Lue keskustelun säännöt.
Tiedättekö ihmistyypin, joka kääntää puheen aina itseensä?
25.12.2023 |
Tai pahimmasss tapauksessa johonkin kolmanteen osapuoleen?
Esim. Kerrot vaikka, että olet ollut juuri sairaalassa ja tämä ihminen alkaa heti ensimmäisen lauseen jälkeen tilittää jotain omaa vanhaa (tai vaikka naapurin sirpan) sairaalakokemustaan? Mikä näitä oikein vaivaa??
Kommentit (127)
Niin, onhan se mukavampi paasata koko päivä omista asioistaan. Anteeksi jos keskeytin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo minä. Mieluummin puhun itsestäni kuin juoruan muista :/
Joo tiedän, mun työkaveri... oli asia mikä tahansa - negatiivinen tai positiivinen - niin kauaa siinä ei mene, että hän kääntää asian itseensä. Usein keskeyttää toisen jutun ja alkaa puhua päälle. Nyt oon alkanut sanoa hänelle että "anteeksi, saanko minä puhua ensin loppuun" jonka jälkeen hän suuttuu ja mököttää loppupäivän kuin pikkulapsi, aikuinen ihminen. :D
Olin ollut saikulla kolme viikkoa influenssan takia. Palattuani töihin totesin, että kiva kun ei enää ole yli 39 asteen kuumetta. No sen ehdin sanoa kun tää tyyppi jo aloitti "Joo siis mullahan oli 40 astetta kuumetta joka päivä kun olin kipeänä että olisin ollut iloinen jos olisi ollut vain 39 astetta" joojoo, niin varmasti. Oli asia mikä tahansa, hän kääntää sen jutun itseensä. Mun toinen työkaveri ei jaksa häntä enää siinäkään määrin, vaan lähtee vain aina pois, kun juttu alkaa. :D Ja ei, tää ihminen ei tajua omaa käytöstään vaikka siitä hänelle sanottaisiinkin. On niin täynnä itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok. Kerrot ap olleesi sairaalassa. Minä sanon "voi kauheaa". Sinä jatkat kokemuksesi selittämistä ja minä sanon taas " voi kauheaa". Sinä jatkat ja minä sanon "aivan". Sinä jatkat ja minä sanon "niin" ja sinä jatkat ja minä sanon" aivan, niin ,voi kauheaa, täytyy tästä mennä. Jaksuja". Ap on tyytyväinen ja tuntee nyt tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi?
Kyllä. Ei tarvitse oikeastaan sanoa mitään, vaan kuunteleminen riittää. Jos minulla on tarve kertoa joku asia, niin olen tyytyväinen silloin, kun saan kertoa sen enkä kuunnella jonkun tuntemattoman ihmisen 20 vuoden takaisia kokemuksia aiheen sivusta.
Ap
No on. Mutta entäs jos se toinen osapuoli on ollut ihan samasta syystä sairaalassa, tai puoliso, lapsi tai muu hyvin läheinen. Eikö sulle silloin oikeasti saa kertoa omasta kokemuksesta sen jälkeen kun olet ensin saanut kertoa omasi? Itseäni ainakin jopa lohduttaisi se, että jollakin on ollut sama tilanne. Voisi vaihtaa kokemuksia ja tuntemuksia.
Saa, mutta hetki pitää malttaa kuunnella toista, ehdit kyllä sen oman kokemuksesi jakaa.
"alkaa heti ensimmäisen lauseen jälkeen tilittää jotain omaa"
Ap
Mulla on kanssa yksi tällainen kaveri. Kun kerron vaikka että lapseni joi alkoholia ja joutui sairaalaan, niin tämä kaveri alkaa aivan hulluna melkein henkeä vetämättä kertoa, miten hänen kaverilleen Anjalle kävi samoin oman lapsen kanssa.
Itse kerroin siksi että olisin saanut kertoa itselle järkystä tilanteesta mutta en saanut kertoa yhtäkään yksityiskohtaa tai tunnettani. Sain infon Anjan muksusta jota en tunne ja anjankin olen nähnyt viimeksi 20v sitten.
Lopussa tämä kaveri sanoo, että kiitos kun kerroit ja tsemppiä sinulle.
Uskomaton tapaus ja jättää itselle onton ohitetun olon.
