24-vuotias Saara ei halua lapsia, koska ilman lapsia saa nukkua pitempään

Oikeesti mikä tää juttu on että jos joku haluaa olla omasta tahdostaan lapseton niin ruvetaan haukkumaan ja sättimään? Minusta tuo vastuullinen ajatustapa jos kokee ettei hänestä ole äidiksi!!!!

Olis paljon huonompi asia jos sellane ihminen tekisi lapsen ja hänestä ei olisi äidiksi ja sitten astuisi esim. Päihteet kuvioon jne... Typerää ryhtyä edes haukkumaan tuollaisesta. 

Vierailija wrote:

Pikkulapsiaika on hyvin lyhyt. Itselläni on kolme lasta, nuorinkin jo kuudennella luokalla. Aika paljon on itsestä kiinni, millainen lapsiperhearki on, jos lapset siis ovat terveitä. 

Minun on vähän vaikea samaistua tuohon Saaraan, koska olen aina herännyt aikaisin, nuorempana heräsin aamutreeneihin ennen koulua, nykyisin aloitan päivän usein aamulenkillä. Aikaiset aamut ei ole olleet ongelma koskaan. 

Päivä karkkia mässyttäen yöpuvussa sohvalla makoillen on itselleni painajainen. Elämätön päivä. Jos semmoisia yleisesti vietetään, niin eipä ihme, että naiset ovat nykyisin niin järkyttävän lihavia. Silloin voi olla, että se lapsettomuus ei olekaan ihan oma päätös ...

 

Onneksi sinun ei tarvitse samaistua Saaraan, vaan saat elää juuri sellaista elämää kuin itse haluat. Kuten Saarakin.

On tärkeää, ettei ne, jotka eivät halua lapsia tee lapsia. Lapsen on tarkoitus syntyä toivottuna ja rakastettuna. Se on kaikkein etu.

Minä en ole koskaan halunnut lapsia. Pienenä vihasin kaikenlaisia kotileikkejä, en tykännyt vauvanukeista, en halunnut leikeissä ottaa äidin roolia yms. Se asia on vain minussa, enkä sitä osaa sen kummemmin selitellä edes aikuisena. Toki rikkinäinen lapsuuden koti ei myöskään ole helpottanut tilannettani mitenkään. Tosi vähän on asiaa tarvinnut selostaa kellekään, eikä työpaikkahaastatteluissa ole tullut kyselyjä. Vähäiset ja kaikista ikävimmät kommentit lapsettomuutta koskien olen saanut omalta äidiltäni, jonka sivaltavat töksäytykset muistan loppuelämäni.

Minkälainen minä sitten olen? Introvertti hissuttelija, joka viihtyy villasukat jalassa kotisohvalla lukemassa kirjaa. En bailaa, en shoppaile. Parasta on ihan vaan olla kotona. Hyvistä yöunista kyllä tykkään, mutta tykkään nukkua klo 22-06.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Lapsi on todella vaativa otus. Pitää olla valmis laittamaan lapsi kaiken edelle. Kun siihen ei ole valmis, on ainut oikea päätös jättää lapsi tekemättä?

Jep. Kyllä minäkin olisin ollut valmis "perushelppoon" lapseen, jonka hoito helpottaa ajan X päästä ja mies hoitaa puolet. Mutta kun elämä ei aina mene niin. Voi joutua yh:ksi tai lapsi voi olla erityislapsi.  En jaksaisi noissa tilanteissa, joten muutin mieleni enkä halunnutkaan yrittää lasta.

Juuri näin. Jos joku voisi luvata, että omasta lapsesta tulee sopuisa ja helppo tapaus, joka kasvettuaan pärjää maailmassa eikä ryhdy vaika rikolliseksi tai ajaudu käyttämään huumeita, lapsi jonka kasvattaminen ei vaadi ammattiapua ja jolla ei ole vaikka oppimisvaikeuksia tai mielenterveysongemia niin sitten voisin jopa harkita lasta mieheni kanssa, tosin pitäisi saada myös varmuus että parisuhde kestää enkä jää yksinhuoltajaksi, joka joutuu kituuttamaan köyhyysrajan alapuolella. Lisäksi vaatisin varmuuden, että oma kehoni ei hajoaisi raskauden vuoksi ja palautuisi hyvin ilman pysyviä vaurioita. Mutta kun maailma ei tosiaan toimi noin enkä ole valmis vetämään kallista arpaa, joka ei sitten ehkä kuitenkaan paranna elämääni vaan vie siitä nykyisen vapauden antamatta riittävästi vastinetta. Ne "perushelpot" lapset ei ole itsestäänselvyys enkä todellakaan lähde huvikseni kokeilemaan, onko äitiys minua varten.

