Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Köyhä lapsuus - seitikeittoa ja juureksia. Voi helvetti 70-luvulla kaikki perheet söi noin.
01.12.2023 |
Jenna on köyhän lapsuuden elänyt äiti
Kun olin lapsi, ruoat olivat hiilaripainotteisia. Oli perunaa ja pastaa. Tuoreita kasviksia ja hedelmiä ei juurikaan ollut. Salaatteja ruoan kanssa ei ollut ikinä.
Kalakeitto oli tehty halvemmasta kalasta. Se oli seitikeittoa ja sekaan laitettiin keittojuureksia. Meillä oli purkkihernekeittoa todella paljon. En terveyssyistä pystynyt syömään sitä.
Meillä oli aina kotona lämmin ruoka kerran päivässä, mutta jos siitä jäi nälkä, söimme leipää.
Kommentit (524)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eineksiä ja puolivalmisteita sekä valmisruokia on ollut jo vuosikymmeniä ennen 1980-lukua.
Kerrotko mitä eineksiä ja puolivalmisteita oli vuosikymmeniä ennen 1980-lukua eli 1940-50 ja -60 luvuilla.
Googlaa itse, tietoa löytyy.
Olen eri mutta mitä hemmetin eineksiä ja valmisruokia oli muka 1940-50 luvuilla? Vastaus EI mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maksalaatikkoa ja hernekeittoa purkissa taisi olla jo 50-luvulla. Mm. lauantaimakkara tuli 30-luvulla jo.
Kyllä 60-luvulla oli jo eineksiä jonkin verran. Eri asia että ostiko monikaan, mutta oli kaupassa.
Olen kasarin lapsi ja syön kyllä edelleen seitikeittoa, johon laitan extrapaljon juureksia. Erityisesti tykkään purjosta 😋
Enpä tajunnut, että tämä on köyhien ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos olis ollut edes seitiä. Lihaa ei ollut juuri koskaan, lihaa ei törsätty niinkuin nykyään. Lapset kasvoi enimmäkseen maitoa juomalla, sieltä ne proteiinit.
Meillä kyllä oli lapsuudenkodissa 1950 luvulla lihaa eri muodoissa joka päivä. Kellarissa olivat juurekset ja potut plus kaikki säilykkeet pitkillä hyllyillä - säilykkeet siit itse tehty lasipurkeissa. Maustekurkkua oli pari puusaavia ja lanttua porkkanaa ja punajuuria sekä sipulia koko talven varalle. Kalassa käytiin itse ja osattiin perata ihan lapsesta asti kalat. Silliä ostettiin ja silakkaa myös isommat määrät kerralla torilta. Maitoa oli ja kotijuustoja tehtiin. Ruisleivät ja kaikki muutkin leivottiin itse. Näin elettiin meillä maaseudun rauhassa - oli lehmiä ja kanoja, pari hevosta ja myöhemmin traktorikin. Olen elänyt lapsuuteni syömällä vain terveellisesti ja monipuolisesti. Siihen ei tarvittu avocadoa, sushia, eineksiä eikä ranskalaisia ja hampurilaisia. Pitsoista ei tiedetty mitään ja hyvä niin. Eivät ole kovin erikoista syötävää nämä mäkkärin tuotteet ja suomipitsat.
