Lue keskustelun säännöt.
Äiti ei saanut paikkaa, missä kuolla rauhassa
10.01.2024 |
Äiti ei lopulta saanut paikkaa, missä hän olisi saanut kuolla rauhassa ja levätä elämänsä viimeiset kuukaudet. Hän maksoi pitkän elämänsä ajan veroja ja kasvatti lapset. Hän teki paljon töitä eikä hakenut sossusta rahaa kertaakaan. Ympärivuorokautisen palveluasumisen paikan hän sai yhdeksi yöksi ja kuoli pois. Olihan se jo jotain, että voidaan tilastoida, että vanhus kuoli ympärivuorokautisessa asumispalveluyksikössä. Hoitoralli kesti 2 kuukautta. Kotihoito kävi sitä ennen katsomassa verensokerit ja onko äiti hengissä. Äiti otti itse lääkkeensä, hoiti itse pistokset, mittasi arvot ja kirjoitti vihkoon. Kauppapalvelusta ja kotisiivouksesta maksettiin. Lapset hoitivat muut asiat. Vuosia jatkunut huoli ja hätä vei voimia. Sotesta lähetetyt laskut odottivat maksuja.
Me ihmiset osaamme aina vaatia paljon. Puhumme myös paljon oikeuksista, mutta emme koskaan velvollisuuksista. Viimeiset eurot menevät hautaustoimiin.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Wow, varmaan ainoa suomessa! Nyt mitalli hakuun!!!
Jos ei ole mitään järkevää sanottavaa, niin pn parempi olla hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan suuresti osaa. Tälläseks tää nyky-Suomi on mennyt. Onneksi äitisi on nyt paremmassa paikassa. Voimia Sulle!
Toimituksen korjaus: Äiti ei saanut paikkaa, jossa kuolla rauhassa.
Mummini halusi kuolla kotonaan. Hänen lapset ja me lapsenlapset mahdollistettiin se hänelle.
No kuoli sentään hoitokodissa. Moni kuolee yksin omaan kotiinsa mikä on paljon pahempi kohtalo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otan suuresti osaa. Tälläseks tää nyky-Suomi on mennyt. Onneksi äitisi on nyt paremmassa paikassa. Voimia Sulle!
Onko sinulla paljonkin kokemuksellista vertailupohjaa miten entisajan Suomessa asiat oli?
Rehellisesti, ympärivuorokautiseen palveluasumiseen on niin hel* vähän paikkoja tarpeeseen nähden ja pitkät jonot etten ylläty. Etenkin kun tuon kuvauksesi perusteella äitisi oli huomattavasti parempikuntoinen kuin monet jonottajat (eli pystyi itse huolehtimaan lääkkeistään ja laittamaan ruokaa, peseytymään), ei toki mainintaa mitä asioita lapset hoitivat. Monet palveluasumiseen kuukausia jonottavat ovat käytännössäkin pitkälle sänkyyn hoidettavia, kotihoito käy paikalla 5* vrk kahden hoitajan voimin ja apu silti riittämätöntä.
Tietenkään se ei ole äitisi syy ja varmasti olisi hyötynyt paikasta, mutta realiteetit ovat nämä. Luultavasti kriteerit kiristyvät jatkuvasti (myös kotihoidon asiakkuuteen ovat kiristyneet).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palveluasuminen voi olla myös stressaava paikka ja ralli. Ellei todella saa omaa rauhaa ja lepoa. Sehän on uusi paikka, ei tuttu koti. Ja kotihoito ei saisi olla sellainen ralli, että joku joutuu ahdistumaan siitä, pitäisi voida sanoa mielipiteensä. Järkyttävää että laskut jätetään kunnissa vain ulosottoon ja tulee valtava huoli myös iäkkäille niistä, jos muillekin. Kuorma ja taakka selässä.
Vierailija kirjoitti:
No kuoli sentään hoitokodissa. Moni kuolee yksin omaan kotiinsa mikä on paljon pahempi kohtalo.