Viisastuin sitten ja olen alkanut puhua vain henkeä vetämättä itekin asiani. Ja kun hän sanoo anjasta, olen kun en kuulisi ja jatkan vain omaa juttuani, loppuun saakka.
Kai joillakin ei vaan ole vuorovaikutustaitoja. En joudu kenenkään muun kanssa toimimaan näin. Yleensä vastavuoroista, toinen tekee lisäkysymyksiä ja oikeasti saa pohtia asiaa yhdessä.
Kun jollakulla on jokin juttu, mistä haluaa kertoa ja on vaikka huolissaan tai iloinen tai mitä vaan, niin teen lisäkysymyksiä ja jutellaan aiheesta, saatan puheenaiheen lopussa kertoa että muuten hennariikallakin oli jotain tuollaista ja lyhyesti kerron jotain pääkohtia, jos se toisi uutta ajatuskulmaa tilanteeseen.
Niin, että vuorovaikutustaitojen puutetta saattaa olla. Ja voi Kai niitä harjoitella, kuuntelemista ja toisen tilanteeseen eläytymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli aikanaan kaveri, joka oli sinänsä ihan kiva ihminen, mutta lähestyi aina asioita omasta näkökulmastaan. Kun isäni kuoli yllättäen ja kerroin tästä, hän alkoi vain kauhistella, kuinka kamalaa olisi, jos hänen isänsä kuolisi, koska heillä on niin hyvät välit jne. jne. jne. Kyllä lohdutti...
Joo. Itseni. Kun lopetin tuon niin siitäkin tuli sanomista kun mulla ei ole muuta sanottavaa kuin aijaa, voi voi, ok jne.
Nykyään puhun tosi harvojen ihmisten kanssa ja siitäkin kitistään. On se kumma kun mieleltään niin terveet ja muutenkin tavoiltaan erinomaiset ihmiset eivät ymmärrä antaa olla.
Ihan olen päin naamaakin sanonut että suksii he''ettiin mun elämästä niin hetken päästä yrittävät muina miehinä pitää yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo asia käsitetään vähän väärin. Eihän tarkoitus ole loukata vaan yrittää jonkun entisen kokemuksen kautta ymmärtää toista ihmistä. Ja sitä että jos joku on ollut sairaalassa niin varmasti rankkaa mutta ei se nyt eka kerta ole maailmanhistoriassa kun joku on ollut sairaalassa.
Eli ei se tarkoita aina mitään itsekkyyttä tai pahoja asioita vaan toinen vain yrittää oman kokemuksen kautta ymmärtää toista ihmistä.
ei kyllä se on itsekyyttä ja osottaa ettet osaa astua kenenkään muun saappaisiin. jos aina pitää yrittää oman kokemuksen kautta niin maailmahan pyöriin sun napas ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok. Kerrot ap olleesi sairaalassa. Minä sanon "voi kauheaa". Sinä jatkat kokemuksesi selittämistä ja minä sanon taas " voi kauheaa". Sinä jatkat ja minä sanon "aivan". Sinä jatkat ja minä sanon "niin" ja sinä jatkat ja minä sanon" aivan, niin ,voi kauheaa, täytyy tästä mennä. Jaksuja". Ap on tyytyväinen ja tuntee nyt tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi?
Kyllä. Ei tarvitse oikeastaan sanoa mitään, vaan kuunteleminen riittää. Jos minulla on tarve kertoa joku asia, niin olen tyytyväinen silloin, kun saan kertoa sen enkä kuunnella jonkun tuntemattoman ihmisen 20 vuoden takaisia kokemuksia aiheen sivusta.
Ap
No on. Mutta entäs jos se toinen osapuoli on ollut ihan samasta syystä sairaalassa, tai puoliso, lapsi tai muu hyvin läheinen. Eikö sulle sill
No toki, sehän on itsestään selvää ainakin itselleni. Sanoit yllä olevassa kommentissasi "ei oikeastaan tarvitse sanoa mitään, vaan kuunteleminen riittää." 🙂🙂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kanssa yksi tällainen kaveri. Kun kerron vaikka että lapseni joi alkoholia ja joutui sairaalaan, niin tämä kaveri alkaa aivan hulluna melkein henkeä vetämättä kertoa, miten hänen kaverilleen Anjalle kävi samoin oman lapsen kanssa.
Itse kerroin siksi että olisin saanut kertoa itselle järkystä tilanteesta mutta en saanut kertoa yhtäkään yksityiskohtaa tai tunnettani. Sain infon Anjan muksusta jota en tunne ja anjankin olen nähnyt viimeksi 20v sitten.
