Lue keskustelun säännöt.
Onkohan meillä 80-90-luvulla syntyneillä edessä kaikkien aikojen yksinäisin ja kurjin vanhuus?
09.11.2023 |
Lapsettomuus lisääntyy, parisuhteettomuus lisääntyy, maailmanajat vaikuttaa kurjilta. Miltähän meidän vanhuus näyttää?
Mietin tätä siksi, että meidän nykyiset sosiaaliset verkostomme ovat paljon löyhempiä kuin omien isovanhempiemme aikana johtuen mm. muuttoliikkeestä kaupunkeihin, sosiaalisesta mediasta ja yleensä ottaen yhteiskunnan muuttumisesta. Aiemmin tukiverkot olivat lähellä, mutta koulutusbuumin ja muuttoliikkeen keskityttyä kasvukeskuksiin näin ei välttämättä ole. Internet ja älyteknologia osaltaan tulehduttavat tilannetta entisestään. Yhteisöt eivät ole enää fyysisiä ja toisiaan lähellä, vaan metayhteisöjä sosiaalisessa mediassa, jotka toisaalta voivat hyvinkin luoda illuusion sosiaalisesta kanssakäymisestä ja yhteisöllisyydestä, vaikka eivät sitä tosiasiassa voi merkityksellisellä tavalla paikata. Älypuhelimet ovat pudottaneet vielä 15 vuotta sitten sosiaalisesti aktiiviset ihmiset sudenkuoppaan, jossa "leikitään yhdessä mutta erikseen" - vietetään aikaa fyysisesti toistemme seurassa, mutta henkisesti oleskellaan eri sfääreissä. Parisuhteet kärsii, lasten puheenoppiminen viivästyy, oppimistulokset heikkenevät, ja kaikki vain siksi, että meillä on kämmenellä ehtymätön mielihyvän ja dopamiinin lähde. Mitä tämä merkitsee pidemmällä aikavälillä?
Syntyvyys on ollut laskussa pitkään, ja tämä ei vaikuta pelkästään Suomeen tai laajempaan länsimaalaiseen yhteiskuntaan taloudellisesti, vaan se näkyy aikanaan myös jokapäiväisessä arjessa, kun yksinäisiä vanhuksia on yhä enemmän ja enemmän ja yhteiskuntaa kehittäviä ja ylläpitäviä nuoria yhä vähemmän. Lasten hankintaa tietenkin edesauttaisi se, että löytäisi kumppanin, jonka kanssa lapsia tehdä. Mutta tämäkään ei enää ole itsestäänselvyys. Lapsettomien miesten ja naisten osuus 30-vuotiaissa on kasvanut viime vuosikymmenten ajan huolestuttavalla tavalla, ja se on kasvanut samaa tahtia yksinelävien määrän kanssa. Mitä tässä on tapahtunut, että ihmiset eivät enää löydä toisiaan samalla tavalla? En usko, että deittisovellukset tai internet yksin ovat tällaisen kuplan luoneet, mutta taatusti niillä on oma osuutensa. Joidenkin tutkijoiden mukaan syntyvyyden lasku, parisuhteiden kestämättömyys ja sosiaalisen kudoksen hapertuminen ovat romahtavan yhteiskunnan merkki. En usko tuomiopäivään, mutta uskon, että tässä ollaan merkittävän yhteiskunnallisen murroksen äärellä, eikä se murros ole välttämättä positiivinen. Mutta mikä tässä oikein auttaisi?
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teillä olisi yhtään sen yksinäisempää ja kurjempaa kuin nytkään? Senkö vuoksi, että vanhana vanhempanne ja isovanhempanne ovat jo kuolleet eivätkä ole enää tukiverkostoanne kuten vielä nyt ovat? Ystävänne, kaverinne ja sisaruksenne ovat kuitenkin olemassa ihan kuten ovat nytkin. Toki osa ihmisistä kuolee jo ennen vanhuusikää.
Aloittajan pointti oli varmaan se, että yhteiskunta on muuttunut siihen suuntaan, että aitoa yhteisöllisyyttä ei enää somen myötä ole. Ja niinhän se on. Nykynuoret löytävät yhteisönsä Internetistä, ei lähimmäisistä.
