Yhden avioliiton ihmiset harvassa

Erot keskittyvät vähemmän koulutetuille ja ansaitseville ihmisille, jos tilastoja katsotaan.

Omassa elämänpiirissäni on korkeasti koulutettuja ja hyvin ansaitsevia ihmisiä, joten erot ovat harvinaisia. Vanhempani ovat olleet yhdessä melkein 50 vuotta, me mieheni kanssa 35 vuotta. Ystäväpiiriini kuuluu vain kaksi eronnutta. Ongelmat noissa liitoissa olivat hyvin vakavia, riippuvuuteen liittyviä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä monet omahyväisesti nostaa itsensä jollekin ikuisen avioliiton jalustalle ja tuomitsee muut "työväenluokkaisiksi" ja ties miksi nuotion kipinän ei-ylläpitäjiksi, kun ei ollenkaan oteta huomioon, että avioero ei läheskään aina ole mikään yhteinen päätös. Naimisiin mennään yhdessä, mutta avioeron voi ottaa yksin. Jos puoliso lakkaa rakastamasta tai rakastuu johonkin toiseen, ja ilmoittaa haluavansa eron, niin ei sitä voi mitenkään estää. Itse en olisi eronnut, mutta mies halusi lähteä 🤷

Ei se mitään nostamista ole, jos toteaa, että mitä korkeampi koulutus ja tulotaso, sitä epätodennäköisempi ero. Samanlainen vaikutus on uskonnollisuudella ja maanviljelijätaustalla.

Kyse on tilastotiedosta. 

Vierailija kirjoitti:

Erot keskittyvät vähemmän koulutetuille ja ansaitseville ihmisille, jos tilastoja katsotaan.

Omassa elämänpiirissäni on korkeasti koulutettuja ja hyvin ansaitsevia ihmisiä, joten erot ovat harvinaisia. Vanhempani ovat olleet yhdessä melkein 50 vuotta, me mieheni kanssa 35 vuotta. Ystäväpiiriini kuuluu vain kaksi eronnutta. Ongelmat noissa liitoissa olivat hyvin vakavia, riippuvuuteen liittyviä.

Tämä! Ihan parhaisiin ystäviini kuuluvat ihmiset (6 pariskuntaa) ovat kaikki korkeasti koulutettuja  ja kaikilla on pitkä, hyvä avioliitto (lue: vuosikymmeniä kestänyt). Samoin on omilla vanhemmillani ja veljelläni.

Tämmöstä se on nykypäivänä... Ihmiset on levottomia; aikuiset suhteissaan ja lapset koulussa. Nurkan takana on mahdollisuus... aina jotain uutta ja mielenkiintoista...

Vierailija kirjoitti:

Tilastollisesti ne joiden avioliitot kestävät ovat paremmin toimeentulevia, korkeammin koulutettuja ja onnellisempia. Lisäksi heidän lapsensa ovat keskimäärin koulutetumpia ja paremmin toimeentulevia.

Myös taipumus avioeroon periytyy.

Osan tästä selittää todennäköisesti vahvasti geneettisesti määräytyvä älykkyys ja impulssikontrolli. Hyvä impulssikontrolli korreloi vahvasti menestymisen kanssa. Googlatkaa  "Vaahtokarkkikoe".

Toisaalta tietysti avioeroperheestä kumpuava lapsuuden stressi heikentää kognitiivista suoriutumista vielä aikuisenakin. Osa tästä periytymisestä tietysti myös liittyy lapsuudenkodissa opittuihin malleihin.

Mielestäni erityisesti ilman kunnollista miehenmallia kasvavat pojat saavat todella huonot lähtökohdat tässä nyky-yhteiskunnassa selviämiseen.