Lopussa tämä kaveri sanoo, että kiitos kun kerroit ja tsemppiä sinulle.
Uskomaton tapaus ja jättää itselle onton ohitetun olon.
Viisastuin sitten ja olen alkanut puhua vain henkeä vetämättä itekin asiani. Ja kun hän sanoo anjasta, olen kun en kuulisi ja jatkan vain omaa juttuani, loppuun saakka.
Kai joillakin ei vaan ole vuorovaikutustaitoja. En joudu kenenkään muun kanssa toimimaan näin. Yleensä vastavuoroista, toinen tekee
Kiitos. Ymmärsit täsmälleen mitä tarkoitan!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei malta odottaa omaa juttuaan. Ajattelee, että et ole ainutlaatuinen kun minullakin ollut sitä ja tätä.
Ja naapurillakin.
No mitäs nämä ovat joiden pitäisi saada kertoa omia asioita ovat ? Eikö he koe olevansa ainutlaatuisia ja ottavat itseensä kun eivät olekaan ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok. Kerrot ap olleesi sairaalassa. Minä sanon "voi kauheaa". Sinä jatkat kokemuksesi selittämistä ja minä sanon taas " voi kauheaa". Sinä jatkat ja minä sanon "aivan". Sinä jatkat ja minä sanon "niin" ja sinä jatkat ja minä sanon" aivan, niin ,voi kauheaa, täytyy tästä mennä. Jaksuja". Ap on tyytyväinen ja tuntee nyt tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi?
Kyllä. Ei tarvitse oikeastaan sanoa mitään, vaan kuunteleminen riittää. Jos minulla on tarve kertoa joku asia, niin olen tyytyväinen silloin, kun saan kertoa sen enkä kuunnella jonkun tuntemattoman ihmisen 20 vuoden takaisia kokemuksia aiheen sivusta.
Ap
Jos minä nyt vastaan tähän kun katsoin että joku muu on kommentoinut väliin . Kun minä teen noin en ole kuunnellut sinua yhtään. Minulle ei ole selvää olitko sinä, kissasi, lapsesi vai isäsi sairaalassa, joku oli. Mutta tietenkään tärkeintä ei ole se kuuntelinko oikeasti vaan se, että sinulle tuli kuunneltu olo ja se tunne on sinua itseäsi varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen huomannut olevani sellainen, että käännän puheen helposti itseeni. Vaikka jos joku kertoo olleensa sairaana, niin minä saatan helposti kertoa siitä, että kun minä olin sairaana. Olen nyt kuitenkin tiedostanut tämän tavan ja että se on huonoa käytöstä, josta yritän päästä eroon. Olen aika itsekeskeinen ja minulla on huono empatiakyky. Siksi ymmärrän, että ihmiset eivät oikein pidä minusta. Minä kuitenkin yritän oppia olemaan parempi, kiltimpi ja huomaavaisempi ihminen, että ihmiset alkaisivat pitää minua. Niin ja että minulta itseltänikin syyllisyys helpottaisi sen suhteen kun minulla on pettynyt oli itseeni kun tajusin miten huono ja keskeneräinen vessanpönttöpaska minä oikein olen,
Et sinä kyllä kuulosta siltä, että sulla ois huono empatiakyky, päinvastoin, ne joilla oikeesti on eivät välitä siitä miten käyttäytyvät :)
Tiedän. Äitini.
Oli se järkyttävää, kun jossain vaiheessa aikuistuttuani tajusin, että äiti tekee näin! Lapsena ja nuorena en ymmärtänyt, enkä myöskään ymmärtänyt mikä vika tuossa käytöksessä on. Ilmankos.
Kun ilmoitin äidille, että olen raskaana, niin voi luoja miten paha maku jäi. Onnitteluja ei hän pystynyt suustaan tiristämään, vaan alkoi puhua naapurin Reijon moottorisahasta!
Nyt lastenlasten kohtelu on myös kamalaa. Jokainen harrastus ja asia minkä lapsi ikinä sanoo, pitää kääntää häneen itseensä. Ja usein vielä siten, että mummo itse ei osaa, osannut, pystynyt, halunnut, tykännyt. Että haluaa kääntää puheen omaan huonouteensa, joka ainoasta aiheesta.
Ei nähdä usein..
