Mitä mieltä olette "ystävästäni"?
Muutin toiselle paikkakunnalle reilu vuosi sitten emmekä ole muutttoni jälkeen vielä ehtineet nähdä välimatkan ka kiireisen lapsiperhe-elämän vuoksi. Aiemmin näimme kerran tai kaksi kuukaudessa. Noh, sovimme että vaihdamme kuulumisiä s-postilla/txt, koska emme aiemminkaan harrastaneet puhelimessa juttelua. Noh. Olen laittanut muutaman s-postin missä olen kertonut kuulumisia, mutta ystäväni ei ole laittanut YHTÄÄN! Olen sitten txt kysynyt kuulumisia,mutta aina vastaus "hyvää kuuluu" eikä paljon kertoile asioista. Eli minä olen jakanut paljonkin asioita (myös vaikeita) ja hän ei käytännössä yhtään. Harmittaa kun ystävyytemme on näköjään laimentunut ja eikai tässä muu auta kuin se etten sitten enää itsekään laita s-postia tai txt, jos ei kiinnosta vastata... Vai mitä itse tekisitte tässä tilanteessa?
Kommentit (130)
Vierailija kirjoitti:
Täällä on monta huonosti käyttäytyvää ihmistä jotka yrittää selitellä käytöstään mitä ihmeellisimmin tavoin muita syyttelemällä. Kannattaa nyt jättää tämä keskustelu siihen toteamukseen että ihmisillä on erilaisia käsityksiä ystävyydestä.
Really?! Ihminen on yksilö ja kaikki erilaisia?
Vierailija kirjoitti:
Täällä on monta huonosti käyttäytyvää ihmistä jotka yrittää selitellä käytöstään mitä ihmeellisimmin tavoin muita syyttelemällä. Kannattaa nyt jättää tämä keskustelu siihen toteamukseen että ihmisillä on erilaisia käsityksiä ystävyydestä.
Sinä olet jotenkin muita parempi ihminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka sen määrittelee mikä on oikea tapa olla ystävä? Kaikkia ihmisen tarpeita ei voi täyttää vain yhden ihmisen kautta. Onko esim ap( joka ei ole osallistunut keskustelluun) tutustunut uudella paikkakunnalla ihmisiin vai odottaako että tämä ystävä on edelleen se joka on vain häntä varten.
Niinpä. Minulla on ollut paljon ystäviä ja jokaisella on ollut oma paikkansa ja aikansa. Jotkut ystävät ovat jääneet, jotkut pysyneet, uusiakin on löytynyt ja uskon, että ystäviä tulee löytymään tästä eteenkin päin.
Olen asunut vuosia ulkomailla muutamassa eri maassa ja löytänyt sieltäkin ystäviä ja kavereita. Ulkomailla asuessakin yhteydenpito joihinkin ystäviin on säilynyt ja heitä kävi meilläkin. Kotimaahan muutettaessa ystävyys oli tietenki ennallaan.
Mutta sinun tilannehan on eri. Olet muuttanut paljon, mutta ystävyys kaikkiin on säilynyt. Sehän on mukava asia.
Nyt aloittajalla on se tilanne ettei entinen kaveri oikein jaksa pitää yhteyksiä. Mielestäni on todella ihmillistä tuntea siitä surua ja ehkä kysyä ulkopuolisten mielipidettäkin. Nyt on käynyt ilmi että monen mielestä tuo ei ole juttu eikä mikään ja monen mielestä törkeää käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on monta huonosti käyttäytyvää ihmistä jotka yrittää selitellä käytöstään mitä ihmeellisimmin tavoin muita syyttelemällä. Kannattaa nyt jättää tämä keskustelu siihen toteamukseen että ihmisillä on erilaisia käsityksiä ystävyydestä.
Really?! Ihminen on yksilö ja kaikki erilaisia?
Oletko hiiltynyt siitä että joku ei pidä käytöksestäsi? Se pitää vaan hyväksyä ettei kaikki tykkää. Joku voi pahoittaa mielensä, jos kohtelee huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun päähän ei oikeasti mahdu että täällä on tällaisia vastauksia :D
Mulle tulisi hiton paha mieli, jos pitkäaikainen ystävä muuttoni jälkeen ei oikein jaksaisi vastata viesteihin. On itseasiassa käynytkin joskus vähän samalla lailla. Ei siinä muuta kun eteenpäin, mutta harmitus jää. Meillä oli kertakaikkiaan erilainen ajatus ystävyydestä!
