Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pettynyt perhe-elämään, jatkuva tyytymättömyys
05.11.2023 |
Hei,
Olemme nelihenkinen "perusperhe", vanhemmat korkeakoulutettuja, lapset 8v. ja 5v. Perheessämme vallitsee jatkuva tyytymättömyyden ilmapiiri. Kumpikin lapsista on näin keittiöpsykologina arvioituna vaikean temperamentin lapsi. Myös mieheni vaikuttaa vähän samanlaiselta, mutta oppinut ajan myötä hillitsemään ja sopeutumaan yhteiskunnan normeihin eli ei ole tiuskiva ja äkäinen. On jämäkkä, mutta oikeudenmukainen kasvatuksessa.
Viikonloppuja olen alkanut pelätä. Lapset eivät keskenään kykene minkäänlaiseen leikkiin, vaan tappelu on samantien päällä. Päivät sujuvat joten kuten jos ne ovat todella strukturoituja: tyyliin sama rytmi kun koulu/tarhapäivinä. Vaikka kuvittelin naiivisti että tämän ikäisillä voisi jo antaa vähän höllää vauva- ja pikkutaaperoaikaan verrattuna. Lapsilla on jatkuva tyytymättömyys jos ns. vain yritämme olla. Emme tarjoa jatkuvasti elämyksiä, vaan perus asioita kuten yhdessä ruuanlaitto ja ulkoilu, lautapelit. Myös yhdessä liikuntaharrastuksessa esikoinen käy. Kaikki muu väliaika on levotonta haahuilua, tappelua.
Esimerkkinä tyytymättömyyteen: esikoinen on kova askartelemaan ja pyysi helmiä. Ostin kauppareissulla, mutta nepä olivatkin taas kuulemma vääränlaisia helmiä. Sitten halusivat piirtää; no olisivat halunneet minun kalliit ammattimaiseen työskentelyyn tarkoitetut puukynät; kun en antanut vaan ohjasin tekemään omilla hyvillä perusväreillään, jäivän ns. "luuppiin" eivätkä pystyneet enää piirtämään. Kuulen heiltä päivittäin olevani typerä ja ikävä asettaessani rajoja, esim. ruutuajat(maks 1h päivässä). En ole ns. lepsu äiti vaan asetan rajoja ja ohjeistan miten aikuiselle puhutaan. Myös mieheni on hyvin väsynyt jatkuvaan kireään ilmapiiriin kotonamme, ja mm. sanoi hän ei aijo perheenä lähteä matkoille tms niin kauan kuin lapset ovat mitä ovat perusluonteeltaan ja käyttäytymiseltään.
Mielestäni perheeltämme puuttuu ns. yhteen hiileen tekeminen. Lähinnä asetelma on lapset vs aikuiset. Kun esikoinen oli 6v., teetätin myös nepsytestejä, mutta diagnoosia ei tullut. Hänellä on lievää aistiyliherkkyyttä, mutta ei muuta. Koulu sujuu hyvin ja hänellä on kavereita tosi paljon. Jonkin verran tämä perheemme tilanne on rauhoittunut kun esikoinen menee nyt paljon omia menojaan kavereiden kanssa poissa kotoa niin saamme rauhaa. Mutta sitäkö perhe-elämän sitten kuuluu parhaimmillaan olla, että rauha on maassa kun teemme kaikkia omia juttujamme poissa kotoa?
Mitä ajatuksia tämä vuodatus teistä herättää? Minun toiveenani olisi siis perheenä löytää yhteistä tekemistä ja mukavaa oloa niin että kaikilla olisi hyvä olla. Tällä hetkellä yhteiset tekemiset päättyvät 100% jonkun huutoon tai riitaan.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Ota kännit.
Ehkä sekään ei ole pitemmän päälle hyvä ratkaisu?
Mutta mietin tosiaan kuuluuko minun äitinä kannatella tätä perheeni ilmapiiriä jatkuvasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä kannattele. Anna porukan olla huonolla tuulella aivan rauhassa. He ovat tottuneet, että sitä tanssit heidän pillin mukaan.
