24-vuotias Saara ei halua lapsia, koska ilman lapsia saa nukkua pitempään

Vierailija wrote:

Ei kiinnostanut lukea juttua. Tyhjää.

Eikä kiinnosta tussilla maalatut "kulmakarvat"

En ymmärrä miksi juttuun on haastateltu jotain keskenkasvuista aikuista? ei 24 vuotias ihminen voi vielä tarkalleen tietää noin syvällisiä asioita. 

Olisivat haastatelleet vaikkapa Nata Salmelaa, joka on hyvä esimerkki takin kääntäjästä mitä tulee VELA:n.

Salmela rummutti julkisesti ettei halua lapsia mutta pamahti vahingossa raskaaksi. Mielenkiintoisempaa olisi kuulla tällaisen tapauksen mietteet että harmittaako se lapsi nyt v ai ei?

Söpöä. Olin ihan samanlainen parikymppisenä. Yhtä ehdottoman varma, yhtä kiihkeästi ja lopullisesti tätä mieltä. Yhtä tuohtunut siitä jos joku kehtasi epäillä. Nyt lapsia on kaksi. N39

Vierailija wrote:

Jos Suomeen halutaan lisää lapsia, niin on alettava tukemaan vanhemmuutta myös konkreettisella tasolla mm. lastenhoidon ja lapsiperheiden arjen helpottamisella.

Lasten hoitaminen kaatuu edelleen pääosin äidin vastuulle. Moni äiti on sanonut, että voisi tehdä lisää lapsia, ”jos voisi olla kuin isä”. 

Ei se taida auttaa. Mitkään tukitoimet ei poista sitä, että lapsista on vaivaa. Eikä sitä, että naisten pitää synnyttää. Eikä sitä, että kaikki ei vaan halua lapsia. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Tuo pitäisi saada kirjallisena lupauksena niin, että sitten jos mieli muuttuisikin, niin esimerkiksi lapsettomuushoitoja ei annettaisi ollenkaan. 

Ja jos lapsukaisia syntyy, niin valitusta siitä "kuinka tankkaa elämä on" on kiellett täysin. 

Kasvaminen ja muuttuminen elämänkokemuksen karttuessa on jotenkin kiellettyä? Traumoista paraneminen ja kypsyminen. 

Ootte te outoja. 

Vierailija wrote:

Söpöä. Olin ihan samanlainen parikymppisenä. Yhtä ehdottoman varma, yhtä kiihkeästi ja lopullisesti tätä mieltä. Yhtä tuohtunut siitä jos joku kehtasi epäillä. Nyt lapsia on kaksi. N39

Olen taipuvainen uskomaan, että mitä kiihkeämmin ihminen tätä "päätöstään" perustelee ja puolustaa, sitä epävarmempi hän itseasiassa siitä on. Eikä siinä mitään sinällään, samaahan tapahtuu monessa muussakin asiassa. Ja mielensä saa todellakin muuttaa eikä siinä ole mitään väärää. Eikä siinäkään, jos ei muuta. Varmasti tämä kyseinen henkilö tuntee joltain taholta nyt painetta siihen lapsien hankintaan ja siksi voimakas reaktio. 

Minusta on outoa, että pitää selittää syitä  päätökselle olla tekemättä lapsia.

 

Ei tarvitse perustella miksi ei halua koiraa tai miksi ei pelaa golfia.

Mutta naisten kuuluu edelleen perustella ja selitellä miksi lapsi ei kuulu tulevaisuuden suunnitelmiin.

Vierailija wrote:

Mun täytyy myöntää vähän huvittuvani näistä parikymppisistä veloista. En siitä, että he eivät halua lapsia vaan siitä, että julistavat etteivät halua lapsia _ikinä_. Tottakai mieltä saa muuttaa, mutta näille ihmisille itselleen se voikin herättää aika hankalia tunteita, kun on julistettu monille, ettei ikinä aio hankkia lapsia ja sitten se lasten hankkiminen alkaakin kiinnostaa.