Yllätys ettei muut ole = SINÄ? Jos joku tuntuu pahalta mikä silloin on sinusta paras tapa toimia? Pyytää hänestä mielipiteitä netissä ja siitä tulee sitten kivempi olo kun muut haukkuu? Nyt on valtava pettymys kun ystävyydenkin päättymistä pidetäänkin ihan luonnollisena osana elämää?
ps aloituksessa ei puhuttu mitään ystävyyden aiemmasta sävystä.Täällä on monta huonosti käyttäytyvää ihmistä jotka yrittää selitellä kä
Sinulla on joku ihme oikeus määritellä keiden mielipide on oikein tai väärin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on monta huonosti käyttäytyvää ihmistä jotka yrittää selitellä käytöstään mitä ihmeellisimmin tavoin muita syyttelemällä. Kannattaa nyt jättää tämä keskustelu siihen toteamukseen että ihmisillä on erilaisia käsityksiä ystävyydestä.
Really?! Ihminen on yksilö ja kaikki erilaisia?
Oletko hiiltynyt siitä että joku ei pidä käytöksestäsi? Se pitää vaan hyväksyä ettei kaikki tykkää. Joku voi pahoittaa mielensä, jos kohtelee huonosti.
En pidä huonosti piilotetusta itsekorostuksesta.
Ystävällä on varmasti hyvä syy olla pitämättä enää yhteyttä. Elämässä on osattava hyväksyä se, että ystävyys tai kaveruus voi päättyä. Syy voi olla, että ei yksinkertaisesti ole aikaa tai ei vaan ole halua enää olla yhteydessä. En suosittele myöskään soittamaan, jos ystävä selvästi ilmaissut, että ei enää jaksa kiinnostaa. Elämäntilanteet vaihtelevat ja pitää ymmärtää päästää irti ja antaa ystävän olla rauhassa. Voi olla, että ei jaksa jakaa huoliasi ja vaikeuksiasi, ystävä ei ole mikään kaatopaikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on monta huonosti käyttäytyvää ihmistä jotka yrittää selitellä käytöstään mitä ihmeellisimmin tavoin muita syyttelemällä. Kannattaa nyt jättää tämä keskustelu siihen toteamukseen että ihmisillä on erilaisia käsityksiä ystävyydestä.
Really?! Ihminen on yksilö ja kaikki erilaisia?
Oletko hiiltynyt siitä että joku ei pidä käytöksestäsi? Se pitää vaan hyväksyä ettei kaikki tykkää. Joku voi pahoittaa mielensä, jos kohtelee huonosti.
Täällä on monta huonosti käyttäytyvää ihmistä jotka yrittää selitellä käytöstään mitä ihmeellisimmin tavoin muita syyttelemällä. Kun mielipide ei miellytä he käyttäytyvät huonosti eli taida tunnistaa itsestäsi käytöstä josta syytät muita?
Jotkut ns ystävät harrastavat myös ihmeellisten pelien pelaamista.. Minulla on tällainen ystävä, johon pitäisi pitää yhteyttä, mutta ei sitten tunnu ilahtuvan kuutenkaan tapaamisesta jne. Olenkin jättänyt nyt yhteydenpidon ihan minimiin tarkoituksena lopettaa se kokonaan ja tämäkö on saanut hänet aktivoitumaan.. Viestiä pukkaa, ollaan niin ystävää että! Olen päätellyt että hän haluaa vain pompottaa minua, käyttää valtaansa ja kun en enää suostu alkaa mielistely. Menköön minun puolesta vaikka..
Ihmisillä on eri jaksamiset ja eri tarpeet ystäville ja ystävyydelle. Se, että ne on erilaisia, ei tarkoita, että kumpikaan olis paha ihminen, väärässä tms.
Esim. itse olen autismin kirjolla oleva nainen, kuormitun herkästi ja ihmissuhteet on monella tapaa, vaikka kiinnostavia, myös rasittavia. En sano tätä ystäville, vaan kun tavataan, niin olen mukavaa ihmistä, koska haluan olla mukavaa seuraa ja että yhdessä on mukavaa. En kuitenkaan luota moneenkaan, varsinkaan neurotyypilliseen, esim. niin paljon, että kertoisin jaksamisen ongelmistani. Sitten vaan jään pois kun en jaksa.
Mulla on jäänyt monta ystävää elämän varrella vain, koska aina on jotain neurologisesti helpompaa tekemistä kuin yhteyden pitäminen ja etäisyyden päästä ei tunnu luontevalta esim. jotain sähköposteja kirjoittaa. Haluan nähdä ihmisen ,jolle puhun, jotta voin säädellä mitä kannattaa sanoa jne.
