Tiedättekö ihmistyypin, joka kääntää puheen aina itseensä?

Vierailija kirjoitti:

En. Mistä saa keskustella sen jälkeen, kun joku ilmoittaa sairaalakokemuksestaan? Säästä? Vai pitääkö keskustelu lopettaa lyhyeen?

Voisit alkajaisiksi vaikkapa kuunnella, mitä sairaalasta kotiutettu sanoo. Mutta kiitos, sinulle ei ainakaan kannata kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekkyys, jos heti alkaa paasata. Mutta jos antaa toisen kertoa asiansa rauhassa ja myöhemmin sanoo kokeneensa jotain samaa, niin se on osoitus myötätunnosta. 

Minulla oli vähän tällainen tapa, mutta lopetin sen kun tajusin, että se onkin jotenkin noloa.

En siis tarkoita sitä, että olisin alkanut paasata päälle omista asioistani, sitä en tee. Mutta ylipäätään tuo että keskustellaan jonkun ongelmasta, ja kerron sitten että olen kokenut samaa, tai että joku sukulainen/tuttu on kokenut. Tuo ketjussa mainittu "Sirpa" -juttu toimi minun logiikallani niin, että jos keskustelukumppanilta on vaikka puhelimen sähköposti räjähtänyt ja katkaissut korvan, niin kertoessani Sirpasta jolle kävi myös samoin, haluan lähinnä kertoa että se ei ole katastrofi vaan siitä voi selvitä ja kannattaa toimia niin ja näin.

Mutta tällä palstalla on selvinnyt, että tuo ymmär

Yläpeukku muuten, mutta tuo voivottelukuoro on v i t t u i l u a jo. 

 

Empatia on sitä, et antaa toisen ikävälle kokemukselle aikaa ja tunnistaa sen tunteen, jota toinen elää, mitätöimättä sitä. Eli vaikka jo näkee sen seuraavan vaiheen, että risukasaan alkaa taas paistaa, niin jättää sen tuomatta ilmi, koska 

- et voi olla satavarma käykö niin, jos kyse sairaudesta

- et voi tietää miten raskaaksi toinen kokee sen prosessin, että pääsee eteenpäin

Mut jos tää tuntuu mahdottomalta, et tosiaan ehkä käsitä empatian konseptia. Mutta entä jos hyväksyt ihmisten erilaisuuden? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas tykkään, että vastapuoli kertoo oman kokemuksen tai vaikka sen sirpankin. Siitä saan jotenkin vertaistukea, saatan jopa kysellä josko olisi samantyyppistä kerrottavaa. :)

Sirpasta puhuminen on silkkaa juoruilua. Entinen naapuri kyseli kuulumisiani, ja mainitsin että minulla on juuri todettu parantumaton syöpä. En ehtinyt sanoa siitä kuin yhden lauseen ennen kuin hän alkoi kertoa jostakin Marjatasta. Keskeytin hänet ja sanoin että anteeksi mutta en ole kiinnostunut jostakin Marjatasta. Ja silti hän kertoi. Marjatalla ei edes ollut sama syöpä, joten en tehnyt sillä tiedolla mitään. Vertaistuki sucks.

 

Juuri tällaista tarkoitan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä vilkkaampi kuin sinä. Ja älykkäämpi myös. Tietää mitä olet sanomassa ja reagoi asiaan tavalla josta itse et ole hyvilläsi.

Joskus kun kuuntelee jaadajaadaa ja neganegaa, menee vaan voimat. 

Ei vaan pysty, nukahdan.

Epäkohteliasta ei suinkaan, mutta varmaan löydät mieleistäsi seuraa.

 

Älykäs osaa lukea, että onko toisella vielä jotain sanottavaa ja malttaa odottaa eikä ala papattaa omiaan päälle. Kuulostat todella epämiellyttävältä ihmiseltä.

Päättelen sinun olevan megaälykäs. Se että antaa toisen kuormittaa omilla jutuillaan, ei ole multa pois. Itseä vain naurattaa. Omiin juttuihin käytän nykyään siniruutuvihkoa, koska se jäsentää asioita. 

Sinne voi vaikkapa rönsyillä, ilman että joku nakkipää ottaa pulttia. Vai mitä sanot?

Perus ihminen. Puhuu itsestään.

Eräs sukulainen, jolle soitan muutaman kerran vuodessa onnistuu aina parituntisen keskustelun aikana kertomaan kaikki senhetkiset sairautensa ja lääkärissäkäyntinsä.

Aina voit poistua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekkyys, jos heti alkaa paasata. Mutta jos antaa toisen kertoa asiansa rauhassa ja myöhemmin sanoo kokeneensa jotain samaa, niin se on osoitus myötätunnosta. 

Minulla oli vähän tällainen tapa, mutta lopetin sen kun tajusin, että se onkin jotenkin noloa.

