Harmittaa luopua yhteisistä perhejouluista

Ymmärrän kyllä, että tuntuu hiukan ankealta mutta jossain vaiheessa sinulla saattaa olla itselläsikin puoliso, jonka kanssa joko käyt välillä hänen vanhempiesi luona jouluna tai vietätte joulut omassa kodissanne tai jopa matkoilla. Siinä vaiheessa vanhempasi (ja myös puolisosi vanhemmat) saattavat alkaa valittaa yksinäisyyttä niinä jouluina kun kukaan ei heillä käy. Mutta joulu ilman puolisoa useimmille vasta ankea onkin.

Minä ymmärrän sinua ap. Omilla siskoilla on perheet ja minä olen lapseton sinkku. Vanhempamme ovat eronneet. Sitä mennään sillä kokoonpanolla, mitä milloinkin saadaan kasaan. 

Taas joku vanhempi nainen joutuu passaamaan nuorempia sukupolvia.

Onhan joulu tylyä aikaa (tahtomattaan) sinkuille ja perheettömille. Olen itsekin ollut vuosia, välillä parisuhteissa, mutta pitkään yksin. Äitini ja tämän miesystävän luona olen ollut jouluna aaton ja joulupäivän. Välillä siskoni perheineen on ollut mukana, välillä ei. Suomessa perheet pysyvät tiukasti omissa piireissään ja yksinäiset ihmiset jäävät yksin. Kaverijoulutkin taitavat olla aika harvinaisia, mutta hienoa jos joillakin niitä on.

Aika tylyä todeta yksinäiselle, että "hanki puoliso ja perhe". Ei niitä nyt noin vain hankita, vaikka halua olisi :)

Ihanaa olla vaan jouluna yksin. En jaksa mitään joulupöhötyksiä enkä halua matkustaa yhtikästä minnekään joulun viettoon. 

Meillä on iso sukujoulu, mutta mielelläni ottaisin tänne myös sinkkukavereita jos tietäisin, että kaipaavat jouluhulinaa. Tuntuisi vaan tunkeilevalta ehdottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras olisi kun jokainen viettäisi joulut lapsuuskodeissaan. Uudenvuoden voi sitten viettää lapsiperheenä.

Kumman vanhemman mukaan ne pikkulapset sitten annettaisiin? Ei toinen vanhempi halua viettää joulua erossa lapsestaan. Ap

No sehän on ihan perheen päätettävissä. Vaikka vuoronperään aina toisessa mummolassa tai jotain muuta. Ei ole hankala asia.

Helsingissä asuvalla pariskunnalla Matilla ja Maijalla on kaksi lasta. Matti viettää jokaisen joulunsa vanhempiensa luona Parkanossa ja Maija omien vanhempiensa luona Sastamalassa. Lapset viettävät joka toisen joulun isänsä kanssa Parkanossa ja joka toisen äitinsä kanssa Sastamalassa. Lapset aikuistuvat ja heidän pitäisi siis alkaa viettää joulua lapsuudenkodissaan. Siis Helsingissä. Mitä he siellä keskenään tekevät, jos heidän isänsä on joulun Parkanossa ja äitinsä Sastamalassa? Vai poistuuko "velvollisuus" viettää joulua lapsuudenkodissa silloin? Entä, jos Matin äiti ja/tai Maijan äiti ei jaksa enää järjestää joulua? Jos Matin äiti ilmoittaa, että nyt riittää, kuuluuko Matin ja Maijan lasten viettää sen jälkeen joulut aina Matin kanssa Helsingissä (siis lapsuudenkodissaan) ja Maijan mentävä joka jouluksi edelleen Sastamalaan omille vanhemmilleen? Maija saa viettää joulua omien lastensa kanssa vasta sitten, kun Sastamalassa ei järjestetä enää joulua?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on iso sukujoulu, mutta mielelläni ottaisin tänne myös sinkkukavereita jos tietäisin, että kaipaavat jouluhulinaa. Tuntuisi vaan tunkeilevalta ehdottaa.

Meilläkin on ollut perinteenä sukujoulu. Miettinyt joskus tuota samaa, mutta sitten ajatellut, että tuntisiko yksinäinen itsensä vieläkin yksinäisemmäksi, jos osallistuisi jonkun toisen sukujouluun? Ulkopuolinenhan hän kuitenkin siinä porukassa olisi. En tiedä, riippuu varmaan ihmisestä. Tosin rajoitteena kyllä olisi ollut jo tilat, meitä on omaa lähisukuakin niin monta, että mikäli olisi kutsuttu vielä lisää porukkaa, ainakin ruokailu ei olisi onnistunut koko porukalla samaan aikaan vaan olisi pitänyt porrastaa. 



