24-vuotias Saara ei halua lapsia, koska ilman lapsia saa nukkua pitempään

Jos maailman tulevaisuus näyttäisi jotenkin ruusuiselta, eiköhän sitä motivaatiota lapsen hankkimiseen löytyisi enemmän. 

Vierailija wrote:

Noh, toivokaamme että YLE tekee Saaran mietteistä jatkojutut vielä tämän ollessa 34- ja 44-vuotias. Asia muuttuisi edes jossain määrin kiinnostavaksi siinä vaiheessa. Nythän tuo on pitkälti kuten ihan kuka tahansa parikymppinen.

En nyt sanoisi. Kyllä moni 24 vuotias tietää tuossa vaiheessa, onko lapset ehdoton ei, ehkä vai kyllä. Eihän niitä noin nuorena tarvitse hankkia, mutta monella on se tunne siitä onko perheen perustaminen suunnitelmissa sitten myöhemmin. Toki sitten on niitä jotka on yhtä mieltä ja mieli muuttuu, mutta väittäisin että suurin osa parikymppisistä ei ole lähtökohtaisesti suunnittelemassa loppuelämää ilman lapsia ja tule toisiin aatoksiin kunhan aika kuluu.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Btw, se on ihan eri juttu herätä töihin aikaisin kuin heräillä mihin aikaan sattuu lapsen takia. Toinen on kontrolloitavissa ja toinen ei.

Lapsia on erilaisia, ja heräily kestää vain aikansa. Tietysti pienen kanssa on rankkaa, mutta kouluikäisen ei niinkään.

Työ kestää kymmeniä vuosia. Kyllä kuudeksi-seitsemäksi töihin meno jo pelkästään pilasi elämän ihan tehokkaasti iltavirkulta. Puhumattakaan siitä, kun oli yksi työpätkä aikaisin aamulla ja toinen myöhään illalla. Tietysti töistä on yleensä vapaapäiviä. Silloin lapsiperheelliset tutut haluavat tavata klo 9.

Ylipäätään ihmettelen tätä velojen tapaa puhua vain siitä vauva/pikkulapsivaiheen rankkuudesta ja jotenkin sillä todistella että lapset on kamalia ja pilaavat elämän. Vauva katoaa vuodessa ja se taaperovaihekin loppuu aikanaan.

Puhu omasta puolestasi. Minä en ole kaivannut tai hankkinut elämääni vaikeita tai ärsyttäviä asioita, ja olen onnellinen.

Vierailija wrote:

Ei kai kukaan edes odota joltain 24 -vuotiaalta vielä lapsia!? Ainakin 8 vuotta pitää kulua, ennen kuin kukaan edes kyselee mitään. 

Ja siinä ajassa ehtii se mielikin vielä muuttua monta kertaa.

Vähän noloa kuuluttaa kirjaimellisesti koko kansalle juuri teini-iän ylittäneenä että kyllä on vaikeeta olla lapseton omasta tahdostani, mä oon niinku niiiin väärinymmärretty!

 

21 vuotiaan nuoren äiti

samaa mieltä.hyvä kun on päässyt edes munan makuun.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Noh, toivokaamme että YLE tekee Saaran mietteistä jatkojutut vielä tämän ollessa 34- ja 44-vuotias. Asia muuttuisi edes jossain määrin kiinnostavaksi siinä vaiheessa. Nythän tuo on pitkälti kuten ihan kuka tahansa parikymppinen.

En nyt sanoisi. Kyllä moni 24 vuotias tietää tuossa vaiheessa, onko lapset ehdoton ei, ehkä vai kyllä. Eihän niitä noin nuorena tarvitse hankkia, mutta monella on se tunne siitä onko perheen perustaminen suunnitelmissa sitten myöhemmin. Toki sitten on niitä jotka on yhtä mieltä ja mieli muuttuu, mutta väittäisin että suurin osa parikymppisistä ei ole lähtökohtaisesti suunnittelemassa loppuelämää ilman lapsia ja tule toisiin aatoksiin kunhan aika kuluu.

No itse olin juuri tällainen Saara tuossa iässä, ihan varma, täysin ehdoton, ei koskaan ikinä lapsia kiitos. Mieli alkoi muuttua siinä 34-vuotiaana. Ja juu, kaikilla ei muutu, mutta on aivan turha jankuttaa, että tämän voi joku varmuudella jotenkin tietää kun meitä päinvastaisia todisteita siitä mielen muuttumisesta on pilvin pimein. Ja siinähän taas alapeukutatte faktaa josta ette pidä.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Lapsi on todella vaativa otus. Pitää olla valmis laittamaan lapsi kaiken edelle. Kun siihen ei ole valmis, on ainut oikea päätös jättää lapsi tekemättä?

