Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Harmittaa luopua yhteisistä perhejouluista
06.11.2023 |
Perinteet ja traditiot tekee minulle joulun tunnun. Nyt harmittaa kun siskollani lapsi ja viettävät joka toisen joulun miehen suvun kanssa, (mikä on ihan ymmärrettävää) niin ei joulu tunnu enää samalta kun ei kokoonnuta vanhempieni luokse joulun viettoon. Joulupäivänä isovanhemmille jne. Tuntuu jotenkin surkealta viettää joulua vanhempieni kanssa kolmestaan, ei se jotenkin ole sama, vaikka mukavaa heidän kanssa onkin. Itsellä ei parisuhdettakaan niin ei oikein ole mitään "omaa" joulua mitä viettää. Tapaninpäivä ei tunnu enää joululta, ainakaan kenestäkään jouluihmisestä. Lähinnä ymmärrystä ja vertaistukea kaipaisin, en mitään "kasva aikuiseksi, moni viettää joulun yksin, olisit iloinen että on sukua elossa jne" kommentteja..
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasva aikuiseksi. Tilanteet muuttuvat.
Tilanteiden ei tarvitse muuttua jos ei niitä väkisin ala muuttamaan.
Tuossa tapauksessa kukaan lapsista ei aikuisena saa pariutua eikä perustaa omaa perhettä, kun se on tilanteen muuttamista.
Ääri esimerkkiä on turha heittää kehiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka ei ole puolisoo niin ei ole ihan normaalia jos ei pysty yhtään omaa joulua viettämään. Kylässä käydään mutta ei meillä ole menty enää itsenäistyttyä vanhemmille yökyläilemään.
Sinkkuina on myös tavattu ystäviä ja käyty ravintoloissa eikä kyhjötetty jossain vanhempien nurkissa ja valmiissa ruokapöydissä passattavana. Ihanaa oli alkaa järkätä omaa joulua ja joulusuunnitelmia. Alkaa luomaan omia jouluperinteitä.
Eipä ole ollut ikinä mitään joulunvietto ongelmia ja mitä olen huomannut niin kiireisessä yhteiskunnassa yhä enemmän halutaan omaa rauhaa.
Odotuksista irti päästäminen auttaa monesti olemaan mahdollisimman tyytyväinen. Mennyt on mennyttä, tulevasta ei kukaan tiedä. Siksi kannattaa keskittyä nykyhetkeen, ja sen tekemiseen mahdollisimman mielekkääksi.
Sillä välin kaikki tunteet ovat sallittuja ja tarpeellisia. Ne kertovat mistä pidämme, mikä tekee meidät onnelliseksi, mikä sattuu ja mitä kohden kannattaa mennä.
Pakko kyllä sen verran sanoa, että minä olen jouluihminen ja minulle tapaninpäivä on vielä täysin joulua. En tosin aloita joulunviettoa kuin vasta aattona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras olisi kun jokainen viettäisi joulut lapsuuskodeissaan. Uudenvuoden voi sitten viettää lapsiperheenä.
Kumman vanhemman mukaan ne pikkulapset sitten annettaisiin? Ei toinen vanhempi halua viettää joulua erossa lapsestaan. Ap
No sehän on ihan perheen päätettävissä. Vaikka vuoronperään aina toisessa mummolassa tai jotain muuta. Ei ole hankala asia.
On se. Joka joulu on yhdet pahastuneet isovanhemmat, kun eivät saa viettää joulua lastenlasten kanssa.
Mutta seuraavana jouluna taas saavat viettää. Helppo juttu, turha kenenkään pahastua.
Seuraavana jouluna on taas sama juttu, mutta sillä kertaa pahastuvat ne toiset isovanhemmat. Syyllistämisen määrä on vakio joka joulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras olisi kun jokainen viettäisi joulut lapsuuskodeissaan. Uudenvuoden voi sitten viettää lapsiperheenä.
Juuri näin. Ihme tarve leikkiä kotia myös jouluisin.
Hajotetaan oma perhe jouluksi ja kootaan lapsuuden perhe? Miksi? Mitä se pieni lapsi muistelee jouluistaan, äiti ja iskä viettämässä sitä tahoillaan?
Ensimmäinen yksinäinen jouluni oli pitkästyttävä. Nykyään tuntuu kestävän enää puoli päivää, joten ei tunnu enää oikein missään. Joulunalusaika, kun muut juoksevat kiireisenä ympäriinsä, vähän masentaa, kun minulla ei ole ketään jolle hankisin itse lahjoja, mutta ei sekään kovin paljoa. Säästyypähän rahaa ja voin ostaa jotain kivaa itselleni. Eipä osannut silloin lapsena ja nuorena edes ajatella, että ne ihanat sukujoulut, kun talo pursusi väkeä tulisivat joskus loppumaan. Äiti on vielä jäljellä, mutta hän vihaa nykyään joulua ja pakenee jonnekin kylpylään tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras olisi kun jokainen viettäisi joulut lapsuuskodeissaan. Uudenvuoden voi sitten viettää lapsiperheenä.
