Pirjo Nuotio on aina painanut 53kg, voi olla 2-3 päivää syömättä.
Oppinut (pakkomielteisen) tavan vartioida painoaan aanuin illoin omilta vanhemmiltaan. On tarkka än saman painoinen ollut koko elämänsä ja synnytyksenkin jälkeen vain pari viikkoa aikaa palautua normaaliksi. Nyt yli 70v hyväksyy uuden 54kg painonsa, vaikka edelleenkin se tavoite on 53. On välillä helpostikin 2-3 päivää syömättä, ettei vaan liho.
En tiedä mitä te muut olettemieltä, mutta minusta tämä oli hyvin surullista luettavaa. Ei mitenkään ihailtavaa.
Kommentit (371)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jotenkin surullista ajatella, että 99% sipsejä/suklaata/mässyä-taviksista ei koskaan pääse lähellekään hänen kauneuttaan.
Haaskaavat elämänsä johonkin hetken oraalisiin nautintoihin ja niiden ajatteluun, kuin joku pohjamudan alhaisin ameeba.
Heh, tätä voisi ajatella sitenkin, että jotkut sitten haaskaavat elämänsä neuroottiseen painon ja ulkonäön palvomiseen. Itse ylipainoisena en ajattele, että tuhlaan elämäni "oraalisiin nautintoihin". En näe, että laihduttaminen toisi mitään lisää elämääni, ihmissuhteisiini tai onnellisuuteeni. Ulkonäköni ehkä joidenkin mielestä paranisi, mutta se ei ole minulle merkityksellistä.
Ehkä ajattelet toisin jos sairastut syöpään, diabetekseen ym. Elintasosairauksiin.
Tekisi mieli sanoa aika ilkeästi idiootista, joka puhuu syövästä elintasosairautena.
Täällä on hyvä arvostella, kun monet kuitenkin itse käyttää koko elämänsä "laiduttamiseen", vaikka ei siinä ikinä onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole mitenkään pakkomielteinen minkään suhteen, mutta mä olen painanut varmaan lukiosta lähtien noin 55kg ja paino on pysynyt siinä. En urheile juuri ollenkaan, jos et laske jotain lumenluontia ja arjen askareita. Mulla on ollut aina aika pieni ruokahalu enkä pysty syömään paljoa herkkuja. Jos syön vaikka jäätelöä, sipsiä tai karkkia, niin se rupeaa vaan ällöttämään jossain kohtaa.
Juuri nin, eli ei sinulla ole sen parempi itsekuri kuin muillakaan, mutta sinulle ei vaan herkut maistu. Siksi nämä puheet lihavien itsekurista on ihmeellisiä. Minullakin on uskomaton itsekuri koska en juo alkoholia enkä siis ole alkoholisti. Tosin alkoholi maistuu pahalta, joten se on oikea syy, miksi en juo.
Sama juttu. En itsekään juo alkoholia, ihan vaan siitä syystä, että se maistuu pahalle. On tässä 22 vuoden aikana maistettu viinit, oluet, siiderit, lonkerot, valkkarit, skumpat, shampanjat, viskit, liköörit, saket, vodkat, erilaiset drinkit, juomasekoitukset jne.
Ei mitään mielenkiintoa alkoholia kohtaan. Superhelppo olla juomatta ja alkoholisoitumatta :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan Pirjo on kuolinvuoteellaan valtavan tyytyväinen juuri tuohon asiaan😆
Todennäköisesti. Itse olin anorektisena todella tyytyväinen siihen, että pystyin olemaan syömättä. Tervettähän se ei silti ole.
Hän ei ole anorektikko vaan normaalipainoinen. Anorektikot on sitten asia erikseen. Siihen voi kuolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aika hoikka, mutta en oikein viitsi käydä vaa'alla. Se menee minusta kontrolloinnin puolelle.
Veetäkö kellekkään kuuluu jos tarkkailee painoaan.. Minusta se on viisautta että tietää missä mennään.. Läskikasat eivät nähtävästi ole käyneet vaa'alla kun paino lipsahtaa 100 kg..
Samaa mieltä. Pirjo voisi pitää mölyt mahassaan. Paljon muuta siellä ei varmaan olekaan.
No esim. Jassu isossa rumpumahassa on paaaljon mättöä sulamassa.. Hän voi rauhassa mölytä ja kirota.. 😂🤮
Vierailija kirjoitti:
Täällä on hyvä arvostella, kun monet kuitenkin itse käyttää koko elämänsä "laiduttamiseen", vaikka ei siinä ikinä onnistu.
Eihän sekään järkevää ole, mutta ei muuta Pirjon asennetta yhtään paremmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jotenkin surullista ajatella, että 99% sipsejä/suklaata/mässyä-taviksista ei koskaan pääse lähellekään hänen kauneuttaan.
Haaskaavat elämänsä johonkin hetken oraalisiin nautintoihin ja niiden ajatteluun, kuin joku pohjamudan alhaisin ameeba.