Toteutetaanko teillä lasten toiveita? Onko koko perheen leffailtoja, uimahallireissuja, mäkkärireissuja, hoploppeja? Eli onko sellaista koko perheen yhteistä tekemistä, mikä on takuuvarma hitti? Pihan haravoiminen yhdessä ei kuulu tähän kategoriaan.
Onko teillä läheisyyttä? Halaatteko, lojutteko sohvalla kainalokkain? Oletteko koskaan koko päivää yöpuvuissa?
Työnnä lapsesi päivittäin ulos pihalle riehumaan ja juoksemaan. Niillä on ylimääräistä energiaa, mikä purkautuu kinasteluna. Älä viihdytä lapsiasi tai puutu kaikkiin niiden tekemisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsille voi puhua siitä mitä kiukuttelu tekee yleiselle ilmapiirille ja että se ei ole toivottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Toteutetaanko teillä lasten toiveita? Onko koko perheen leffailtoja, uimahallireissuja, mäkkärireissuja, hoploppeja? Eli onko sellaista koko perheen yhteistä tekemistä, mikä on takuuvarma hitti? Pihan haravoiminen yhdessä ei kuulu tähän kategoriaan.
On kyllä. Mutta eikai tällaista kuulu joka vkloppu tehdä? Vai kuuluuko? T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä läheisyyttä? Halaatteko, lojutteko sohvalla kainalokkain? Oletteko koskaan koko päivää yöpuvuissa?
On päivittäin myös tätä. Usein lapset alkavat tappelemaan siinäkin kuka saa olla lähempänä äitiä vaikka toinen on toisessa kainalossa ja toinen toisessa t ap
Mietin, että suoritetaanko teillä kovasti? Sellainen suorittaminen ja tieytynlaisen elämän hakeminen aiheuttaa tyytymättömyyttä.
Miten itse suhtaudutte epäonnistumisiin tai pettymyksiin? Näytättekö tyytymättömyytenne vai annatteko mallin, että maailma ei kaatunutkaan?
Helmi-esimerkki: lapsella taisi olla selkeä, ehkä jopa kunnianhimoinen visio siitä mitä tekee. Kun hän ei väärien helmien vuoksi voinutkaan visiotaan toteuttaa ja oli pettynyt (tyytymätön), niin ehkä hän olisi kaivannut jopa lohdutusta?
Lapsen tunteen ei tarvitse tarttua aikuiseen, mutta aikuisen tarvitsee sietää lapsen tunteet. Tyytymättömyyskin on vain tunne, joita tulee ja menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työnnä lapsesi päivittäin ulos pihalle riehumaan ja juoksemaan. Niillä on ylimääräistä energiaa, mikä purkautuu kinasteluna. Älä viihdytä lapsiasi tai puutu kaikkiin niiden tekemisiin.
Eilen teimme näin. Työnsimme lapset pihalle. Aika pitkään protestoivat sitäkin ja vaativat meitä viihdyttämään. Minulla oli ruuanlaitto kesken. Vai ovatko muut vanhemmat jatkuvasti kaikessa lasten tekemisessä mukana? T. Ap
Mitä tuota väkisin vääntämään. Sinulla on joku idyllinen kuva imelästä perhekasasta jossa kaikilla on aina ihanaa yhdessä.
Teette ja oleilette eri kokoonpanoissa. Dynamiikka muuttuu heti, kun mukana on vain yksi lapsi tai mukaan otetaan lapsen kaveri. Aikuinen käy/tekee kahdestaan lapsen kanssa vuorotellen. Silloin ei tarvitse tapella huomiosta.
Toimii meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo miehen ajatusmaailma "en tee mitään niin kauan kuin lapset ovat tuollaisia" wtf!? Sinä tanssit kaikkien pillin mukaan ja ilmeisesti mieskin saa möllöttää ja vapaamatkustaa kuin yksi lapsista? Ja hänelläkin vielä "vahva temperamentti", kuten lapsillakin?