Äitini on eri mieltä. Jos hän kuolee kotiinsa niin hän kuolee. Saapahan kuolla rauhassa paikassa, jossa myös eli elämänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kuoli sentään hoitokodissa. Moni kuolee yksin omaan kotiinsa mikä on paljon pahempi kohtalo.
No en nyt tiedä kun kierrän näitä hoitolaitoksia. Minä kuolen mieluummin vaikka metsään kuin laitokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuoli sentään hoitokodissa. Moni kuolee yksin omaan kotiinsa mikä on paljon pahempi kohtalo.
Äitini on eri mieltä. Jos hän kuolee kotiinsa niin hän kuolee. Saapahan kuolla rauhassa paikassa, jossa myös eli elämänsä.
Appivanhempiani lainaten, mihin ihminen kotoaan lähtisi. Olisihan sen helpompaa kaikille heivata heidät ns pois silmistä ja pois mielestä, mutta näillä mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kuoli sentään hoitokodissa. Moni kuolee yksin omaan kotiinsa mikä on paljon pahempi kohtalo.
Olen löytänyt isäni kuolleena kotoaan. Se oli hänen oma valintansa olla itsenäinen elämänsä loppuun asti. Ei hänellä ollut mitään tahtoa lähteä akkojen komenneltavaksi johonkin laitokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuoli sentään hoitokodissa. Moni kuolee yksin omaan kotiinsa mikä on paljon pahempi kohtalo.
Äitini on eri mieltä. Jos hän kuolee kotiinsa niin hän kuolee. Saapahan kuolla rauhassa paikassa, jossa myös eli elämänsä.
Tuo nyt vähän riippuu. Esimerkiksi vähän eri asia menettää ensin liikuntakyky vaikka kaatumalla tai saamalla aivohalvaus ja sitten nääntyä päivien ajan kylmällä lattialla, kunnes menee taju ja lopulta lähtee henki. Parasta tietysti jos nukkuessaan kuolee omaan sänkyynsä lämpöisen peiton alle.
Ei se kotisairaanhoito aina muista käydä eikä kaikkien omaiset jaksa tai voi hypätä katsomassa päivittäin.
Hämmentävän monella kotoaan kuolleena löytyvällä on ranteessa käyttämätön turvaranneke, jota ei raskittu painaa kun ei haluttu olla vaivaksi tai muistettu koko rakkineen olemassaoloa.
Minkäänlainen sopimuksellinen valvontakamerakaan ei välttämättä toimi, koska dementia voi teettää harhaluuloja, jolloin vanhus käy harjanvarrella paukuttamassa ne "pirunsilmät" irti. Näin teki tuntemani mummeli palovaroittimille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksin kotiin on joo hieno kuolla. Sitten joku löytää sut kolmen viikon päästä. Tässä tulee tää ero missä kuolla mieluiten. Kaikilla ei ole läheisiä jotka istuvat vieressä kun kuolet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuoli sentään hoitokodissa. Moni kuolee yksin omaan kotiinsa mikä on paljon pahempi kohtalo.
Olen löytänyt isäni kuolleena kotoaan. Se oli hänen oma valintansa olla itsenäinen elämänsä loppuun asti. Ei hänellä ollut mitään tahtoa lähteä akkojen komenneltavaksi johonkin laitokseen.
Oma isoisäni sai sydäninfarktin kotona, mutta koska muita ihmisiä oli paikalla, hänet saatiin pidettyä puhallus-paineluelvytyksellä hengissä ja ambulanssilla pääsi sairaalaan ja siellä hoidettavaksi. Kun hän kotiutui, hän oli hirveän vihainen. Olisi halunnut kuolla kotona, eikä sairaalassa saati laitoksessa. Hän joutui tapahtuneesta muutaman vuoden kuluttua laitoshoitoon, jossa hän pian kieltäytyi enää syömästä, ja lopulta menehtyi.
Onko sillä merkitystä, että viimeiset eurot menivät hautaustoimistoon. Ei kai hän niitä olisi arkussa tarvinnut?
Osanottoni.
Olemme äitimme kanssa samassa tilanteessa, mutta pakko kysyä mikä olisi ollut äidillenne se oikea ja rauhallinen paikka?
