Mitä mieltä olette "ystävästäni"?

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että nykyisin näissä ns ystävyyssuhteissa käytöstavatkin on niin tökeröitä. Minulle on esimerkiksi on sanottu "mitä se sulle kuuluu", kun olin ollut huolissani ystävästäni. On myös pyydetty tapahtumaan varakaveriksi, jos valinta nro 1 ei pääse, vaikka kuvittelin, että oltiin hyviä ystäviä. On myös kyseenalaistettu, että miksi soitan, vaikka siis nämä olleet ihmisiä, joiden olen ajatellut olevan tärkeitä ja tyhmänä kuvitellut myös itse olevani heille tärkeä. Yhteyttä kuitenkin pidetty. 

Elämme kertakäyttökulttuurissa. Kun koko ajan ei ole kivaa heivaamme sen pois elämästä. Se on sekä oikein, että väärin. Ihmisistä on tullut myös itsekkäitä. Jokaisen on syytä miettiä kuuntelemmeko oikeasti. 

Mua jurppii sellainen yhden ystävän kanssa että häneltä pitäisi olla koko ajan kyselemässä kuulumisia ja kannustamassa. Mutta ei oikeastaan vastaa ikinä mihinkään kysymyksiin mitään ja pitää jotakin ylevää etäisyyttä kaikessa mitä kirjoittaa. Silti hänestä pitäisi olla niin kiinnostunut ja hänen asioistaan mutta vastavuoroisuus puuttuu ja kaikessa on joku tarkoitus osoittaa jotakin hemmetin loukkaantumista kaikkeen. Ei sellaista jaksa, tosi raskasta. 

Eli suomeksi; kuulumisia pitäisi kysellä jotta toinen voi niihin jotenkin etäisesti vastata ja osoittaa loukkaantumistaan. 

Kuka sen määrittelee mikä on oikea tapa olla ystävä?  Kaikkia ihmisen tarpeita ei voi täyttää vain yhden ihmisen kautta. Onko esim ap( joka ei ole osallistunut keskustelluun) tutustunut uudella paikkakunnalla ihmisiin vai odottaako että tämä ystävä on edelleen se joka on vain häntä varten. 

Ystäville on aikansa ja paikkansa. Se lapsuuden ystävä on ollut varmasti ihana ja mukava, mutta en minä ainakaan ole katkeroitunut ollenkaan siitä, että hänellä on nykyään elämässään muitakin ihmisiä kuin minä. Päinvastoin olen onnellinen siitä, että hän on löytänyt miehen, jonka kanssa on hyvä ja saanut lapsia. Hän on myös opiskellut itselleen hyvän ammatin, joka oli hänen unelmanaan jo ala-asteella ja saanut sen ympärille muodostettua toimivan yrityksen. 

Yksi hyvä ystäväni on kuollut. Hän kuoli 15 vuotta sitten. Olimme ystäviä noin 13 vuotiaasta lähtien. 

Vaikka emme oikeastaan ehdi enää näkemään koskaan, niin ei se tarkoita sitä, että minä olisin jäänyt vain valittamaan yksinäisyyttäni. Minäkin olen elänyt omaa elämääni, tehnyt sitä mistä haaveilin ja ollut onnellinen. Olen löytänyt elämääni myös muita ihmisiä, ystäviäkin ja olen heistä onnellinen. 

En ymmärrä katkeruutta ja vanhojen aikojen itkemistä, vaan katson tulevaa kohti kiinnostuneena.

Vierailija kirjoitti:

Kuka sen määrittelee mikä on oikea tapa olla ystävä?  Kaikkia ihmisen tarpeita ei voi täyttää vain yhden ihmisen kautta. Onko esim ap( joka ei ole osallistunut keskustelluun) tutustunut uudella paikkakunnalla ihmisiin vai odottaako että tämä ystävä on edelleen se joka on vain häntä varten. 