Kuulostaa ihan todella raskaalta ja ymmärrän että asia harmittaa. Valitettavasti, en osaa antaa minkäänlaista neuvoa. Kuulosta, siltä että yrität tehdä parhaasi vanhempana. Rajoja ja rakkautta. Hyvää työtä. Elämä ei aina vaan ole reilua ja ihmiset tuppaavat unohtamaan, että kaikki lapset eivät ole samanlaisia. Ihmiset ovat perusluonteeltaan erilaisia ja lapsilla ei ole vielä sitä itsensäätelytaitoa, minkä takia aikuiset eivät heitä itkupotkuraivareita vaikka siltä tuntuisi. Lapsille pitää opettaa hyviä tapoja käyttäytyä, mutta se vie aikaa ja hermoja. Tsemppiä tulevaisuuteen ja kyllä se siitä joskus. Viimeistään sitten, kun lapsesi ovat hyvin pärjääviä aikuisia ja olet heistä ja itsestäsi ylpeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetin lukemisen tähän, vanhemmat korkeakoulutettuja. Heillä ei vaan ole sitä maalaisjärkeä ja käytännön älyä kasvattaa lapsia ja hallita perhe-elämää.
Vierailija kirjoitti:
Mietin, että suoritetaanko teillä kovasti? Sellainen suorittaminen ja tieytynlaisen elämän hakeminen aiheuttaa tyytymättömyyttä.
Miten itse suhtaudutte epäonnistumisiin tai pettymyksiin? Näytättekö tyytymättömyytenne vai annatteko mallin, että maailma ei kaatunutkaan?
Helmi-esimerkki: lapsella taisi olla selkeä, ehkä jopa kunnianhimoinen visio siitä mitä tekee. Kun hän ei väärien helmien vuoksi voinutkaan visiotaan toteuttaa ja oli pettynyt (tyytymätön), niin ehkä hän olisi kaivannut jopa lohdutusta?
Lapsen tunteen ei tarvitse tarttua aikuiseen, mutta aikuisen tarvitsee sietää lapsen tunteet. Tyytymättömyyskin on vain tunne, joita tulee ja menee.
Onpa hyvä kommentti. Uskon tuon asian kyllä täysin tossa helmiesimerkissä, kiitos!! Ja tunnistan tuon suorittamisen kyllä. Ja mun tarvitsisi kyllä yrittää sietää noita lasten tunteita ilman että pilaavat omaa fiilistä. T ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota kännit.
Ehkä sekään ei ole pitemmän päälle hyvä ratkaisu?
Mutta mietin tosiaan kuuluuko minun äitinä kannatella tätä perheeni ilmapiiriä jatkuvasti?
Kenen vastuulla se sitten on? Naapurin Pirkon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota kännit.
Ehkä sekään ei ole pitemmän päälle hyvä ratkaisu?
Mutta mietin tosiaan kuuluuko minun äitinä kannatella tätä perheeni ilmapiiriä jatkuvasti?
Kenen vastuulla se sitten on? Naapurin Pirkon?
Molempien vanhempien, ei vain äidin, kuten rivien välistä luettavissa on tässä tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toteutetaanko teillä lasten toiveita? Onko koko perheen leffailtoja, uimahallireissuja, mäkkärireissuja, hoploppeja? Eli onko sellaista koko perheen yhteistä tekemistä, mikä on takuuvarma hitti? Pihan haravoiminen yhdessä ei kuulu tähän kategoriaan.
On kyllä. Mutta eikai tällaista kuulu joka vkloppu tehdä? Vai kuuluuko? T. Ap
Kyllä meillä joka viikonloppu käydään uimassa, ulkona syömässä ja vielä kaupungilla/museossa/retkellä tms.
Olisiko teillä yhteistä harrastusta esim. musiikki, kirjat, luonto, ruoanlaitto?
No tollasta se on. Ilmankos kaikki parit ei selviydy perhehelvetistä eroamatta. Minulla ei ole omia lapsia, mutta muistan kuinka paljon mekin veljeni kanssa tapeltiin. Ja äiti kirosi, että ei hän sitä varten tehnyt kaksi lasta, että ne tappelee keskenään 😆.
Sanoisin siis, että sulla on ihan normaali perhe ja terveet lapset. Kyllä se siitä kun ne kasvaa aikuisiksi.
Alue: Aihe vapaa
Ota kännit.