Mitä mieltä olette "ystävästäni"?

Kuinka kauas sinä oikein muutit? 

Miksi meidän pitäisi olla yhtään mitään mieltä "ystävästäsi"? Emme me hänen kanssaan tekemisissä ole olleet emmekä ole. Jos sinä tilität sähköpostissasi ummet ja lammet, aakeet ja laakeet ja juuri siksi että saisit hänet täyttämään uteliaisuutesi kertomalla saman verran omista asioistaan ja vieläpä sähköpostissa niin kannattaa lopettaa sillä ei näytä suunnitelma kovinkaan menestyksekkäältä. Valikoidusti minäkin jossain sähköpostissa asioitani kerron ja jos toinen on omassa sähköpostissaan kaatanut aimo annoksen omaa pahaa oloaan ymv. niskaani niin vielä vähemmän avaudun omista asioistani ettei sitten tarvitse alkaa vinkua kuinka tulee paha mieli kun itselläni menee joskus paremmin kuin hänellä ja kun minulla ei mene kaikki aina putkeen, niin tuntuu kuin kaataisin omat vaikeuteni niskaansa jne. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavallista nykyään, että jätetään ystävyys. Itsekin olen kokenut. Hyvä ystävä vain lopetti viesteihin ja puheluihin vastaamisen. Kiireisiin vetosi toiseksi viimeisimmässä viestissä kolme vuotta sitten, joten kaipa oli kiireinen. 

Kiire oli vaan tekosyy. Ei vaan halunnut olla kanssasi tekemisissä.

No antaisi ystävän olla ihan rauhassa. Musta outoa ettei edes puhelimessa ole juteltu, niin onko teidän ystävyys edes ollut mitään syvempää ystävyyttä? Kuulostaa vaan tuttavuudelta. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavallista nykyään, että jätetään ystävyys. Itsekin olen kokenut. Hyvä ystävä vain lopetti viesteihin ja puheluihin vastaamisen. Kiireisiin vetosi toiseksi viimeisimmässä viestissä kolme vuotta sitten, joten kaipa oli kiireinen. 

Tapasin Mirkun vuonna -96 ammattikoulussa ja nyt olen naimisissa hänen kanssaan lopun elämäni? 

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavallista nykyään, että jätetään ystävyys. Itsekin olen kokenut. Hyvä ystävä vain lopetti viesteihin ja puheluihin vastaamisen. Kiireisiin vetosi toiseksi viimeisimmässä viestissä kolme vuotta sitten, joten kaipa oli kiireinen. 

Jos sinulla ei ole kiirettä töissä ja perhe-elämän takia, niin et tietenkään voi ymmärtää muidenkaan kiireitä. 

Ystäväpiiri voi muuttua ja se on hyvä, sillä ainakaan minulla ei tunnu olevan enää mitään yhteistä sen ala-asteella olleen parhaan ystäväni kanssa. Tai sitten vanhassa työpaikassa tutustumani entisen ystäväni kanssa, jonka elämä on kulkenut täysin eri reittejä kuin omani viimeiset 20 vuotta. Sen sijaan olen löytänyt uusia ystäviä, jotka ovat samassa elämäntilanteessa kanssani ja nyt meillä on paljonkin juteltavaa. Myös naapurin rouva, jonka kanssa käymme usein samaan aikaan koirien kanssa lenkillä, on tullut ystävkseni nyt kun meilläkin on koira. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavallista nykyään, että jätetään ystävyys. Itsekin olen kokenut. Hyvä ystävä vain lopetti viesteihin ja puheluihin vastaamisen. Kiireisiin vetosi toiseksi viimeisimmässä viestissä kolme vuotta sitten, joten kaipa oli kiireinen. 

Nykyään? 

