Lue keskustelun säännöt.
24-vuotias Saara ei halua lapsia, koska ilman lapsia saa nukkua pitempään
31.10.2023 |
Ilman lapsia saa myös tehdä asioita vapaasti ja spontaanisti.
Kommentit (854)
En jaksanut edes klikata, niin haukotuttava asetelma. Minkähän takia näihin aina haastatellaan jotain parikymppistä, joilla ei lähtökohtaisesti ole yleensä lapsia muutenkaan? Eikö näihin koskaan löydy neli-viisikymppisiä ja sitä myöten todella lopullisesti lapsettomia veloja? Jututkin saattaisivat olla vähän mielenkiintoisempia ja syvempiä kun on eletty jo useampi elämänvaihe sen päätöksen kanssa ja edessä on varmuudella myös vanhuus ilman lapsia ja lapsenlapsia. Ja jos ei löydy tällaisia haastateltavia niin itse kukin voi pohdiskella että minkähän takia ei löydy...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä Saara! Way to go, Way to go!
Vierailija wrote:
Mun täytyy myöntää vähän huvittuvani näistä parikymppisistä veloista. En siitä, että he eivät halua lapsia vaan siitä, että julistavat etteivät halua lapsia _ikinä_. Tottakai mieltä saa muuttaa, mutta näille ihmisille itselleen se voikin herättää aika hankalia tunteita, kun on julistettu monille, ettei ikinä aio hankkia lapsia ja sitten se lasten hankkiminen alkaakin kiinnostaa.
No jaa, ei tämä ole ainoa asia jossa parikymppiset ovat kovin ehdottomia. Ja kyllähän osa todella pysyy lapsettomana lopun ikäänsä ja on tyytyväinen valintaansa eikä siinä mitään. Niinkuin ei siinäkään, jos jossain vaiheessa mieli muuttuukin, ihan luonnollista sekin on. Huvittavaa on lähinnä joittenkin hirveä tarve saada huomiota näille omille valinnoille kertomalla siitä kaikille lehdistöä myöten. Monet lapsettomat kun pystyy elämään elämänsä tyytyväisenä ilman, että on missään vaiheessa erikseen tarve julistaa tai perustella sitä valintaa kenellekään.
En minäkään halua lapsia enkä niitä tehnyt. Ei löytynyt riittävän hyvää miestä joka olisi sitoutunut siihen perhe elämään joka hoitaisi myös lapsia. Olen jo 35 vuotias ja en aio enää lapsia tehdä. Minulla on ystäviä joilla on lapsia ja miehet mutta olen kuullut ettei ne miehet oikein sopeutunut lapsia arkeen. T: nainen
Hyvä vaan, että saa elää nuoruuden vapaasti. Jos haluaa niin lapsia ehtii tehdä sitten 10 vuoden päästäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Mun täytyy myöntää vähän huvittuvani näistä parikymppisistä veloista. En siitä, että he eivät halua lapsia vaan siitä, että julistavat etteivät halua lapsia _ikinä_. Tottakai mieltä saa muuttaa, mutta näille ihmisille itselleen se voikin herättää aika hankalia tunteita, kun on julistettu monille, ettei ikinä aio hankkia lapsia ja sitten se lasten hankkiminen alkaakin kiinnostaa.
Olen huvittunut monet kerrat kun olen muistanut parikymppistä minääni. Näin keski-ikäisenä ei hävetä tippaakaan myöntää miten väärässä sitä oli monessakin asiassa.
Jaa. Meitä on niin moneksi. Minä voin katsoa itseäni taaksepäin vaikka päiväkodin hiekkalaatikolle asti ja todeta, että h*tto, sama pää kesät talvet. Mä en pysty itse samaistumaan ollenkaan sellaiseen, että "olin nuori silloin", "mä olin ihan eri ihminen".
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Mun mielestä tässä lapsiasiassa korostetaan ihan liikaa niitä lapsen ensimmäisiä vuosia. Joo, univelkaa tulee ja on rankkaa, töihin voi hivenen vaikuttaa sairastelut, mutta sitä kestää suhteessa siihen koko vanhemmuuteen vain vähän aikaa. Mulla on nyt isot lapset, toinen lukiossa ja toinen aloitti yläkoulun, eikä mulle noista mun lapsista ole enää muuta kuin iloa :D välillä hämmästelen, että miten ihmeessä vuodet on niin juosseet, että mulla on kohta täysi-ikäinen lapsi ja miten ihmeessä se onkin jo niin fiksu ja osaava ja miten se nuorempikin jo on niin iso. Mulla on läheinen suhde molempiin lapsiin ja teen lasten kanssa edelleen paljon juttuja yhdessä, käydään retkillä luonnossa, matkustellaan, pelataan lautapelejä ja puuhataan kaikenlaisia projekteja. Voihan se olla että aika kultaa muistot, mutta minuminusta,
Ah, tuo kypsä ja älykäs perustelu, "kun muutkin niin minäkin". Se, jos sinun valintaa kyseenalaistetaan, pakottaa sitten haukkumaan myös toisten valinnat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukin arvostaa niitä asioita mitä arvostaa. Itse koen perhe-elämän mielekkäämpänä ja omasta mielestä arvokkaampana kuin vapauden ja spontaaniuden.
