Mitä mieltä olette "ystävästäni"?

"Entä jos on ollut oikeasti ihan tavallinen normaalisti käyttäytyvä ystävä ja joku jättää sellaisen yhtäkkiä? Kyllä se vika voi olla myös jättäjässä. Jättäjä on pinnallinen, laiska ja voi olla vaikka pikkumainen itse, esimerkiksi kateellinen. On sekin mahdollista. Ja silloin toinen ihmettelee että mitä nyt tapahtui."

Jokainen pitää itseään tavallisena ja normaalisti käyttäytyvänä ja on sokea omalle toiminnalleen. Varmasti myös tämä mun ex-ystävä.

Onpa ikävästi sanottu, toinenhan haluaisi ystäviä mutta muut eivät halua, ja sitten se on muka sen yksin jäävän vika?

kyllä se on niin että joillain vaan käy hyvä tuuri, että ovat löytäneet oikean ystävän tuurilla jo lapsena joka ei katoa vaikka elämäntilanne joskus muuttuu. Joillain ei käy yhtä hyvä tuuri, eikä ihme, kun tässäkin ketjussa suurin osa on sitä mieltä että kavereita tulee ja menee ja ihan normaalia vaihtaa seuraa välillä. 

 

epäreilua siis sanoa että ehkä et osaa vain ystävystyä. Ne muut ei osaa!

Yllättäviä vastauksia. Minä ainakin koen, etten puhelun aikana voi tehdä muuta kuin keskittyä puheluun. Siksi pidän yllä yhteyksiä sähköpostilla ja tekstiviesteillä. Niitä voi lukea ja kirjoittaa silloin, kun on sopivasti aikaa. Tapaamisetkin olemme sopineet niiden kautta.

Aloittajana soittaisin kyseiselle ystävälle kuullakseni, haluaako hän edes puhua kanssani. Yrittäisin esim. sopia tapaamisen. Jos hän kuulostaisi vastahakoiselta, antaisin olla.

Vierailija kirjoitti:

"Entä jos on ollut oikeasti ihan tavallinen normaalisti käyttäytyvä ystävä ja joku jättää sellaisen yhtäkkiä? Kyllä se vika voi olla myös jättäjässä. Jättäjä on pinnallinen, laiska ja voi olla vaikka pikkumainen itse, esimerkiksi kateellinen. On sekin mahdollista. Ja silloin toinen ihmettelee että mitä nyt tapahtui."

Jokainen pitää itseään tavallisena ja normaalisti käyttäytyvänä ja on sokea omalle toiminnalleen. Varmasti myös tämä mun ex-ystävä.

Eli olet sitä mieltä että on mahdoton ajatuskin, että joku ei-toksinen oikeasti mukava kaveri vaan jätettäisiin tökerösti? Esim. Muuton takia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavallista nykyään, että jätetään ystävyys. Itsekin olen kokenut. Hyvä ystävä vain lopetti viesteihin ja puheluihin vastaamisen. Kiireisiin vetosi toiseksi viimeisimmässä viestissä kolme vuotta sitten, joten kaipa oli kiireinen. 

Nykyään? 

Noin minusta tuntuu. Esim iäkkäimmillä läheisilläni on ihan nuoruudesta asti säilyneet tärkeimmät ystävyyssuhteet. Itsellä on vain yksi tällainen ystävä. Ennen luotiin kunnon ystävyyssuhteita. Nykyään monilla on kavereita, jotka vaihtelee. Syvää ystävyyttä ei enää niin ole. Pintaliitoa vain. 

Eli sinulla on mielikuva. Noilla läheisilläsi on varmasti myös niitä ihmissuhteita, jotka eivät jääneet elämään. 

