Yhden avioliiton ihmiset harvassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä monet omahyväisesti nostaa itsensä jollekin ikuisen avioliiton jalustalle ja tuomitsee muut "työväenluokkaisiksi" ja ties miksi nuotion kipinän ei-ylläpitäjiksi, kun ei ollenkaan oteta huomioon, että avioero ei läheskään aina ole mikään yhteinen päätös. Naimisiin mennään yhdessä, mutta avioeron voi ottaa yksin. Jos puoliso lakkaa rakastamasta tai rakastuu johonkin toiseen, ja ilmoittaa haluavansa eron, niin ei sitä voi mitenkään estää. Itse en olisi eronnut, mutta mies halusi lähteä 🤷

Ei se mitään nostamista ole, jos toteaa, että mitä korkeampi koulutus ja tulotaso, sitä epätodennäköisempi ero. Samanlainen vaikutus on uskonnollisuudella ja maanviljelijätaustalla.

Kyse on tilastotiedosta. 

Tähän vaikuttavat muutkin asiat ainakin omaa tuttavapiiriäni tarkastellen. Mitään yhteistä ei avioparilla enää ole. Kumpikin touhuilee täysin omiaan ja sivusuhteita on rinnalla. Omaisuuden takia ei erota.

Vierailija kirjoitti:

Koko elämän kestävä avioliitto on uskonnon keksintö eikä vastaa ihmisen parisuhdekäyttäytymistä mitä se oli ennen uskonnon määrittelemiä elämänarvoja.

Teoria on, että ihminen on muodostanut pitkien parisuhteiden sarjoja. Lauman selviämisen kannaltahan on paras että geneettinen vaihtelu on monipuolista. 

Se on varmasti hyvä, että "geneettinen vaihtelu on monipuolista", mutta ihmiselle se on myös huono asia siinä mielessä, että jos nainen tekee lapset  eri miehille, niin lapsista ei sitten huolehdita kunnolla, kun naisella on 5 lasta ja hän käytännässä on yh, koska miehet lentelee jo muualla huolehtimassa siitä "monipuolisesta geneettisestä vaihtelusta" . 

Jos taas ajatellaan "pitkien parisuhteiden sarjoja" niin ihminen ei ole parhaimmillaan lasten saamisen/hoitamisen/kasvattamisen suhteen, kuin ne 20-30 vuotta. Joten et ehdi tehdä uutta parhettä, jos ensin huolehdit sen ensimmäisen pesueen kunnolla, eli noin 15-20 vuotta. Mies käytännössä voi todellakin tulla isäksi vaikka 60v, mutta väitän, että miehelläkin on jo aika isänä ajanut silloin ohi. Ei jaksa takuulla pienen lapsen kanssa ja puhumattakaan, että jaksaisi harrastaa nuoren teinin kanssa laskettelua ym rajua lajia, tai mitään muutakaan, kun itse on jo 75 ja lapsi 15v.

Olen ollut kerran naimisissa ja se riitti minulle.

Se on surullista, mutta minkäs teet. Kaikkeni tein avioliittoni ja ex-mieheni eteen, mutta hän se vaan muuttui koko ajan kamalammaksi. En pysty käskemällä muuttamaan toista takaisin inhimillisesti käyttäytyväksi kumppaniksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko elämän kestävä avioliitto on uskonnon keksintö eikä vastaa ihmisen parisuhdekäyttäytymistä mitä se oli ennen uskonnon määrittelemiä elämänarvoja.

Teoria on, että ihminen on muodostanut pitkien parisuhteiden sarjoja. Lauman selviämisen kannaltahan on paras että geneettinen vaihtelu on monipuolista. 

 

Se on varmasti hyvä, että "geneettinen vaihtelu on monipuolista", mutta ihmiselle se on myös huono asia siinä mielessä, että jos nainen tekee lapset  eri miehille, niin lapsista ei sitten huolehdita kunnolla, kun naisella on 5 lasta ja hän käytännässä on yh, koska miehet lentelee jo muualla huolehtimassa siitä "monipuolisesta geneettisestä vaihtelusta" . 