Mä tein tänä syksynä päätöksen, että en vietä - ainakaan tänä vuonna - sukujoulua. Mulla on yksinäinen kaveri, jolla ei ole elossa lähisukulaisia, ei ole puolisoa eikä ole lapsiakaan. Kutsuin hänet viettämään joulua kahdestaan mun kanssani. Niin ja kissani ja koirani kanssa.

Joku mieslapsi ei nyt tajua, ettei perhe enää ole vanhemmat, vaan puoliso ja lapset.

Tilanteet muuttuu, jokaisessa perheessä ja joulut sen mukana. Onhan se haikeaa ja surullista mutta on sinulla kuitenkin kivoja muistoja. Nyt voitte luoda uusia tapoja.

Muistan omat lapsuuden joulut, eivät olleet aina niin ruusuisia. Kun sain oman lapsen, jouluista tuli taas uudenlaisia ja ihan eri tavalla elämyksellisiä. Nyt lapseni on aikuinen ja kun puoliso tuli kuvioon mukaan, taas meni kaikki uusiksi. Lapsenlapsen myötä jälleen kerran. Ovat aina lähes kaikki juhlapyhät miniän perheen luona ja meitä muita käydään äkkiseltään katsomassa, joskus ei sitäkään vähää.

Itse kun olen kipupotilas ja uupunut, en jaksa mitään järjestää enkä mihinkään matkustaa. Elämä on yhtä luopumista. Vielä kun perheen vanhimpia nukkuu pois, perinteet, ne vähäisetkin, loppuvat. 

Meillä miniä on keksinyt, että hän haluaa sukujoulun. Ongelmana on se, että minä en aio luopua mukavasta kotijoulustani eikä tytär perheineen aio olla lähtemättä mökille. Miniä joulunsa silti tahtoo, koska heillä on uusi koti ja tilaa, olisi niin kiva perinne. Hehkuttaa jo yhteistä ruuanlaittoa ja hautausmaakäyntiä, miten ihania muistoja syntyy.

Ei kuuntele, vaikka miten ilmoitamme, että ei käy. Hänen lapsuudenperheensä tulee paikalle, koska haluaa olla joulun yhdessä, siksi miehensäkin suvun täytyy ymmärtää, että joulu on yhdessäoloa.

Vierailija kirjoitti:

Joku mieslapsi ei nyt tajua, ettei perhe enää ole vanhemmat, vaan puoliso ja lapset.

Mutta miten saada vaimo ymmärtämään, että jouluna ei mennä mummolaan/appivanhemmille, koska ollaan perhe ja vietetään omanlainen joulu?. Kun vaimolle se omanlainen joulu on yhdessä omien vanhempien ja sisarusten kanssa eikä kelpaa kahden aikuisen ja taaperon joulu. Mieslapsiko sitten soittaa anopille, että kuule, minä teen jouluruuat, jotta sulle ei tule ylimääräistä vaivaa, kun sun tytär haluaa sinne jouluksi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on iso sukujoulu, mutta mielelläni ottaisin tänne myös sinkkukavereita jos tietäisin, että kaipaavat jouluhulinaa. Tuntuisi vaan tunkeilevalta ehdottaa.

Ehdota vain. Meillä on aina ollut perheen/suvun ulkopuolisia, jotka muuten olisivat viettäneet joulua yksinään. Minulle joulut ovat aina olleet sellaisia lämpöisiä yhdessä olemisen päiviä, ja niin myös jo aikuiset lapseni sen näkevät. Viime jouluna meillä oli ensimmäisen joulupäivän illallisella isäni, äitini (eronneet), siskoni, siskonpoika, siskontytär poikaystävineen, kaksi poikamies veljeäni, kaksi poikaani, toisen tyttöystävä, eksäni (ja lasten isä), tyttäreni, yksi miespuolinen ystäväni (jolla huonot välit omaan perheeseensä), sekä siskoni ja minun yhteinen ystävätär (joka juuri eronnut ja lapset eksällä). Oli todella viihtyisää, vaikka jouduttiin hieman ahtaasti istumaan. Muilla joulun aterioilla taas hieman erilaisella kokoonpanoilla.

Mulle kävi siskon lasten kautta toisella tavalla, olen saanut sukujoulun, joka alkaa ahdistaa jo marraskuussa viimeistään. Olemme siis lapseton pariskunta ja tahtoisimme viettää vähät joulupyhät (tänä vuonna kummallakaan ei ole ylimääräistä lomaa) ihan vaan kahdestaan fiilistellen, nukkua pitkään, juoda päivällä glögiä ja syödä hyvin, mutta pakko mennä siskon luo.