Minä harvoin lähden mukaan näiden esimerkkiköyhien arvosteluun, mutta nyt oli aika paksua luettavaa näin 60-luvulla syntyneelle. Oikeaa kalaa, ei mitään seitiä, ja jotkut alueet ovat liian vaarallisia asumiseen! Omg, omassa lapsuudessani ruuaksi oli perunoita omasta maasta ja jotain läskisoosia, tai lihakeittoa jossa muutama sitkeä lihamöykky. Ei päässyt lihomaan, kun ruoka oli pahaa. Lisäksi oli jotain lantunpaloja (omasta maasta). Kiinankaali oli harvinainen ylellisyys ja broileri juhlaruokaa. Kalaa oli kesäkaudella, kun isä kävi kalassa. Ei oltu köyhiä. Itse olin oikeasti köyhä lasten ollessa pieniä, mutta koin halpisruokavaliomme aika rikkaaksi verrattuna omaan lapsuuteen, ja tykkäsin asua Itä-Helsingissä. Olen kai ollut samalla tasolla tuon Jennan kanssa, mutta pystyin sentään ostamaan kaupasta ihan ok ruokia kuten seitiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70-luvulla syötiin kurkkua silleen, että äiti antoi kokonaisen pitkän kurkun, ja vedit sen siinä muun tekemisen sivussa kokonaan kerralla.
Vierailija kirjoitti:
Minä harvoin lähden mukaan näiden esimerkkiköyhien arvosteluun, mutta nyt oli aika paksua luettavaa näin 60-luvulla syntyneelle. Oikeaa kalaa, ei mitään seitiä, ja jotkut alueet ovat liian vaarallisia asumiseen! Omg, omassa lapsuudessani ruuaksi oli perunoita omasta maasta ja jotain läskisoosia, tai lihakeittoa jossa muutama sitkeä lihamöykky. Ei päässyt lihomaan, kun ruoka oli pahaa. Lisäksi oli jotain lantunpaloja (omasta maasta). Kiinankaali oli harvinainen ylellisyys ja broileri juhlaruokaa. Kalaa oli kesäkaudella, kun isä kävi kalassa. Ei oltu köyhiä. Itse olin oikeasti köyhä lasten ollessa pieniä, mutta koin halpisruokavaliomme aika rikkaaksi verrattuna omaan lapsuuteen, ja tykkäsin asua Itä-Helsingissä. Olen kai ollut samalla tasolla tuon Jennan kanssa, mutta pystyin sentään ostamaan kaupasta ihan ok ruokia kuten seitiä.
Sinun lapsuudessa saattoi se Itä-Helsinkikin olla vähän erilainen kuin nykyisin. Esim. viime aikaiset uutiset katuryöstöistä eivät kyllä lisää kaikkien alueiden kodikkuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhät 70 luvun lapset valittaa ruuasta, joka 50 luvun lapsille olisi ollut suorastaan herkkua. Nälkä opettaa syömään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eineksiä ja puolivalmisteita sekä valmisruokia on ollut jo vuosikymmeniä ennen 1980-lukua.
Kerrotko mitä eineksiä ja puolivalmisteita oli vuosikymmeniä ennen 1980-lukua eli 1940-50 ja -60 luvuilla.
Googlaa itse, tietoa löytyy.
Olen eri mutta mitä hemmetin eineksiä ja valmisruokia oli muka 1940-50 luvuilla? Vastaus EI mitään.
Olet vain laiska etkä jaksa googlettaa. Miksi jonkun toisen pitäisi tehdä se puolestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kaikki uhrautumaan, se on tämän ajan muotijuttu! Minäkään en lapsena saanut koskaan toivomaani rattikelkkaa, yhyy, ja siksi minusta tuli vain tämmöinen kun muuten olisi tullut vaikka mitä!
Nro 161: No totta, itsestään ne herneet likoavat ja myös porisevat hellallakin sitten ihan itsekseen.Tarkoitin lähinnä sitä, että purkkihernarin voit päättää tehdä nyt ja se on alle 10 minuutissa lautasella. Jos teet kuivatuista herneistä itse, joudut laittamaan herneet likoamaan jo paljon aiemmin (esim just yöksi) ja myös keiton kypsyminen kestää kauemmin kuin sen 10 minuuttia.