Suurin osa vanhuksista pyritään pitämään kotona ja ilman lähiomaisten aktiivisuutta vanhuksen muuttuvissa tilanteissa ei julkisen terveydenhuollon taholta tapahdu mitään. Lääkärit, avustajat, avustajien määrän sekä käyntien arviointi, lääkitykset, hoivakotipäätökset ovat ihan meidän lasten vastuulla viime kädessä. Työtä riittää, että äidin asiat olisivat niin hyvin kuin mahdollista. JOskus pitää kiivetä virkamieskunnassa sisukkaasti ylöspäin, jututtaa pomojen pomoja, mutta sillä vaivalla on aina hyvät seuraukset äitiämme koskien. Hän saa hyväpalkkaisen työnsä verot nyt takaisin ja emme voi moittia hänelle myönnettyä avun määrää. Hän myös jonottaa hoivakotipaikkaa siinä missä muutkin kolmatta kuukautta. Takaraja jonotukselle olisi se kolme kuukautta, joka täyttyy pian, mutta lopulta tilasin äidille kiireettömän sairaankuljetuksen päivystykseen ja hän sai sitä kautta itselleen paikan sairaalasta omalla huoneella. Käymme lapset sairaalassa aktiivisesti, kaivamme hänen omahoitajansa juttusille ja näin annamme sairaalaan signaalia että äitimme tilannetta seurataan. Eivät he sairaalassa tyhmiä ole ja myös antavat positiivista palautetta, että olemme kiinnostuneita ja osaamme keskustella tilanteesta asiallisesti. Hoitajat ovat todella mukavia ja yhteistyöhaluisia ja arvostelun sijaan kiitämme heitä lämpimästi äitimme hoivasta.NÄkisin kyllä, jos äidillä olisi paha olla sairaalassa.
Vierailija kirjoitti:
No kuoli sentään hoitokodissa. Moni kuolee yksin omaan kotiinsa mikä on paljon pahempi kohtalo.
Yllättävän moni vanhus nimenomaan haluaa kuolla omassa kodissaan.
Kyllähän Suomessa on huonosti asiat, tai siihen nähden mitä päälle päin näyttää -> ihmisille valehdellaan, aivopestään kansalaisia vaikka ei ihan Venäjään voikaan verrata.
Olen alkanut miettimään olisiko parempi muuttaa paikkaan, jossa rehellisesti tietää kuinka paskaa siellä on tai että itse täytyy räpistellä eteenpäin eli TIETÄÄ mihin täytyy osata varautua.. kuin elää tällaisessa paikassa, jossa lakaistaan maton alle totuus kuinka onnettomia niin iso osa kansasta oikeasti on ja se totuus selviää vasta, kun itse sen näkee tai pahimmillaan kokee.
Minä voin tällä hetkellä näennäisesti hyvin, on työ ja perhe. Mutta todellisuudessa pelkään koko ajan.. mitä jos saan sairauskohtauksen, johon ennen lähetettiin ambulanssi, kuolenko nyt kotiin? Kuoleeko perheenjäseneni, koska lääkäriaikoja saa vasta puolen vuoden päähän, vaikka asia on todettu kiireelliseksi? Mitä jos jään tämän määräaikaisuuden jälkeen työttömäksi? Enkö oikeasti voi enää opiskella alalle, jossa olisi töitä? Raiskataanko minut vielä joku päivä, vaikka alan olla jo kurppa (täällä päin raiskattiin 80v. mummo..). Uskallanko mennä enää shoppailemaan, kun joku jengi on ottanut kauppakeskuksen haltuun? Miksi joku surkea lääkäri saa hervotonta palkkaa, kun lätkii nimeään 5min. käynteihinsä edes tajuamatta mitä on tekemässä? Miksi koulussakin elämä on jo ala-asteelta saakka yhtä helv.ttiä?
Miksi rikollista suojellaan paremmin kuin uhria?
Oikeasti, ei tämä ole enää hyvä maa, vaan menee alamäkeä täysillä.
Wow, varmaan ainoa suomessa! Nyt mitalli hakuun!!!