Saara on 24-vuotias. Suuri päätös tehtiin pari vuotta sitten.

Eihän käytännössä kenelläkään tuonikäisellä vielä lapsia ole! En usko, että kukaan niistä edes kyselee tuonikäiseltä naiselta.

Voi hohhoijaa taas. Oisko Saara kenties hiukkasen julkisuudenkipeä? Ehkä ihan pikkiriikkisen vain.

Vierailija wrote:

Saara on 24-vuotias. Suuri päätös tehtiin pari vuotta sitten.

Eihän käytännössä kenelläkään tuonikäisellä vielä lapsia ole! En usko, että kukaan niistä edes kyselee tuonikäiseltä naiselta.

Voi hohhoijaa taas. Oisko Saara kenties hiukkasen julkisuudenkipeä? Ehkä ihan pikkiriikkisen vain.

 

Se ettei ole tuossa iässä lapsia ei tarkoita etteikö voisi tietää haluaako niitä myöhemmin vai ei. Miten nämä asiat edes voivat mennä sekaisin?

Vierailija wrote:

Saara on 24-vuotias. Suuri päätös tehtiin pari vuotta sitten.

Eihän käytännössä kenelläkään tuonikäisellä vielä lapsia ole! En usko, että kukaan niistä edes kyselee tuonikäiseltä naiselta.

Voi hohhoijaa taas. Oisko Saara kenties hiukkasen julkisuudenkipeä? Ehkä ihan pikkiriikkisen vain.

 

Minustakin olisi voitu haastatella vaikka 30v naista, mutta eipä sillä ole toisaalta väliä. Tiesin itsekin Saaran iässä etten halua lapsia, olen nyt lähemmäs 40 ja elän mieheni kanssa mukavan rauhallista elämää enkä koe jääneeni mistään paitsi.

Uutisessa taidettiin sanoa, että Saaran kaverit alkoivat saamaan lapsia tosi nuorina. Kyllähän kun vierestä katselee niin voi tuossakin iässä ajatella asiaa hyvinkin paljon ja tulla siihen lopputulokseen ettei lapsia halua.

Lapsista kyllä kysellään nuoriltakin.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Saara on 24-vuotias. Suuri päätös tehtiin pari vuotta sitten.

Eihän käytännössä kenelläkään tuonikäisellä vielä lapsia ole! En usko, että kukaan niistä edes kyselee tuonikäiseltä naiselta.

Voi hohhoijaa taas. Oisko Saara kenties hiukkasen julkisuudenkipeä? Ehkä ihan pikkiriikkisen vain.

 

 

 

Se ettei ole tuossa iässä lapsia ei tarkoita etteikö voisi tietää haluaako niitä myöhemmin vai ei. Miten nämä asiat edes voivat mennä sekaisin?

Kun sitä ei vaan VOI tietää mitä ajattelee 15 vuoden päästä! Sukulaiseni oli vannoutunut vela. Kirjoitteli siitä blogissaankin usein, ettei lapset vaan ole hänen juttunsa. Ja kuinkas sitten kävikään, nyt hän on äiti. 

Joillain toki päätös lapsettomuudesta lapsuudesta asti pitää hautaan asti, mutta onhan se rikkinäinen kellokin oikeassa kaksi kertaa päivässä...

Itsekään en ole lapsia halunnut siksi että pää ei kestä valvomista. Mä tarvitsen vähintään 7 tunnin "yö"unet ja jo parin viikon huonosti nukutut yöt saa mun toimintakyvyn tippumaan huomattavasti. Se että selviän vuorotyöstä ja perus arjenpyörityksestä kahden aikuisen taloudessa vie voimat. En vois kuvitellakaan että voimat riittäis lapsesta huolehtimiseen. Tarvitsen myös paljon omaa aikaa, siis sitä että saan vain olla yksin. En kestäis sitä että vauva on riippuvainen musta 24/7. Tiesin jo nuorena että minusta ei äitiä tule ja tämä on pitänyt.