Olen vähän iäkkäämpi ja minulla oli myös ne ruuhkavuodet ja nämä tärkeimmät oli siellä taustalla, mutta nyt kun ne lapset on meillä kaikilla aikuisia heidän roolinsa on nyt suurempi. Mutta historiaani mahtuu myös ihan vaan kavereita, jotka ovat jääneet. Ennen oli paremmin on pöljin sanonta jonka olen ikinä kuullut. Kenenkään ei pidä ylläpitää suhdetta joka on itselleen henkisesti kuormittava vain siksi ettei loukkaa ketään. Kaikki loukkaa jotakuta  joskus ja voimme valita vain sen kuka on sen arvoinen, että pidämme hänet meidän elämässä. 

Ja itsetunnon pitää kestää sekin että oli vaan läpikulku matkalla jonkun elämässä. 

Mua ainakin vähän harmittaa, että olen kaikille vaan etäisempi ei niin tärkeä kaveri.

En ole kenellekään se ystävä.

Olisitko kestänyt kuulla ystävältäsi tällaista tekstiä, että mikä kaikki sussa on vikana?

Mitään tuollaista ei voi olla. Paha mieli oli pitkään ja vieläkin ajoittain. Ei vain voi mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Onpa ikävästi sanottu, toinenhan haluaisi ystäviä mutta muut eivät halua, ja sitten se on muka sen yksin jäävän vika?

kyllä se on niin että joillain vaan käy hyvä tuuri, että ovat löytäneet oikean ystävän tuurilla jo lapsena joka ei katoa vaikka elämäntilanne joskus muuttuu. Joillain ei käy yhtä hyvä tuuri, eikä ihme, kun tässäkin ketjussa suurin osa on sitä mieltä että kavereita tulee ja menee ja ihan normaalia vaihtaa seuraa välillä. 

 

epäreilua siis sanoa että ehkä et osaa vain ystävystyä. Ne muut ei osaa!

Kaikki ihmissuhteet on kahden kauppa. Joissa tulisikin AINA miettiä pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan olisikohan kummassakin vikaa. Kukaan ei voi kirjoittaa elämäkertaa, jossa on se sankari ja kaikki muut syypäitä kaikkiin ongelmiin. Jos näin luulee on epäkypsä ihminen ja jäänyt persoonaltaan kypsymättömäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Entä jos on ollut oikeasti ihan tavallinen normaalisti käyttäytyvä ystävä ja joku jättää sellaisen yhtäkkiä? Kyllä se vika voi olla myös jättäjässä. Jättäjä on pinnallinen, laiska ja voi olla vaikka pikkumainen itse, esimerkiksi kateellinen. On sekin mahdollista. Ja silloin toinen ihmettelee että mitä nyt tapahtui."

Jokainen pitää itseään tavallisena ja normaalisti käyttäytyvänä ja on sokea omalle toiminnalleen. Varmasti myös tämä mun ex-ystävä.

Eli olet sitä mieltä että on mahdoton ajatuskin, että joku ei-toksinen oikeasti mukava kaveri vaan jätettäisiin tökerösti? Esim. Muuton takia?

Olen. Taustalla on aina kytemässä joku muukin syy, joka voi olla aika mitätönkin. Joku ihmisessä tai suhteessa ärsyttää sen verran, ettei halua nähdä vaivaa ystävyyden ylläpitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavallista nykyään, että jätetään ystävyys. Itsekin olen kokenut. Hyvä ystävä vain lopetti viesteihin ja puheluihin vastaamisen. Kiireisiin vetosi toiseksi viimeisimmässä viestissä kolme vuotta sitten, joten kaipa oli7 kiireinen. 

Nykyään? 

Noin minusta tuntuu. Esim iäkkäimmillä läheisilläni on ihan nuoruudesta asti säilyneet tärkeimmät ystävyyssuhteet. Itsellä on vain yksi tällainen ystävä. Ennen luotiin kunnon ystävyyssuhteita. Nykyään monilla on kavereita, jotka vaihtelee. Syvää ystävyyttä ei enää niin ole. Pintaliitoa vain. 

Tämä on ainakin osaksi totta. Kun on erilaisia ystäviä, oppii elämästä erilaisia asioita kuin mitä oppisi vain omissa pienissä ympyröissään. 