Jos nykyään yli puolet miehistä jää lapsettomiksi ja naisistakin kolmasosa, se merkitsee sitä, että tukiverkkoja pitäisi löytyä perheen ulkopuolisesta yhteisöstä, mutta mitään merkkejä tällaisesta kehityssuunnasta ei ole. Eristäytyminen on yhä yl
Menee pointti yli niin että heilahti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Tehdään hoitotahdot, laillistetaan eutanasia eikä jäädä elämään laitossänkyihin käänneltäviksi.
Kuulostiko rajulta? Voi olla, mutta hoidan työkseni muistisairaita vanhuksia ja voin sanoa, ettei sillä ole väliä vaikka joku mummo olisi synnyttänyt ja kasvattanut seitsemän lasta, niin jos elämä on pelkkää kipua ja muistisairauden tuomia harhoja niin ei ne lapset siinä auta. Kun ei mummo edes muista vaikka olisivat juuri äsken käyneet katsomassa.
Parempi olisi, kun keskimääräinen elinikä lyhenisi. Jos et elä liian vanhaksi, pärjäät yksinkin eikä muistisairaus ehdi mennä loppuun asti. Ja jos olet korkeintaa lievästi muistisairas, sinulla on seuraa toisista vanhuksista yhteisöllisessä asumisessa. Tai pärjäät kotonasi ihan tyydyttävästi.
Itse en halua elää yhtään pidempään kuin mulla on toimintakykyä, siis tavata vaikka ystäviä kaupungilla kahvien merkeissä tai käydä vaikka teatterissa. Miks
Miksi kaikki aina ajattelee, että kaikilla vanhuksilla on dementiaa? Noin 10% vanhuksista dementoituu, eli valtaosa ei kärsi muistisairauksista.
Tietysti sinun perspektiivisi on ihan eri, kun olet päivittäin nimenomaan muistisairaiden kanssa tekemisissä.
Mitäpä se hoitotahto haittaisi, vaikkei koskaan sairastuisikaan muistisairauteen? Myös aivoinfarktin varalta se olisi hyvä olla olemassa.
Totta, että perspektiivini on muistisairauslähtöinen, koska heitä hoidan. Mutta koen, että heidän kärsimyksensä jää huomiotta. Ihmiset yleensä kauhistelevat als- tai syöpäpotilaita. Siksi puhunkin aina kunnollisen hoitotahdon tärkeydestä, koska se eutanasia ei muistisairaita auta. Ja ajattelen myös heitä, joille eutanasia on eettisesti vaikea asia. Selväpäistä vanhusta toki auttaa ja olen kuullut tapauksista, että järjissään olevat vanhukset ovat kieltäytyneet toimenpiteistä ja/tai lääkityksistä vedoten siihen, että kärsivät jo nyt eivätkä halua elää enää uusien sairauksien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teillä olisi yhtään sen yksinäisempää ja kurjempaa kuin nytkään? Senkö vuoksi, että vanhana vanhempanne ja isovanhempanne ovat jo kuolleet eivätkä ole enää tukiverkostoanne kuten vielä nyt ovat? Ystävänne, kaverinne ja sisaruksenne ovat kuitenkin olemassa ihan kuten ovat nytkin. Toki osa ihmisistä kuolee jo ennen vanhuusikää.
Suomalaiset viihtyvät varsin hyvin yksin. Monelle nimenomaan riittää yhteydenpito muihin digitaalisesti. Jos viihtyy jo nuorena itsekseen, miksi vanhana alkaisi kaivata fyysisiä kontakteja?
Kyllä se yksinäisinkin joskus seuraa kaipaa.
Kuten täältä on opittu niin vain huippumallin näköiseltä naapurintytöltä, ja senkin tytön pitää olla kovin kehuva ja ihaileva 🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli vasemmiston pelottelua uskoo niin tulevaisuus on synkkä. He eivät välitä vaikka nuorempien usko tulevaisuuteen menee, kunhan saa äänestäjät peloteltua puolelleen.
Minä en näe esimerkiksi Suomen politiikassa sen enempää vasemmalla, keskellä kuin oikeallakaan yhtään puoluetta, jonka viesti ei nojaisi jollakin tavalla pelotteluun. Eri puolueet vain pelottelevat aivan eri asioilla.
(Ja en ole mikään kyynistynyt poliitikkovihaaja, jokaisissa vaaleissa äänestän, ja yleensä vielä jotakuta joka pääsee läpi.)