Mä mainitsin einekset ihan sen vuoksi, että kun kasarilla sain esikoiseni, neuvolassa kehotettiin menemään sieltä, missä aita on matalin. Ei esitetty äideille sellaisia vaatimuksia, että kaikki pitäisi tehdä alusta lähtien itse. Varmaan siksi, että sekä mitä erilaisimmat kodinkoneet sekä kauppojen puolivalmisteet ja einekset olivat tarkoitettu helpottamaan arkea. Neuvolan terveydenhoitajilla oli vielä hyvin muistissa aika, kun näitä helppoja vaihtoehtoja ei ollut.
Olen samaa mieltä kanssasi, että hyvin suuri osa kauppojen valikoimasta ei ole mitenkään terveellisiä. Mutta varsin usein just nämä sokerijugurtit yms ovat tarjouksessa. Ja samaa mieltä siitä, että mielellään ostetaan helppoa ja valmista. Joskus ihmettelin asiaa itsekin, mutta kun kaveripiirissäni on pari ihmistä (molemmat työkyvyttömyyseläkkeellä mt-oneglmien vuoksi), joilla vähävaraisuus on jatkunut jo toistakymmentä vuotta, heillä ei vaan ole voimavaroja innostua ruuanlaitosta. Ja kun he lisäksi laittavat ruokaa vain itselleen eli ei oleperhettä, niin heistä jotenkin tuntuu, ettei kannata. Tunnen kyllä sellaisiakin vähävaraisia, joilla ei vastaavia ongelmia ole ja he kyllä osaavat kaupasta valita terveellisiä raaka-aineita ja tehdä ruuat itse. Toki hekin välillä toivovat, että voispa ostaa ihan mitä tahansa hintoja katselematta,mutta he kuitenkin pärjäävät, kun ne voimavarat edelleen löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt kaikki uhrautumaan, se on tämän ajan muotijuttu! Minäkään en lapsena saanut koskaan toivomaani rattikelkkaa, yhyy, ja siksi minusta tuli vain tämmöinen kun muuten olisi tullut vaikka mitä!
Perkele! Minäkin haaveilin tuosta Stigasta!
70-luvun loppupuolella oli kyllä jo reippaasti eineksiä. Me kävimme joka kesä omalla autolla kesäreissussa Lapissa, ja ruuat olivat aika lailla eineksistä: perunamuussijauheesta muusia, lihapullia säilyketölkistä, makkaraa ja sulatejuustoa. Tölkkihernekeittoa ja jotain pussissa olevia keittojauheita. Ja tietenkin säilykelihaa!
Noita meillä, köyhässä perheessäkin, oli tarjolla erikoistilaisuuksissa. Minä muuten edelleen pidän jauheperunamuusista, se on herkkua..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä oikein komppaa tätä seitikeittojuttua 70-luvun nuorena. En ole koskaan syönyt seitikeittoa, seitikeitto on vähän niin kuin raaka-aineen tuhlaamista, mitä välteltiin siihen aikaan. Seiti ei ollut silloin halvinta ruokaa. Siihen aikaan seidistä, ja yleensä kaikesta, valömistettiin jotain mahdollisimman täyttävää ja ruokaisaa. Keitot eivät ole sitä.
MM. purjopata oli silloin muodissa, ja silleen saa seidistä hyvin täyttävän ja ruokaisan ruuan. Siihenkin aikaan ihmiset halusivat mahansa täyteen kunnon ruokaa, ja silloin tehtiin paljon enemmän fyysistä työtä kotona ja työpaikoilla. Keitot olivat sellainen välipala.
Minusta seitikeitto on hyvää. Laitan siihen seitiä, perunaa, porkkanaa, kerma-vesiseoksen, suolaa, hiukan valkopippuria, runsaasti tilliä. Luomuna kaikki. Täytyykin tehdä taas pian.
70-luvun ruokavalioon pitäisi siirtyä ihan kaikkien nykypäivänä. Lihavia ei juurikaan ollut. Itsekin olin peruskoulun päättyessä mallin mitoissa: 170 cm ja 48 kg, täysin terve.