Jos taas ajatellaan "pitkien parisuhteiden sarjoja" niin ihminen ei ole parhaimmillaan lasten saamisen/hoitamisen/kasvattamisen suhteen, kuin ne 20-30 vuotta. Joten et ehdi t

Ihminen ei ole parhaimmillaan lasten saamiseen kuin 40 ikävuoteen asti, sen jälkeen vammaisuuden riski lapselle kasvaa. 

Itse olen vähän huolissani siitä trendistä, josta on paljon mediassakin puhuttu eli ensisynnyttäjien määrä on lisääntynyt yli nelikymppisissä eniten. Useita satoja lapsia syntyy yli nelikymppisille ensisynnyttäjille. Kuinka moni näistä ihmisistä hoitaa itse lapsensa, jos ovat vammaisia. Ja mitä näille lapsille tapahtuu vanhempien ikäännyttyä ja kuoltua, sillä nyky-yhteiskunnassa lieväkin vammaisuus (tai ehkä nimenomaan se, tukitoimien puuttuessa) on valtava riski päätyä köyhyyteen ja monenlaiseen kurjuuteen.

Jos historiaa ajatellaan, niin lapsia syntyi yli nelikymppisille ja niin pitkälle kuin hedelmällisyys kyseisen lapsen äidille riitti, koska lapsikuolleisuus oli niin valtavaa. Yli puolet 2v. päässeiden lasten ikätovereista oli kuollut, sen jälkeen elinikä kohosi. Äideistä kuoli noin yksi tuhannesta synnytykseen (kyseessä on yläluokkia koskevat tilastot) eli äidit välttelivät synnytystä, jos miespuolinen perillinen oli saatu ja elänyt vanhemmaksi.

Mutta nyt iäkkäänä synnyttämistä pidetään hienona asiana mitä se onkin, jos katsotaan naisten tulo- ja koulutusvaikutuksia eli iäkkäänä synnyttävät tekevät paremman työuran. Lasten kohdalla tilanne voi olla toinen, sillä vanhojen vanhempien lapset elävät tilastojen mukaan sairaampina ja kuolevat nuorempina. Näin oli ennen, näin on nyt.

Isäni sanoi jo aikoinaan että kerran voi alkaa aisankannattajaksi, mutta ei toista kertaa.

Mieheni jäi kiinni tinderin käytöstä ja rakkausviestien lähettelystä toiselle naiselle.

Oltiin oltu naimisissa 33 vuotta.

Minä olin 20 vuotta ja ex mieheni 22 vuotta kun tapasimme.

Kaikilla meistä on rajamme, stoppi tulee vastaan ja päätöksiä on tehtävä.

Ei ole mammonaa, ikä kulisseja mitä pakko pitää pystyssä onneksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko elämän kestävä avioliitto on uskonnon keksintö eikä vastaa ihmisen parisuhdekäyttäytymistä mitä se oli ennen uskonnon määrittelemiä elämänarvoja.

Teoria on, että ihminen on muodostanut pitkien parisuhteiden sarjoja. Lauman selviämisen kannaltahan on paras että geneettinen vaihtelu on monipuolista. 

 

No osaat varmaan esittää lähteitä ihmisten parisuhdekäyttäytymisestä yli 2000 vuotta ennen ajanlaskun alkua? Egyptissä oli tuolloin jo sivilisaatio pystyssä uskontoineen ja muine instituutioineen.

Avioliitto konseptina on hyvin simppeli valtion kannalta, se tuottaa yleisesti vakaita aikoja ja suorasti/epäsuorasti pakottaa jokaisen tuottavaan elämään. Ja kyllä kunnollisten jälkeläisten kasvattaminen yhteiskuntaan on tuottavaa elämää valtion kannalta.

