Lue keskustelun säännöt.
Pirjo Nuotio on aina painanut 53kg, voi olla 2-3 päivää syömättä.
10.01.2024 |
Oppinut (pakkomielteisen) tavan vartioida painoaan aanuin illoin omilta vanhemmiltaan. On tarkka än saman painoinen ollut koko elämänsä ja synnytyksenkin jälkeen vain pari viikkoa aikaa palautua normaaliksi. Nyt yli 70v hyväksyy uuden 54kg painonsa, vaikka edelleenkin se tavoite on 53. On välillä helpostikin 2-3 päivää syömättä, ettei vaan liho.
En tiedä mitä te muut olettemieltä, mutta minusta tämä oli hyvin surullista luettavaa. Ei mitenkään ihailtavaa.
Kommentit (371)
Iltasanomat on tehnyt jutun Kotiliesi Terveyden laajan haasttattelun pohjalta. Paino on vain yksi pieni asia koko laajassa jutussa.
Kannattaa lukea se koko juttu ja miettiä kokonaisuutta. Pirjo ei ole itse itseään tunkenut haastatteluun kertomaan painostaan vaan hänet on pyydetty kertomaan elämästään kokonaisuutena hyvinvoinnin näkökulmasta. Tämäkin kannattaa huomioida.
Hänen lähtökohtansa ja suhde etenkin isään ovat mielenkiintoista luettavaa. Lisäksi hän on nähnyt monenlaista elämää pienestä pitäen.,
On hienoa, että Pirjo on pysynyt normaalipainoisena. Jotenkin nämä "surullista"-kommentit naurattavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te ette nyt käsitä mikä syömishäiriö on. Pirjolla on syömishäiriö, vaikka hän ei olekaan anorektinen. Syömishäiriöitä on muitakin kuin anoreksia, eikä syömishäiriöinen ihminen siis välttämättä ole alipainoinen. Hän voi olla myös normaalipainoinen tai ylipainoinen.
Duodecim toteaa:
Keskeistä on poikkeavan syömiskäyttäytymisen lisäksi psyykkisen, fyysisen tai sosiaalisen toimintakyvyn häiriintyminen. Suhde omaan kehoon, sen kokoon, muotoon ja painoon on vääristynyt. Päivittäisistä ajatuksista suurin osa liittyy syömiseen, liikunnan määrään ja laatuun ja painoon. Tämä aiheuttaa usein suurta ahdistusta ja vaikeuttaa arkea. Syömishäiriöoireiluun ei aina liity havaittavissa olevaa poikkeavaa painon tai liikunnan muutosta, minkä takia ongelma voi jäädä havaitsematta.
Yhteistä eri syömishäiriöille on, että syömiseen liittyvät ajatukset ja syömiskäyttäytyminen alkavat hallita ja rajoittaa arkielämää. Siihen liittyy yleensä voimakas lihomisen ja painon nousun pelko ja negatiivinen kokemus omasta kehosta, persoonallisuuden vaativuus ja perfektionismi sekä itsetunnon ongelmat. Vaikeus tunnistaa ja tuoda esiin omia tunteitaan voi johtaa ns. tunnesyömiseen.
Vierailija kirjoitti:
Sairasta jos pitää noin kytätä painoa ja sen takia olla päiviä syömättä.
Kaikki tietää, että sikalihavat ovat päästään hyvin sairaita.. Ei mulla muuta.
Suurin syömishäiriö on ylensyönti. Joko tunnesyistä tai jostain muusta syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voiko se olla ihmiselle hyväksi ettei rajoita tai kontroilloi syömisiään ollenkaan? Laittaa suuhun mitä ikinä haluaa ja kuinka paljon mahtuu? Kyllä Pirjon metodi on paljon terveempi ja enne kaikkea parempi keholle.
Ei tarvitse olla noita ääripäitä. Voi olla niiden välissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin pisti silmään se, ettei lapsuuden perheessä saanut lihota 🤔 Ihankuin se olis ihmisen arvo siitä kiinni.
Se on yksi arvo muiden mumukana huolehtia painostaan, ette läskisty koulukavereiden ja myöhemmin sulsten ym.haukuttavaksi.. Ulkonäkö Vaikutta psyykkeen ja omanarvon tuntoon.. Oli hyvä että äiti piti ruokavaliolla meidät tytöt normaalipainoisena.... Läskit saattavat joutua heikon omanarvontunnon takia joskus myymään pornokuvia...
Anteeksi mitä? 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi minulla ei ole tuollaista ongelmaa.