Niin, ihmiset tuppaa olemaan melko ehdottomia nuorempina, mutta ei se tarkoita etteivät he tiedä mitä haluavat tai että heidän ehdottomuutensa perustuu kevyisiin perusteisiin. Itse olen aina tiennyt, ettei perhe-elämä ole minua varten. En halua synnyttää, en halua uhrata elämääni pikkulapsi-vuosien ajaksi, sietokykyni itkupotkuraivareihin ja lapsen aiheuttamaan turhautumiseen on melko matala kun olen työn ulkopuolella, en halua ottaa riskiä että mies ei sitoudu perhe-elämään vaikka alkuun olisi sen puolella... Olen ollut tätä mieltä aina, mutta olen myös työskennellyt pienten lasten kanssa päiväkodissa, lastensuojelussa ja terveydenhuollossa. En missään tapauksessa inhoa lapsia, ne vain eivät kuulu omaan elämän suunnitelmaani. Olin vela parikymppisenä ja olen sitä nyt 15 vuotta myöhemmin. En oleta, että mikään muuttuu koska jotain todella suurta ja merkittävää pitäisi tapahtua, että tämä laiva kääntyisi ympäri ja seilaisi perheen perustamista kohti.

Vierailija wrote:

Meillä molemmat lapset näkivät 1990-luvun laman kurjuuden ja ahdingon, johon heidän vanhempansa joutuivat kun oli iso asuntovelka, kaiksi lasta ja molemmat vanhemmat jäivät työttömäksi kahden kuukauden sisällä. Yhteiskunnan turvaverkko petti totaalisesti. Kunpikaan ei halua joutua lastensa kanssa samantapaiseen ahdinkoon.

Itsellä tää. Silloin 90-luvulla päätin että minun lapset ei tule koskaan näkemään eikä varsinkaan kokemaan tälläistä. Eli en koskaan hanki kersoja ellen ole lottovoittaja tai muunlainen miljonääri saman ikäisenä kuin omat porukkani silloin oli. Eipä ole miljoonia näkynyt. Elämä ollut lamaa ja taantumaa sekä 0-elintasoa viimeiset ~20 vuotta. Puhumattakaan että suomalaisista naisista on tullut samassa ajassa niin ulkoisesti ja fyysisesti vastenmielisiä, sisäisestä, psyykkisestä nyt edes mainitsematta. Ja demarinperkeleet yrittää varastaa kaiken mitä saa tienattua. Ei helvetissä mitään kakaroita tälläiseen kommariutopiaan, ainakaan omiksi riesoiksi ja syömään sen vähäisenkin olemattoman elintason.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Näissä keslusteluissa tulee aina esiin iso määrä perusteluja puolesta ja vastaan. Todellisuudessa asia on paljon yksinkertaisempi. Lasten tietoinen hankkiminen tai hankkimatta jättäminen (unohdetaan nyt vahinkoraskaudet ja itsestä riippumaton lapsettomuus) tapahtuu sen perusteella miltä tuntuu. Hyvin harvalla päätös perustuu mihinkään järkisyyhyn.

Itse olen 45 ja vapaaehtoisesti lapseton. Ei mun päätös kuitenkaan perustu rahaan, vapaa-aikaan tai aamu-unisuuteen. Se perustuu puhtaasti siihen, ettei minulla ole koskaan ollut minkäänlaista halua saada lapsia. Sama pätee toisin päin, joillain on lapsia koska he halusivat niitä. 

Mikä sitten määrittelee tätä halua? Kyseessä lienee monimutkainen asia johon vaikuttavat geenien lisäksi koko elämän ajalta kertyneet kokemukset ja niihin liittyvät tunteet. 

