen elämään. Paljon on lapsia, joilla on myös kotona huonot olot. Ei kokemusta, mutta en halua vähätellä, osa sanonut että raskaana olo voi olla kamalaa, synnytys myös. Haluaisin uskoa, että sulla on elämälle vielä tarkoitusta. En ole itse ollut raskaana. Ei lapsia. Hieman vanhempi, myös vähän biologinen kello tikittää, en tiedä voinko saada lapsia, myös alkanut miettiä onko realistista. Löydänkö isää, taloustilanne yms. Omia haasteita itsellä. Varmasti lapsettomuus voi olla iso pettymys. Mutta kaikessa puolensa. Myös vauva-aika voi olla haastavaa ja jos on ns. erityislapsi niin vaatii vanhemmalta enemmän.