T, Tiina 163kg
Tämä. Läskit syyttävät normaalipainoisia läskeistään ja haukkuvat meitä ilkeiksi. Läskimassojen laihtuminen vaatisi jotakin, joten on helpompi jatkaa tekemättömyyttä ja muokata kauneusihanteita läskejä hyväksyväksi. Tehdään läskistä kaunista. Tai sitten syödään hyvin ja mitä halutaan, mutta kulutetaan se energia liikkumalla; työtä tekemällä. Onneksi läskit ovat nyt kai saaneet jonkun uuden ihmelääkkeen, joka estää heitä työntämästä kakkua naamaan aamusta aamuun. Vai antaako se heille kokaainipäisen hamsterin aineenvaihdunnan? En tiedä. Mutta on se rankaa vain olla ylensyömättä. Helpompaa ottaa pilleriä tähänkin. Toivottamasti tekemättömyys ei kaadu siihen, että pitää ottaa se pilleripurkki ylälipastosta kerran päivässä vesilasin kanssa. Ehkä hoitaja voi tuoda sen sohvalle teille, niin ei tarvitse nousta Netflixin äärestä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usko että moni Pirjon arvostelijoista on itse ylipainoinen eikä itsekuria ole paljoakaan. Siksi tuntuu hyvältä arvostella ihmistä, joka oikeasti tekee jotain oman hyvinvointinsa eteen.
Voiko se todellakin olla ihmiselle hyväksi, että on useita päiviä syömättä ja stressaa jatkuvasti painoaan?
Voiko se olla ihmiselle hyväksi ettei rajoita tai kontroilloi syömisiään ollenkaan? Laittaa suuhun mitä ikinä haluaa ja kuinka paljon mahtuu? Kyllä Pirjon metodi on paljon terveempi ja enne kaikkea parempi keholle.
Eiköhän se kultainen keskitie ole tässäkin paras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on yksi arvo muiden mumukana huolehtia painostaan, ette läskisty koulukavereiden ja myöhemmin sulsten ym.haukuttavaksi.. Ulkonäkö Vaikutta psyykkeen ja omanarvon tuntoon.. Oli hyvä että äiti piti ruokavaliolla meidät tytöt normaalipainoisena.... Läskit saattavat joutua heikon omanarvontunnon takia joskus myymään pornokuvia...
Ei kiusata vain lihavia. Kyllä muitakin kiusataan.
Ei tosiaan täällä kaikki alennu olemaan Jassuja....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrankin rehellinen hoikka ihminen. Yleensähän nämä väittävät, että voivat syödä mitä tahansa ja vaikka kuinka paljon.
Minusta tuntuu, että nuo painoaan tarkkailevat Pirjot ovat vähemmistössä hoikissa ihmisissä. Useimmilla hoikilla keho säätelee ravinnontarvetta ihan ilman että sitä erikseen tarvitsee ajatella. Kun luonnostaan syö niukemmin, tai siis sen verran että pysyy liikkeellä ja hyvävointisena, niin mieliteon tullen voi sitten välissä mättääkin enemmän kaloreita kerralla.
Luonnollisesti hoikalla ne mieliteot nimenomaan paikkaavat puuttuvia kaloreita. Jos taas aineenvaihdunta ja kylläisyyden tuntemus on vääristynyt, niin "kalorilaskuri" ei toimi oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairasta jos pitää noin kytätä painoa ja sen takia olla päiviä syömättä.
Kaikki tietää, että sikalihavat ovat päästään hyvin sairaita.. Ei mulla muuta.
Niin? Yhtä lailla hoikallakin voi olla syömishäiriö eili "päästään hyvin sairas"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo paljon parempi kuin nämä 20kg painoa tuli täytenä yllätyksenä. Tuosta voisi moni ottaa oppia mutta mukavuus vie voiton monen mamman elämässä.
Olen itse keski-ikäinen ja painan saman verran kuin lukiossa. Joka aamu puntarilla ja jos paino tuppaa nousemaan niin lisään liikuntaa ja syön kevyemmin. Vaikka sanoisitte mitä niin uskon tämän olevan terveempää kuin kehopositiivisuus, jossa menmään mielihyvä edellä ja heitetään rajoitukset romukoppaan.Etkö siis pidä kropastasi? Kehopositiivisuus tarkoittaa että jokainen hyväksyy kroppansa sellaisena kuin se on.
Tuolla ajatusmallilla myös vaikkapa syöpädiagnoosiin tulisi suhtautua siten, että se kuuluu omaan kehoon ja sille ei tule tehdä mitään.
