Tiedättekö ihmistyypin, joka kääntää puheen aina itseensä?

Ennen oli ihan normaalia, nykyään kopioitu jostain jenkeistä tuollainen kokemuksen jakaminen muka keskustelun itseensä kääntämistä. Ei tää yksi "kääntäjä" koko keskustelua määritä, vaan muut voivat palauttaa takaisin aiheeseen, kertoa omia kokemuksiaan jne. 

Itse kerroin nolon tilanteen, että raskaana ollessa pissanäytettä jättäessä kastelin jotenkin housuni siinä (vedellä), joten näytti että olisin pissannut housuihini. Kaikki olivat niin voi eiii, noloa, kamalaa, pitäskö pitää varahousuja ja tuli olo, että ei muille käy niin. Yksi myöhemmin kertoi, että hällekin oli käynyt niin. Tuli hieman "petetty" olo, kun olisi ollut kiva, että olisi saanut jakaa sen.

Mut oon huomannut että eteläsuomalaiset ei jaa omia kokemuksiaan, sitten taas pohjoisessa kerrotaan aina kaikki sama lähellekään liippaava kokemus, tyyliin "samassa veneessä ollaan", ei sitä tarkoiteta eikä oteta pahalla. 

Keskustelussa kaikki on tasavertaisia eikä siinä yhden elämäraporttia haluta kuunnella eikä pitää.

Aikoinaan yksi työkaveri oli sellainen, että kuka vaan kertoi tapahtumisistaan, oli ne sitten iloisia, tai ikäviä, tämä työkaveri mitätöi nämä. Hän kyllä kuunteli mitä kerrottiin, mutta kummasti hänellä itsellään oli sitten aina käynyt joko paremmin, tai pahemmin, kuin alkuperäisellä asiansa kertojalla.

Tässä kävi niin, että työkaverit alkoivat välttelemään tätä mitätöijää ja lopulta hän katosi töistä kokonaan. Löysikö uuden työpaikan, vai saiko potkut, se ei tullut koskaan  ilmi. 

Miehen ulkomailla asuva vanhempi veli on tällainen raskas henkilö jutella. Soitettaessa ja kerrottaessa esim, että lapselle kävi ikävä tapaturma, ei ehdi kertoa enempää, kun tämä veli ei kuuntele loppuun, saati kysele mitään ja alkaa puhumaan jostain lapsensa kaverille sattuneesta tapaturmasta. Tätä on toistunut niin paljon, ettei puheluita enää kovin usein ole.

Entä onko teillä läheistä, joka maalaa tilanteen aina äärimmäisen pahaksi? Äitini on tätä tyyppiä. En kerro hänelle enää mitään omasta arjestani/sairastumisistani, enkä kuuntele hänen sairauslistauksiaan.

Olin itse yöllä päivystyksessä flimmerin takia ja jouduin kuuntelemaan viereisen pedin vanhuksen soittelua aamuyöstä aikuisille lapsilleen. Vanhuksella oli ollut sydäntuntemuksia, jotka paljastuivat tutkimuksissa närästykseksi, johon oli lääkityskin, mutta vanhus ei ollut sitä ottanut. Puhelut oli tyyliä... tuu hakeen mut kotiin, ei tälle mitään voida 🙄

Ei siis mitään Kela taksilla kotiin, vaan herätetään lapsi aamuyöllä, kun kyllä se ehtii, kun sillä on vapaapäivä.

Vierailija kirjoitti:

Eräs sukulainen, jolle soitan muutaman kerran vuodessa onnistuu aina parituntisen keskustelun aikana kertomaan kaikki senhetkiset sairautensa ja lääkärissäkäyntinsä.

Miksi soitat 2h puheluita? Ihan painajaista.

Yksi työkaveri tekee tuota. Jossakin vaiheessa alkoi pistää silmään että joka kerta kun se avaa suunsa niin se aloittaa tarinan omasta itsestään. Pahin oli kun pomo tuli kertomaan jotain lapsensa uudesta talosta ja muutosta niin eiköhän tuo yksi kiekaissut keskustelun päälle jotain HEI mEkIN MUUteTTIIn SiLlOin 80-LuVULlA! Keskustelun oikeana aiheena oli siis lasten auttaminen muutoissa ja miten nuorilla on ollut vaikea löytää hyviä kämppiä. Kukaan ei edes noteerannut tuota kommenttia tai katsonut tuohon työkaveriin päin, vaan keskustelu jatkui kuin sitä ei olisi ikinä tapahtunutkaan.