En tunne ystävääsi, mutta kannattanee odottaa vastausta rauhassa. Ehkei viestittele niin usein kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ns ystävät harrastavat myös ihmeellisten pelien pelaamista.. Minulla on tällainen ystävä, johon pitäisi pitää yhteyttä, mutta ei sitten tunnu ilahtuvan kuutenkaan tapaamisesta jne. Olenkin jättänyt nyt yhteydenpidon ihan minimiin tarkoituksena lopettaa se kokonaan ja tämäkö on saanut hänet aktivoitumaan.. Viestiä pukkaa, ollaan niin ystävää että! Olen päätellyt että hän haluaa vain pompottaa minua, käyttää valtaansa ja kun en enää suostu alkaa mielistely. Menköön minun puolesta vaikka..
Mistä olet päätellyt, että haluaa sinun olevan yhteydessä?
Vierailija kirjoitti:
Mun päähän ei oikeasti mahdu että täällä on tällaisia vastauksia :D
Mulle tulisi hiton paha mieli, jos pitkäaikainen ystävä muuttoni jälkeen ei oikein jaksaisi vastata viesteihin. On itseasiassa käynytkin joskus vähän samalla lailla. Ei siinä muuta kun eteenpäin, mutta harmitus jää. Meillä oli kertakaikkiaan erilainen ajatus ystävyydestä!
Paha mieli tulee, kun omat odotukset ei toteudu. Mutta se ei tarkoita, että kenessäkään olis mitään vikaa, vaan että odotetaan ja toivotaan eri asioita.
Ikäväähän se on, jos ystävä lopettaa yhteydenpidon ja itse ei tiedä miksi, mutta siihenkin auttaa radikaali hyväksyntä: että ei ollutkaan toiselle samalla tavalla tärkeä kuin toinen itselle. Se on ihan ok, sellaistakin maailmassa sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun päähän ei oikeasti mahdu että täällä on tällaisia vastauksia :D
Mulle tulisi hiton paha mieli, jos pitkäaikainen ystävä muuttoni jälkeen ei oikein jaksaisi vastata viesteihin. On itseasiassa käynytkin joskus vähän samalla lailla. Ei siinä muuta kun eteenpäin, mutta harmitus jää. Meillä oli kertakaikkiaan erilainen ajatus ystävyydestä!
Paha mieli tulee, kun omat odotukset ei toteudu. Mutta se ei tarkoita, että kenessäkään olis mitään vikaa, vaan että odotetaan ja toivotaan eri asioita.
Ikäväähän se on, jos ystävä lopettaa yhteydenpidon ja itse ei tiedä miksi, mutta siihenkin auttaa radikaali hyväksyntä: että ei ollutkaan toiselle samalla tavalla tärkeä kuin toinen itselle. Se on ihan ok, sellaistakin maailmassa sattuu.
Tämä on minusta vähän sama kun sanoisi ettei jossain rikollisessa ole mitään vikaa, mutta tottahan se on että ihmiset ovat erilaisia.
Täällä on päivittäin näitä ketjuja, että mikä vika ystävässä, kun ei pidä enää yhteyttä.
Vastauksia, että vaadi selitystä, pane seinää vasten ja pane kertomaan, miksi et merkinnyt hänelle samaa, kuin hän sinulle. Haukutaan ihmistä, joka ei ole sitoutunut sinuun loppuelämäksi.
Minusta on pelottavaa, jos tutustuu johonkin ihmiseen, niin alkaa se vaatiminen ja lupautuminen loppuelämän suhteeseen, missä ollaan kuin paita ja perse hautaan asti, vaikka mitä elämässä tapahtuisi. Ja olisin tilivelvollinen kaikista ajatuksistani ja elämästäni loppuelämän tälle ystävälle.
Ei kiitos. Mieluummin vähän leveämpiä ihmissuhteita, joissa annetaan tilaa myös omalle elämälle
Vierailija kirjoitti:
Täällä on päivittäin näitä ketjuja, että mikä vika ystävässä, kun ei pidä enää yhteyttä.
Vastauksia, että vaadi selitystä, pane seinää vasten ja pane kertomaan, miksi et merkinnyt hänelle samaa, kuin hän sinulle. Haukutaan ihmistä, joka ei ole sitoutunut sinuun loppuelämäksi.
Minusta on pelottavaa, jos tutustuu johonkin ihmiseen, niin alkaa se vaatiminen ja lupautuminen loppuelämän suhteeseen, missä ollaan kuin paita ja perse hautaan asti, vaikka mitä elämässä tapahtuisi. Ja olisin tilivelvollinen kaikista ajatuksistani ja elämästäni loppuelämän tälle ystävälle.