Voisinpa väittää, että perhekeskeisyyttä korostavan kulttuurin korvautuminen yksilökeskeisellä hedonismin palvonnalla on is

ÄO ja kyky lykätä mielihyvää ovat todella vahvasti geeneihin sitoutuvia ominaisuuksia ja vaikuttavat elämässä menestymiseen erityisesti aikuisena. Kotioloilla on merkitystä lähinnä alakouluiän koulumenestykseen.

https://www.hs.fi/tiede/art-2000006504322.html

Puolisovalinta on elämän tärkeimpiä valintoja, joten siinäkin älykkäämmät ja suunnitelmallisemmat, harkitsevat ihmiset menestyvät paremmin sikäli, että pystyvät valitsemaan paremmin soveltuvan puolison. Siitä seuraa, että liitot ovat onnellisempia ja kestävät paremmin. ÄO auttaa myös sovittelemaan riitoja ja ohittamaan kriisejä rakentavammin.

Ikävä kyllä äo määrää suurimman osan ihmisen elämästä. Siltä näin vanhemmiten on alkanut näyttää, koska se on ratkaiseva ihmissuhdepulmissa myös. Älykäs ei jää roikkumaan järjettömiin suhteisiin ja katkaisee ne ajoissa.

Mä tykkään tuosta nainen on nuotio kielikuvasta, ja musta se pitää hyvin paikkaansa. Ja nauroin ääneen suomalaiselle nuotiolle ja makkaroille, vaikka yleisajatus kielikuvan ja mielikuvan takana onkin tökerö enkä ainakaan ite ihan noin - noh, yksinkertaisia yleistyksiä tekisikään.

Mutta onhan se totta että jos sä survot nuotioon roiskeläppäpakkauksia, märkää ruohoa ja kuset siihen niin ihan itte olet savusi maustanut. Nuotio(nainen) palaa iloisella liekillä kun sille annetaan riittävän usein puita, katsotaan ettei pakkaa puita liika tiuhaan että ilmankierto säilyy, katotaan että siihen ei kauheasti sada, ja tuulisimmalle sivulle vois laittaa vaikka kuormalavan että palaa tasaisemmin. Joskus käy niin että jää vaan kasa tuhkaa. Joskus tuhkakasassakin löytyy sinnikäästi kytevä hiilenpala, vaikka syvällä olisikin. Moni mies varmaan hyötyisi kovasti kun ymmärtäisi miten tulet tehdään. 

Vierailija kirjoitti:

Erot keskittyvät vähemmän koulutetuille ja ansaitseville ihmisille, jos tilastoja katsotaan.

Omassa elämänpiirissäni on korkeasti koulutettuja ja hyvin ansaitsevia ihmisiä, joten erot ovat harvinaisia. Vanhempani ovat olleet yhdessä melkein 50 vuotta, me mieheni kanssa 35 vuotta. Ystäväpiiriini kuuluu vain kaksi eronnutta. Ongelmat noissa liitoissa olivat hyvin vakavia, riippuvuuteen liittyviä.

Köyhällä on se etu, että ei ole sitä elintasoa tai taloudellista turvaa minkä takia kannaisi paskassa suhteessa lillua. On helpompi lähteä jos ei ole mitään kivaa omakotitaloa joka pitäisi vaihtaa lähiökaksioon, joskus se on etu että on kevyt reppu kantaa. 

Olen ollut mieheni kanssa 30 vuotta. Siskoni miehensä kanssa 44 vuotta, veli vaimonsa kanssa 37 vuotta. Vanhemmillani oli juuri 60-vuotishääpäivä. 

Taidamme olla pitkäavioliittoista sukua.

Vierailija kirjoitti:

Ainoastaan jossain elämänkoulu porukoissa tuo on enemmän sääntö kuin poikkeus. Mun lähipiirissä ja suvussa on erottu hyvin vähän.

Eikä se aina ole hyvä asia. Kyllä siitäkin omanlaisensa traumat jäi, kun vanhemmat väkisin pysyi yhdessä vaikka selvästi ällösivät toisiaan. Ja molemmat myös taisi pitää jotain rakastajia. Että näin sitä "paremmissa piireissä" toimitaan. Kulissit pidetään pystyssä vaikka hampaat irvessä. 