Meillä äiti teki kaikki ruuat itse, haki Hakaniemen hallista edullisempia raaka-aineita bussilla. Kesällä kerättiin marjat ja syksyllä sienet. Säilöttiin talven varalta kaikki mitä vaan pystyi. Pieni viljelypalstakin oli kävelymatkan päässä.
60 syntyneenä stadilaisena voin sanoa että elämä oli aika leppoisaa. Kesällä matkustimme maalle mummolaan. Fillaroitiin joka paikkaan, varsinkin Stadin rannoille uimaan
Vierailija kirjoitti:
En kyllä oikein komppaa tätä seitikeittojuttua 70-luvun nuorena. En ole koskaan syönyt seitikeittoa, seitikeitto on vähän niin kuin raaka-aineen tuhlaamista, mitä välteltiin siihen aikaan. Seiti ei ollut silloin halvinta ruokaa. Siihen aikaan seidistä, ja yleensä kaikesta, valömistettiin jotain mahdollisimman täyttävää ja ruokaisaa. Keitot eivät ole sitä.
MM. purjopata oli silloin muodissa, ja silleen saa seidistä hyvin täyttävän ja ruokaisan ruuan. Siihenkin aikaan ihmiset halusivat mahansa täyteen kunnon ruokaa, ja silloin tehtiin paljon enemmän fyysistä työtä kotona ja työpaikoilla. Keitot olivat sellainen välipala.
Koulussa oli 70-luvun lopulla seitikeittoa ruokana, kala-allergiselle siitä vain poimittiin kalanpalat pois ja tarjottiin se maito-peruna-sipuli-porkkana-osuus, jossa tietenkin oli reilusti kalahitusia. Ihanaa elämää oli allergisen elämä silloin. (onneksi ei ollut anafylaktisesti oireileva, mutta raukalla oli koko lapsuuden ja nuoruuden rikkinäinen iho ja siis koko ajan päällä lievä tai pahempi tulehdus... mulla sentään oli vaan suolisto-oireinen allergia, kaverini kärsi paljon enemmän)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kaikki uhrautumaan, se on tämän ajan muotijuttu! Minäkään en lapsena saanut koskaan toivomaani rattikelkkaa, yhyy, ja siksi minusta tuli vain tämmöinen kun muuten olisi tullut vaikka mitä!
Perkele! Minäkin haaveilin tuosta Stigasta!
Ja minä en saanut koulun esityksessä olla Pieni tytön tylleröinen saati Sinipiika, olin mansikka! Ikuiset traumat.
Alue: Aihe vapaa
En ole kyllä koskaan käyttänyt aikaana herneiden liottamiseen. Illalla herneet likoon yön yli. Likoavat ihan itse. Painekattilassa itse tehty hernekeitto on aika nopeasti valmis ja siitä voi pakastaa osan annosrasioihin. Näin teen edelleenkin. Lapsuudenkodissani ei syöty hernesoppaa purkeista ja kalatkin osattiin perata jo rannassa kun kalasta tultiin. Nykyään ostan kalan kaupasta ja se perataan siellä, pakastekalaa ostan harvoin. Ei näihin kulu paljonkaan aikaa jos itse tekee.
Kovin tässäkin ketjussa puhutaan terveellisestä ja monipuolisesta ruoasta. Valitettavasti kovin harva vaan todella tietää mitä se mahtaa olla. Einekset mikrossa lämmitettynä eivät sitä ole, eivätkä myöskään maustetut sokeroidut jugurtit ja rahkat samoin kuin kaikki sokerilitkukeitot kaupan hyllyltä. Sokerin käytöstä tietää harva, vaikka taulukkoja löytyy siitäkin että litkukeitoissa on 22 sokeripalaa. Ei välitetä koska kaiken pitää olla helppoa eikä tiskiäkään saa tulla. Voisin jatkaa listaa vielä mutten viitsi, jotkut ärsyyntyvät jo tästäkin.