Tai pakko ja pakko, mutta painostus mennä ihan valtava. Lapsetkin niin toivoo ja sukujoulu, jne. Ikävä vain, että sinne tulee myös siskonmiehen sukua, jotka ovat lievästi sanottuna haasteellista porukkaa.

Saa nähdä, kykenenkö jonain jouluna pitämään pääni ja olemaan menemättä, miehenkin olen pakolla raahannut mukaan, vaikka häntä tämä nappaa vielä muakin vähemmän. Mutta kiltteyttään ei kieltäydykään, vaikka muakin puolestaan vähän harmittaa.

Vierailija kirjoitti:

Niin sun pitää hankkia oma perhe ja kasvaa aikuiseksi ja hankkia omat perinteet 

Etkai tarkoita ettei lapseton ole aikuinen?

Minulle joulu on ensisijaisesti lasten juhla. Aikuisena ennen omia lapsia olin töissä monta joulua putkeen. Sai hyvät lisät eikä tarvinnut kuolla tylsyyteen päivisin. Illalla oli hyvin aikaa syödä yhdessä ja pelata lautapelejä.

Suututimme miehen siskon (joka silloin taisi olla 25v, ollut aina sinkku) yhtenä jouluna kun "sieppasin" miehen mukaan oman sukuni kanssa viettämään joulua porukalla Lappiin. Sisko ei tullut ajatelleeksi, että pariskunta voisi haluta olla ensisijaisesti joulut yhdessä ja vuorotellen kumman vanhempien luona vieraillaan jouluna. En itse taas päässyt mitenkään ajatukseen sisään, että noin vanha ihminen jaksaa kiukutella lapsuuden joulujen päättymistä. Omat lapsuuden joulut päättyivät kun olin 13v vanhempien eroon enkä surkutellut perhejoulujen päättymistä lainkaan, sillä oli joulut jo siinä vaiheessa hyvin erilaisia kuin lapsena.

Minä uskon, että tunteesi helpottuu kun saat oman perheen. Muistan itsekin kipuilleeni samojen asioiden kanssa kun sisko meni naimisiin, tuli lapsia jne. Samaan aikaan tiedostin, että meidän lapsuuden perhejoulut eivät voi ikuisesti jatkua samanlaisina, mutta en pystynyt suremaan sitä luopumisen surua kun ei ollut vielä mitään omaa perhettä.

Asiat ovat helpottuneet nyt kun oma perhe ja tietysti vieläkin omien vanhempien ikääntyminen kohti loppua tekee kipeää, mutta surussa on nyt joku hyväksyvä levollisuus mukana. Ja nykyään kutsumme heitä sisareni kanssa vuoroin toistemme tykö emmekä enää odota, että jaksaisivat järjestää joulun meille.

Kasvaminen vain on kivulias prosessi, ei sille minkään mahda, mutta myös suunnattoman antoisa. Ei mene yhtään päivää ettenkö kiittäisi Luojaa rakkaista lapsistani

Aikuiset viettämässä joulua...todella lapsellista.

Vierailija kirjoitti:

Minä uskon, että tunteesi helpottuu kun saat oman perheen. Muistan itsekin kipuilleeni samojen asioiden kanssa kun sisko meni naimisiin, tuli lapsia jne. Samaan aikaan tiedostin, että meidän lapsuuden perhejoulut eivät voi ikuisesti jatkua samanlaisina, mutta en pystynyt suremaan sitä luopumisen surua kun ei ollut vielä mitään omaa perhettä.

Asiat ovat helpottuneet nyt kun oma perhe ja tietysti vieläkin omien vanhempien ikääntyminen kohti loppua tekee kipeää, mutta surussa on nyt joku hyväksyvä levollisuus mukana. Ja nykyään kutsumme heitä sisareni kanssa vuoroin toistemme tykö emmekä enää odota, että jaksaisivat järjestää joulun meille.

Kasvaminen vain on kivulias prosessi, ei sille minkään mahda, mutta myös suunnattoman antoisa. Ei mene yhtään päivää ettenkö kiittäisi Luojaa rakkaista lapsistani

Minä en ole saamassa perhettä, kun olen jo lähemmäs 40-vuotias. T. Eri 

Vierailija kirjoitti:

Aikuiset viettämässä joulua...todella lapsellista.

Herramme Jeesuksen syntymää juhlitaan