Vierailija wrote:

Söpöä. Olin ihan samanlainen parikymppisenä. Yhtä ehdottoman varma, yhtä kiihkeästi ja lopullisesti tätä mieltä. Yhtä tuohtunut siitä jos joku kehtasi epäillä. Nyt lapsia on kaksi. N39

Täällä toisinpäin. Teininä ja nuorena aikuisena ajattelin, että toki tulee aika jolloin haluan omia lapsia. No eipä sitten tullutkaan. Pitkä parisuhde meni karille myös sen myötä, sillä mies halusi lapsia. Luulen, että hän koki osittain tulleensa huijatuksi, kun nuorena suhteen alussa ajattelin, että tulen haluamaan lapsia. Kipeä oli ero, mutta ei sille mitään voinut kun kolmekymppisenä tajusin etten erittäin suurella todennäköisyydellä tule haluamaan lapsia. Onneksi ex löysi uuden puolison ja sai kaksi lasta. Itse olin melkein 10 vuotta itsekseni, kunnes tapasin miehen joka ei myöskään halunnut lapsia. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Saara on 24-vuotias. Suuri päätös tehtiin pari vuotta sitten.

Eihän käytännössä kenelläkään tuonikäisellä vielä lapsia ole! En usko, että kukaan niistä edes kyselee tuonikäiseltä naiselta.

Voi hohhoijaa taas. Oisko Saara kenties hiukkasen julkisuudenkipeä? Ehkä ihan pikkiriikkisen vain.

 

Minustakin olisi voitu haastatella vaikka 30v naista, mutta eipä sillä ole toisaalta väliä. Tiesin itsekin Saaran iässä etten halua lapsia, olen nyt lähemmäs 40 ja elän mieheni kanssa mukavan rauhallista elämää enkä koe jääneeni mistään paitsi.

Uutisessa taidettiin sanoa, että Saaran kaverit alkoivat saamaan lapsia tosi nuorina. Kyllähän kun vierestä katselee niin voi tuossakin iässä ajatella asiaa hyvinkin paljon ja tulla siihen lopputulokseen ettei lapsia halua.

Lapsista kyllä kysellään nuoriltakin.

Tulikin tästä oikein muisto mieleen milloin sitä siirtyi ilmeisesti liian nuoresta, liian vanhaksi lasten saantiin, ensin kyseltiin sumeilematta että et kai ole vielä raskaana, ja sitten ääni kellossa jossain kolmenkympin kohdassa muuttuikin että etkö ole vieläkään raskaana :D painostaminen on oikeesti ihan sieltä itestään! Olin nuorempana vieläpä tosi painostettavissa ja lähipiiristä löytyi parikin jotka tiesivät selvästi paremmin miten tulee elää lapsituputuksineen, onneksi kerkisi kehittyä vähän selkärankaa ennenkuin menin tekemään mitään mitä katuisin nyt, sillä muiden lapsia on kyllä kiva tavata ja kummitella jne, mutta kyllä minä edelleen näin lähellä nelikymppisiä ihan todella VELA olen!

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Saara on 24-vuotias. Suuri päätös tehtiin pari vuotta sitten.

Eihän käytännössä kenelläkään tuonikäisellä vielä lapsia ole! En usko, että kukaan niistä edes kyselee tuonikäiseltä naiselta.

Voi hohhoijaa taas. Oisko Saara kenties hiukkasen julkisuudenkipeä? Ehkä ihan pikkiriikkisen vain.

 

 

 

Se ettei ole tuossa iässä lapsia ei tarkoita etteikö voisi tietää haluaako niitä myöhemmin vai ei. Miten nämä asiat edes voivat mennä sekaisin?

Kun sitä ei vaan VOI tietää mitä ajattelee 15 vuoden päästä! Sukulaiseni oli vannoutunut vela. Kirjoitteli siitä blogissaankin usein, ettei lapset vaan ole hänen juttunsa. Ja kuinkas sitten kävikään, nyt hän on äiti. 

Joillain toki päätös lapsettomuudesta lapsuudesta asti pitää hauta

Totta kai voi, kun tuntee itsensä ja tietää sen. Minäkin tunnen kaksi äitiä jotka katuvat lisääntymistä, mutta en silti ajattele että päätös lasten hankinnasta on sellainen että myöhemmin siitä varmasti muutetaan mieltä.

