Yhden avioliiton ihmiset harvassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten erotaan liian helposti? Voiko sitä ulkopuolinen edes määritellä mikä on liian helposti mikä ei?

Minusta ihan hyvä että ihmiset keskittyy nykyisin enemmän itseensä kuin muihin.

Tarkoitin sitä, että mitään vastoinkäymisiä ei haluta enää kohdata, vaan heti erotaan. Kyllä avioliitto vaan välillä vaatii vähän työtä, ja väkisinkin huonompia hetkiä tulee, vaikka joidenkin odotus on se että kaiken pitää vaan olla kivaa, ja kun ei ookkaan ni erotaan. Kyllä meillä ainakin on ollut avioliitossa parikin vaihetta, kun oli vähän hankalampaa, mutta niistä on aina menty yhdessä eteenpäin. Tietysti kaikki väkivallan muodot, riippuvuudet yms. ovat sitten asia erikseen.

Mikä pakko aina olisi mennä eteenpäin? Jos ja kun se ei ole itselle tavoiteltavaa vaan tavoitteet on esim. onnellisessa elämässä.

"Kaikki yhden avioliiton heterosuhteet jotka tiedän henkilökohtaisesti näyttävät minun silmään varsin onnettomilta."

Hassua kun minulla taas näyttää ihan juuri päinvastaiselta. Mistä näin radikaali ero mahtaa johtua? Ehkä siitä että lähipiiriini ei kuulu juoppoja eikä väkivaltaisia ihmisiä.

Me ollaan ainakin sen jälkeen aina onnellisempia.

-eri

Yhdessä ollaan koska olen päättänyt pitää perheen kasassa. En tiedä kannattiko...

Olisin takuulla saanut paremmankin. Petollisesta puolisosta en usko samaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen onnellisessa avioliitossa 43 vuoden jälkeen. Yhdessä olemme olleet jo 48 v. Mitä sitä vaihtamaan, kun jo teini-iässä hyvän löysi.

Mahtava juttu! Tämä on kyllä niin arvostettava asia. Hienoa, että on löytänyt nuorena sen oikean, kasvanut aikuiseksi yhdessä ja saanut jakaa arjen.

Todennäköisesti heillä on myös paljon lapsia, jotka pitävät heitä yhdessä järkisyistä. Erityisesti hyvä mies eroaa, jos lapsia on alle kolme, kun valinnanvaraa on paljon ja moraali löystyy huomiosta.

Lapsia on kolme, nyt jo aikuisia ja meillä on mahtavia lapsenlapsia. Miehelleni ovat lapset aina olleet äärimmäisen tärkeitä ja hänen mukaansa elämä ilman perhettä ja lapsia ei olisi tarkoituksen mukaista. Minulla todellakin on ihana mies ja yritän parhaani ollakseni hänelle myös ihana vaimo. Edelleen. 

Ennen ei erottu kovin helposti koska se oli häpeällistä. Elettiin sitten kuolemaan asti huonossa liitossa kärsien. Ei mitään hienoa tuollaisessa. Ja ei, en tarkoita, että kaikki entisajan kuolemaan asti kestäneet liitot olisivat olleet tuollaisia.