Noin minusta tuntuu. Esim iäkkäimmillä läheisilläni on ihan nuoruudesta asti säilyneet tärkeimmät ystävyyssuhteet. Itsellä on vain yksi tällainen ystävä. Ennen luotiin kunnon ystävyyssuhteita. Nykyään monilla on kavereita, jotka vaihtelee. Syvää ystävyyttä ei enää niin ole. Pintaliitoa vain. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavallista nykyään, että jätetään ystävyys. Itsekin olen kokenut. Hyvä ystävä vain lopetti viesteihin ja puheluihin vastaamisen. Kiireisiin vetosi toiseksi viimeisimmässä viestissä kolme vuotta sitten, joten kaipa oli kiireinen. 

Kiire oli vaan tekosyy. Ei vaan halunnut olla kanssasi tekemisissä.

Kyllä minä sen tiedän, että oli tekosyy. En vain voi käsittää mikä tuli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavallista nykyään, että jätetään ystävyys. Itsekin olen kokenut. Hyvä ystävä vain lopetti viesteihin ja puheluihin vastaamisen. Kiireisiin vetosi toiseksi viimeisimmässä viestissä kolme vuotta sitten, joten kaipa oli kiireinen. 

Tapasin Mirkun vuonna -96 ammattikoulussa ja nyt olen naimisissa hänen kanssaan lopun elämäni? 

Jotkut naiset ovat yhtä takertuvia ystävyyssuhteissa kuin parisuhteissakin. 

Itselle ainakin on tullut sellainen tunne että mitä järkeä edes hankkia kavereita enää, kun ne voivat jättää tuosta noin vaan, ajattelevat vain että olipa rasittava Mirkku samassa koulussa v.2020, ei enää kiinnosta.

Joten panostan vain perheeseeni enää tästä lähtien. Minusta olisi upeaa jos olisi oikeita ystäviä läpi elämän. Mutta ei väkisin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavallista nykyään, että jätetään ystävyys. Itsekin olen kokenut. Hyvä ystävä vain lopetti viesteihin ja puheluihin vastaamisen. Kiireisiin vetosi toiseksi viimeisimmässä viestissä kolme vuotta sitten, joten kaipa oli kiireinen. 

Nykyään? 

Noin minusta tuntuu. Esim iäkkäimmillä läheisilläni on ihan nuoruudesta asti säilyneet tärkeimmät ystävyyssuhteet. Itsellä on vain yksi tällainen ystävä. Ennen luotiin kunnon ystävyyssuhteita. Nykyään monilla on kavereita, jotka vaihtelee. Syvää ystävyyttä ei enää niin ole. Pintaliitoa vain. 

Höpsistä, tai sitten sinä et kykene ystävyyteen. 

Minulla on näiden 50 vuoden aikana ollut lukuisia hyviä ystäviä, joista se 8 vuotiaana solmittu on yhä vieläkin jäljellä. Vaikka emme enää usein näe tai toisistamme kuule mitään, niin silloin kun näemme tai kuulemme, niin juttua riittää ja on ihana, kun toiselle ei tarvitse selitellä taustoja, vaan toinen tietää ne jo. 

Muutama hyvä ystävä on jäänyt ja en tiedä heidän tekemisistään yhtään mitään. Heillä oli silloin aikanaan iso osa, mutta se oli silloin ja nyt on nyt, pärjäämme hyvin näinkin. Elämässä asiat muuttuvat ja tämän enempää en voi oikeastaan itsestäni ja ajastani enää antaa ystävyyssuhteille. Tulevaisuudessa ehkä toisin, mutta nyt perhe ja työ, sekä vanhat vanhemmat ottavat oman aikansa. 

Vierailija kirjoitti:

Itselle ainakin on tullut sellainen tunne että mitä järkeä edes hankkia kavereita enää, kun ne voivat jättää tuosta noin vaan, ajattelevat vain että olipa rasittava Mirkku samassa koulussa v.2020, ei enää kiinnosta.

Joten panostan vain perheeseeni enää tästä lähtien. Minusta olisi upeaa jos olisi oikeita ystäviä läpi elämän. Mutta ei väkisin!