Jep. Kyllä minäkin olisin ollut valmis "perushelppoon" lapseen, jonka hoito helpottaa ajan X päästä ja mies hoitaa puolet. Mutta kun elämä ei aina mene niin. Voi joutua yh:ksi tai lapsi voi olla erityislapsi.  En jaksaisi noissa tilanteissa, joten muutin mieleni enkä halunnutkaan yrittää lasta.

Juuri näin. Jos joku voisi luvata, että omasta lapsesta tulee sopuisa ja helppo tapaus, joka kasvettuaan pärjää maailmassa eikä ryhdy vaika rikolliseksi tai ajaudu käyttämään huumeita, lapsi jonka kasvattaminen ei vaadi ammattiapua ja jolla ei ole vaikka oppimisvaikeuksia tai mielenterveysongemia niin sitten voisin jopa harkita lasta mieheni kanssa, tosin pitäisi

Meillä me perushelpot lapset, jotka ollaan nyt kaikki 30-40. ikävuosien välillä, paljastuttiin aikuisina autisteiksi. Juuri sellaisia antisosiaalisia, yksikseen omissa mielenkiinnonkohteissaan vaikka koko päivän hiljaa puuhastelevia mielikuvitusrikkaita lapsia, jotka tykkäävät noudattaa sääntöjä ja ovat aina rauhallisia - ja samanlaisia aikuisia, joka ei olekaan enää aikuisena hyve. Ei varsinkaan työelämässä ja sosiaalisissa suhteissa.

Vierailija wrote:

Lapsettomuus tuo monia etuja tämän vapauden lisäksi. Voi painostaa täysillä uraan, myös ulkomaan komennukset ja lisäksi säästää rahaa todella paljon. Ei tarvitse miettiä asuntoja ja autoja lapsen mukaan, ei tarvitse maksaa yhtä ylimääräistä lomamatkoilla, vaatteet ja ylimääräinen suu ruokittavana jne.

Vanhemmat vain harvemmin ajattelevat lapsensa olevan ”ylimääräinen”. Kyllä se ihan mukaan halutaan ja muutenkin huomioida perheenjäsenenä. Toki jotkut vanhemmat voi ajatella lapsen ”ylimääräisenä” ja silloin varmaan olisi kannattanut jättää tekemättä.

Vierailija wrote:

"Voi kuule, esimerkiksi minä olen. Uskallan myös väittää, että jos on nelikymppisenä hoidoissa yrittämässä nimenomaan ensimmäistä lastaan (ja näitä on paljon) kyse ei ole siitä että niitä olisi toivottu hartaasti parikymppisestä asti ja lähdetty silti hoitoihin vasta tuossa vaiheessa, vaan nämä ovat juuri niitä jotka ovat muuttaneet mieltään . -eri"

Siltikään tuo ei ole se ainoa syy. Aika köyhä mielikuvitus saa olla jos ei muuta syytä pysty edes kuvittelemaan.

Useimmilla syy on, että lasta haluavaa kumppania ei ole löytynyt ajoissa tai mies ei ole halunnut lasta ajoissa ja nainen on tyytynyt siihen tiettyyn pisteeseen asti. Kyllä toive lapsesta on voinut olla parikymppisestä asti useimmilla.

Vierailija wrote:

      Kykenetkö tarjoamaan hyvän elämän lapsille???

Kukaan ei voi hyvää elämää taata, mutta hyvän kodin ja lähtökohdat kyllä. Rakkaus ja kasvatus tärkeintä, Suomessa ei kukaan nälkään kuole. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Tää on kyllä jännä kun tämä aihe nostattaa tällä palstalla täyden p as kamyrskyn ihan joka kerta. Minä en ensin halunnut lapsia, ja olin ihan varma että näin on aina, mutta sitten halusinkin. En näe tämän sanomisessa mitään provokatiivista, ja silti tällaiselle kommentille annetaan aina ihan raivolla alapeukkua, koska jostain syystä näin ei pitäisi olla.

Tätä samaa oon ihmetellyt. Mulla myös käynyt tuo sama kuin sinulle, niin mikä siinä on kamalaa? Joskus en halunnut yhtään ja nyt haaveilen vielä kolmannesta. Kaikenlaista voi tapahtua.

Samassa veneessä täälläkin. Joskus olin varma ettei koskaan ja innokkaasti luin vela-foorumia ja materiaalia. Ärsyynnyin kun joku edes vihjasi että mieli voi muuttua tai kertoi että oma mieli oli muuttunut jne. Nyt yli kolmikymppisenä yhden lapsen vanhempana toivon että saisimme vielä tulevaisuudessa toisen. 

Miten niin 24-vuotias on melkein teini? Ei kyllä ole, nuori aikuinen ja parhaassa lapsentekoiässä.