Ero on siinä, että oikean laidan puolueet eivät näe peliä menetettynä. Vasen laita ei näe tulevaisuudessa muuta kuin kurjuutta, köyhyyttä ja eriarvoisuutta, ja toteuttaa
Hei vain, populistikommari. Ilmeisesti et itsekään lukenut, tai sitten et vain hurmoksellisuudeltasi kyennyt sisäistämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teillä olisi yhtään sen yksinäisempää ja kurjempaa kuin nytkään? Senkö vuoksi, että vanhana vanhempanne ja isovanhempanne ovat jo kuolleet eivätkä ole enää tukiverkostoanne kuten vielä nyt ovat? Ystävänne, kaverinne ja sisaruksenne ovat kuitenkin olemassa ihan kuten ovat nytkin. Toki osa ihmisistä kuolee jo ennen vanhuusikää.
Aloittajan pointti oli varmaan se, että yhteiskunta on muuttunut siihen suuntaan, että aitoa yhteisöllisyyttä ei enää somen myötä ole. Ja niinhän se on. Nykynuoret löytävät yhteisönsä Internetistä, ei lähimmäisistä.
Jos nykyään yli puolet miehistä jää lapsettomiksi ja naisistakin kolmasosa, se merkitsee sitä, että tukiverkkoja pitäisi löytyä perheen ulkopuolisesta yhteisöstä, mutta mitään merkkejä tällaisesta kehityssuunnasta ei ole. Eristäytyminen on yhä yl
Ainakin lapsettomalla on pois se huoli omasta jälkikasvustaan ja jälkikasvun pärjäämisestä. Enpä sanoisi nykyisiäkään lapsettomia vanhuksia yksinäisiksi. Niiden seura on sitä oman ikäistä kaveruutta. Eikä perustu mihinkään velvollisuuksiin
En saa lainausta toimimaan, mutta nro 58 on osittain oikeilla jäljillä. Ihmiset ovat eläneet tähän asti entisiä sukupolvia pidempään. Eliniän odote vastasyntyneelle on vuosina 1990-2020 noussut Suomessa kymmenellä vuodella. Nyt viimeiset vuodet ennuste on kuitenkin kääntynyt laskuun.
1990- ja 2000-luvulla syntyneiden ennuste kuitenkin tarkentuu sitä myöten kun he alkavat poistumaan joukostamme ja ennusmerkit eivät ole hyviä. Heillä kansansairaudet kuten diabetekset ja selkävaivat näyttävät alkavan 30 vuotta aikaisemmin, joten ns. terveet vuodet jäävät aika vähäisiksi. Tällä hetkellä nämä ikäluokat poistuvat vielä joukostamme oman käden kautta. Toisaalta lääketiede auttaa myös pitämään heitä paremmin hengissä: nykyään narkkaritkin elävät yli viisikymppisiksi kun taas ennen alkoholistitkkn poistuivat joukostamme jo nelikymppisinä.
Tutun työterveyslääkärin mukaan nykyään on aika poikkeuksellista, että yli kolmikymppisellä on sekä verenpaineet, sokerit että kolesterolit kunnossa. Hauska olisi nähdä aiheesta tilastoja, mutta suuri osa näistä luokista ei käy ollenkaan terveystarkastuksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa turvata Taivaan Isään, niin menee kaikki lopuksi hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Tehdään hoitotahdot, laillistetaan eutanasia eikä jäädä elämään laitossänkyihin käänneltäviksi.
Kuulostiko rajulta? Voi olla, mutta hoidan työkseni muistisairaita vanhuksia ja voin sanoa, ettei sillä ole väliä vaikka joku mummo olisi synnyttänyt ja kasvattanut seitsemän lasta, niin jos elämä on pelkkää kipua ja muistisairauden tuomia harhoja niin ei ne lapset siinä auta. Kun ei mummo edes muista vaikka olisivat juuri äsken käyneet katsomassa.
Parempi olisi, kun keskimääräinen elinikä lyhenisi. Jos et elä liian vanhaksi, pärjäät yksinkin eikä muistisairaus ehdi mennä loppuun asti. Ja jos olet korkeintaa lievästi muistisairas, sinulla on seuraa toisista vanhuksista yhteisöllisessä asumisessa. Tai pärjäät kotonasi ihan tyydyttävästi.