Se perhekin voi päättää että onpa tuo meidän äiti rasittava ja lähteä kulkemaan eri suuntaan. 

Vierailija kirjoitti:

Itselle ainakin on tullut sellainen tunne että mitä järkeä edes hankkia kavereita enää, kun ne voivat jättää tuosta noin vaan, ajattelevat vain että olipa rasittava Mirkku samassa koulussa v.2020, ei enää kiinnosta.

Joten panostan vain perheeseeni enää tästä lähtien. Minusta olisi upeaa jos olisi oikeita ystäviä läpi elämän. Mutta ei väkisin!

Ei se perhekään ole yhtään sen pysyvämpi ominaisuus ihmisen elämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Soittakaa puhelimella mieluiten. Jutustella voi vaikka pyykkiä tehdessä tai siivotessa tai ajaessa jne.

En jaksaisi mitenkään kirjoittaa sähköposteja...

Pyykkiä tehdessä???? :DDDD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavallista nykyään, että jätetään ystävyys. Itsekin olen kokenut. Hyvä ystävä vain lopetti viesteihin ja puheluihin vastaamisen. Kiireisiin vetosi toiseksi viimeisimmässä viestissä kolme vuotta sitten, joten kaipa oli kiireinen. 

Nykyään? 

Noin minusta tuntuu. Esim iäkkäimmillä läheisilläni on ihan nuoruudesta asti säilyneet tärkeimmät ystävyyssuhteet. Itsellä on vain yksi tällainen ystävä. Ennen luotiin kunnon ystävyyssuhteita. Nykyään monilla on kavereita, jotka vaihtelee. Syvää ystävyyttä ei enää niin ole. Pintaliitoa vain. 

Onkohan tämä sellaista jenkkikulttuuria mikä on omaksuttu tänne viime vuosina? Tai ilmeisesti ihan Euroopassakin suurin osa kulttuureista on vähän pinnallisempia kavereiden suhteen. Nykyään sitten Suomessakin on samanlaista. Muistan lukeneeni jonkun kommentin että Ranskassa sai vain haaveilla samanlaisesta ystävyydestä mitä Suomessa, kaikki oli oikeasti pinnallista ja kavereista puhuttiin pahaa. Nyt se sama kulttuuri on tullut Suomeen. Sanotaan joo ois ihana nähdä! Ja sitten blokataan samaan aikaan numero jne. 

 

Minä kaipaisin jotain ystävyyden käytöskirjaa missä on kerrottu miten näitä tilanteita pitäisi lukea ja kuinka niistä pitäisi lutviutua. 

Mun tosi hyvä nuoruudenystävä ei pystynyt pitämään yhteyttä, kun tiet vei eri paikkakunnille. Silloin elettiin jo pikaviestimien aikaa ja tiedän että mesetteli kyllä kaikenmaailman vaihtuville poikaystävilleen ympäri maailmaa, joten mistään kokonaisvaltaisesta kyvyttömyydestä kaukosuhteisiin ei ollut kyse. Hän vain oli niin "easy going" että löysi alta aikayksikön uusia bestiksiä uudelta paikkakunnaltaan, joten aikaa ei riittänyt enää vanhoille. Oli myös luonteeltaan sellainen että ajatukset pyöri paljon tässä hetkessä ja konkreettisissa asioissa, eikä tykännyt niitä alusta asti selittää sellaiselle, joka ei vaikkapa just asunut samalla paikkakunnalla. Niinpä hänen oli ilmeisesti vaikea keksiä, mitä olisi viesteihinsä kirjoittanut. Hänen ja minun suhde oli myös ollut jotenkin vähän jännitteinen ja meillä oli ollut kilpailuasetelma, joten hän ehkä jotenkin nautti siitä, että jätti minut lehdellä soittelemaan ja pyytelemään, että pidettäisiin yhteyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavallista nykyään, että jätetään ystävyys. Itsekin olen kokenut. Hyvä ystävä vain lopetti viesteihin ja puheluihin vastaamisen. Kiireisiin vetosi toiseksi viimeisimmässä viestissä kolme vuotta sitten, joten kaipa oli kiireinen. 