En siis tarkoita sitä, että olisin alkanut paasata päälle omista asioistani, sitä en tee. Mutta ylipäätään tuo että keskustellaan jonkun ongelmasta, ja kerron sitten että olen kokenut samaa, tai että joku sukulainen/tuttu on kokenut. Tuo ketjussa mainittu "Sirpa" -juttu toimi minun logiikallani niin, että jos keskustelukumppanilta on vaikka puhelimen sähköposti räjähtänyt ja katkaissut korvan, niin kertoessani Sirpasta jolle kävi myös samoin, haluan lähinnä kertoa että se ei ole katastrofi vaan siitä voi selvitä ja kannattaa toimia niin ja näin.

Mu

Minähän olen hyväksynyt sen jo ja lopettanut tuon tavan, kuten mainitsinkin jo.

"Voivottelukuoron" mainitsin siksi, että tällä palstalla on tästä aiheesta aika kärjistyneet mielipiteet, ja tosiaan jossain tällaisissa ketjuissa ihan kaikki kannustaminen, neuvominen tai vertaistuki nähdään mitätöimisenä ja vähättelynä.

Monien mielestä - siis ainakin tällä palstalla, en tiedä tosielämästä - kuuluu olla ihan hiljaa kun joku kertoo suruistaan, ja hokea vain "voi ei, olen pahoillani, tämä on kamalaa". On aina joku, jonka mielestä ihan kaikki muu on toisen kokemuksen vähättelyä. Erityisesti kaikki yritykset piristää tai lohduttaa, että kyllä tämä vielä paremmaksi muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekkyys, jos heti alkaa paasata. Mutta jos antaa toisen kertoa asiansa rauhassa ja myöhemmin sanoo kokeneensa jotain samaa, niin se on osoitus myötätunnosta. 

Minulla oli vähän tällainen tapa, mutta lopetin sen kun tajusin, että se onkin jotenkin noloa.

En siis tarkoita sitä, että olisin alkanut paasata päälle omista asioistani, sitä en tee. Mutta ylipäätään tuo että keskustellaan jonkun ongelmasta, ja kerron sitten että olen kokenut samaa, tai että joku sukulainen/tuttu on kokenut. Tuo ketjussa mainittu "Sirpa" -juttu toimi minun logiikallani niin, että jos keskustelukumppanilta on vaikka puhelimen sähköposti räjähtänyt ja katkaissut korvan, niin kertoessani Sirpasta jolle kävi myös samoin, haluan lähinnä kertoa että se ei ole katastrofi vaan siitä voi selv

Toisaalta on tällä palstalla sellaisiakin tullut mieleen, joiden mielestä "olen pahoillani" on silkkaa v*ttuilua.

Todellisuudessa keskusteluissa ei voi kuin yrittää parhaansa ja tarkoittaa. Kaikki sanovat kuitenkin joskus jotain, jonka vastapuoli tulkitsee vähättelyksi, tahdittomaksi tai muuten vain vääräksi.

Takuuvarma narsistin tunnusmerkki. Mahdollisesti joku muu itsekäs ku*ipää, mutta 99% narsku.

Lisäys: jos sählää ja hösää muutoin niin voi olla ADHD, silloin se on ADHDn empatiaa kertoa oma kokemus. Mutta ei kyllä Sirpan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekkyys, jos heti alkaa paasata. Mutta jos antaa toisen kertoa asiansa rauhassa ja myöhemmin sanoo kokeneensa jotain samaa, niin se on osoitus myötätunnosta. 

Minulla oli vähän tällainen tapa, mutta lopetin sen kun tajusin, että se onkin jotenkin noloa.

En siis tarkoita sitä, että olisin alkanut paasata päälle omista asioistani, sitä en tee. Mutta ylipäätään tuo että keskustellaan jonkun ongelmasta, ja kerron sitten että olen kokenut samaa, tai että joku sukulainen/tuttu on kokenut. Tuo ketjussa mainittu "Sirpa" -juttu toimi minun logiikallani niin, että jos keskustelukumppanilta on vaikka puhelimen sähköposti räjähtänyt ja katkaissut korvan, niin kertoessani Sirpasta jolle kävi myös samoin, haluan lähinnä ke

Sellaisia tullut vastaan siis, ei mieleen...

Yleinen ADHD-piirre, itsellänikin tuo tapa, mutta yritän tietoisesti vältellä

Kaikkihan nyt mieluiten puhuvat niistä omista asioistaan. Aloittajakin joka vetää herneen nenään kun ei puhuta hänen asiastaan vaikka haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekkyys, jos heti alkaa paasata. Mutta jos antaa toisen kertoa asiansa rauhassa ja myöhemmin sanoo kokeneensa jotain samaa, niin se on osoitus myötätunnosta. 

Minulla oli vähän tällainen tapa, mutta lopetin sen kun tajusin, että se onkin jotenkin noloa.