Kumman vanhemman mukaan ne pikkulapset sitten annettaisiin? Ei toinen vanhempi halua viettää joulua erossa lapsestaan. Ap
No sehän on ihan perheen päätettävissä. Vaikka vuoronperään aina toisessa mummolassa tai jotain muuta. Ei ole hankala asia.
Olen lapseton mutta tuo nyt on ihan naurettava ja kuolleena syntynyt idea että jokainen lapsuudenkodissaan, erossa omasta perheestänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasva aikuiseksi. Tilanteet muuttuvat.
Tilanteiden ei tarvitse muuttua jos ei niitä väkisin ala muuttamaan.
Ne muuttuvat kyllä ihan luonnollisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paras olisi kun jokainen viettäisi joulut lapsuuskodeissaan. Uudenvuoden voi sitten viettää lapsiperheenä.
Kyllä mä mieluummin vietän joulun puolisoni kanssa kuin vanhempieni. Ja kun vanhemmat eronneet niin kumman luo? Mistä mun lapsi saa lapsuusjoulun jos mun pitää mennä omille ja isänsä omille vanhemmilleen?? Ja äitini menikin omalle äidilleen...
En tiedä miltä itsestä joulu tulee tuntumaan tänä vuonna. Keväällä tuli ero miehestä ja nyt sitten ensimmäinen joulu ilman häntä. Aiemmin meille tuli miehen vanhemmat ja lapset sekä mun vanhemmat ja sisarukset. Nyt on pienempi porukka syömässä aattona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitää vaan pikku hiljss muuttaa suhdettasi jouluun. Ne lapsuuden joulut o nyt mennyttä.
Itse vietin muuten kolmekymppisenä jojlun kaverin kanssa, kun oli huonot suhteet vanhempiin.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka ei ole puolisoo niin ei ole ihan normaalia jos ei pysty yhtään omaa joulua viettämään. Kylässä käydään mutta ei meillä ole menty enää itsenäistyttyä vanhemmille yökyläilemään.
Sinkkuina on myös tavattu ystäviä ja käyty ravintoloissa eikä kyhjötetty jossain vanhempien nurkissa ja valmiissa ruokapöydissä passattavana. Ihanaa oli alkaa järkätä omaa joulua ja joulusuunnitelmia. Alkaa luomaan omia jouluperinteitä.
Eipä ole ollut ikinä mitään joulunvietto ongelmia ja mitä olen huomannut niin kiireisessä yhteiskunnassa yhä enemmän halutaan omaa rauhaa.
Kyllä minäkin lapsettomana sinkkuna viettäisin mieluusti ainakin osan joulusta ystävien kanssa juhlien, ongelma vaan on se että he viettävät perhejoulua joko oman perheen kesken tai menevät omien vanhempiensa luo. Ei se sinkkukämpän joulu yksin kovin houkutteleva ajatus ole joten menen vanhempien luo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se joulun muuttuminen tuntuu haikealta vaikka olisi itse siinä se aktiivinen osapuoli. Ensimmäiset joulut puolison lapsuuden perheen luona olivat vieraita, kun kaikki jouluperinteet olivat uusia ja omat tutut jutut puuttuivat. Lapsen saamisen jälkeen päätettiin lopettaa reissaaminen ja viettää joulut kotona. Taas on mietinnässä, miten sen tunnelman saa luotua. Mutta pitää ajatella, että nyt luodaan niitä uusia perinteitä, joita muistella ja joiden perään kaivata, kun tilanteet taas aikanaan muuttuvat.
Elämä on yhtä muuttumista, ei sille mitään voi. Pakko vaan sopeutua. Siskon kanssa voi olla yhteydessä puhelimitse, voi toivotella hyviä jouluja ystävillekin.
Tulee aika, jolloin kenties vietät joulusi aivan yksin. Nyt sulla on sentään vanhemmat vielä.
Etkä tiedä mitä elämä tullessaan tuo.
Vierailija kirjoitti:
Me siirryttiin viettämään joulua oman perheen kesken, kun meille syntyi lapsi. Etenkin anoppi koki, että tämä vaikutti heidän joulutunnelmaan, kun oli kuvitellut, että saa viettää joulut lapsenlapsen kanssa. Tästä oli aika hyvää kitinää ja avautumista pari ensimmäistä joulua ennen kuin rauhoittui ja tajusi, että me emme muuta päätöstämme edes paineen alla.
