24-vuotias Saara ei halua lapsia, koska ilman lapsia saa nukkua pitempään

Nykyisin Saarat saa tehdä ihan niin kuin haluaa,itse puolisoni kanssa valitsimme toisin.Terv.Lapselliset.

Vierailija wrote:

Minusta on outoa, että pitää selittää syitä  päätökselle olla tekemättä lapsia.

 

Ei tarvitse perustella miksi ei halua koiraa tai miksi ei pelaa golfia.

Mutta naisten kuuluu edelleen perustella ja selitellä miksi lapsi ei kuulu tulevaisuuden suunnitelmiin.

No kun ei tarvitse perustella, ainakaan kenellekään ulkopuoliselle. Monilla vaan tuntuu olevan kova tarve selittelyyn. Siihen varmasti löytyy syyt omasta taustasta, jos on kasvanut ajatukseen että lapsia kuuluu olla, niin voi tuntua tarpeelliselta perustella. 

Vierailija wrote:

On se ihme kun jotkut vapaaehtoisesti lapsettomat vinkuvat että kohdellaan huonosti ja syrjitään. Miten muka syrjitään? Lapsettomana elämä on ihan pirun paljon helpompaa kun ei tarvitse taloudellisestikaan huolehtia mistään muusta kuin itsestään. Työpäivän jälkeen voi rentoutua koko loppu päivän ja illan jos haluaa.  Olin itse peräti nelikymppiseksi asti ihan vapaaehtoisesti lapseton ja voin sanoa että helpompaa oli kaikin puolin. Mitä sitten jos joku sukulainen tai tuntematon vanhus kyselee jotain tai ihmettelee..  

Et selvästikään ole joutunut käymään näitä "Miksi et halua lapsia? / Lapset on ihan eri juttu kun ne ovat omia" keskusteluja. Kaikki ei vaan ymmärrä, osa ei pysty hyväksymään. Kaveritkin saattaa alkaa katsomaan oudosti ja vihjailemaan perheen perustamisesta, kun he itse saavat lapsia ja se lapseton vaan jatkaa elämäänsä kuten ennenkin. Syrjinnästä en nyt tiedä, mutta kyllä sitä kaikenlaista kuulee jos menee kertomaan ettei halua lapsia. Lapsettomana elämä on helpompaa, mutta osalla tuntuu olevan ajatus että et ole täysivaltainen vastuullinen aikuinen, jos ei ole perhettä. Ikään kuin lasten hankkiminen olisi velvollisuus yhteiskuntaa kohtaan. Kyllä tuollainen voi ahdistaa, varsinkin jos on vähän pienemmältä paikkakunnalta. Se sosiaalinen ulkopuolisuuden tunne kyllä tuntuu vähintäänkin huonolta kohtelulta. 

Vierailija wrote:

Mun mielestä tässä lapsiasiassa korostetaan ihan liikaa niitä lapsen ensimmäisiä vuosia. Joo, univelkaa tulee ja on rankkaa, töihin voi hivenen vaikuttaa sairastelut, mutta sitä kestää suhteessa siihen koko vanhemmuuteen vain vähän aikaa. Mulla on nyt isot lapset, toinen lukiossa ja toinen aloitti yläkoulun, eikä mulle noista mun lapsista ole enää muuta kuin iloa :D välillä hämmästelen, että miten ihmeessä vuodet on niin juosseet, että mulla on kohta täysi-ikäinen lapsi ja miten ihmeessä se onkin jo niin fiksu ja osaava ja miten se nuorempikin jo on niin iso. Mulla on läheinen suhde molempiin lapsiin ja teen lasten kanssa edelleen paljon juttuja yhdessä, käydään retkillä luonnossa, matkustellaan, pelataan lautapelejä ja puuhataan kaikenlaisia projekteja. Voihan se olla että aika kultaa muistot, mutta minusta se kymmenen vuoden pikkulapsiaika on aika lyhyt siihen verrattuna, että mulla on nyt tilastollisesti edessäni monta kymmentä vuotta antoisat

Voi, kuulostaa että sulla on ihana perhe! 😊 itseni ei missään nimessä kannata lisääntyä, sillä ei tänne kannata synnyttää yhtään enempää adhd-ihmisiä kärsimään ja kuuntelemaan syytöksiä laiskuudesta.

