En sitten onnistunut irtautumaan itselleni vahingollisesta ihmissuhteesta vieläkään

Miten suhde on vahingollinen?

Joo en minäkään. En kyllä niin alas ole nyt vajonnut että olisin lähtenyt tapaamaan sen jälkeen kun ennen juhannusta lähdin. Toivottavasti en enää sorrukaan. Pitäisi kai löytää jotain muuta.

Tutustukaa läheisriippuvuuteen ja hakekaa tarvittaessa psykoterapiasta siihen apua. Itsellä auttoi, enkä enää edes lähde toksisiin suhteisiin.

Sama. Kerron itselleni että huvin vuoksi minäkin tätä teen ja tiedän kyllä missä tässä mennään mutta vaikea on enää itseään huijata.

Hoida se pääs kuntoon äläkä täällä ulise. 

Sitä kutsutaan läheisriippuvuudeksi ja se on sukua muutosvastarinnalle. Kummankin ilmiön taustalla on surkea itseluottamus ja elämän pelko.

Mulla sama. Nähtävästi en juurikaan arvosta enkä rakasta itseäni, olen niin kyllästynyt tähän. En jaksa enää varoa, en jaksa enää olla surullinen. Viime vuoden olin vihainen mutta en jaksa enää sitäkään. Suhde on kuin paska junttilan tuvan seinässä.

No eipä se sit kovin vahingollinen ole.

Tosi tuttua. Koeta vaan olla vahva vaikka se ei oo helppoa. Kemuksesta puhun. Olin on/off suhteessa narsistin kanssa ja ihan kauheeta oli kaikki ne vuodet. En oo vieläkään toipunut. Tää sun mies ei oo terve. Lähde siitä suhteesta. Mitään ei tule muuttumaan paremmaksi.

Mulla on taas sellanen ongelma, että mulla on syöpä, mistä en vaan millään pääse eroon vaikka kuinka yritän. En kyllä ole hakenut siihen ammattiapua, vaan toivon, että se lähtee minusta, jos ruikutan tarpeeksi av:lla.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on taas sellanen ongelma, että mulla on syöpä, mistä en vaan millään pääse eroon vaikka kuinka yritän. En kyllä ole hakenut siihen ammattiapua, vaan toivon, että se lähtee minusta, jos ruikutan tarpeeksi av:lla.

Tämä on keskustelupalsta. Täällä saa keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on taas sellanen ongelma, että mulla on syöpä, mistä en vaan millään pääse eroon vaikka kuinka yritän. En kyllä ole hakenut siihen ammattiapua, vaan toivon, että se lähtee minusta, jos ruikutan tarpeeksi av:lla.

Tämä on keskustelupalsta. Täällä saa keskustella.

Saa toki. Ja saa myös kutsua idiooteiksi ihmisiä, jotka hakkaavat päätänsä seinään ja valittavat, kun sattuu.

 Lähteminen on vaikeaa. Varsinkin kun toinen osaa olla niin hiton avuton jos alan tekemään lähtöä. Tämä on manipulaatiota toisen taholta. Mutta kun ollaan taas kuin "ellun kanat" alkaa kettuilu ja mitätöinti ja muu mikä ei rakenna. Olen niin turhautunut. Ja yksinäinen tuon miehen kanssa. Ja HÄN tarvitsee minua. . . ja ilmeisesti minä tarvitsen häntä kun en pysty lähtemään reilusti vaan omaan elämääni. Tulen katumaan tätä vielä pitkään. . . . mutta nyt otan viinilasillisen ja menen nukkumaan.