Fiksu muija. Ekoteko parhaasta päästä.
Voi kun ois 18 niin sanoisin ittelleni että jätäppä lapset tekemättä ni säästyy monelta murheelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
En jaksanut edes klikata, niin haukotuttava asetelma. Minkähän takia näihin aina haastatellaan jotain parikymppistä, joilla ei lähtökohtaisesti ole yleensä lapsia muutenkaan? Eikö näihin koskaan löydy neli-viisikymppisiä ja sitä myöten todella lopullisesti lapsettomia veloja? Jututkin saattaisivat olla vähän mielenkiintoisempia ja syvempiä kun on eletty jo useampi elämänvaihe sen päätöksen kanssa ja edessä on varmuudella myös vanhuus ilman lapsia ja lapsenlapsia. Ja jos ei löydy tällaisia haastateltavia niin itse kukin voi pohdiskella että minkähän takia ei löydy...
Jaa-a, itse olen päälle neljänkymmenen ja luen ihan mielelläni myös nuorten naisten ajatuksia lehdistä.
On kiva että niillekin annetaan nykypäivänä palstatilaa eikä olla enää niin ahtailla ajatusmalleilla kuin jokunen vuosikymmenen sitten, että nuoret naiset ei mistään mitään tiedä (varsinkaan omasta elämästään) ja parempi on olla hiljaa ja näyttää nätiltä.
Harmi että tällaista ajatusmallia on edelleen täällä mammojen keskuudessa, mutta onneksi kasvava sukupolvi vaikuttaa fiksummalta.
Jos kokee olevansa epäsopiva kasvattaja, niin seän on viisasta olla hankkimatta lasta/lapsia.
Outoa, että lapsettomuutta pitää perustella, minusta asian tulisi olla päin vastoin, eli kasvattajilta pitäisi löytyä tietyt kriteerit ja perusteet lapsen hankinnalle ja erityisesti taloudelliset edellytykset, ettei maata täytetä eläteillä ja paha sen kun kiertää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Näissä keslusteluissa tulee aina esiin iso määrä perusteluja puolesta ja vastaan. Todellisuudessa asia on paljon yksinkertaisempi. Lasten tietoinen hankkiminen tai hankkimatta jättäminen (unohdetaan nyt vahinkoraskaudet ja itsestä riippumaton lapsettomuus) tapahtuu sen perusteella miltä tuntuu. Hyvin harvalla päätös perustuu mihinkään järkisyyhyn.
Itse olen 45 ja vapaaehtoisesti lapseton. Ei mun päätös kuitenkaan perustu rahaan, vapaa-aikaan tai aamu-unisuuteen. Se perustuu puhtaasti siihen, ettei minulla ole koskaan ollut minkäänlaista halua saada lapsia. Sama pätee toisin päin, joillain on lapsia koska he halusivat niitä.
Mikä sitten määrittelee tätä halua? Kyseessä lienee monimutkainen asia johon vaikuttavat geenien lisäksi koko elämän ajalta kertyneet kokemukset ja niihin liittyvät tunteet.
Kiitos, ketjun harvoja järkeviä viestejä. Näin se juuri on. Parikymppisenä kuvittelin olevani vela, kolmikymppisenä havaitsin etten ollutkaan. Molemmissa vaiheissa hain näiden ajatusten tueksi jotain järkisyitä, mutta ei sellaisia tarvita, eikä se valinta todellisuudessa niihin perustu. En ymmärrä miksi tästä asiasta on pakko tehdä tällainen numero.
Vierailija wrote:
Miksi tarvitsee erikseen oikein tehdä PÄÄTÖS asiasta 24-vuotiaana? Kenelle se "vala vannotaan", ettei niitä lapsia aio hankkia? Minusta on siis täysin ok jäädä lapsettomaksi eikä sitä tarvitse kenellekään selitellä. Ihmettelen vaan tuota "päätöstä", monilla kuitenkin mielikin muuttuu vuosien varrella.
Tuon nuoren naisen lähipiirissä kaverit alkoi perheellistyä tuossa iässä ja ehkä nuorempanakin. Kyllä siinä vaiheessa voi ajatella että kyseessä on "päätös", ettei halua lähteä samaan mukaan ja kokee ettei perhe-elämä ole itseä varten. Tuo Saara on kuitenkin ilmeisesti parisuhteessa, joten ehkä hänen lähipiirissään on vanhemmilla ihmisillä odotuksia perheellistymisen suhteen. Päätöksiä nyt on muutenkin monenlaisia, ei tuossa ole mistään valasta kyse vaan omasta sen hetken näkemyksestä miten haluaa elämänsä elää nyt ja tulevaisuudessa. Jos Saara joskus muuttaakin mieltään tulevaisuudessa, niin sitten on niin, mutta jossittelu on turhaa meille ulkopuolisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Jos kokee olevansa epäsopiva kasvattaja, niin seän on viisasta olla hankkimatta lasta/lapsia.