 

https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fevo.2019.00230/full 

 "Thus, we conclude that while there are many ethnographic examples of variation across human societies in terms of marriage patterns, extramarital affairs, the stability of relationships, and the ways in which fathers invest, the pair-bond is a ubiquitous feature of human mating relationships. This may be expressed through polygyny and/or polyandry but is most commonly observed in the form of serial monogamy."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko elämän kestävä avioliitto on uskonnon keksintö eikä vastaa ihmisen parisuhdekäyttäytymistä mitä se oli ennen uskonnon määrittelemiä elämänarvoja.

Teoria on, että ihminen on muodostanut pitkien parisuhteiden sarjoja. Lauman selviämisen kannaltahan on paras että geneettinen vaihtelu on monipuolista. 

 

Se on varmasti hyvä, että "geneettinen vaihtelu on monipuolista", mutta ihmiselle se on myös huono asia siinä mielessä, että jos nainen tekee lapset  eri miehille, niin lapsista ei sitten huolehdita kunnolla, kun naisella on 5 lasta ja hän käytännässä on yh, koska miehet lentelee jo muualla huolehtimassa siitä "monipuolisesta geneettisestä vaihtelusta" . 

Jos taas ajatellaan "pitkien parisuhteiden sarjoja" niin ihminen ei ole parhaimmillaan lasten saamisen/hoitamisen/kasvattamisen suhteen, kuin ne 20-30 vuotta. Joten et ehdi t

Tässä ei pidä sekoittaa nykytilannetta (yhteiskunta) siihen mikä olisi biologisesti ihanteellista/"luonnonmukaista". Ensimmäinen lapsi tehtäisiin teini-ikäisenä ja lasten hoitamiseen osallistuisi oma yhteisö eikä vaan lapsen vanhemmat. Näin ei todellakaan menisi 15-20v saman miehen kanssa. Runsasta lapsilaumaa ei kyllä mitensäkään pysty hoitamaan "kunnolla" vaikka olisi kuinka loppuelämän aviopari jos he vain kaksistaan joutuisivat hoitamaan. Kyllä ne vanhemmat lapset niitä nuorempia hoitavat niissä isolapsisissa perheissä mitä esimerkiksi suomalaisessa maisemassa löytyy paljon pohjois-pohjanmaalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko elämän kestävä avioliitto on uskonnon keksintö eikä vastaa ihmisen parisuhdekäyttäytymistä mitä se oli ennen uskonnon määrittelemiä elämänarvoja.

Teoria on, että ihminen on muodostanut pitkien parisuhteiden sarjoja. Lauman selviämisen kannaltahan on paras että geneettinen vaihtelu on monipuolista. 

 

No osaat varmaan esittää lähteitä ihmisten parisuhdekäyttäytymisestä yli 2000 vuotta ennen ajanlaskun alkua? Egyptissä oli tuolloin jo sivilisaatio pystyssä uskontoineen ja muine instituutioineen.

Avioliitto konseptina on hyvin simppeli valtion kannalta, se tuottaa yleisesti vakaita aikoja ja suorasti/epäsuorasti pakottaa jokaisen tuottavaan elämään. Ja kyllä kunnollisten jälkeläisten kasvattaminen yhteiskuntaan on tuottavaa elämää valtion kannalta.

 

Näinhän se on. Itselleni ei tule mieleen ihmisyhteisöä, josta uskonnollinen elementti puuttuisi. Keräilijä-paimentolaistenkin maalausten on tulkittu liittyvän uskontoon. Ja tuollaisten ihmisten elämäntapaa on erittäin vaikea tietää millainen se sukupuolten välisten suhteiden osalta oli.

Ilmeisesti ihmisyhteisö ryhtyy rakentumaan hierarkkisesti heti kun porukkaa on riittävän paljon. Viikinkien kohdalla porukkaa oli vähemmän, koska he toivat itselleen orjia muualta. Omaisuus ja jälkikasvu puolestaan liittyvät näissä järjestelyissä keskeisesti yhteen eli omien jälkeläisten turvaaminen.

