Lapsettomuus sattuu h*lvetisti

Vierailija kirjoitti:

Mikään ulkoinen ei voi tehdä sinua onnelliseksi ja "oma" lapsi sisältyy tähän sääntöön. Lapsi on vain jotain, mikä tulee kauttasi tähän maailmaan. Jos olet nyt onneton, niin olet onneton myös silloin, kun sinulla on lapsia, ellet ole tehnyt jotain muuttaaksesi asiaa.

Olen itse usein luullut, että jonkin asian puute tekee minusta onnettoman, mutta sitten kun olen sen saavuttanut, niin en ole tullut sen onnellisemmaksi.

Omaa lasta ei voi mitenkään verrata johonkin " jonkin ulkoisen asian puuttumiseen". Tahaton lapsettomuus on todella vaikea asia. Oman lapsen saaminen muuttaa elämän merkitykselliseksi. Minua ovat omat lapseni kasvattaneet pois turhan haaveilusta.

Juu, ei satu lapsettomuus yhtään. Kerropa ap miten ratkaistaan maapallon ylikansoittuminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse lopulta asian pakon edessä hyväksyin ja sitten se ei sattunut enää. Mutta se hyväksyminen tapahtui vasta nelikymppisenä. Mulla lapsettomuuden syy on, etten löytänyt miestä, enkä yksinkään lasta täysin turvaverkottomana halunnut. Neljässäkympissä tuli ensin voimakas ahdistus siitä että aika loppuu, epätoivoista deittailua yms, mutta lopulta ymmärrys, että itse asiassa en taida itsekään enää lasta haluta. Elämäni on mukavaa ilmankin.

Se on todella mukavaa ilman.

Olen neljän ala-ikäisen äiti ja minulle elämä on todella mukavaa lasten kanssa. Ilman heitä olisin viisikymppisenä akateeminen töihini jämähtänyt kuivakka rouva huikean siistissä asunnossa. Nyt on ihana seurata lasten mielikuvitusta ja kehitystä, kokeiluja ja hersyvää huumoria ja juu - kiukunpuuskiakin. Kämppä on "heikun keikun" ja minulla nuttura vinksin vonksin. Vierivät kivet eivät sammaloidu".

Vierailija kirjoitti:

Moni äiti ei osaa äitiydestä nauttia. Työnnetään älyluurit lapselle käteen, sanotaan pikkulasta tyhmäksi, roikutaan epötoivoisesti tinderissä tai siinä väkivaltaisessa miehessä eikä edes lasta viitsitä hirviöltä suojella. 

Miksi tämmöiset naiset saavat lapsia? Sitten he, joilla sopisi lapsi, niin ei. 

Tämäpä juuri. Mulla on työkaverina monen lapsen äiti, joka toistaa jatkuvasti valitusvirttä, miten omaa aikaa ei ole, lapset rasittaa, on sitä tätä ja tuota lapsiin liittyvää kiirettä. 

Niille jotka sanoo, että lapsia voi saada elämäänsä, vaikka ei olisi omia: harvemmin niitä saa ilman niiden vanhempia, enkä itse ainakaan halua enää yhtään itseään täynnä olevaa äiti-ihmistä elämääni. 

Typerin idea on kyllä rakentaa elämänsä ja itsensä työn ympärille. Kun eläke koittaa niin ei ne siellä itke, että "voi nyt se lähti, miten me pärjätään?".

Kukaan ei kuolinvuoteella ajattele, että "hitto olisi vielä vähän enemmän voinut töitä tehdä."

Tee töitä elääksesi ei toisin päin.

Vierailija kirjoitti:

Juu, ei satu lapsettomuus yhtään. Kerropa ap miten ratkaistaan maapallon ylikansoittuminen?

Länsimainen lääketiede ja avustukset pois Afrikasta ja toivotaan super-ruttoa Kiinaan ja Intiaan.

Suomen syntyvyys on hyttysen kusen promille maailman mittakaavassa.

Täältä löytyy yksi kohtalotoveri. Olen toivonut lasta 15 vuotta. Siinä ei auta kummilapset, ei työ lasten kanssa ei mikään. Nyt en näe tulevaisuudessa enää mitään hyvää, koska lapsen saaminen edes teoriassa ei taida olla enää mahdollista. En halua enää elää, vaikka elämässäni on paljon hyviä asioita. Ne eivät merkitse mitään, kun en saanut lasta.

Joskus ihmettelen sitä kun ihmisen on aivan pakko saada jokin yksittäinen asia.

Ajattelin ihan samoin. Jo hyvin nuorena ennen aikuisikää ajattelin, että teen asioita juuri oman perheen takia. Säästän rahaa, en ala tupakoida, en juo, hankin koulutuksen, työpaikan jne. 