Outoa, että lapsettomuutta pitää perustella, minusta asian tulisi olla päin vastoin, eli kasvattajilta pitäisi löytyä tietyt kriteerit ja perusteet lapsen hankinnalle ja erityisesti taloudelliset edellytykset, ettei maata täytetä eläteillä ja paha sen kun kiertää.
Kouluissakin vaaditaan maisterin pätevyyttä lapsia kasvattamaan mutta kotona joku peruskoulun kesken jättänyt Pirjo Korsosta saa kasvattaa vaikka 10 lasta ja tehdä sen valtion/veronmaksajien rahoilla, aivan hullu malli, ei ihme että taso laskee hurjaa kyytiä.
Vierailija wrote:
Näissä keslusteluissa tulee aina esiin iso määrä perusteluja puolesta ja vastaan. Todellisuudessa asia on paljon yksinkertaisempi. Lasten tietoinen hankkiminen tai hankkimatta jättäminen (unohdetaan nyt vahinkoraskaudet ja itsestä riippumaton lapsettomuus) tapahtuu sen perusteella miltä tuntuu. Hyvin harvalla päätös perustuu mihinkään järkisyyhyn.
Itse olen 45 ja vapaaehtoisesti lapseton. Ei mun päätös kuitenkaan perustu rahaan, vapaa-aikaan tai aamu-unisuuteen. Se perustuu puhtaasti siihen, ettei minulla ole koskaan ollut minkäänlaista halua saada lapsia. Sama pätee toisin päin, joillain on lapsia koska he halusivat niitä.
Mikä sitten määrittelee tätä halua? Kyseessä lienee monimutkainen asia johon vaikuttavat geenien lisäksi koko elämän ajalta kertyneet kokemukset ja niihin liittyvät tunteet.
Tätä itsekin ihmettelen näissä keskusteluissa. Minulla siis on lapsia, koska halusin lapsia. Olen aina hämmästellyt näitä ihmeellisiä perusteluita miksi lapsia pitää tehdä ja miksi ei. Molemmissa valinnoissa on puolensa, sekä hyvät että huonot, mutta itse kyllä koen että aidosti valintaansa tyytyväisen ja sen kanssa sinut olevan ihmisen ei tarvitse alkaa keksiä erillisiä perusteluja miksi sen on tehnyt.
Vierailija wrote:
En jaksanut edes klikata, niin haukotuttava asetelma. Minkähän takia näihin aina haastatellaan jotain parikymppistä, joilla ei lähtökohtaisesti ole yleensä lapsia muutenkaan? Eikö näihin koskaan löydy neli-viisikymppisiä ja sitä myöten todella lopullisesti lapsettomia veloja? Jututkin saattaisivat olla vähän mielenkiintoisempia ja syvempiä kun on eletty jo useampi elämänvaihe sen päätöksen kanssa ja edessä on varmuudella myös vanhuus ilman lapsia ja lapsenlapsia. Ja jos ei löydy tällaisia haastateltavia niin itse kukin voi pohdiskella että minkähän takia ei löydy...
Nämä nuorena itsensä tuntevat provosoivat mammoja eniten, siksi näistä tehdään juttuja jotta saadaan klikkejä.
Ei voi tuon ikäisenä tietää mitä haluaa! Minäkään en tiennyt! Pitää ajelehtia viettien vietävänä kuten minä tein! T. Mammeli
Erittäin järkevä syy. Hyvät yöunet ovat iso asia. Jos olisin jättänyt lapset tekemättä, juuri yöunet olisivat kärkisyynä.
24-vuotiaan mieli tosin saattaa vielä muuttua ja samoin unirytmi.
Jos Suomeen halutaan lisää lapsia, niin on alettava tukemaan vanhemmuutta myös konkreettisella tasolla mm. lastenhoidon ja lapsiperheiden arjen helpottamisella.
Lasten hoitaminen kaatuu edelleen pääosin äidin vastuulle. Moni äiti on sanonut, että voisi tehdä lisää lapsia, ”jos voisi olla kuin isä”.
On erittäin hyvä että suomalaiset eivät lisäänny. Mielummin otetaan vaikkapa perheitä lähi-idästä ja afrikasta jossa on runsas syntyvyys. Mielummin iloisia ja eläväisiä tummia ihmisiä katsoo kuin hiljaisia hissukka suomalaisia.
Olen huvittunut monet kerrat kun olen muistanut parikymppistä minääni. Näin keski-ikäisenä ei hävetä tippaakaan myöntää miten väärässä sitä oli monessakin asiassa.