Ihan sama mikä on puheenaiheena - sää, viikonloppu, lomat, matkat, muutot, lapsenlapset jne. - niin jo-ka ju-ma-lan ker-ta se vain alkaa paasaamaan omasta itsestään, kokemuksistaan ja tekemisistään. En usko että on itse tietoinen tavastaan.

Tunnen. Aivan jokainen suurten ikäluokkien mieshenkilö. "Kun minä, kuinka minä, minä tiedän, minä kyllä, minä aina..."

Siinä ei ole mitään pahaa, että kertoo vastavuoroisesti omista tai tuttujen kokemuksista. Ongelma on se, jos osoittaa jollain tapaa ettei ole yhtään kiinnostunut toisen kertomasta. Esimerkiksi se ettei koskaan kysy tarkentavia kysymyksiä tai näytä minkäänlaista reaktiota edes isoihin uutisiin, vaan hyppää suoraan omaan puheripuliinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli ihan normaalia, nykyään kopioitu jostain jenkeistä tuollainen kokemuksen jakaminen muka keskustelun itseensä kääntämistä. Ei tää yksi "kääntäjä" koko keskustelua määritä, vaan muut voivat palauttaa takaisin aiheeseen, kertoa omia kokemuksiaan jne. 

Itse kerroin nolon tilanteen, että raskaana ollessa pissanäytettä jättäessä kastelin jotenkin housuni siinä (vedellä), joten näytti että olisin pissannut housuihini. Kaikki olivat niin voi eiii, noloa, kamalaa, pitäskö pitää varahousuja ja tuli olo, että ei muille käy niin. Yksi myöhemmin kertoi, että hällekin oli käynyt niin. Tuli hieman "petetty" olo, kun olisi ollut kiva, että olisi saanut jakaa sen.

Mut oon huomannut että eteläsuomalaiset ei jaa omia kokemuksiaan, sitten taas pohjoisessa kerrotaan aina kaikki sama lähellekään liippaava kokemus, tyyliin "samassa veneessä ollaan", ei sitä tarkoiteta eikä oteta pahalla. 

Keskustelussa kaikki o

Mummoni on pohjoisesta ja itsekkäämpää itsestään paasaajaa saa etsiä. Uskomattoman raskas ihminen. 

Rehvastelijat on asia erikseen. Heillä on aina kaikki paremmin tai pahemmin. Muuten on kyllä mielestäni ihan normaalia kertoa omista kokemuksista ja no miksei sen naapurin Sirpankin, jos se Sirpa on jotenkin tärkeä henkilö kertojalle. 

Vierailija kirjoitti:

Rehvastelijat on asia erikseen. Heillä on aina kaikki paremmin tai pahemmin. Muuten on kyllä mielestäni ihan normaalia kertoa omista kokemuksista ja no miksei sen naapurin Sirpankin, jos se Sirpa on jotenkin tärkeä henkilö kertojalle. 

En ole koskaan tavannutkaan sirpaa.

Ap

Ok. Kerrot ap olleesi sairaalassa. Minä sanon "voi kauheaa". Sinä jatkat kokemuksesi selittämistä ja minä sanon taas " voi kauheaa". Sinä jatkat ja minä sanon "aivan". Sinä jatkat ja minä sanon "niin" ja sinä jatkat ja minä sanon" aivan, niin ,voi kauheaa, täytyy tästä mennä. Jaksuja". Ap on tyytyväinen ja tuntee nyt tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rehvastelijat on asia erikseen. Heillä on aina kaikki paremmin tai pahemmin. Muuten on kyllä mielestäni ihan normaalia kertoa omista kokemuksista ja no miksei sen naapurin Sirpankin, jos se Sirpa on jotenkin tärkeä henkilö kertojalle. 

En ole koskaan tavannutkaan sirpaa.

Ap

Niin, mutta tälle toiselle Sirpa on tärkeä. 