Jokainen määrittelee itse. itse arvostan syvällisempää ystävyyttä, ja toivon että jatkossa törmään vain samanhenkisiin ihmisiin. Toivon että pinnallisemmatkin pitäisivät tuntosarvet hereillä ja hakeutuisivat samanlaiseen seuraan. Minusta on tökeröä olla hyvää ystävää kunnes toinen muuttaa ja sitten yhtäkkiä ei edes viesteihin jaksa vastata. Minusta se on väärä tapa olla ystävä mutta monen mielestä ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että nykyisin näissä ns ystävyyssuhteissa käytöstavatkin on niin tökeröitä. Minulle on esimerkiksi on sanottu "mitä se sulle kuuluu", kun olin ollut huolissani ystävästäni. On myös pyydetty tapahtumaan varakaveriksi, jos valinta nro 1 ei pääse, vaikka kuvittelin, että oltiin hyviä ystäviä. On myös kyseenalaistettu, että miksi soitan, vaikka siis nämä olleet ihmisiä, joiden olen ajatellut olevan tärkeitä ja tyhmänä kuvitellut myös itse olevani heille tärkeä. Yhteyttä kuitenkin pidetty. 

Elämme kertakäyttökulttuurissa. Kun koko ajan ei ole kivaa heivaamme sen pois elämästä. Se on sekä oikein, että väärin. Ihmisistä on tullut myös itsekkäitä. Jokaisen on syytä miettiä kuuntelemmeko oikeasti. 

Minusta nimenomaan ystävyyssuhteissa pitää olla kivaa, kun elämässä muuten on välillä niin hankalaa. 

Vierailija kirjoitti:

"Eli minä olen jakanut paljonkin asioita (myös vaikeita) ja hän ei käytännössä yhtään."

Ja tämäkö on se mikä harmittaa? Haluaisit tietää enemmän hänen yksityisasioitaan ja hän ei suostu kertomaan. Tämä ihminen on varmaan onnellinen, kun pääsi sinusta eroon..

Tuskinpa on mitenkään onnellinen, miksi olisi? Ai siksi että se olisi sinusta hauskaa ja kivaa? Melko mielisairas ajatusmaailma.

Luultavasti kaverille ei vain säpokaveruus sovi. En itsekään kirjoita mitään asioitani millään viestimellä, vaan ainoastaan puhumalla joko puhelimessa tai kasvotusten.

Jos tämä ei käy, niin pakostakin välit viilenee, ja kun ne viilenee, en tosiaan kerro enää satuttavia asioita sellaiselle jonka kanssa en ole läheinen enää.

Vierailija kirjoitti:

Hän ei enää jaksa kuunnella sun vaikeita asioita ja on helpottunut, että muutit kauemmas. Anna ystäväsi olla ihan rauhassa. 

Tämä. Kyllähän ystävyyteen kuuluu vaikeatkin asiat mutta jos toinen jakaa kauheasti ja toinen ei mitään kannattaa pysähtyä miettimään. Kuulostaa ahdistavalta tuollainen sähköpostivyörytys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavallista nykyään, että jätetään ystävyys. Itsekin olen kokenut. Hyvä ystävä vain lopetti viesteihin ja puheluihin vastaamisen. Kiireisiin vetosi toiseksi viimeisimmässä viestissä kolme vuotta sitten, joten kaipa oli kiireinen. 

Nykyään? 

Noin minusta tuntuu. Esim iäkkäimmillä läheisilläni on ihan nuoruudesta asti säilyneet tärkeimmät ystävyyssuhteet. Itsellä on vain yksi tällainen ystävä. Ennen luotiin kunnon ystävyyssuhteita. Nykyään monilla on kavereita, jotka vaihtelee. Syvää ystävyyttä ei enää niin ole. Pintaliitoa vain. 

Iäkkäät ei uskalla sanoa edes ei puhelinmyyjille saatikka Mirkulle jolle on pelkkä valitusautomaatti eli ihmiset on oppineet sanomaan myös ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Eli minä olen jakanut paljonkin asioita (myös vaikeita) ja hän ei käytännössä yhtään."