Se että eroaminen on tietyissä piireissä niin epätavallista pitää varmasti pareja myös yhdessä haitallisuuteen asti. Nämä kaksi minun piireissäni eronnutta olivat juuri sellaisia pareja, joissa ongelmat salattiin ja koetettiin kuitenkin aina vain pysyä yhdessä, toisessa tapauksessa nimellisesti juurikin lasten takia. No, ihan mukavasti se ero sitten meni eli lapsilla on nykyään jo itselläänkin lapsia ja ex-pariskunta hoitaa heitä yhdessä, vaikka mummilla onkin uusi puoliso. Eli heistä on tullut ystäviä.

Jos katson tietämiäni ihmisiä, niin ainoa tietämäni kolmen avioliiton nainen on sellainen, jolla on ollut paljon ongelmia jo nuoresta iästä asti. Avioliittoja kolme, vakavia suhteita vielä enemmän eli vanhimmat lapset ovat eläneet useissa perhekokoonpanoissa. Kyllä se varmasti vaikuttaa näkemyksiin elämästä, rakkaudesta ja parisuhteista, jos ei ole milloinkaan kokenut lapsena vakautta ja turvallisuutta, vaan ihmisten välit ovat aina näyttäytyneet riitaisina, epävakaina ja arvaamattomina. Miten siinä oppisi luottamaan muihin ihmisiin ja sitoutumaan heihin?

Tuollainen asenne näkyy tällä palstalla todella selvästi sekä naisten että miesten teksteissä koskien vastakkaista sukupuolta. Heidän mielestään onnellinen avioliitto on trollaamista, huijausta ja feikkiä, koska he eivät ole sellaista milloinkaan omassa elinympäristössään nähneet. Se on yhtä utopistista kuin Jeesuksen kävely vettenpäällä.

Koko elämän kestävä avioliitto on uskonnon keksintö eikä vastaa ihmisen parisuhdekäyttäytymistä mitä se oli ennen uskonnon määrittelemiä elämänarvoja.

Teoria on, että ihminen on muodostanut pitkien parisuhteiden sarjoja. Lauman selviämisen kannaltahan on paras että geneettinen vaihtelu on monipuolista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erot keskittyvät vähemmän koulutetuille ja ansaitseville ihmisille, jos tilastoja katsotaan.

Omassa elämänpiirissäni on korkeasti koulutettuja ja hyvin ansaitsevia ihmisiä, joten erot ovat harvinaisia. Vanhempani ovat olleet yhdessä melkein 50 vuotta, me mieheni kanssa 35 vuotta. Ystäväpiiriini kuuluu vain kaksi eronnutta. Ongelmat noissa liitoissa olivat hyvin vakavia, riippuvuuteen liittyviä.

Köyhällä on se etu, että ei ole sitä elintasoa tai taloudellista turvaa minkä takia kannaisi paskassa suhteessa lillua. On helpompi lähteä jos ei ole mitään kivaa omakotitaloa joka pitäisi vaihtaa lähiökaksioon, joskus se on etu että on kevyt reppu kantaa. 

Eikö tuo ole vähän romanttinen ajatus? Korkeakoulutetulla naisella on usein hyvä palkka, sen sijaan köyhällä naisella, jolla on usein vielä lapsia, voi välttämättömien tavaroidenkin hankkiminen uuteen kotiin tuottaa vaikeuksia? En usko, että vähävaraisuus varsinaisesti eroa helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut mieheni kanssa 30 vuotta. Siskoni miehensä kanssa 44 vuotta, veli vaimonsa kanssa 37 vuotta. Vanhemmillani oli juuri 60-vuotishääpäivä. 

Taidamme olla pitkäavioliittoista sukua.

Mun vanhemmat on olleet naimisissa kohta 50 vuotta. Siitä huolimatta sisarukseni ja minä emme kykene muodostamaan kestäviä parisuhteita.