Geneettiset edellytykset älykkyyteen periytyvät, mutta altistuminen stressille lapauudessa vaikuttaa paljon:

https://srcd.onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1111/cdev.13825

Lisäksi aikuisiän älykkyys on suht toissijaista, koska ihmisen sosioekonomisen aseman määrittelee hyvin vahvasti juuri hänen lapsuutensa ja nuorensa kognitiiviset kyvyt. Erityisesti koulumenestys.

Serkkupoika on ollut naimisissa 50v. Hän kasvoi ilman isää. Mun isä kuoli ennenkuin kouluun ehdin eli kasvoin melkein ilman isää. Olen ollut saman miehen kanssa +40v. Muut 6 serkusta kasvoivat isän ja äidin kanssa. Heistä kukaan ei ole perinteisessä liitossa. Useimmat eronneet.

Meidän perusteella pitäisi kai ottaa siippa muusta kuin perinteisestä perheestä?

Vierailija kirjoitti:

Mä tykkään tuosta nainen on nuotio kielikuvasta, ja musta se pitää hyvin paikkaansa. Ja nauroin ääneen suomalaiselle nuotiolle ja makkaroille, vaikka yleisajatus kielikuvan ja mielikuvan takana onkin tökerö enkä ainakaan ite ihan noin - noh, yksinkertaisia yleistyksiä tekisikään.

 

Mutta onhan se totta että jos sä survot nuotioon roiskeläppäpakkauksia, märkää ruohoa ja kuset siihen niin ihan itte olet savusi maustanut. Nuotio(nainen) palaa iloisella liekillä kun sille annetaan riittävän usein puita, katsotaan ettei pakkaa puita liika tiuhaan että ilmankierto säilyy, katotaan että siihen ei kauheasti sada, ja tuulisimmalle sivulle vois laittaa vaikka kuormalavan että palaa tasaisemmin. Joskus käy niin että jää vaan kasa tuhkaa. Joskus tuhkakasassakin löytyy sinnikäästi kytevä hiilenpala, vaikka syvällä olisikin. Moni mies varmaan hyötyisi kovasti kun ymmärtäisi miten tulet tehdään. 

Tutkimukset ovat todistaneet,  että hyvästä sytyttäjästä huolimatta suomalainen nuotio tahtoo vain räiskähdellä ja pyrkii palamaan niin isolla liekillä että ehtisi nuolla mahdollisimman montaa makkaraa, ennen kuin hiipuu pois.

Vierailija kirjoitti:

Meillä naapurin naimissa oleva nainen meni juuri viereiseen taloon ja siellä nyt touhuavat keittiössä naapuritalon miehen kanssa. Ihmettelen tässä tupakilla, miten tolleen verhot auki puuhaavat. Kun mies tulee lenkiltä, niin nainen jo kotona takaisin. 

Se on se kihelmöivä kutina naisen jalkovälissä

"Tähän vaikuttavat muutkin asiat ainakin omaa tuttavapiiriäni tarkastellen. Mitään yhteistä ei avioparilla enää ole. Kumpikin touhuilee täysin omiaan ja sivusuhteita on rinnalla. Omaisuuden takia ei erota."

Tällä palstalla on valtavasti ihmisiä, jotka tietävät tosi tarkkaan muiden avioliittojen asiat ja raha-asiat :) Siis luulevat tietävänsä.

Vierailija kirjoitti:

Geneettiset edellytykset älykkyyteen periytyvät, mutta altistuminen stressille lapauudessa vaikuttaa paljon:

https://srcd.onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1111/cdev.13825

Lisäksi aikuisiän älykkyys on suht toissijaista, koska ihmisen sosioekonomisen aseman määrittelee hyvin vahvasti juuri hänen lapsuutensa ja nuorensa kognitiiviset kyvyt. Erityisesti koulumenestys.

Kyllä, aivot ovat plastiset ja varhaislapsuuden kaltoinkohtelu vaikuttaa aivoihin pysyvästi. Kaltoinkohtelu vaikuttaa lisäksi myös kykyyn muodostaa turvallinen kiintymyssuhde.

