Onkohan meillä 80-90-luvulla syntyneillä edessä kaikkien aikojen yksinäisin ja kurjin vanhuus?

Lapsettomuus lisääntyy, parisuhteettomuus lisääntyy, maailmanajat vaikuttaa kurjilta. Miltähän meidän vanhuus näyttää?

Mietin tätä siksi, että meidän nykyiset sosiaaliset verkostomme ovat paljon löyhempiä kuin omien isovanhempiemme aikana johtuen mm. muuttoliikkeestä kaupunkeihin, sosiaalisesta mediasta ja yleensä ottaen yhteiskunnan muuttumisesta. Aiemmin tukiverkot olivat lähellä, mutta koulutusbuumin ja muuttoliikkeen keskityttyä kasvukeskuksiin näin ei välttämättä ole. Internet ja älyteknologia osaltaan tulehduttavat tilannetta entisestään. Yhteisöt eivät ole enää fyysisiä ja toisiaan lähellä, vaan metayhteisöjä sosiaalisessa mediassa, jotka toisaalta voivat hyvinkin luoda illuusion sosiaalisesta kanssakäymisestä ja yhteisöllisyydestä, vaikka eivät sitä tosiasiassa voi merkityksellisellä tavalla paikata. Älypuhelimet ovat pudottaneet vielä 15 vuotta sitten sosiaalisesti aktiiviset ihmiset sudenkuoppaan, jossa "leikitään yhdessä mutta erikseen" - vietetään aikaa fyysisesti toistemme seurassa, mutta henkisesti oleskellaan eri sfääreissä. Parisuhteet kärsii, lasten puheenoppiminen viivästyy, oppimistulokset heikkenevät, ja kaikki vain siksi, että meillä on kämmenellä ehtymätön mielihyvän ja dopamiinin lähde. Mitä tämä merkitsee pidemmällä aikavälillä?

Syntyvyys on ollut laskussa pitkään, ja tämä ei vaikuta pelkästään Suomeen tai laajempaan länsimaalaiseen yhteiskuntaan taloudellisesti, vaan se näkyy aikanaan myös jokapäiväisessä arjessa, kun yksinäisiä vanhuksia on yhä enemmän ja enemmän ja yhteiskuntaa kehittäviä ja ylläpitäviä nuoria yhä vähemmän. Lasten hankintaa tietenkin edesauttaisi se, että löytäisi kumppanin, jonka kanssa lapsia tehdä. Mutta tämäkään ei enää ole itsestäänselvyys. Lapsettomien miesten ja naisten osuus 30-vuotiaissa on kasvanut viime vuosikymmenten ajan huolestuttavalla tavalla, ja se on kasvanut samaa tahtia yksinelävien määrän kanssa. Mitä tässä on tapahtunut, että ihmiset eivät enää löydä toisiaan samalla tavalla? En usko, että deittisovellukset tai internet yksin ovat tällaisen kuplan luoneet, mutta taatusti niillä on oma osuutensa. Joidenkin tutkijoiden mukaan syntyvyyden lasku, parisuhteiden kestämättömyys ja sosiaalisen kudoksen hapertuminen ovat romahtavan yhteiskunnan merkki. En usko tuomiopäivään, mutta uskon, että tässä ollaan merkittävän yhteiskunnallisen murroksen äärellä, eikä se murros ole välttämättä positiivinen. Mutta mikä tässä oikein auttaisi?