Kiire oli vaan tekosyy. Ei vaan halunnut olla kanssasi tekemisissä.

Kyllä minä sen tiedän, että oli tekosyy. En vain voi käsittää mikä tuli. 

Itse hylkäsin yhden ihmisen sen takia, että hänestä paljastui todella ikäviä piirteitä. Tai ehkä ne piirteet olivat koko ajan näkyvillä, mutta tajusin viimein, että tällaisen ihmisen kanssa en halua olla ystävä. Määräilevä, utelias, juoruileva, dramaattinen, epäluuloinen. Haukkui ihan kaikki lapsestaan lähtien ja kuvitteli, että kaikki liittyy aina häneen. Yritti jatkuvasti ohjeistaa minua elämässä ja lopulta mulla tuli mitta täyteen. Olisitko kestänyt kuulla ystävältäsi tällaista tekstiä, että mikä kaikki sussa on vikana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselle ainakin on tullut sellainen tunne että mitä järkeä edes hankkia kavereita enää, kun ne voivat jättää tuosta noin vaan, ajattelevat vain että olipa rasittava Mirkku samassa koulussa v.2020, ei enää kiinnosta.

Joten panostan vain perheeseeni enää tästä lähtien. Minusta olisi upeaa jos olisi oikeita ystäviä läpi elämän. Mutta ei väkisin!

Se perhekin voi päättää että onpa tuo meidän äiti rasittava ja lähteä kulkemaan eri suuntaan. 

Tuskin, jos on tavallinen rakastava äiti eikä laiminlyö tai roiku liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavallista nykyään, että jätetään ystävyys. Itsekin olen kokenut. Hyvä ystävä vain lopetti viesteihin ja puheluihin vastaamisen. Kiireisiin vetosi toiseksi viimeisimmässä viestissä kolme vuotta sitten, joten kaipa oli kiireinen. 

Kiire oli vaan tekosyy. Ei vaan halunnut olla kanssasi tekemisissä.

Kyllä minä sen tiedän, että oli tekosyy. En vain voi käsittää mikä tuli. 

Itse hylkäsin yhden ihmisen sen takia, että hänestä paljastui todella ikäviä piirteitä. Tai ehkä ne piirteet olivat koko ajan näkyvillä, mutta tajusin viimein, että tällaisen ihmisen kanssa en halua olla ystävä. Määräilevä, utelias, juoruileva, dramaattinen, epäluuloinen. Haukkui ihan kaikki lapsestaan lähtien ja kuvitteli, että kaikk

Entä jos on ollut oikeasti ihan tavallinen normaalisti käyttäytyvä ystävä ja joku jättää sellaisen yhtäkkiä? Kyllä se vika voi olla myös jättäjässä. Jättäjä on pinnallinen, laiska ja voi olla vaikka pikkumainen itse, esimerkiksi kateellinen. On sekin mahdollista. Ja silloin toinen ihmettelee että mitä nyt tapahtui.

Hyvin harva tykkää kirjoitella spostia tai viestejä. Osalle se on vain muutaman sanan vuorovaikutusta. Pitkät viestit koetaan työläiksi ja vaikea keksiä, mitä haluaisi kirjoittaa. Joskus sellaista sanotaan valkoisen ruudun tai paperin kammoksi.



Joskus asioita sopiessa voi käydä niinkin, että toinen sopii molempien puolesta kysymättä haluaako toinen edes kirjoittaa.  



Olen itse kova kirjoittamaan pitkiä viestejä, mutta tuttavapiirissäni on vain kaksi ihmistä ja jotka tykkäävät myöskin kirjoittaa.



Soita sille kaverillesi ja kerro, että kaipaat häntä. Sillä voi olla iso vaikutus ja voitte uudelleen sopia voisiko sitten vaan soitella. Tai hän vastaa viesteisihi soittamalla?