Itse en halua elää yhtään pidempään kuin mulla on toimintakykyä, siis tavata vaikka ystäviä kaupungilla kahvien merkeissä tai käydä vaikka teatterissa. Miks
Kaltaistesi vuoksi euranasian salliminen on vaarallista.
Tuo johtaisi siihen, että vanhukselle tulisi ikään kuin velvollisuus häipyä palveluja kuluttamasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teillä olisi yhtään sen yksinäisempää ja kurjempaa kuin nytkään? Senkö vuoksi, että vanhana vanhempanne ja isovanhempanne ovat jo kuolleet eivätkä ole enää tukiverkostoanne kuten vielä nyt ovat? Ystävänne, kaverinne ja sisaruksenne ovat kuitenkin olemassa ihan kuten ovat nytkin. Toki osa ihmisistä kuolee jo ennen vanhuusikää.
Aloittajan pointti oli varmaan se, että yhteiskunta on muuttunut siihen suuntaan, että aitoa yhteisöllisyyttä ei enää somen myötä ole. Ja niinhän se on. Nykynuoret löytävät yhteisönsä Internetistä, ei lähimmäisistä.
Jos nykyään yli puolet miehistä jää lapsettomiksi ja naisistakin kolmasosa, se merkitsee sitä, että tukiverkkoja pitäisi löytyä perheen ulkopuolisesta yhteisöstä, mutta mitään merkkejä tällaisesta kehityssuunnasta ei ole. Eristäytyminen on yhä yleisempää. Myös rakennusinfra yllyttää sitä, ko
Kaverini asui jonkin aikaa nk senioritalossa, kun omassa asunnossaan on oli putkiremontti. Senioritalossa oli niin vuokra-asuntoja kuin omistusasuntojakin. Ehtona oli, että taloudessa on vähintään yksi 50 vuotta täyttänyt. Tässä talossa oli monenlaisia yhteisiä tiloja talon asukkaille.
Ystäväni tytär muutti hiljattain upouuteen kaupungin vuokra-asuntoon. Tämäkin kerrostalossa (14 krs), jossa monenlaisia yhteistiloja asukkaille. Tiedän muitakin taloja, joissa on varsin pieniä asuntoja, mutta sitten ihan eri tavalla asukkaille tarkoitettuja yhteistiloja kuin esimerkiksi 1950-1980-luvuilla rakennetuissa taloissa.
Nykyinen hallitus muistaakseni koittaa lisätä vanhusten yhteisöllistä asumista. Eli vanhukset, jotka eivät kuitenkaan ole vielä ympärivuorokautisen hoivan tarpeessa, asuisivat tällaisissa. Yhteistiloja sielläkin ja päiväsaikaan henkilökunta.
Toisinsanoen vaikka asunnot ovat kooltaan pieniä, yhteisten tilojen määrä on näissä suurempi kuin aiempina vuosikymmeninä. Harva vanhus nytkään asuu asunnossa, jossa hänen lisäkseen asuvat lapset ja kenties vielä lapsenlapsetkin. Moni muuttaa pienempään asuntoon, kun lapset lentävät pesästä. Tai sitten asuvat edelleen isossa asunnossaan, mutta ei siellä silti asu heidän seuranaan ketään muuta. Ei edes vanhuksen omat sisarukset.
Mun mielestäni nykyrakentaminen mahdollistaa yhteisöllisyyden huomattavasti paremmin kuin rakentaminen joskus vuosikymmeniä sitten. Se on sitten eri juttu, jos vanhus -. tai minkä ikäinen tahansa - mieluummin on kopissaan yksin kuin menee muiden seuraan. Mulla on sukuyhteisö, mutta ei tulisi mieleenikään asua aikuisten lasteni kanssa samassa taloudessa. Tai omien vanhempieni. Siskoni luona jouduin nyt loppukesästä asumaan 8 viikkoa kotonani sattuneen vesivahingon vuoksi ja vaikka siskoani rakastankin, olihan se aika rankka pari kuukautta. Oli ihanaa palata OMAAN kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennustan että tulee vanhusten rikollisuus aalto kun ihmiset tajuaa että vankilassa on 24 tuntia valvonta ym.
En kyllä ymmärtänyt tuota viestiäsi? Vanhuksetko alkaa tehdä rikoksia?
Tuosta oli kerran juttuakin, jossain ulkomailla oli kai sellainen tapaus. Vanhus varasti ruokakaupasta päästäkseen vankilaan, yksinäisyyttä pakoon.