Heh, tätä voisi ajatella sitenkin, että jotkut sitten haaskaavat elämänsä neuroottiseen painon ja ulkonäön palvomiseen. Itse ylipainoisena en ajattele, että tuhlaan elämäni "oraalisiin nautintoihin". En näe, että laihduttaminen toisi mitään lisää elämääni, ihmissuhteisiini tai onnellisuuteeni. Ulkonäköni ehkä joidenkin mielestä paranisi, mutta se ei ole minulle merkityksellistä.
Ehkä ajattelet toisin jos sairastut syöpään, diabetekseen ym. Elintasosairauksiin.
Niin, kaikki varmasti jollain tavoin altistavat itsensä vaikkapa syövälle. Itse en esim syö lihaa, käytä alkoholia tai tupakoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan Pirjo on kuolinvuoteellaan valtavan tyytyväinen juuri tuohon asiaan😆
Todennäköisesti. Itse olin anorektisena todella tyytyväinen siihen, että pystyin olemaan syömättä. Tervettähän se ei silti ole.
Hän ei ole anorektikko vaan normaalipainoinen. Anorektikot on sitten asia erikseen. Siihen voi kuolla.
Tiedän sen kyllä, koska olen itse anoreksiaa sairastanut. Kontrollin tunne on kuitenkin sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aika hoikka, mutta en oikein viitsi käydä vaa'alla. Se menee minusta kontrolloinnin puolelle.
Veetäkö kellekkään kuuluu jos tarkkailee painoaan.. Minusta se on viisautta että tietää missä mennään.. Läskikasat eivät nähtävästi ole käyneet vaa'alla kun paino lipsahtaa 100 kg..
Samaa mieltä. Pirjo voisi pitää mölyt mahassaan. Paljon muuta siellä ei varmaan olekaan.
No esim. Jassu isossa rumpumahassa on paaaljon mättöä sulamassa.. Hän voi rauhassa mölytä ja kirota.. 😂🤮
Sulla on aika tunnistettavan imbesilli kirjoitustyyli. Vieläkö se BB-voitto korpeaa noin pahasti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aika hoikka, mutta en oikein viitsi käydä vaa'alla. Se menee minusta kontrolloinnin puolelle.
Veetäkö kellekkään kuuluu jos tarkkailee painoaan.. Minusta se on viisautta että tietää missä mennään.. Läskikasat eivät nähtävästi ole käyneet vaa'alla kun paino lipsahtaa 100 kg..
Tätä voit kysyä Pirjolta. Miksi painontarkkailu hänen mielestään kuuluu muille ja sitä täytyy haastatteluissa kailottaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jotenkin surullista ajatella, että 99% sipsejä/suklaata/mässyä-taviksista ei koskaan pääse lähellekään hänen kauneuttaan.
Haaskaavat elämänsä johonkin hetken oraalisiin nautintoihin ja niiden ajatteluun, kuin joku pohjamudan alhaisin ameeba.
Heh, tätä voisi ajatella sitenkin, että jotkut sitten haaskaavat elämänsä neuroottiseen painon ja ulkonäön palvomiseen. Itse ylipainoisena en ajattele, että tuhlaan elämäni "oraalisiin nautintoihin". En näe, että laihduttaminen toisi mitään lisää elämääni, ihmissuhteisiini tai onnellisuuteeni. Ulkonäköni ehkä joidenkin mielestä paranisi, mutta se ei ole minulle merkityksellistä.
Ehkä ajattelet toisin jos sairastut syöpään, diabetekseen ym. Elintasosairauksiin.
Sairastuu mutta vähemmän, suurin riski on lihavilla. Etkö ole kuullut tutkimuksista.
Onhan tuo paljon parempi kuin nämä 20kg painoa tuli täytenä yllätyksenä. Tuosta voisi moni ottaa oppia mutta mukavuus vie voiton monen mamman elämässä.
Olen itse keski-ikäinen ja painan saman verran kuin lukiossa. Joka aamu puntarilla ja jos paino tuppaa nousemaan niin lisään liikuntaa ja syön kevyemmin. Vaikka sanoisitte mitä niin uskon tämän olevan terveempää kuin kehopositiivisuus, jossa menmään mielihyvä edellä ja heitetään rajoitukset romukoppaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aika hoikka, mutta en oikein viitsi käydä vaa'alla. Se menee minusta kontrolloinnin puolelle.
Veetäkö kellekkään kuuluu jos tarkkailee painoaan.. Minusta se on viisautta että tietää missä mennään.. Läskikasat eivät nähtävästi ole käyneet vaa'alla kun paino lipsahtaa 100 kg..
Tätä voit kysyä Pirjolta. Miksi painontarkkailu hänen mielestään kuuluu muille ja sitä täytyy haastatteluissa kailottaa?
Sitä varmaan kysyttiin.
"Tämä ei ole propagandaa"...