Vierailija wrote:

Minä minä -tyttöset haluaa nukkua pitkään kuin pikku possut.

Tämä uliulimies on monen monta kertaa kehunut miten ei tukiloisena tarvitse nousta aamulla edes töihin 🤔

Jaa, minä olen vapaaehtoisesti kissaton. Haluaisiko joku haastatella?

Mä tiesin jo 19v etten halua lapsia

Vieläkään en halua ja lähenen 32v ja mieskin on. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Fiksu ihminen. Minäkin saisin nukkua vaikka kuinka pitkään, koska olen työkyvyttömyyseläkkeellä, mutta enpä saa koska pitää lapsen takia nousta klo 6 joka arkiaamu laittamaan se kouluun. 

Onpa elämäsi rankkaa.

On se. Rankempi kuin sinun, paljon rankempi, et tule ikinä olemaan yhtä hyvä ihminen kuin minä. Tulet aina olemaan heikko vinkuva paska joka on kateellinen jonkun valvomisesta ja työkyvyttömyydestä.

Toden näköisesti olet vain yksinkertaisesti laiska.

Vierailija wrote:

Jaa, minä olen vapaaehtoisesti kissaton. Haluaisiko joku haastatella?

Kyllä säkin alkaisit tykätä kissoista, jos hankkisit oman >:(

Et voi tietää, millaista on Oikea Elämä ennen kuin ryhdyt kissan palvelijaksi >:(

Odota vaan, kun oikea mirri tulee kohdalle, niin kyllä sullakin kissakuume hyrrää.

Eikö sua pelota yksinäinen vanhuus ilman kissaa?

Et voi vielä tietää, että 10 v päästä teidänkin asunnossa kuuluu pienten nelijalkaisten tepsutusta <3

Vierailija wrote:

Pikkulapsiaika on hyvin lyhyt. Itselläni on kolme lasta, nuorinkin jo kuudennella luokalla. Aika paljon on itsestä kiinni, millainen lapsiperhearki on, jos lapset siis ovat terveitä. 

Minun on vähän vaikea samaistua tuohon Saaraan, koska olen aina herännyt aikaisin, nuorempana heräsin aamutreeneihin ennen koulua, nykyisin aloitan päivän usein aamulenkillä. Aikaiset aamut ei ole olleet ongelma koskaan. 

Päivä karkkia mässyttäen yöpuvussa sohvalla makoillen on itselleni painajainen. Elämätön päivä. Jos semmoisia yleisesti vietetään, niin eipä ihme, että naiset ovat nykyisin niin järkyttävän lihavia. Silloin voi olla, että se lapsettomuus ei olekaan ihan oma päätös ...

 

Minä taas olen aina ollut "yöeläjä" enkä ole koskaan tottunut aamuherätyksiin. Sellaista se vaan joillakin on. Ja hoikkakin olen. En tiedä mistä keksit vetää painon tähän keskusteluun. Vaikutat yksinkertaiselta.. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Saara on 24-vuotias. Suuri päätös tehtiin pari vuotta sitten.

Eihän käytännössä kenelläkään tuonikäisellä vielä lapsia ole! En usko, että kukaan niistä edes kyselee tuonikäiseltä naiselta.

Voi hohhoijaa taas. Oisko Saara kenties hiukkasen julkisuudenkipeä? Ehkä ihan pikkiriikkisen vain.

 

 

 

Se ettei ole tuossa iässä lapsia ei tarkoita etteikö voisi tietää haluaako niitä myöhemmin vai ei. Miten nämä asiat edes voivat mennä sekaisin?

Omituinen kysymyksenasettelu. Tietenkään ei voi parikymppisenä tietää täydellä varmuudella, mitä mieltä on tällaisesta asiasta kymmenen tai viidentoista vuoden päästä. Ei useimmat tiedä tuossa kohtaa varmuudella sitäkään, kenen kanssa haluaa loppuelämänsä olla, minkälainen työura tekisi onnelliseksi tai missä haluaa 50-vuotiaana asua. Voi kyllä kuvitella tietävänsä, ja havaita myöhemmin olleensa täysin väärässä. Mikä ihmeen pakko joillakin on esittää, että juuri tämä on ainoa asia, jonka suhteen ei voi eikä saa muuttaa mieltään? Ihan ihmeellistä miten osa ripustaa koko identiteettinsä tuohon asiaan.