Kiitos, ketjun harvoja järkeviä viestejä. Näin se

Ja sinulta taseen taas yksi "koska minä, niin muutkin" -viesti monen muun jatkoksi. Sori veetuilu, mutta alkaa jo ärsyttää. Ihan kuin olisi vain 2 oikeaa tapaa: haluat lapsia, tai sitten "fiilistelet" (ja lopulta kenties hankit ne lapset).

Sanon varmaan jo kolmatta kertaa, mutta mun ei tarvitse fiilistellä tätä päätöstä hankkiako vai ei. Ja mikähän nyt sitten on sellainen "turha järkisyy"? Eikö ihminen saa toimia oman itsetuntemuksensa ja voimavarojen mukaisesti? Sekö ei ole järkisyy? Onko ainut "hyvä" syy siis vain se, että "ei oo vielä tullut sitä fiilistä, en oo ajatellut asiaa"?

Hedelmällisyys huomioiden, mun mielestä asian ajattelu on ihan järkevääkin tietyssä iässä, vaikkei olisi aiemmin käynyt mielessä.

Itse olen yli 30-vuotias lapsuudesta asti vela-nainen ja ollut aina avoin miehelleni asiasta. 8v suhteen kohdalla mies sanoi, että haluaisi lapsen ja sanoi luulleensa mieleni muuttuvan 30v ylityttyä. Järkytyin, eikö mies tunne minua yhtään. Asiahan on niin, että minä lopetan mieluummin tämän "elämänkumppanuuden" kuin hankin lapsen. Näin tosissani minä olen tässä asiassa. Lapsettomuus on ainut asia, joka menee hyvän suhteen edelle, mutta se menee.

Vierailija wrote:

On erittäin hyvä että suomalaiset eivät lisäänny. Mielummin otetaan vaikkapa perheitä lähi-idästä ja afrikasta jossa on runsas syntyvyys. Mielummin iloisia ja eläväisiä tummia ihmisiä katsoo kuin hiljaisia hissukka suomalaisia.

Mitä vikaa on hiljaisissa hissukoissa? Ovatko he mielestäsi huonompia ihmisiä?

Lapsi on todella vaativa otus. Pitää olla valmis laittamaan lapsi kaiken edelle. Kun siihen ei ole valmis, on ainut oikea päätös jättää lapsi tekemättä?

Vierailija wrote:

Fiksu ihminen. Minäkin saisin nukkua vaikka kuinka pitkään, koska olen työkyvyttömyyseläkkeellä, mutta enpä saa koska pitää lapsen takia nousta klo 6 joka arkiaamu laittamaan se kouluun. 

Mitä sinä tekisit työkyvyttömyyseläkkeellä mieluiten? Nukkuisit koko elämän?

Ehkä ihmisillä on erilaisia ajatuksia mitä haluavat elämästään. Aika monilla on tarve tehdä jotain mielekästä, jotain mikä jättää pysyviä tunne- ja muistijälkiä. Noita voi saada toteuttamalla itseään joko työssä tai vapaa-ajalla itselle rakkaissa asioissa, opiskelemalla uutta, käymällä uusissa kiinnostavissa paikoissa. Ja hyvin monet saavat elämään rikkautta parisuhteesta ja lapsista, kokevat nuo elämän tärkeimmiksi. Aika harvat nimeävät pitkään nukkumiset.

Vierailija wrote:

Viisas nainen. Ei pidä jäädä miesten talutusnuoraan. Miehet ne niitä lapsia haluaa vaikka ne vie naisenkin yöunet.

Tarkoitat, että vievät ainoastaan naisen yöunet. Harva mies edes herää lapsen kitinään saati, että nousisi sitä rauhoittamaan. Mutta siinä varmaan olet oikeassa, että niissäkin suhteissa, joissa lapsettomuus on valinta, mies saattaa olla taipuvaisempi muuttamaan mieltään tai enemmän sellaisella ihan sama-asenteella alusta lähtien. Minullakin varmaan olisi lapsia mieheni kanssa, jollen olisi itse se ehdoton asiassa. En siis missään nimessä halua lapsia, en ole ikinä halunnut, mutta mies ei ole kantaansa koskaan ihan suoraan ilmaissut. Odotan mielenkiinnolla, miten käy, kun hän täyttää 40 ja tajuaa, ettei elämä olekaan ikuista. En yllättyisi, vaikka haluaisi erota ja etsiä itselleen jonkun nuoren hölmön kantamaan ja hoitamaan pari penikkaa.