En siis tarkoita sitä, että olisin alkanut paasata päälle omista asioistani, sitä en tee. Mutta ylipäätään tuo että keskustellaan jonkun ongelmasta, ja kerron sitten että olen kokenut samaa, tai että joku sukulainen/tuttu on kokenut. Tuo ketjussa mainittu "Sirpa" -juttu toimi minun logiikallani niin, että jos keskustelukumppanilta on vaikka puhelimen sähköposti räjähtänyt ja katkaissut korvan, niin kertoessani Sirpasta jolle kävi myös samoin, haluan lähinnä kertoa että se ei ole katastrofi vaan siitä voi selvitä ja kannattaa toimia niin ja näin.

Mu

Tämä juurikin. Ihmissuhdeasiat ei ole helppoja ja virtaviivaisia. Toiset käsittelee ja käsittää asiat eri tavalla kuin toiset. Itse olen juurikin Ap:n kuvailema törppö suorasuu. Yritän löytää vertailulla yhtymäkohtia omiin kokemuksiini tai tietämiini tapahtumiin, että voin käsittää asian, tai ylipäätään lohduttaa, että ei sulle käynyt edes huonosti, tietäisitpä Sirpan (nyt ylös siitä itsesäälistä ja ulos auringonpaisteeseen ja toipumaan). Olen myös törppö tunneasioissa, ja tajuan monet möläyttämäni tai mogaamani asiat vasta jälkeenpäin, pahimmillaan vuosien jälkeen. Olen myös nopea ja kärsimätön, en jaksa velloa ongelmissa ja murheissa, vaan haluan, että ne ratkaistaan nopeasti ja tehokkaasti.

Itsekäskin olen, mutta en sentään narsisti. Mutta niin on jokainen muukin terve ihminen.

Juu. 

Erehdyin sanomaan töissä kahvihuoneessa että isälläni on todettu parantumaton syöpä. Työkaverin ekat sanat: kaikki täältä kuolee joskus, ja jatkoi siihen että hänkin voi saada sydänkohtauksen koska vain. Itse olen liian kohtelias että olisin vastannut hänelle, että sinun kuolemasi ei minua koskettaisi, toisin kuin isäni syöpä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkihan nyt mieluiten puhuvat niistä omista asioistaan. Aloittajakin joka vetää herneen nenään kun ei puhuta hänen asiastaan vaikka haluaisi.

Minä en kyllä tykkää puhua omista asioistani. Yleensä väistelen henkilökohtaiset kysymykset parhaani mukaan.

Sen takia kai tuonkin usein esille niitä Sirpa-esimerkkejä. On jotenkin turvallisempaa keskustella ongelmista yleisemmällä tasolla kuin suoraan sinun tai minun haavoissa pyöriskellen.

"Monien mielestä - siis ainakin tällä palstalla, en tiedä tosielämästä - kuuluu olla ihan hiljaa kun joku kertoo suruistaan, ja hokea vain "voi ei, olen pahoillani, tämä on kamalaa". On aina joku, jonka mielestä ihan kaikki muu on toisen kokemuksen vähättelyä. Erityisesti kaikki yritykset piristää tai lohduttaa, että kyllä tämä vielä paremmaksi muuttuu."

Mulle tällainen surkuttelu olisi taas kaikkein pahin mahdollinen kommentti. Silloin kun menee huonosti, tarvitsen tsemppausta. Jonkun sellaisen, pienenkin, oljenkorren, johon tarttua. Toimivan neuvon, vertaistukea, tai että yhdessä potkitaan ongelmaa päähän.

Vierailija kirjoitti:

Juu. 

Erehdyin sanomaan töissä kahvihuoneessa että isälläni on todettu parantumaton syöpä. Työkaverin ekat sanat: kaikki täältä kuolee joskus, ja jatkoi siihen että hänkin voi saada sydänkohtauksen koska vain. Itse olen liian kohtelias että olisin vastannut hänelle, että sinun kuolemasi ei minua koskettaisi, toisin kuin isäni syöpä.

Ehkä ajatteli lopettaa toisten terveysasioista juoruamisen.

Ehkä hänelläkin oli eikä halunnut sitä alkaa miettimään?

Vierailija kirjoitti:

Kaikkihan nyt mieluiten puhuvat niistä omista asioistaan. Aloittajakin joka vetää herneen nenään kun ei puhuta hänen asiastaan vaikka haluaisi.

Nekin jotka kohteliaasti kuuntelevat toisen juttuja mielessään ajattelevat "pistä jo se tur pasi kiinni kun ei kiinnosta".

Narsisti osaa olla halutessaan hyvinkin empaattinen. Suorastaan yliempaattinen. Ja muistaa mainostaa sitä pitkään, kuinka hyvä hän oli esim. hoitaessaan sairasta. Eli ei ole narsistin piirre, ap.