Kyllä ovat aivan yksittäistapauksia!
Itse olen jo ikäihminen ja kyllä paljon pitäisi muuttua (olisin luultavasti sekaisin tai psykoosissa), jos rupeaisin rosvoilemaan tai väkivaltaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Tehdään hoitotahdot, laillistetaan eutanasia eikä jäädä elämään laitossänkyihin käänneltäviksi.
Kuulostiko rajulta? Voi olla, mutta hoidan työkseni muistisairaita vanhuksia ja voin sanoa, ettei sillä ole väliä vaikka joku mummo olisi synnyttänyt ja kasvattanut seitsemän lasta, niin jos elämä on pelkkää kipua ja muistisairauden tuomia harhoja niin ei ne lapset siinä auta. Kun ei mummo edes muista vaikka olisivat juuri äsken käyneet katsomassa.
Parempi olisi, kun keskimääräinen elinikä lyhenisi. Jos et elä liian vanhaksi, pärjäät yksinkin eikä muistisairaus ehdi mennä loppuun asti. Ja jos olet korkeintaa lievästi muistisairas, sinulla on seuraa toisista vanhuksista yhteisöllisessä asumisessa. Tai pärjäät kotonasi ihan tyydyttävästi.
Itse en halua elää yhtään pidempään kuin mulla on toimintakykyä, siis tavata vaikka ystäviä kaupungilla kah
Miten se siihen johtaisi? Lääkäri päättää hoidosta, en minä päätä nytkään yhdenkään potilaan hoidosta, vaikka olisi kyse kipulääkkeen lisäämisestä.
Toiseksi, tässä tulee tapahtumaan kulttuurin muutos ja tulevat vanhukset käsittävät, ettei hoitotahdon ja eutanasian tarkoitus ole ensisijaisesti päästä "resurssien tuhlaajista" eroon, vaan vähentää kärsimystä. Ymmärrät tämän, kun joudut hoitamaan tai seuraamaan läheltä sellaisen potilaan kärsimystä, johon on kaikki keinot käytetty. Itse mietin kyllä ensin omaa kärsimystäni, sitten vasta veroeuroja.
Ja velvollisuus, anna mun kaikki kuulla..! Tässä maassa ollaan iloisesti elämäntapatyöttömiä, ei tehdä lapsia vaikka kuinka maanitellaan yms. niin ei kai vanhukset korvaansa lotkauta millekään velvollisuudelle?
Toki, on tuossa se totuus takana, että sellainen sukupolvi meillä tulee olemaan, ettei ketään saada kunnolla hoidettua. Veronmaksajia on aina vain vähemmän, suuret ikäluokat vaipoissa, hoitajia puuttuu eikä hoitotahtokäytäntö ole vielä yleistynyt. Niin kyllä se suakin voi tympäistä päivystyksessä katkenneen koiven kanssa, kun siellä on satavuotiaita sekavia potilaita joilla nyt ei kummoinen ennuste ole, vaikka kaikki mahdollinen tehtäisiin.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teillä olisi yhtään sen yksinäisempää ja kurjempaa kuin nytkään? Senkö vuoksi, että vanhana vanhempanne ja isovanhempanne ovat jo kuolleet eivätkä ole enää tukiverkostoanne kuten vielä nyt ovat? Ystävänne, kaverinne ja sisaruksenne ovat kuitenkin olemassa ihan kuten ovat nytkin. Toki osa ihmisistä kuolee jo ennen vanhuusikää.
Aloittajan pointti oli varmaan se, että yhteiskunta on muuttunut siihen suuntaan, että aitoa yhteisöllisyyttä ei enää somen myötä ole. Ja niinhän se on. Nykynuoret löytävät yhteisönsä Internetistä, ei lähimmäisistä.
Jos nykyään yli puolet miehistä jää lapsettomiksi ja naisistakin kolmasosa, se merkitsee sitä, että tukiverkkoja pitäisi löytyä perheen ulkopuolisesta yhteisöstä, mutta mitään merkkejä tällaisesta kehityssuunnasta ei ole. Eristäytyminen on yhä yl
Yhteisöllisellä asumisella on tarkoitus osin korvata tehostettua palveluasumista. Miten muka sellaiset, jotka nyt katsotaan tehostetun tarvitsijoiksi, pärjäsi yhteisöllisessä. Ei mitenkään. He tarvitsevat aina paikalla olevaa henkilökuntaa. Siis öisinkin.