Muutenkin helpompi meidän on vaikuttaa ihmispaljouteen, kuin jonkun afrikkalaisen, jolla ei välttämättä ole varaa ehkäisyyn, tai edes mahdollisuutta päättää omasta kehostaan. Lisäksi suomalaisen hiilijalanjälki on moninkertainen verrattuna heihin.

Ja en siis halua syyllistää lisääntyneitä, onhan se hyvä että Suomessa on lapsiakin.

Vierailija wrote:

On se ihme kun jotkut vapaaehtoisesti lapsettomat vinkuvat että kohdellaan huonosti ja syrjitään. Miten muka syrjitään? Lapsettomana elämä on ihan pirun paljon helpompaa kun ei tarvitse taloudellisestikaan huolehtia mistään muusta kuin itsestään. Työpäivän jälkeen voi rentoutua koko loppu päivän ja illan jos haluaa.  Olin itse peräti nelikymppiseksi asti ihan vapaaehtoisesti lapseton ja voin sanoa että helpompaa oli kaikin puolin. Mitä sitten jos joku sukulainen tai tuntematon vanhus kyselee jotain tai ihmettelee..  

Kun eivät ne ole ainoastaan sukulaiset ja tuntemattomat vanhukset jotka asiaa ihmettelevät. Itseasiassa tuntuu että vanhemman polven ihmiset ymmärtävät ja hyväksyvät nykyajan mahdollisuudet elää omaa elämää paremmin kuin monet nuoret.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

On se ihme kun jotkut vapaaehtoisesti lapsettomat vinkuvat että kohdellaan huonosti ja syrjitään. Miten muka syrjitään? Lapsettomana elämä on ihan pirun paljon helpompaa kun ei tarvitse taloudellisestikaan huolehtia mistään muusta kuin itsestään. Työpäivän jälkeen voi rentoutua koko loppu päivän ja illan jos haluaa.  Olin itse peräti nelikymppiseksi asti ihan vapaaehtoisesti lapseton ja voin sanoa että helpompaa oli kaikin puolin. Mitä sitten jos joku sukulainen tai tuntematon vanhus kyselee jotain tai ihmettelee..  

Et selvästikään ole joutunut käymään näitä "Miksi et halua lapsia? / Lapset on ihan eri juttu kun ne ovat omia" keskusteluja. Kaikki ei vaan ymmärrä, osa ei pysty hyväksymään. Kaveritkin saattaa alkaa katsomaan oudosti ja vihjailemaan perheen perustamisesta, kun he itse saavat lapsia ja se lapseton vaan jatkaa elämäänsä kuten ennenkin. Syrjinnäst

Aika yleinen on myös tuo kuvitelma ettei lapsettomalla ole mitään velvollisuuksia työn lisäksi. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Ookoo. Toivottavasti on samaa mieltä 15 vuoden päästä. Sittenhän kaikki on hyvin.

Parempi se on kuin katua, että lapset tuli tehtyä. 

Ja olla eronnut, katkera ja riitelevä puolivanhempi, kun tuli sitten kuitenkin siinä taaperovuonna parisuhdekin sen kaiken vit ut tuksen lomassa päätökseensä ✌🏻

Olin jo teini-ikäisenä varma etten halua koskaan lapsia. Nyt ikää paljon enemmän eikä koskaan missään tilanteessa mielipiteeni lapsista ole muuttunut. Puolisoni ajattelee samoin ja enkä toisaalta lapsia haluavan kanssa olisi parisuhdetta varmasti aloittanutkaan. 

Tottahan tuo on; en itsekään voisi esim. tänään maata pyjamassa sängyllä ja sohvalla katselemassa kauhuleffoja koko päivää karkkia syöden, jos minulla olisi esim. päiväkoti-ikäinen lapsi. Hoitajasta maksaminen "kun äiti haluaa katsoa vähän leffoja" tuntuisi tuhlaukselta, mutta lapsen ollessa kotona se kaipaisi kuitenkin huomiota ja leikkikaveria... leffankatselu pitäisi keskeyttää ruoanlaittoa varten... puhumattakaan siitä, että elokuvaa katsoessa saisi koko ajan olla varpaillaan, ettei lapsi vain näe mitään ikätasolleen sopimatonta. Myöskään se määrä karkkia minkä olen varannut itselleni ei ole hyväksi lapselle, enkä jaksaisi taistella muksun kanssa siitä miksi äiti saa vetää namuja vaikka kaksin käsin keskellä viikkoa.