En oikein tajua mitä ajat jälkimmäisellä kappaleella takaa. Älykkyystutkimuksessa on todettu että äo (joka siis on pysyvä ominaisuus) selittää sosioekonomista asemaa aikuisuudessa kaikkein luotettavimmin.

Jokainen varmaan tuntee ihmisiä, joilla kouluasiat ovat olleet rempallaan lapsena ja nuorena, mutta ovat tehneet merkittävän uran (useat nobelistit mm, koska olivat kouluun liian fiksuja). Ja jokainen tuntee myös ihmisiä, jotka ylpeilevät lastensa tai omilla koulutodistuksilla, mikä on aina vähän hassua, koska opetus on mitoitettu siten, että heikommatkin voivat saada työnteolla kasin, jos vanhemmat tukevat. Sama tuli esille tutkimuksessa, josta aiemmassa viestissäni kerroin eli perheen panos vaikuttaa ala- ja yläkouluikäisen suorituksiin, mutta ei enää vanhempana, jossa selittävänä tekijänä on hyvin helposti mitattavissa oleva ja yksiselitteinen ÄO.

Vierailija kirjoitti:

Geneettiset edellytykset älykkyyteen periytyvät, mutta altistuminen stressille lapauudessa vaikuttaa paljon:

https://srcd.onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1111/cdev.13825

Lisäksi aikuisiän älykkyys on suht toissijaista, koska ihmisen sosioekonomisen aseman määrittelee hyvin vahvasti juuri hänen lapsuutensa ja nuorensa kognitiiviset kyvyt. Erityisesti koulumenestys.

Tuossa linkissähän on sama tulos kuin minun linkkaamani uutisen tutkimuksessa eli kotitausta vaikuttaa lapsuus- ja nuoruusiän koulumenestykseen. Myöhemmin tuollaista vaikutusta ei enää ole havaittavissa. Se selittää hyvin mm. sitä, että saman perheen (olivat sitten erityisen huono- tai hyväosaisia) lapset menestyvät hyvin tai huonosti - selittävänä tekijänä on heidän äo:nsa eikä kasvuolot. Jopa kaikkein kurjimmista oloista noustaan, jos äo on riittävän korkea.

Älykkyysosamäärän merkitys on jostain syystä ollut arka tutkimusaihe pitkään. Mielestäni sille ei ole mitään järkevää syytä, koska olisihan se toivottoman determinististä, jos kotiolot tai yhteiskunnan rakenne määrittäisi kaiken. Historian tutkijana on helppo huomata miten nokkelat ja älykkäät ihmiset ovat voineet nousta erittäin korkeisiinkin asemiin jopa voimakkaasti hierarkkisessa sääty-yhteiskunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Me menimme mieheni kanssa naimisiin 19-vuotiaina teineinä. Nyt avioliittoa takana jo 18 vuotta ja onnellisia ollaan. Lapsiakin ollaan saatu.

Kiva kuulla. Vielä kun ihmiset pääsisivät tuosta onnellisuusharhasta, ikään kuin jatkuva onnellisuus olisi edes mahdollista tässä maailmassa.

Eikä omaa onnellisuutta sälytettäisi puolison kannettavaksi ja hänen vastuulleen.

Meillä menossa 57. yhteinen vuosi, naimisissa ollaan oltu 45 vuotta.

Ei ole tarvetta erota.

Leskeydyin 25-vuotiaana. Siitä on jo 11 vuotta aikaa enkä ole vielä mennyt uusiin naimisiin. Olen parisuhteessa ja saatamme mennä naimisiin. Koko loppuelämä pitäisi elää miettien että liian aikaisin kuollut mieheni on se ainoa? Elämä ei saa jatkua? 

Mesiangervo kirjoitti:

Leskeydyin 25-vuotiaana. Siitä on jo 11 vuotta aikaa enkä ole vielä mennyt uusiin naimisiin. Olen parisuhteessa ja saatamme mennä naimisiin. Koko loppuelämä pitäisi elää miettien että liian aikaisin kuollut mieheni on se ainoa? Elämä ei saa jatkua? 

 Raamatun mukaan leski voi avioitua uudelleen