On se ihme kun jotkut vapaaehtoisesti lapsettomat vinkuvat että kohdellaan huonosti ja syrjitään. Miten muka syrjitään? Lapsettomana elämä on ihan pirun paljon helpompaa kun ei tarvitse taloudellisestikaan huolehtia mistään muusta kuin itsestään. Työpäivän jälkeen voi rentoutua koko loppu päivän ja illan jos haluaa.  Olin itse peräti nelikymppiseksi asti ihan vapaaehtoisesti lapseton ja voin sanoa että helpompaa oli kaikin puolin. Mitä sitten jos joku sukulainen tai tuntematon vanhus kyselee jotain tai ihmettelee..  

Vierailija wrote:

En ymmärrä miksi juttuun on haastateltu jotain keskenkasvuista aikuista? ei 24 vuotias ihminen voi vielä tarkalleen tietää noin syvällisiä asioita. 

 

Olisivat haastatelleet vaikkapa Nata Salmelaa, joka on hyvä esimerkki takin kääntäjästä mitä tulee VELA:n.

Salmela rummutti julkisesti ettei halua lapsia mutta pamahti vahingossa raskaaksi. Mielenkiintoisempaa olisi kuulla tällaisen tapauksen mietteet että harmittaako se lapsi nyt v ai ei?

Olisko tuossa taikasana se "vahinko"? Abortti ei ole mikään itsestäänselvä ratkaisu jokaiselle velalle, se on jokaisen oma päätös ja se ei välttämättä tunnu enää oikealta siinä vaiheessa, kun hormonit hyrräävät ja raskaus on jo alkanut. Kokemuksesta tämän tiedän, en kadu mutta en halua enää ikinä käydä vastaavaa läpi. Ehkä Nata olisi edelleen lapseton ihan mielellään, jos vahinkoraskautta ei olisi tullut?

Itse olin kolmekymppiseksi ehdottoman varma , etten halua lapsia. Sitten biologia alkoi soittaa kelloja ja ehdottomasti halusin. Onneksi oli mies, jolle myös sopi hyvin perheenlisäys. Ehdimme saada kolme ihanaa ja fiksua lasta.

Vierailija wrote:

En ymmärrä miksi juttuun on haastateltu jotain keskenkasvuista aikuista? ei 24 vuotias ihminen voi vielä tarkalleen tietää noin syvällisiä asioita. 

 

Olisivat haastatelleet vaikkapa Nata Salmelaa, joka on hyvä esimerkki takin kääntäjästä mitä tulee VELA:n.

Salmela rummutti julkisesti ettei halua lapsia mutta pamahti vahingossa raskaaksi. Mielenkiintoisempaa olisi kuulla tällaisen tapauksen mietteet että harmittaako se lapsi nyt v ai ei? Salmelan ylimieliset virnuilevat mielipiteet ei kiinnosta ketään joka osaa ajatella omilla aivoillaan.

 

Meitä lapsettomia ei todellakaan syrjitä :D Lapset ovat yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta yksi tärkein asia ja heidän kasvattamisessaan valtava työ ja panostus. Aika yksin Suomessa ovat lapsiperheet, invidualismin seurauksena. Siksi itsekin harkitsen onko minusta kantamaan tätä äärimmäisen tärkeää tehtävää. Lapsettomana olen yksi Ellun kana. 

Lapsen mukanaan tuoma epävarmuuden maailmaan syöksyminen ei tunnu millään tavalla houkuttelevalta. En haluaisi kasvattaa lasta etenkään tällä vuosikymmenellä.