Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä olette "ystävästäni"?
05.11.2023 |
Muutin toiselle paikkakunnalle reilu vuosi sitten emmekä ole muutttoni jälkeen vielä ehtineet nähdä välimatkan ka kiireisen lapsiperhe-elämän vuoksi. Aiemmin näimme kerran tai kaksi kuukaudessa. Noh, sovimme että vaihdamme kuulumisiä s-postilla/txt, koska emme aiemminkaan harrastaneet puhelimessa juttelua. Noh. Olen laittanut muutaman s-postin missä olen kertonut kuulumisia, mutta ystäväni ei ole laittanut YHTÄÄN! Olen sitten txt kysynyt kuulumisia,mutta aina vastaus "hyvää kuuluu" eikä paljon kertoile asioista. Eli minä olen jakanut paljonkin asioita (myös vaikeita) ja hän ei käytännössä yhtään. Harmittaa kun ystävyytemme on näköjään laimentunut ja eikai tässä muu auta kuin se etten sitten enää itsekään laita s-postia tai txt, jos ei kiinnosta vastata... Vai mitä itse tekisitte tässä tilanteessa?
Kommentit (130)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuossa keskustelun aloituksessa kerrotussa jutussa, niin onko väliä mitä sukupuolta ystävät ovat? Siis että kun käyttäytyvät noin? Keskustelun aloittaja ei kerro ystävien sukupuolta.
On ihan sama mitä ystävysten housuissa on. Tai entisten ystävysten.
Varmaan toi entisten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävä lainausmerkeissä ei ole ystävä.
-Naurattaa tuo teidän v-tun keskiluokkakulissi
tuollaisen kommentoija nostaa itsensä aika paljon muiden yläpuolelle. Ei kiva.
...
Jos ystävä on joku boheemi taiteilija, vielä ehkä jotenkin pystyy ymmärtämään. Itse kyllä katkaisisin välit.
Ehkä voisitte kokeilla Zoom-tapaamista jos toiselle näkeminen on se juttu
Vierailija kirjoitti:
Täällä on päivittäin näitä ketjuja, että mikä vika ystävässä, kun ei pidä enää yhteyttä.
Vastauksia, että vaadi selitystä, pane seinää vasten ja pane kertomaan, miksi et merkinnyt hänelle samaa, kuin hän sinulle. Haukutaan ihmistä, joka ei ole sitoutunut sinuun loppuelämäksi.
Minusta on pelottavaa, jos tutustuu johonkin ihmiseen, niin alkaa se vaatiminen ja lupautuminen loppuelämän suhteeseen, missä ollaan kuin paita ja perse hautaan asti, vaikka mitä elämässä tapahtuisi. Ja olisin tilivelvollinen kaikista ajatuksistani ja elämästäni loppuelämän tälle ystävälle.
Ei kiitos. Mieluummin vähän leveämpiä ihmissuhteita, joissa annetaan tilaa myös omalle elämälle
Näin, ystävyys on mukavaa ja helppoa yhdessäoloa ilman isompia lupauksia ja tilittämisvelvollisuutta. Tottakai ystävälle voi jutella vaikeita asioitakin, mutta likaämpäri ystävä ei ole.
Jos minusta alkaisi tuntua, että joku ystävistäni alkaisi vaatia minulta enemmän kuin haluan antaa, vaatisi minua selittämään hänelle kaikki asiani tai haluaisi omia minut, niin kyllä olisin karvat pystyssä heti ja ystävyys muuttuisi. Voi olla, että se ystävyys haipuisi silloin osittain tai kokonaan ja paluuta ei olisi. Ystävyydelläkin on rajansa ja vaikka niitä rajoja ei sovita periaatteessa mitenkään, niin ne ovat olemassa ja tärkeät.
Minulla on muutama ystävä, muutamia ystävyyksiä on jäänyt pois ja muutama on haipunut kaveruudeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattele ap ystävää vaikka poikaystävänä ja entisiä ystäviä entisinä poikaystävinä. En usko, että raahaat elämässäsi mukana niitä vanhoja poikaystäviäkään ja välillä poikaystävä vain ei tunnu hyvältä, joten teille tulee ero. Joten miksi vanhojen naisystävien pitäisi raahautua sinun mukanasi?
Tätä jäin miettimään. Minulla on ollut nuorena esimerkiksi poikaystävä "Timo", jonka kanssa olimme tiiviisti yhdessä yli kolmen vuoden ajan. Tietenkin hän oli minulle hyvin tärkeä ja hyvä ystävä, jonka kanssa juttelin ihan kaikesta, olimme todella läheisiä ja mietimme elämää yhdessä. Aikanaan me kuitenkin kliseisesti kasvoimme erilleen ja lähdimme eri suuntiin. Erosimme ystävinä ja ajatus oli, että ainakin katsomme miltä maailma näyttää suhteen ulkopuolella ja jos siltä tuntuu, niin saatamme palata yhteen. Emme palanneet.
Soittelimme kuitenk
Täähän on ihan normaalia. Sinä ja Timo erkaannuitte luonnollisesti yhdessä sovitun eron jälkeen.
Tässä taas Ap muutti ja oletti että kaveruus pysyy, mutta kaveripa ajattelikin ihan toisin, enää ei kiinnosta ilmeisesti. Tilanne on niin erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sähköpostit ovat kyllä itselle todella vieras kommunikointiväline. Lapsena kirjoitin kirjeitä, mutta en koe näin aikuisena sitä luontevaksi. En halua, että ystäväni jemmaa minun tekstejäni vuosikausia. Haluan itse, että ne tuhotaan pian lukemisen jälkeen, mihin en voi näin sähköpostin tapauksessa vaikuttaa. Toisekseen sähköpostin kirjoittajan on vaikea kommentoida toisen tekstiä, jos siihen ei ole mitään sanottavaa. Puhuen voi kuitenkin aina sanoa, että "joo/ aivan/ no niin" ja käyttää eri äänenpainoja.
Say hello to my little friend!
t- Scarface
On ihan sama mitä ystävysten housuissa on. Tai entisten ystävysten.