Mutta ymmärrän ap:ta. Meillä siskoni oli melkeinpä suurin joulutunnelman luoja, kun olin lapsi. Hän kuoli yllättäen ja tapaturmaisesti eikä sen jälkeen joulut tuntuneet enää oikein miltään moneen vuoteen. Ap:n sisko onneksi on hengissä, mutta ymmärrän kyllä, että yhden puuttuminen vaikuttaa fiiliksiin.
Ja sulla oli hyvä mieli, kun sait pahoittaa anopin mielen. Niin tyypillistä.
Minusta olisi ollut tylsää viettää joulua pikkuvauvan kanssa kolmestaan. Anoppilaan oli kiva mennä jouluksi, kun siellä oli kaikki laitettu niin ihanasti ja ruoka oli aina valtavan hyvää. Melkein kaikki joulut vietettiin kun anoppilasta silloin kun lapsi oli vielä pieni. Hyvät muistot jäi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me siirryttiin viettämään joulua oman perheen kesken, kun meille syntyi lapsi. Etenkin anoppi koki, että tämä vaikutti heidän joulutunnelmaan, kun oli kuvitellut, että saa viettää joulut lapsenlapsen kanssa. Tästä oli aika hyvää kitinää ja avautumista pari ensimmäistä joulua ennen kuin rauhoittui ja tajusi, että me emme muuta päätöstämme edes paineen alla.
Mutta ymmärrän ap:ta. Meillä siskoni oli melkeinpä suurin joulutunnelman luoja, kun olin lapsi. Hän kuoli yllättäen ja tapaturmaisesti eikä sen jälkeen joulut tuntuneet enää oikein miltään moneen vuoteen. Ap:n sisko onneksi on hengissä, mutta ymmärrän kyllä, että yhden puuttuminen vaikuttaa fiiliksiin.
Ja sulla oli hyvä mieli, kun sait pahoittaa anopin mielen. Niin tyypillistä.
Minusta olisi ollut tylsää viettää joulua pikkuvauvan kanssa kolmestaan. Anoppilaan oli kiva mennä jouluksi,
Minä ainakin olin jo täysin kyllästynyt siihen, että jouluna pitää matkustaa ja rampata kylässä, että lapsen syntymän jälkeen ilmoitettiin, että aiotaan olla kotona joulut. Jo se tavaramäärä, mitä pitää kuljettaa on niin valtava, ettei mitään järkeä. Päästiin sitten luomaan omia perinteitä.
Vietän joulun yksin mökilläni. Pistän saunan päälle ja lämmitän maksalaatikkoa. Eikö olekkin ankea joulu.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka ei ole puolisoo niin ei ole ihan normaalia jos ei pysty yhtään omaa joulua viettämään. Kylässä käydään mutta ei meillä ole menty enää itsenäistyttyä vanhemmille yökyläilemään.
Sinkkuina on myös tavattu ystäviä ja käyty ravintoloissa eikä kyhjötetty jossain vanhempien nurkissa ja valmiissa ruokapöydissä passattavana. Ihanaa oli alkaa järkätä omaa joulua ja joulusuunnitelmia. Alkaa luomaan omia jouluperinteitä.
Eipä ole ollut ikinä mitään joulunvietto ongelmia ja mitä olen huomannut niin kiireisessä yhteiskunnassa yhä enemmän halutaan omaa rauhaa.
"Meillä ei ole enää menty itsenäistyttyä enää vanhemmille yökylään"
Joo tuo on varmaan mahdollista, jos olet jäänyt lähelle vanhempiasi asumaan. Et ole varmaan koskaan huomannut, että jotkut asuu vaikka 600 km päässä lapsuudenkodistaan/vanhemmistaan?
Omat lapset ovat lähteneet opiskelemaan yliopistokaupunkeihin ja sinne jääneet. Matkaa lapsuuskotiin jokaisella useita satoja kilometrejä, ei siinä silloin päiväreissuja tehdä, eikä toisaalta tulla joka kissanristiäisiin.
Meilläkin naapuri, jonka kaikki 6 lasta ovat jääneet asumaan 10km päähän lapsuudenkodistaan paheksuu meidän muiden lapsia jotka ei käy joka isän/äitienpäivänä vanhemmillaan, eikä onneton tajua, että hänen lapsensa asuvat max 10 km päässä ja meillä muilla max 700 km päässä.
Itsekin aikoinaan asunut noin 400 km päässä omista vanjemmista/lapsuudenkodista ja kyllä sinne aina mentiin yökylään, niin kauan kun vanhemmat oli elossa.
Toinen mahdollinen vaihtoehto olisi ollut, että ei olisi käynyt ollenkaan, koska matka niin pitkä, ettei päiväkäynti olisi ollut järkevää.
Alue: Aihe vapaa
Mutta seuraavana jouluna taas saavat viettää. Helppo juttu, turha kenenkään pahastua.