Joku vanhuksiin perehtynyt emeritus professori piti tuota vain säästökeinona ja kauhistuttavana asiana. Sanoi myös, että eihän kukaan estä tuomasta kaikkea sitä ihanaa myös tehostettuun palveluasumiseen. Niinpä. Pelkkä säästökeino. Hienoon puhein yritetään saada kuulostamaan hyvältä.
Toki hyväkuntoinen yksinäinen vanhus viihtyisi yhteisöllisessä asumisessa. Se on eri asia.
Hyväkuntoisia yksinäisiä ei sellaiseen olla laittamassa, kun halutaan säästöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Tehdään hoitotahdot, laillistetaan eutanasia eikä jäädä elämään laitossänkyihin käänneltäviksi.
Kuulostiko rajulta? Voi olla, mutta hoidan työkseni muistisairaita vanhuksia ja voin sanoa, ettei sillä ole väliä vaikka joku mummo olisi synnyttänyt ja kasvattanut seitsemän lasta, niin jos elämä on pelkkää kipua ja muistisairauden tuomia harhoja niin ei ne lapset siinä auta. Kun ei mummo edes muista vaikka olisivat juuri äsken käyneet katsomassa.
Parempi olisi, kun keskimääräinen elinikä lyhenisi. Jos et elä liian vanhaksi, pärjäät yksinkin eikä muistisairaus ehdi mennä loppuun asti. Ja jos olet korkeintaa lievästi muistisairas, sinulla on seuraa toisista vanhuksista yhteisöllisessä asumisessa. Tai pärjäät kotonasi ihan tyydyttävästi.
Itse en halua elää yhtään pidempään kuin mulla on toiminta
Kyllä se satavuotiaskin voi elää arvokasta elämää. Esim vaikka arvo ylppö aikoinaan tai vaikka prinssi Philip englannissa (lähes sata).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Tehdään hoitotahdot, laillistetaan eutanasia eikä jäädä elämään laitossänkyihin käänneltäviksi.
Kuulostiko rajulta? Voi olla, mutta hoidan työkseni muistisairaita vanhuksia ja voin sanoa, ettei sillä ole väliä vaikka joku mummo olisi synnyttänyt ja kasvattanut seitsemän lasta, niin jos elämä on pelkkää kipua ja muistisairauden tuomia harhoja niin ei ne lapset siinä auta. Kun ei mummo edes muista vaikka olisivat juuri äsken käyneet katsomassa.
Parempi olisi, kun keskimääräinen elinikä lyhenisi. Jos et elä liian vanhaksi, pärjäät yksinkin eikä muistisairaus ehdi mennä loppuun asti. Ja jos olet korkeintaa lievästi muistisairas, sinulla on seuraa toisista vanhuksista yhteisöllisessä asumisessa. Tai pärjäät kotonasi ihan tyydyttävästi.
Itse en halua elää yhtään pidempään kuin mulla on toiminta
Ei sun kiipesi tulisi sen paremmin hoidettua, vaikkei siellä vanhuksia olisikaan.
Kun asiakkaat vähenisivät, myös resursseja vähennettäisiin. Niinhän käy aina.
Vierailija kirjoitti:
Yhteisöllisellä asumisella on tarkoitus osin korvata tehostettua palveluasumista. Miten muka sellaiset, jotka nyt katsotaan tehostetun tarvitsijoiksi, pärjäsi yhteisöllisessä. Ei mitenkään. He tarvitsevat aina paikalla olevaa henkilökuntaa. Siis öisinkin.
Joku vanhuksiin perehtynyt emeritus professori piti tuota vain säästökeinona ja kauhistuttavana asiana. Sanoi myös, että eihän kukaan estä tuomasta kaikkea sitä ihanaa myös tehostettuun palveluasumiseen. Niinpä. Pelkkä säästökeino. Hienoon puhein yritetään saada kuulostamaan hyvältä.
Toki hyväkuntoinen yksinäinen vanhus viihtyisi yhteisöllisessä asumisessa. Se on eri asia.
Hyväkuntoisia yksinäisiä ei sellaiseen olla laittamassa, kun halutaan säästöjä.