Ei kiitos. Mieluummin vähän leveämpiä ihmissuhteita, joissa annetaan tilaa myös omalle elämälle
Eihän täällä ole edes haukuttu tai vaadittu antamaan selityksiä. Osa on vain todennut, että ystävän käytös on satuttanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun päähän ei oikeasti mahdu että täällä on tällaisia vastauksia :D
Mulle tulisi hiton paha mieli, jos pitkäaikainen ystävä muuttoni jälkeen ei oikein jaksaisi vastata viesteihin. On itseasiassa käynytkin joskus vähän samalla lailla. Ei siinä muuta kun eteenpäin, mutta harmitus jää. Meillä oli kertakaikkiaan erilainen ajatus ystävyydestä!
Paha mieli tulee, kun omat odotukset ei toteudu. Mutta se ei tarkoita, että kenessäkään olis mitään vikaa, vaan että odotetaan ja toivotaan eri asioita.
Ikäväähän se on, jos ystävä lopettaa yhteydenpidon ja itse ei tiedä miksi, mutta siihenkin auttaa radikaali hyväksyntä: että ei ollutkaan toiselle samalla tavalla tärkeä kuin toinen itselle. Se on ihan ok, sellaistakin maailmassa sattuu.
Tämä on minusta vähän sama kun san
Sinulla on vahvat normit sille, miten ystävien pitää toisiaan kohdella. Muilla on erilaiset normit. Minusta esim. todellinen ystävä on se, jolta saa tilaa tarvittaessa. Jolle ei tartte erikseen selittää, miksei jaksa tavata, vaan ystävä antaa tilaa ja juttu jatkuu sitten kun taas jaksetaan molemat yhtä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun päähän ei oikeasti mahdu että täällä on tällaisia vastauksia :D
Mulle tulisi hiton paha mieli, jos pitkäaikainen ystävä muuttoni jälkeen ei oikein jaksaisi vastata viesteihin. On itseasiassa käynytkin joskus vähän samalla lailla. Ei siinä muuta kun eteenpäin, mutta harmitus jää. Meillä oli kertakaikkiaan erilainen ajatus ystävyydestä!
Paha mieli tulee, kun omat odotukset ei toteudu. Mutta se ei tarkoita, että kenessäkään olis mitään vikaa, vaan että odotetaan ja toivotaan eri asioita.
Ikäväähän se on, jos ystävä lopettaa yhteydenpidon ja itse ei tiedä miksi, mutta siihenkin auttaa radikaali hyväksyntä: että ei ollutkaan toiselle samalla tavalla tärkeä kuin toinen itselle. Se on ihan ok, sellaistakin maailmassa sattuu.
Niin, me olemme erilaisia.
Käytänpä nyt tätä aloitusta hyväkseni esitelläkseni oman kaveriongelmani. Pitkäaikaisin ystävyyssuhteeni on alkanut tökkimään. Meillä on ollut hieno, lapsuudesta alkanut ystävyys, ja olemme parhaina ystävinä kokeneet kaikenlaista yhdessä.
Viime vuosina meillä on ollut muutama yhteenotto, jotka on kyllä puhuttu läpi yhdessä, mutta tunnen, kuinka ne silti vaurioittivat ystävyyttämme. Huomaan nykyään puhuvani hänelle usein ihan kieli keskellä suuta, etten vain tulisi loukanneeksi. Olen myös tajunnut sortuneeni ystäväni miellyttämiseen konfliktien välttelemiseksi. Olemme monesta, esimerkiksi yhteiskunnallisesta, asiasta eri mieltä, mutta molemmat välttelevät näitä teemoja menneiden yhteentörmäysten vuoksi. Olen muuten aika suorapuheinen, joten tällainen ylivarovaisuus varsinkin näin läheisessä ihmissuhteessa tuntuu kuluttavalta.
Kaiken tämän seurauksena koen ystävyytemme tällä hetkellä jännitteiseksi ja jokseenkin uuvuttavaksi. Samalla en haluaisi luopua pitkäaikaisimmasta ystävyydestäni, ainakaan harkitsematta sitä huolella ja pitkään. Vinkkejä?
Täällä on monta huonosti käyttäytyvää ihmistä jotka yrittää selitellä käytöstään mitä ihmeellisimmin tavoin muita syyttelemällä. Kannattaa nyt jättää tämä keskustelu siihen toteamukseen että ihmisillä on erilaisia käsityksiä ystävyydestä.