Ja tämäkö on se mikä harmittaa? Haluaisit tietää enemmän hänen yksityisasioitaan ja hän ei suostu kertomaan. Tämä ihminen on varmaan onnellinen, kun pääsi sinusta eroon..

Tuskinpa on mitenkään onnellinen, miksi olisi? Ai siksi että se olisi sinusta hauskaa ja kivaa? Melko mielisairas ajatusmaailma.

Luultavasti kaverille ei vain säpokaveruus sovi. En itsekään kirjoita mitään asioitani millään viestimellä, vaan ainoastaan puhumalla joko puhelimessa tai kasvotusten.

Jos tämä ei käy, niin pakostakin välit viilenee, ja kun ne viilenee, en tosiaan kerro enää satuttavia asioita sellaiselle jonka kanssa en ole läheinen enää.

Siksi, että ap:n ja hänen ystävänsä ajatukset ystävyydestä eivät tunnu kohtaavan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän ei enää jaksa kuunnella sun vaikeita asioita ja on helpottunut, että muutit kauemmas. Anna ystäväsi olla ihan rauhassa. 

Tämä. Kyllähän ystävyyteen kuuluu vaikeatkin asiat mutta jos toinen jakaa kauheasti ja toinen ei mitään kannattaa pysähtyä miettimään. Kuulostaa ahdistavalta tuollainen sähköpostivyörytys.

Ystävyyteen kuuluu myös ne rajat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän ei enää jaksa kuunnella sun vaikeita asioita ja on helpottunut, että muutit kauemmas. Anna ystäväsi olla ihan rauhassa. 

Tämä. Kyllähän ystävyyteen kuuluu vaikeatkin asiat mutta jos toinen jakaa kauheasti ja toinen ei mitään kannattaa pysähtyä miettimään. Kuulostaa ahdistavalta tuollainen sähköpostivyörytys.

Ystävyyteen kuuluu myös ne rajat. 

Jos jollekin ihmiselle pitää erikseen asettaa rajat, niin tällaisesta kannattaa pysyä jatkossa kaukana.

Mun päähän ei oikeasti mahdu että täällä on tällaisia vastauksia :D

Mulle tulisi hiton paha mieli, jos pitkäaikainen ystävä muuttoni jälkeen ei oikein jaksaisi vastata viesteihin. On itseasiassa käynytkin joskus vähän samalla lailla. Ei siinä muuta kun eteenpäin, mutta harmitus jää. Meillä oli kertakaikkiaan erilainen ajatus ystävyydestä!

Kyllä muutto itsessään voi johtaa ystävyyssuhteiden katkeamiseen. Niin kävi itsellenikin kolme vuotta sitten. Yritin pitää silloiseen parhaaseen ystävääni aktiivisesti yhteyttä esim. sopimalla etukäteen, milloin soittelisimme toisillemme. Tekohengitys toimi jonkin aikaa, mutta ystävyys hiipui sitten. En syytä (entistä) ystävääni. Hänellä on terveyssyistä rajalliset voimavarat, joten ymmärrän sen, että hän panostaa niihin ihmisiin, joita voi nähdä IRL. Surutyötä se toki vaati, ja sen hyväksymistä, että toinen merkitsi minulle enemmän kuin minä hänelle. Olen nyt löytänyt uudelta paikkakunnalta ensimmäisen ihmisen, josta voi ajan saatossa tulla läheinen ystävä. Suosittelen Ap:llekin, että annat mahdollisuuden uusille ihmissuhteille. Ennemmin tai myöhemmin tulee tärppäämään ja se on tosi mukava tunne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka sen määrittelee mikä on oikea tapa olla ystävä?  Kaikkia ihmisen tarpeita ei voi täyttää vain yhden ihmisen kautta. Onko esim ap( joka ei ole osallistunut keskustelluun) tutustunut uudella paikkakunnalla ihmisiin vai odottaako että tämä ystävä on edelleen se joka on vain häntä varten. 