Vierailija kirjoitti:

Siinä ei ole mitään pahaa, että kertoo vastavuoroisesti omista tai tuttujen kokemuksista. Ongelma on se, jos osoittaa jollain tapaa ettei ole yhtään kiinnostunut toisen kertomasta. Esimerkiksi se ettei koskaan kysy tarkentavia kysymyksiä tai näytä minkäänlaista reaktiota edes isoihin uutisiin, vaan hyppää suoraan omaan puheripuliinsa. 

Jos minulle kerrotaan, että oli vaikka munuaistulehduksen takia sairaalassa, niin ainakin minun tuntemani henkilöt kertoo hyvin kattavasti kokemuksistaan. En minä osaisi välttämättä kysellä mitään lisätietoja, ettei mene ihan hölmöilyksi. Kysyn minkä merkkistä antibioottia meni? Jostain syystä minun tuttavapiirissä on juuri näitä, jotka haluavat kertoa jopa liikaa infoa. 

Vierailija kirjoitti:

Ok. Kerrot ap olleesi sairaalassa. Minä sanon "voi kauheaa". Sinä jatkat kokemuksesi selittämistä ja minä sanon taas " voi kauheaa". Sinä jatkat ja minä sanon "aivan". Sinä jatkat ja minä sanon "niin" ja sinä jatkat ja minä sanon" aivan, niin ,voi kauheaa, täytyy tästä mennä. Jaksuja". Ap on tyytyväinen ja tuntee nyt tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi?

Kyllä. Ei tarvitse oikeastaan sanoa mitään, vaan kuunteleminen riittää. Jos minulla on tarve kertoa joku asia, niin olen tyytyväinen silloin, kun saan kertoa sen enkä kuunnella jonkun tuntemattoman ihmisen 20 vuoden takaisia kokemuksia aiheen sivusta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Narsistit toimii niin. 

Myös monet sosiaalisesti kömpelöt. Kaikki ei ole narsismia.

Se on se, kun ei osaa kuunnella toista ihmistä. Ihan vain kuunnella. 

Vierailija kirjoitti:

Takuuvarma narsistin tunnusmerkki. Mahdollisesti joku muu itsekäs ku*ipää, mutta 99% narsku.

Lisäys: jos sählää ja hösää muutoin niin voi olla ADHD, silloin se on ADHDn empatiaa kertoa oma kokemus. Mutta ei kyllä Sirpan.

Ei narsisti kerro itsestään mitään liian henkilökohtaista - imee kyllä tietoa muista olemalla ihana ja empaattinen. Näitä tietoja voi sitten tarpeen tullen käyttää muita vastaan. Jos narsisti kertoo jotain henkilökohtaista, niin hyvin valikoiden ja ainakin totuutta hieman muunnellen huomioiden kuuntelija, että mitä saavuttaa missäkin seurassa kertomuksillaan. Koskaan ei siis kerro mitään vilpittömästi vaan aina taustalla on omien etujen saavuttaminen, oli se sitten säälin tai kunnioituksen kerjuuta tai halua syyllistää, piikitellä tai latistaa kuulijaa. 

Tämä keskustelu onkin hyvä herätys monelle. 

Jos joku kertoo teille itselleen tärkeästä asiasta niin KUUNNELKAA. Sillä hetkellä ei ole merkitystä onko sirpa itsellenne tärkeä henkilö, kun kyseessä on tämän kertojan elämä ja asiat. Voitte kertoa omista kokemuksistanne ja sirpasta kyllä myöhemmin keskustelussa, mutta malttakaa hetki ja antakaa päähenkilön puhua asiansa ensin.

Joskus keskeyttäminen on pelkoa siitä ettei tule kuulluksi.

Minä olen huomannut olevani sellainen, että käännän puheen helposti itseeni. Vaikka jos joku kertoo olleensa sairaana, niin minä saatan helposti kertoa siitä, että kun minä olin sairaana. Olen nyt kuitenkin tiedostanut tämän tavan ja että se on huonoa käytöstä, josta yritän päästä eroon. Olen aika itsekeskeinen ja minulla on huono empatiakyky. Siksi ymmärrän, että ihmiset eivät oikein pidä minusta. Minä kuitenkin yritän oppia olemaan parempi, kiltimpi ja huomaavaisempi ihminen, että ihmiset alkaisivat pitää minua. Niin ja että minulta itseltänikin syyllisyys helpottaisi sen suhteen kun minulla on pettynyt oli itseeni kun tajusin miten huono ja keskeneräinen vessanpönttöpaska minä oikein olen,