Onko nää Pirjoa ihailevat ihmiset itekin aina päivän kaksi syömättä tai jotain?
Eihän tuo normaalia ole, vaan aika huolestuttavaa. Varsinkin kun ikää tulee, niin sellainen tasainen syöminen ja kehosta huolenpitäminen olisi entistä tärkeämpää. Lihasmassaa katoaa kun ikääntyy, niin liikunta ja ravinto auttaisivat pitämään sitä yllä. Pelkkä liikunta ei auta, jos ei keho saa polttoainetta.
Jos ihmisen pitää olla syömättä pysyäkseen tietyssä painossa, niin se paino on silloin liian alhainen. Pirjo varmaan voisi painaa vaikkapa 56 kiloa ja olla edelleen normaalipainoinen niin, että hänen ei syömishäiriöisellä käytöksellä tarvitse painoa siinä pitää.
Mun paino pysyy normaalilukemissa elämällä ihan tavallista elämää. Mä syön joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavien loputtomia selityksiä.
Mikä on sun paino? Oletko välillä 2-3 vrk syömättä? Mitä syöt päivän aikana?
Kerro nyt! Etkö kehtaa sanoa totuutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo paljon parempi kuin nämä 20kg painoa tuli täytenä yllätyksenä. Tuosta voisi moni ottaa oppia mutta mukavuus vie voiton monen mamman elämässä.
Olen itse keski-ikäinen ja painan saman verran kuin lukiossa. Joka aamu puntarilla ja jos paino tuppaa nousemaan niin lisään liikuntaa ja syön kevyemmin. Vaikka sanoisitte mitä niin uskon tämän olevan terveempää kuin kehopositiivisuus, jossa menmään mielihyvä edellä ja heitetään rajoitukset romukoppaan.Etkö siis pidä kropastasi? Kehopositiivisuus tarkoittaa että jokainen hyväksyy kroppansa sellaisena kuin se on.
Tuolla ajatusmallilla myös vaikkapa syöpädiagnoosiin tulisi suhtautua siten, että se kuuluu omaan kehoon ja sille ei tule tehdä mitään.
Syöpä on sairaus, ylipaino ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Jos otatte asiasta selvää, niin maailmassa on useita huippulääkäreitä, jotka tarkoitusella pitävät paastoja. Osa heistä päivien, jopa viikon tai enemmän kestäviä paastoja, koska tutkimukset ovat osoittaneet niiden antavan huomattavia terveyshyötyjä.
Mitä tarkoitat paastolla? Siis syömättömyyttä kokonaan? Vettä vain vai saako ottaa suolaa? En pystyisi olemaan edes päivää, sillä liikun erittäin paljon ja teen työtä.
Olen 58-vuotias (vaihdevuosi-iässä), pituus 167 cm ja painan 58-59 kg, siis normaalipainoinen. Pääosin syön mitä haluan, välillä terveellisesti ja välillä tulee kausia että tekee mieli mussuttaa esim. pizzaa ja karkkia. Jos paino lipsuu yli 60 kg:n pidän muutaman kevyemmän päivän.
En koe, että tässä painossa pysyminen vaatisi kummoista itsekuria tai menettäisin jotain. Olen mukavuudenhaluinen, tykkään syömisestä, ruuanlaitto on intohimoni, tykkään myös liikkua ja tykkään siitä että vaatteet ei kiristä eikä ole turvonnut olo.
Saan aika ajoin ihmetteleviä kommentteja kuinka olen tämän ikäisenä näin laiha, hoikka, syötkö mitään??. Tuntuu että joudun välillä puolustelemaan sitä etten ole lihonut, vaikka tässä iässä sen pitäisi ilmeisesti olla normaalia.
Totuushan on, että painon nousemiseen joutuu syömään todella paljon. Tiedän tämän, koska olen ollut teini-ikäisenä normaalipainon ylärajalla. Vedin silloin valtavia määriä herkkuja normaaliruuan lisäksi. Painon pudottaminen ei myöskään ole helppoa, tiedän kyllä senkin. Mutta ei se paino yhtäkkiä itsekseen nouse (pl. jotkut sairaudet ja lääkitykset). Kyllä lihoakseen joutuu tekemään töitä, ihan niin kuin laihtuakseenkin.
Voiko se olla ihmiselle hyväksi ettei rajoita tai kontroilloi syömisiään ollenkaan? Laittaa suuhun mitä ikinä haluaa ja kuinka paljon mahtuu? Kyllä Pirjon metodi on paljon terveempi ja enne kaikkea parempi keholle.