Ja jos ystävää ei saa rasittaa kertomalla omista vastoinkäymisistään, niin eikö se ole aika pinnallista, jos ystävyys on vain huvituksia varten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa ikävästi sanottu, toinenhan haluaisi ystäviä mutta muut eivät halua, ja sitten se on muka sen yksin jäävän vika?

kyllä se on niin että joillain vaan käy hyvä tuuri, että ovat löytäneet oikean ystävän tuurilla jo lapsena joka ei katoa vaikka elämäntilanne joskus muuttuu. Joillain ei käy yhtä hyvä tuuri, eikä ihme, kun tässäkin ketjussa suurin osa on sitä mieltä että kavereita tulee ja menee ja ihan normaalia vaihtaa seuraa välillä. 

 

epäreilua siis sanoa että ehkä et osaa vain ystävystyä. Ne muut ei osaa!

Kaikki ihmissuhteet on kahden kauppa. Joissa tulisikin AINA miettiä pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan olisikohan kummassakin vikaa. Kukaan ei voi kirjoittaa elämäkertaa, jossa on se sankari ja kaikki muut syypäitä kaikkiin ongelmiin. Jos näin luulee on epäkypsä ihminen ja jäänyt persoonaltaan kypsymättömäk

Siis luuletko ettei esim. Ap ole päivät pitkät tätä jo miettinyt ja mahdollisesti syytellyt itseään? Täällä on paljon empatiakyvyttömiä vastauksia, joissa ei ymmärretä ettei kaikkia kohdella aina niin hyvin kuin he ansaitsisivat. On paljon pinnallisia ihmisiä, joille oikea ystävyys ei merkkaa niin paljon, ja ihmisiä joilla on vain käynyt huono tuuri ystävien suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Olisitko kestänyt kuulla ystävältäsi tällaista tekstiä, että mikä kaikki sussa on vikana?

 

Mitään tuollaista ei voi olla. Paha mieli oli pitkään ja vieläkin ajoittain. Ei vain voi mitään. 

Kenessäkään meissä ei ole vain niitä rakastettavia piirteitä. Kun tuntee itsensä vikoineen ja puutteineen päivineen kestää myös sitä kritiikkiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Entä jos on ollut oikeasti ihan tavallinen normaalisti käyttäytyvä ystävä ja joku jättää sellaisen yhtäkkiä? Kyllä se vika voi olla myös jättäjässä. Jättäjä on pinnallinen, laiska ja voi olla vaikka pikkumainen itse, esimerkiksi kateellinen. On sekin mahdollista. Ja silloin toinen ihmettelee että mitä nyt tapahtui."

Jokainen pitää itseään tavallisena ja normaalisti käyttäytyvänä ja on sokea omalle toiminnalleen. Varmasti myös tämä mun ex-ystävä.

Eli olet sitä mieltä että on mahdoton ajatuskin, että joku ei-toksinen oikeasti mukava kaveri vaan jätettäisiin tökerösti? Esim. Muuton takia?

Olen. Taustalla on aina kytemässä joku muukin syy, joka voi olla aika mitätönkin. Joku ihmisessä tai suhteessa ärsyttää sen verran, ettei halua nähdä vaivaa ystävyyden ylläpitoon.

Ja minä olen sitä mieltä, että ilman selkeää syytä, se syy ärsyyntymiseen on joskus siinä ärsyyntyjässä itsessään.

Jos yleensä näitte, ehkä se oli ystävyytenne sisältö?

Aloituksen mukaan Ap itse muutti muualle. Jos ei ehdi käydä aiemmalla paikkakunnalla, oma asiansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavallista nykyään, että jätetään ystävyys. Itsekin olen kokenut. Hyvä ystävä vain lopetti viesteihin ja puheluihin vastaamisen. Kiireisiin vetosi toiseksi viimeisimmässä viestissä kolme vuotta sitten, joten kaipa oli kiireinen. 

Nykyään? 