Kyllä minäkin pärjään kolme päivää isolla liha mätöllä ja sitten tyyliin leipää välipaloina. En ole suosittelemassa tätä tyyliä kenellekkää, vaan jokainen valitkoon omansa, minä olen paljon tietokoneen äärellä enkä kuluttamassa energiaa.
Vierailija kirjoitti:
Hänestä voisi monet ottaa esimerkkiä. On terve, kaunis ja hyvinsäilynyt ikäisekseen ja myös tyytyväinen elämäänsä. Monilla on pakkomielle koko ajan ajatella ruokaa ja se mässääminen tekee vain onnelliseksi, mutta usein myös tuo mukanaan sairauksia.
Joku elää syödäkseen, joku toinen taas syö elääkseen laadukasta elämää. Elämässä on paljon muutakin kuin vaan se syöminen.
Pirjolla taas on pakkomielle painon tarkkailuun. Tuon ikäinen ihminen voisi jo ottaa hieman rennommin, eikä muutama kilo lisää olisi pahitteeksi. Tuntuu aika orjallisilta hänen muutkin tapansa. Mutta kukin tyylillään ja hän kokee näin, hän kokee myös että hänen täytyy antaa lehteen nämä tärkeät tiedot.
Vierailija kirjoitti:
Tällaisten juttujen julkaiseminen lehdissä on edesvastuutonta. Kukaan ei ikinä ajattele herkkiä ja etenkin nuoria tyttöjä, jotka näitä lukevat. Itsehän muistan edelleen lukeneeni jokaisesta lehdestä aina mielenkiinnolla kaikki painoon liittyvät jutut ja jos vaikka Suosikin Dear Eki palstalla joku kertoi olevansa 158/58 ja kysyi onko läski, pistin muistiin kaiken. Mietin vain sitä miten pitkä ja painava joku toinen on ja vertasin itseeni. En kelvannut itselleni koskaan ja edelleen sama ajatusmaailma vaivaa.
Naiset voisivat olla hiljaa painostaan ja sairaasta ruokasuhteestaan. Korkeintaan kannattaisi puhua asiasta sairautena, ei tällä tavalla hehkuttaen sitä ettei ole koskaan edes nälkä.
Saman muistan, tosin mukana oli jotain julkkisjuttuja, että miten Hollywood-naiset pysyvät mitoissaan. Olikohan se Dolly Partonista juttu, jossa hän sanoi, että hän ei kiellä itseltään yhtään mitään syötävää. Hän syö ihan mitä haluaa, mutta vain 2 lusikallista.
Minä tietysti mietin, että se tarkoittaa ihan kaikkea ruokaa koko päivän aikana. Kaksi lusikallista lohta, salaattia, jäätelöä, puuroa ymv. Mietin, että olen epäonnistunut ihmisenä ja naisena, olen hirvittävä läskikasa (olin 45kg, tosin olen vain 153cm).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänestä voisi monet ottaa esimerkkiä. On terve, kaunis ja hyvinsäilynyt ikäisekseen ja myös tyytyväinen elämäänsä. Monilla on pakkomielle koko ajan ajatella ruokaa ja se mässääminen tekee vain onnelliseksi, mutta usein myös tuo mukanaan sairauksia.
Joku elää syödäkseen, joku toinen taas syö elääkseen laadukasta elämää. Elämässä on paljon muutakin kuin vaan se syöminen.
Pirjolla taas on pakkomielle painon tarkkailuun. Tuon ikäinen ihminen voisi jo ottaa hieman rennommin, eikä muutama kilo lisää olisi pahitteeksi. Tuntuu aika orjallisilta hänen muutkin tapansa. Mutta kukin tyylillään ja hän kokee näin, hän kokee myös että hänen täytyy antaa lehteen nämä tärkeät tiedot.
Luuletko että Pirjo kysyi toimittajalta että saako kertoa tälle elämäntavoistaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan Pirjo on kuolinvuoteellaan valtavan tyytyväinen juuri tuohon asiaan😆
Todennäköisesti. Itse olin anorektisena todella tyytyväinen siihen, että pystyin olemaan syömättä. Tervettähän se ei silti ole.
Hän ei ole anorektikko vaan normaalipainoinen. Anorektikot on sitten asia erikseen. Siihen voi kuolla.
On anorektikon painontarkkailua punnita kaksi kertaa päivässä, hassua sinänsä että opittu vanhemmilta.
Vierailija kirjoitti:
Kilot lähtee liikkumalla. Pirjo voi vanhalla iällä painaa 5 kiloa enemmän. Syöminen on yx naatinto.
Syöminen on nautinto samalla tavalla kuin auton tankkaaminen bensiksellä. En minä sielläkään jää mehustelemaan ja runkuttamaan sitä bensapistoolia siinä täyttöaukossa.
Tankki täyteen ja liikenteeseen muihin mielenkiintoisempiin hommiin.
Katso esim. Sinkut paljaana.... Oman arvon tunto , ei kelpaa kellekkään ei normi työ maistu.... Ehkä aikoinaan vaa'alla käynti olisi soittanut kelloja...