Omassa kaveripiirissäni enemmistö on edelleen ensimmäisessä avioliitossaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivänä suhteet kestää sen 5-8 vuotta. Yksikään kaveripiirissä ei ole naimisissa ensimmäisen kumppanin kanssa ja kaikkien liitto päättyi 5-8 vuodessa. Nyt kolme toisella kierroksella ja kaksi heistä tekee eroa ja ovat olleet tällä kieroksella 4 ja 5 viisi vuotta.

Minä tunnen kolme pariskuntaa, jotka ovat olleet nuoresta asti yhdessä ja ovat nyt nelikymppisiä. Yksi pari on ollut yläkoulusta saakka.

Meillä tässä naapurustossa asuu jo vähän iäkkäämpää porukkaa (+60v) ja kaikki  on naimisissa sen saman kanssa, jonka kanssa on nuorena naimisiin mennyt. 

Aika monen liitto kestää ja sitten on niitä, joilla ehtii olla lukematon määrä puolisoita. Jotkut vaihtaa kerran ja jotkut jää leskeksi ja löytää sitten vielä uuden kumppanin.

Jos ei suhteessa ole lapsia, niin ei kai se ketään haittaa vaikka kumppanin vaihtaakin, jos ei elämä yhdessä suju.

Vierailija kirjoitti:

Koko elämän kestävä avioliitto on uskonnon keksintö eikä vastaa ihmisen parisuhdekäyttäytymistä mitä se oli ennen uskonnon määrittelemiä elämänarvoja.

Teoria on, että ihminen on muodostanut pitkien parisuhteiden sarjoja. Lauman selviämisen kannaltahan on paras että geneettinen vaihtelu on monipuolista. 

Miten kauas ajallisesti sijoitat ajan ennen uskontoja? 

Itse asiassa tämä nykyinen malli on lähes ikuinen eli yhteiskuntahierarkian ylemmillä portailla avioliitot ovat varsin kestäviä ja mitä alemmas mennään, sitä yleisempää sarjamonogamia, susiparina eläminen ja aviottomat lapset, joita muuten ei ole historian näkökulmasta kovin pitkää aikaa vieroksuttu (se kyllä liittyy uskonnon vaikutukseen, vieroksunta siis). Yhteiskunnan normaali rakenne on ollut aika samanlainen parisuhteiden osalta kuin se on tänä päivänä valtaosan ajasta, jonka me kirjallisista lähteistä tiedämme. Mitään moraalin rappiota ei siis ole olemassa, geneettinen vaihtelukin on aina hoitunut, sillä eiväthän avioliitotkaan aina perustu uskollisuuteen. Se on melko uusi keksintö, että avioliitossa on rakkautta ja uskollisuutta.

Keskiajalta ja sitä myöhäisemmältä ajalta ei tosin ole alempien yhteiskuntaluokkien osalta tilastollista dataa.

Perheessämme kaikki alkuperäisissä liitoissaan:  molemmat isovanhemmat olivat  naimisissa ekoissa liitoissaan kuolemaansa saakka, vanhemmat 50 vuotta, me neljä sisarusta oltu kaikki yli 20 vuotta, eikä eroja näköpiirissä. Serkut kaikki naimisissa alkuperäisissä liitoissaan, samoin tädit, sedät, enot. Kyllä tällaista on edelleen ja aika paljonkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko elämän kestävä avioliitto on uskonnon keksintö eikä vastaa ihmisen parisuhdekäyttäytymistä mitä se oli ennen uskonnon määrittelemiä elämänarvoja.

Teoria on, että ihminen on muodostanut pitkien parisuhteiden sarjoja. Lauman selviämisen kannaltahan on paras että geneettinen vaihtelu on monipuolista. 

Miten kauas ajallisesti sijoitat ajan ennen uskontoja? 