Kohdallemme sattui äärimmäisen vaikea lapsettomuus. Tarkoittaa sitä, että lapsia ei voinut saada ilman raskaimpia hoitoja. Ei olisi saatu, vaikka olisi aloitettu lasten hankinta 18-vuotiaina. Hoidoissa tuli lisää äärimmäisen huonoa tuuria. Sitten tuli hankaluuksiin poikkeus ja saimme lapsen. Jos se ei olisi onnistunut, olisin luultavasti jäänyt pois työelämästä. En itse saanut mitään lohtua mistään adoptioheitoista tai kummilapsijutuista, ne vain pahensivat oloa.

Toista lasta emme suruksemme saaneet, mutta lohdullista on, että tämä on suru vain meille vanhemmille ja meidän vanhemmillemme. Ainoa lapsemme saa oikeastaan jopa paremmat eväät elämään, kun ei tarvitse jakaa vanhempien aikaa ja varoja sisaruksen kanssa. Hän on ikäisiään edellä kognitiivisesti ja sijoituksiakin hänellä on jo 60 tonnia. Siitä on ihan hyvä ponnistaa koulutielle. 

Vierailija kirjoitti:

Typerin idea on kyllä rakentaa elämänsä ja itsensä työn ympärille. Kun eläke koittaa niin ei ne siellä itke, että "voi nyt se lähti, miten me pärjätään?".

Kukaan ei kuolinvuoteella ajattele, että "hitto olisi vielä vähän enemmän voinut töitä tehdä."

Tee töitä elääksesi ei toisin päin.

Varmaan suurin osa tekee töitä elääkseen. Muutenhan voisi ottaa loparit ja vain elää.

Toisaalta tiedän monia, joiden elämän työnteko on pelastanut. Silloin ei tarvitse ajatella niitä aivan hirveimpiä juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Joskus ihmettelen sitä kun ihmisen on aivan pakko saada jokin yksittäinen asia.

Biologinen lisääntyminen ei ole yksittäinen asia, vaan monelle elolliselle sisäänrakennettu tarve. Pysy hengissä ja lisäänny. Elämän perusasiat. 

Höpö höpö. Tämä maailma on niin järkyttävä paikka nykyään ja järkyttävämmäksi menee! Ole onnellinen ettei tarvitse olla huolissaan omista lapsista. Tulee vielä sodat ja muut katastrofit. En tekisi lapsia tähän maailmaan 

naisilla vain yksi asia fyysisen sairauden lisäksi estää lapsen saannin: nirsous.

Vierailija kirjoitti:

naisilla vain yksi asia fyysisen sairauden lisäksi estää lapsen saannin: nirsous.

Omalla kohdallani tavallaan ehkä totta. Voisin ehkä saada toisen lapsen luovutetuilla munasoluilla. Mutta en halua sitä, koska se ei olisi oma lapseni. En osaisi suhtautua siihen samoin kuin omaan lapseeni. Voisin kokeilla myös toisia siittiöitä, mutta tällöin asetelma olisi sama puolisoni näkökulmasta. 

Kenenkään lapsen etu ei olla jokin, johon on vain tyydytty ja jota ei rakasteta täysin sydämestään. Tämä pitäisi aina muistaa, kun ehdotellaan lapsettomille vaihtoehtoja.

Ehkä kannattaa hakea ammattiapua, jos tilanne se, että käytännössä elämä yhden asian varassa ja ilman tätä yhtä asiaa ei halua elää.

Edellämainittu lähtökohta ei paras mahdollinen, vaikka saisikin myöhemmin lapsen. Tulee ajatus, että elää vaan lapsen kautta.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kannattaa hakea ammattiapua, jos tilanne se, että käytännössä elämä yhden asian varassa ja ilman tätä yhtä asiaa ei halua elää.

Edellämainittu lähtökohta ei paras mahdollinen, vaikka saisikin myöhemmin lapsen. Tulee ajatus, että elää vaan lapsen kautta.

 

Jokainen on täällä maailmassa loppujen lopuksi vapaaehtoisesti. Jokainen elää omista lähtökohdistaan. Joku voi elää lapsen kautta. Se lapsen kauttakin eletty elämä on tämän oma elämä, ei kenenkään muun. 

Jaksamista, ap. Tiedän tunteen, mutta minun kohdallani on jo myöhäistä. Sinä ehdit vielä. Endometrioosi on paha, mutta ei mahdoton. Lähde mahdollisimman pian lapsettomuushoitoihin tai adoptioneuvontaan. Adoptiolapsen saaminen on vaikeaa nykyään, mutta ei täysin mahdotonta. (Mutta se ei todellakaan ole mikään pikku juttu ja helppo vaihtoehto, vaikka ihmiset aina sanovat "voihan aina adoptoida". No ei todellakaan onnistu noin vain.)



Lohdutan sillä, että lapsen ei tarvitse olla oma, että häntä voi rakastaa ja pitää huolta. Sijaisvanhemmuus tai tukihenkilötoiminta on todella tärkeää työtä, jos siihen löytyy resursseja.

Melkein kaikkeen sopeutuu. Luopuminen ja hyväksyminen on vaikeaa, mutta jos siinä onnistuu niin mieli kyllä avaa uusia ratoja ja ihan hyvä elämä on mahdollista.