Noin minusta tuntuu. Esim iäkkäimmillä läheisilläni on ihan nuoruudesta asti säilyneet tärkeimmät ystävyyssuhteet. Itsellä on vain yksi tällainen ystävä. Ennen luotiin kunnon ystävyyssuhteita. Nykyään monilla on kavereita, jotka vaihtelee. Syvää ystävyyttä ei enää niin ole. Pintaliitoa vain. 

Sinä voisit mennä jonkun vanhuksen ystäväksi. Sellaisen, jonka ystävät ovat jo pois. 

Aloittajan kysymykseen mitä mieltä olet ystävästäni:

olen sitä mieltä että hän vähän vaikuttaa laiskalta ja pinnalliselta tyypiltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavallista nykyään, että jätetään ystävyys. Itsekin olen kokenut. Hyvä ystävä vain lopetti viesteihin ja puheluihin vastaamisen. Kiireisiin vetosi toiseksi viimeisimmässä viestissä kolme vuotta sitten, joten kaipa oli7 kiireinen. 

Nykyään? 

Noin minusta tuntuu. Esim iäkkäimmillä läheisilläni on ihan nuoruudesta asti säilyneet tärkeimmät ystävyyssuhteet. Itsellä on vain yksi tällainen ystävä. Ennen luotiin kunnon ystävyyssuhteita. Nykyään monilla on kavereita, jotka vaihtelee. Syvää ystävyyttä ei enää niin ole. Pintaliitoa vain. 

Tämä on ainakin osaksi totta. Kun on erilaisia ystäviä, oppii elämästä erilaisia asioita kuin mitä oppisi vain omissa pienissä ympyröissään. 

Ja jo

Onko pinnalliset ihmissuhteet jotenkin väärin? Mun aivot ainakin kaipaa joskus ihan vaan tuuletusta ja sitä varten on oma piirinsä. Joka kyllä jäisi, jos muuttaisin toisaalle. Ihmisen pitäisi oppia tunnistamaan myös ne ystävyyden sävyt, motiivit, jne. ei tule ladattua niin paljon odotuksia vääriin ihmisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavallista nykyään, että jätetään ystävyys. Itsekin olen kokenut. Hyvä ystävä vain lopetti viesteihin ja puheluihin vastaamisen. Kiireisiin vetosi toiseksi viimeisimmässä viestissä kolme vuotta sitten, joten kaipa oli7 kiireinen. 

Nykyään? 

Noin minusta tuntuu. Esim iäkkäimmillä läheisilläni on ihan nuoruudesta asti säilyneet tärkeimmät ystävyyssuhteet. Itsellä on vain yksi tällainen ystävä. Ennen luotiin kunnon ystävyyssuhteita. Nykyään monilla on kavereita, jotka vaihtelee. Syvää ystävyyttä ei enää niin ole. Pintaliitoa vain. 

Tämä on ainakin osaksi totta. Kun on erilaisia ystäviä, oppii elämästä erilaisia asioita kuin mitä oppisi vain omi

Voit tehdä omalla elämälläsi mitä haluat. Jos huomaat että toinen ajattelee teistä syvällisemmin, kannattaa pistää jarruja jo aiemmin päälle ettei toiselle tule niin paha mieli kun esimerkiksi muuttaa pois.

Tuntuu, että nykyisin näissä ns ystävyyssuhteissa käytöstavatkin on niin tökeröitä. Minulle on esimerkiksi on sanottu "mitä se sulle kuuluu", kun olin ollut huolissani ystävästäni. On myös pyydetty tapahtumaan varakaveriksi, jos valinta nro 1 ei pääse, vaikka kuvittelin, että oltiin hyviä ystäviä. On myös kyseenalaistettu, että miksi soitan, vaikka siis nämä olleet ihmisiä, joiden olen ajatellut olevan tärkeitä ja tyhmänä kuvitellut myös itse olevani heille tärkeä. Yhteyttä kuitenkin pidetty. 

Ap ei ole ottanut sitä todellista vastuuta tilanteesta ja keskustellut tästä ystävänsä kanssa?