Jokainen määrittelee itse. itse arvostan syvällisempää ystävyyttä, ja toivon että jatkossa törmään vain samanhenkisiin ihmisiin. Toivon että pinnallisemmatkin pitäisivät tuntosarvet hereillä ja hakeutuisivat samanlaiseen seuraan. Minusta on tökeröä olla hyvää ystävää kunnes toinen muuttaa ja sitten yhtäkkiä ei edes viesteihin jaksa vastata. Minusta se on väärä tapa olla ystävä mutta monen mielestä ei.

Toivon myös että syvällisempää ystävyyttä arvostava olisivat yhtä avoimia siitä mitä he odottavat muilta ihmisiltä, eikä olettaisi muiden motiivien olevan samat kuin itsellään.

Vierailija kirjoitti:

Mun päähän ei oikeasti mahdu että täällä on tällaisia vastauksia :D

Mulle tulisi hiton paha mieli, jos pitkäaikainen ystävä muuttoni jälkeen ei oikein jaksaisi vastata viesteihin. On itseasiassa käynytkin joskus vähän samalla lailla. Ei siinä muuta kun eteenpäin, mutta harmitus jää. Meillä oli kertakaikkiaan erilainen ajatus ystävyydestä!

Hih hih, puhuit tämän asian läpi sen ystävän kanssa läpi? 

Vierailija kirjoitti:

Kuka sen määrittelee mikä on oikea tapa olla ystävä?  Kaikkia ihmisen tarpeita ei voi täyttää vain yhden ihmisen kautta. Onko esim ap( joka ei ole osallistunut keskustelluun) tutustunut uudella paikkakunnalla ihmisiin vai odottaako että tämä ystävä on edelleen se joka on vain häntä varten. 

Niinpä. Minulla on ollut paljon ystäviä ja jokaisella on ollut oma paikkansa ja aikansa. Jotkut ystävät ovat jääneet, jotkut pysyneet, uusiakin on löytynyt ja uskon, että ystäviä tulee löytymään tästä eteenkin päin. 

Olen asunut vuosia ulkomailla muutamassa eri maassa ja löytänyt sieltäkin ystäviä ja kavereita. Ulkomailla asuessakin yhteydenpito joihinkin ystäviin on säilynyt ja heitä kävi meilläkin. Kotimaahan muutettaessa ystävyys oli tietenki ennallaan. 

Ajattele ap ystävää vaikka poikaystävänä ja entisiä ystäviä entisinä poikaystävinä. En usko, että raahaat elämässäsi mukana niitä vanhoja poikaystäviäkään ja välillä poikaystävä vain ei tunnu hyvältä, joten teille tulee ero. Joten miksi vanhojen naisystävien pitäisi raahautua sinun mukanasi? 

Täällä on monta huonosti käyttäytyvää ihmistä jotka yrittää selitellä käytöstään mitä ihmeellisimmin tavoin muita syyttelemällä. Kannattaa nyt jättää tämä keskustelu siihen toteamukseen että ihmisillä on erilaisia käsityksiä ystävyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Mun päähän ei oikeasti mahdu että täällä on tällaisia vastauksia :D

Mulle tulisi hiton paha mieli, jos pitkäaikainen ystävä muuttoni jälkeen ei oikein jaksaisi vastata viesteihin. On itseasiassa käynytkin joskus vähän samalla lailla. Ei siinä muuta kun eteenpäin, mutta harmitus jää. Meillä oli kertakaikkiaan erilainen ajatus ystävyydestä!

Yllätys ettei muut ole = SINÄ? Jos joku tuntuu pahalta mikä silloin on sinusta paras tapa toimia? Pyytää hänestä mielipiteitä netissä ja siitä tulee sitten kivempi olo kun muut haukkuu? Nyt on valtava pettymys kun ystävyydenkin päättymistä pidetäänkin ihan luonnollisena osana elämää? 

ps aloituksessa ei puhuttu mitään ystävyyden aiemmasta sävystä.