Itse asiassa tämä nykyinen malli on lähes ikuinen eli yhteiskuntahierarkian ylemmillä portailla avioliitot ovat varsin kestäviä ja mitä alemmas mennään, sitä yleisempää sarjamonogamia, susiparina eläminen ja aviottomat lapset, joita muuten ei ole historian näkökulmasta kovin pitkää aikaa vieroksuttu (se kyllä liittyy uskonnon vaikutukseen, vieroksunta siis). Yhteiskunnan normaali rakenne on ollut aika samanlainen parisuhteiden osalta kuin se on tänä päivänä valtaosan ajasta, jonka me

Korjaus: se on uusi ajatus, että avioliitossa pitää olla romanttista rakkautta ja uskollisuutta. Toki järjestetyissä avioliitoissakin katsottiin ideaalina olevan, että puolisot ovat toisiinsa kiintyneitä, mutta mitä ylempi yhteiskuntaluokka, sitä tavallisempaa oli, että molemmilla on intohimoisia rakkauksia suhteen ulkopuolella, vaikkakaan ne eivät saaneet olla näkyviä ulkopuolisille. Yläluokalla on aina ollut lähes yhtä paljon vapauksia kuin alaluokalla ja lisäksi omaisuus turvaamassa kaikenlaisia järjestelyjä. Eniten uskonnon ja sovinnaisten sääntöjen varassa on elänyt keskiluokka.

Tämä koskee siis vain läntistä Eurooppaa - tietoni ovat melko eurosentrisiä.

Vierailija kirjoitti:

Erot keskittyvät vähemmän koulutetuille ja ansaitseville ihmisille, jos tilastoja katsotaan.

Omassa elämänpiirissäni on korkeasti koulutettuja ja hyvin ansaitsevia ihmisiä, joten erot ovat harvinaisia. Vanhempani ovat olleet yhdessä melkein 50 vuotta, me mieheni kanssa 35 vuotta. Ystäväpiiriini kuuluu vain kaksi eronnutta. Ongelmat noissa liitoissa olivat hyvin vakavia, riippuvuuteen liittyviä.

Jos olet heidän avioliitossaan syntynyt, siis 50 vuotta sitten,  miten olet ehtinyt olla naimisissa 35 vuotta itse.

Meille tulee 50 vuotta täyteen, samoin esikoiselle.   Hän on ollut naimisissa 23 vuotta, eli jos hän olisi nyt 35 vuotta ollut aviossa olisi mennyt15  vuotiaana avioon.

Vierailija kirjoitti:

Koko elämän kestävä avioliitto on uskonnon keksintö eikä vastaa ihmisen parisuhdekäyttäytymistä mitä se oli ennen uskonnon määrittelemiä elämänarvoja.

Teoria on, että ihminen on muodostanut pitkien parisuhteiden sarjoja. Lauman selviämisen kannaltahan on paras että geneettinen vaihtelu on monipuolista. 

No osaat varmaan esittää lähteitä ihmisten parisuhdekäyttäytymisestä yli 2000 vuotta ennen ajanlaskun alkua? Egyptissä oli tuolloin jo sivilisaatio pystyssä uskontoineen ja muine instituutioineen.

Avioliitto konseptina on hyvin simppeli valtion kannalta, se tuottaa yleisesti vakaita aikoja ja suorasti/epäsuorasti pakottaa jokaisen tuottavaan elämään. Ja kyllä kunnollisten jälkeläisten kasvattaminen yhteiskuntaan on tuottavaa elämää valtion kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut mieheni kanssa 30 vuotta. Siskoni miehensä kanssa 44 vuotta, veli vaimonsa kanssa 37 vuotta. Vanhemmillani oli juuri 60-vuotishääpäivä. 

Taidamme olla pitkäavioliittoista sukua.

Jos sisko on syntynyt vanhempiesi avioliiton aikana hän on siis 60 -vuotias.   Jos hän on ollut 44 vuotta naimisisissa laskupääni mukaan avioitunut 16- vuotiaana.