Ei kiitos siis lapsia minullekaan, edes näin pienestä syystä. :P

Minä minä -tyttöset haluaa nukkua pitkään kuin pikku possut.

Vierailija wrote:

Fiksu ihminen. Minäkin saisin nukkua vaikka kuinka pitkään, koska olen työkyvyttömyyseläkkeellä, mutta enpä saa koska pitää lapsen takia nousta klo 6 joka arkiaamu laittamaan se kouluun.

Muistathan kertoa lapsellesi että olisit onnellisempi ilman häntä. Eikä tarvitse kertoakaan, kyllä hän sen tietää.

Vierailija wrote:

Minä minä -tyttöset haluaa nukkua pitkään kuin pikku possut.

Minä minä -mammelit haluavat syytää maailmaan lisää lapsia, vaikka ihmisiä on pallolla jo useampi miljardi liikaa.

Vierailija wrote:

Minä minä -tyttöset haluaa nukkua pitkään kuin pikku possut.

Minä minä -poikaset haluaa porsastella koko elämänsä, panna paljaaltaan ja lyödä jälkiehkäisykortin pöytään jos käy huonosti.

Ei voisi vähempää kiinnostaa jos joku ei halua lapsia, eikä siinä mitään väärää ole. On silti äärimmäisen rasittavaa tuo ylitöpäinen individualismin korostaminen ja itsensä esille tuominen. Ei ketään oikeasti kiinnosta haluatko lapsia vai et. 

T. 2 lapsen isä. 

Vierailija wrote:

Lapsi on todella vaativa otus. Pitää olla valmis laittamaan lapsi kaiken edelle. Kun siihen ei ole valmis, on ainut oikea päätös jättää lapsi tekemättä?

Jep. Kyllä minäkin olisin ollut valmis "perushelppoon" lapseen, jonka hoito helpottaa ajan X päästä ja mies hoitaa puolet. Mutta kun elämä ei aina mene niin. Voi joutua yh:ksi tai lapsi voi olla erityislapsi.  En jaksaisi noissa tilanteissa, joten muutin mieleni enkä halunnutkaan yrittää lasta. 

Vierailija wrote:

Ei voisi vähempää kiinnostaa jos joku ei halua lapsia, eikä siinä mitään väärää ole. On silti äärimmäisen rasittavaa tuo ylitöpäinen individualismin korostaminen ja itsensä esille tuominen. Ei ketään oikeasti kiinnosta haluatko lapsia vai et. 

T. 2 lapsen isä. 

Kyllä kiinnostaa. Mediaa myöten.

Eiköhän kaikki lapsille ja perheille tarkoitetut palvelut ja tuet tulla poistamaan tulevaisuudessa.

Yksi syy tuo, kaikista pienin. Mutta tuolla helppo leimata. 

Itsekin lapseton ja ennen 5 herättävä töihin aamulla. Huolia ja murheitakin muista riittänyt.

Pikkulapsiaika on hyvin lyhyt. Itselläni on kolme lasta, nuorinkin jo kuudennella luokalla. Aika paljon on itsestä kiinni, millainen lapsiperhearki on, jos lapset siis ovat terveitä. 

Minun on vähän vaikea samaistua tuohon Saaraan, koska olen aina herännyt aikaisin, nuorempana heräsin aamutreeneihin ennen koulua, nykyisin aloitan päivän usein aamulenkillä. Aikaiset aamut ei ole olleet ongelma koskaan. 

Päivä karkkia mässyttäen yöpuvussa sohvalla makoillen on itselleni painajainen. Elämätön päivä. Jos semmoisia yleisesti vietetään, niin eipä ihme, että naiset ovat nykyisin niin järkyttävän lihavia. Silloin voi olla, että se lapsettomuus ei olekaan ihan oma päätös ...

Vierailija wrote:

Ei voisi vähempää kiinnostaa jos joku ei halua lapsia, eikä siinä mitään väärää ole. On silti äärimmäisen rasittavaa tuo ylitöpäinen individualismin korostaminen ja itsensä esille tuominen. Ei ketään oikeasti kiinnosta haluatko lapsia vai et. 

T. 2 lapsen isä. 

Sinua ei ehkä kiinnosta, mutta yllättävän moni tuohtuu kun kuulee että joku on vela. Siitähän se individualismin korostus oikein ryöpsähtää, kun saa kuulla syytettä siitä että on niin itsekäs ja ajattelematon kun ei hanki lisää veronmaksajia ja vanhuksista huolehtijia tähän maailmaan.