Vierailija kirjoitti:
Joo minä. Mieluummin puhun itsestäni kuin juoruan muista :/
Entä jos joskus kuuntelisit sitä, joka oli kertomassa jotain asiaasi, etkä vain alkaisitoitottaamaa tilannettasi.
ai että inhoan tätä, kertoopa kuka vaan mitä vaan, niin aina pitää puhe kääntää vaan itseensä
Vierailija kirjoitti:
Joo tiedän, mun työkaveri... oli asia mikä tahansa - negatiivinen tai positiivinen - niin kauaa siinä ei mene, että hän kääntää asian itseensä. Usein keskeyttää toisen jutun ja alkaa puhua päälle. Nyt oon alkanut sanoa hänelle että "anteeksi, saanko minä puhua ensin loppuun" jonka jälkeen hän suuttuu ja mököttää loppupäivän kuin pikkulapsi, aikuinen ihminen. :D
Olin ollut saikulla kolme viikkoa influenssan takia. Palattuani töihin totesin, että kiva kun ei enää ole yli 39 asteen kuumetta. No sen ehdin sanoa kun tää tyyppi jo aloitti "Joo siis mullahan oli 40 astetta kuumetta joka päivä kun olin kipeänä että olisin ollut iloinen jos olisi ollut vain 39 astetta" joojoo, niin varmasti. Oli asia mikä tahansa, hän kääntää sen jutun itseensä. Mun toinen työkaveri ei jaksa häntä enää siinäkään määrin, vaan lähtee vain aina pois, kun juttu alkaa. :D Ja ei, tää ihminen ei tajua omaa käytöstään vaikka siitä hänelle
Varsinainen saikuttajien kuningatar, kolme viikkoa saikkua influenssan takia.
Aika moni ihminenhän menee tähän kategoriaan. Ei malteta kuunnella sitä toista loppuun, eikä osata osoittaa myötätuntoa sille toiselle. Pitää päästä heti puhumaan siitä omasta jutusta, joka on tullut mieleen.
Mulla on mm. tällainen kaveri. Puhutaan vaikka mun kuulumisia kavereiden kesken, niin alkaa sitä puheena olevaa asiaa juuri kommentoimatta kertoa jotain omaa juttua siihen väliin. Tympeää käytöstä. Mutta aika monelta ihmiseltä puuttuu keskustelutaidot, että eipä sinänsä mitenkään harvinaist tai edes yllättävää enää. Lähinnä tulee pettymys, kun oma kaverikaan ei jaksa osoittaa myötätuntoa tai kiinnostusta sun asioihin.
Pahin tapaus on kuitenkin oma äiti. Mulle sattui vahinko kotona, joka melkein maksoi mun hengen. Kun kerroin sitten tapahtuneesta ja olin vähän paniikissa siitä läheltäpiti tilanteesta ja selitin miten henkikulta oli hiuskarvan varassa, niin äiti totesi jotain tyyliin no sitten olisi vaan ollut sun aikasi lähteä tästä maailmasta ja alkoi heti perään kertoa jotain omaa lapsuusjuttua hänelle sattuneesta vahingosta. Selvästi säälinkerjäys mielessä, koska häntä ei viety edes lääkäriin ja läpäläpä.
Tuo tapaus tuntui aika kamalalta, mutta positiivista oli se, että vasta tämä herätti tajuamaan, että äidissä on vahvoja narsistisia piirteitä. Nykyään ei olla tekemisissä muista syistä, mutta tuo oli yksi hetkistä jotka käänsi valokatkaisimen päässä siihen asentoon, että tollanen käytös ei ole normaalia omalta vanhemmalta.
Osa ihmisistä aidosti yrittää löytää yhteyden ja osoittaa myötätuntoa kertomalla kokeneensa samaa. Eivät välttämättä huomaa vaikuttavansa itsekeskeiseltä. Voi olla vaan aidosti huonot sosiaaliset taidot.
No on. Mutta entäs jos se toinen osapuoli on ollut ihan samasta syystä sairaalassa, tai puoliso, lapsi tai muu hyvin läheinen. Eikö sulle silloin oikeasti saa kertoa omasta kokemuksesta sen jälkeen kun olet ensin saanut kertoa omasi? Itseäni ainakin jopa lohduttaisi se, että jollakin on ollut sama tilanne. Voisi vaihtaa kokemuksia ja tuntemuksia.