Totta toki tuo, mutta väite, että nykyrakentaminen kannustaisi vähemmän yhteisöllisyyteen kuin mitä joskus menneinä vuosikymmeninä, niin sehän ei pidä paikkansa. Nykyään nimenomaan rakennetaan taloja, joissa henkilökohtaiset asunnot ovat pieniä, mutta yhteistiloja paljon enemmän ja paljon monipuolisemmin. Ystäväni tyttären uudessa talossa on ihan yhteiskeittiökin, jos talon asukkaat haluavat laittaa yhdessä ruokaa. On myös kuntosali yms.
Miksi 1999 jälkeen syntyneillä asiat olisivat yhtään paremmin? Vai miksi nostat esiin juuri 80 ja 90 luvuilla syntyneet? Minä oikeasti säälin näitä nykyisiä lapsia jotka joutuvat elämään dystopiassa jossa yhdistyy hallitsematon muuttoliike, ilmaston kuumeneminen ja suurtyöttömyys kiitos tekoälyn.
Lainaukset ei näy kunnolla niin vastaan näin:
Kyllähän sitä _voi_ elää kuin Aira Samulin tai kuningatar Elisabet eli kaksi päivää ennen kuolemaa vielä edustushommissa.
Mutta mistä sinä tiedät, että juuri sinä saat elää niin? Nämä Ylpöt ja Airat ovat harvinaisuuksia.
Jos et minua usko, niin lue edes uutiset. Vanhusten ympärivuorokautisen hoidon paikoista ollaan vähentämässä ja siitä ollaan yleisesti huolissaan. Ymmärräthän, etteivät ne paikat ole näitä tervaskantoja varten, vaan niitä muistisairaita varten, jotka eivät pärjää kotonaan edes kotihoidon turvin.
Ja jos vanhuksen p*rse pestään parhaimmillaan kolmen hoitajan toimesta ja kaikki muutkin toimenpiteet tehdään väkisin niin en kyllä sitä arvokkaaksi elämäksi kutsuisi.
Ja mitä se hoitotahto siellä Kannassa haittaa vaikka olisit satavuotiaana surffaamassa? Jossain vaiheessa sinne vuodepotilaaksi kuitenkin päätyy, pidemmäksi tai hyvin lyhyeksi ajaksi. Emme muuten tiedä prinssi Philipinkään viimeisistä ajoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Tehdään hoitotahdot, laillistetaan eutanasia eikä jäädä elämään laitossänkyihin käänneltäviksi.
Kuulostiko rajulta? Voi olla, mutta hoidan työkseni muistisairaita vanhuksia ja voin sanoa, ettei sillä ole väliä vaikka joku mummo olisi synnyttänyt ja kasvattanut seitsemän lasta, niin jos elämä on pelkkää kipua ja muistisairauden tuomia harhoja niin ei ne lapset siinä auta. Kun ei mummo edes muista vaikka olisivat juuri äsken käyneet katsomassa.
Parempi olisi, kun keskimääräinen elinikä lyhenisi. Jos et elä liian vanhaksi, pärjäät yksinkin eikä muistisairaus ehdi mennä loppuun asti. Ja jos olet korkeintaa lievästi muistisairas, sinulla on seuraa toisista vanhuksista yhteisöllisessä asumisessa. Tai pärjäät kotonasi ihan tyydyttävästi.
Itse en halu
Ei se mene noin. Luuletko, että resursseja lisätään, kun on enemmän hoidettavia? No, jos ei ole hoitajia niin ei ole, vaikka lisättäisiinkin.
Myös 1980- ja 1990-luvuilla syntyneet voivat varsin hyvin muodostaa yhteisönsä Internetistä. Ei sen tarvitse olla vain tällä vuosituhannella syntyneiden etuoikeus. Ja ihan hyvin voivat elää samalla tavalla vanhana kuin nytkin. Samojen ihmisten kanssa. Livenä tai diginä. Omat vanhemmat ja isovanhemmat tietenkin silloin puuttuvat, mutta en tunne omasta ikäluokastani ketään, jolle omat vanhemmat ja isovanhemmat olisivat ainoat ihmissuhteet. Oikeastaan enemmän tulee oltua tekemisissä ystävien ja kavereiden kanssa kuin omien vanhempien tai isovanhempien kanssa. Sitäpaitsi ei nytkään vanhus hoivakodissa tai edes kotonaan kaipaa lapsia, joita hänellä ei ole koskaan ollutkaan. Ja moni vanhus, jolla on lapsia, on silti yksinäinen.