Minä olisin esimerkiksi mielelläni tehnyt lapset tuossa iässä jos olisi ollut sopiva mies vierellä ja takana muutaman vuoden suhde. Löysin kuitenkin sen suhteen vasta kun olin 25 ja nyt 30-vuotiaana vihdoin raskaana.

Vierailija wrote:

Usein perhe perustetaan huomattavasti vanhempana kuin 24-vuotiaana. 

Tämä. 24-vuotiaana olin vielä näsäviisas ja kuvittelin tajuavani kaikesta kaiken. Elämäntapa oli sisällötöntä haahuilua, ja silloin takerruttiin mitättömiin pikku asioihin, joita kuviteltiin tärkeiksikin ilmiöiksi. En mitenkään olisi jaksanut samanlaista elämää enää 35-vuotiaana, vaikka 24-vuotiaana niin kuvittelinkin. Aika aikaansa kutakin.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Noh, toivokaamme että YLE tekee Saaran mietteistä jatkojutut vielä tämän ollessa 34- ja 44-vuotias. Asia muuttuisi edes jossain määrin kiinnostavaksi siinä vaiheessa. Nythän tuo on pitkälti kuten ihan kuka tahansa parikymppinen.

En nyt sanoisi. Kyllä moni 24 vuotias tietää tuossa vaiheessa, onko lapset ehdoton ei, ehkä vai kyllä. Eihän niitä noin nuorena tarvitse hankkia, mutta monella on se tunne siitä onko perheen perustaminen suunnitelmissa sitten myöhemmin. Toki sitten on niitä jotka on yhtä mieltä ja mieli muuttuu, mutta väittäisin että suurin osa parikymppisistä ei ole lähtökohtaisesti suunnittelemassa loppuelämää ilman lapsia ja tule toisiin aatoksiin kunhan aika kuluu.

No itse olin juuri tällainen Saara tuossa iässä, ihan varma, täysin ehdoton, ei koskaan ikinä lapsia kiitos. Mieli alkoi muuttua

Mulla ei ole mitään sun tarinaa ja tapaustasi vastaan, on ihan ok kasvaa äitiyteen ns. kypsemmällä iällä. Sekin on ok, että vela muuttaa mielipiteensä!

Mutta mä en ymmärrä, miksi te kyseenalaistatte mm. minun itsetuntemustani.

"Ja juu, kaikilla ei muutu, mutta on aivan turha jankuttaa, että tämän voi joku varmuudella jotenkin tietää..."

Kyllä minä vaan tiedän, ja olen henkisesti varautunut tekemään kaikkeni sen eteen, että t00sastani ei koskaan pullahda ulos ainuttakaan lasta (vaikka seksiä harrastankin ja en ole menossa steriin ainakaan ennen 40v synttäreitä).

Ajatus äitiydestä ja bio-lapsesta on mulle kuin joku pahanlaatuinen kasvain. Kuinka rajusti ja tosissaan se täytyy teille sanoa.

Vierailija wrote:

Miksi se ei voisi olla ihan jokaisen oma, henkilökohtainen asia, haluaako lapsia vai ei? En ole ikinä ymmärtänyt, miksi sitä pitää perustella muille. Eiväthän kaikki halua myöskään esim. kissaa tai koiraa, eikä sitäkään tarvitse perustella muille.

Kissat ja koirat eivät ole yhteiskunnan tulevaisuus. Aika luontevaa että isovanhempia kiinnostaa esimerkiksi onko oma sukuhaara kuoleva vaiko jatkuva, mutta hienotunteisuus on tarpeen. Samoin yhteiskunnan kannalta lasten merkitys on aika erilainen kuin kissojen ja koirien. Yksityisellä tasolla ei ole kohteliasta udella, isommassa kuvassa on todellakin yhteinen asia ellei asu erakkona metsässä. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Noh, toivokaamme että YLE tekee Saaran mietteistä jatkojutut vielä tämän ollessa 34- ja 44-vuotias. Asia muuttuisi edes jossain määrin kiinnostavaksi siinä vaiheessa. Nythän tuo on pitkälti kuten ihan kuka tahansa parikymppinen.

En nyt sanoisi. Kyllä moni 24 vuotias tietää tuossa vaiheessa, onko lapset ehdoton ei, ehkä vai kyllä. Eihän niitä noin nuorena tarvitse hankkia, mutta monella on se tunne siitä onko perheen perustaminen suunnitelmissa sitten myöhemmin. Toki sitten on niitä jotka on yhtä mieltä ja mieli muuttuu, mutta väittäisin että suurin osa parikymppisistä ei ole lähtökohtaisesti suunnittelemassa loppuelämää ilman lapsia ja tule toisiin aatoksiin kunhan aika kuluu.

No itse olin juuri tällainen Saara tuossa iässä, ihan varma, täysin ehdoton, ei ko

On olemassa ihmisiä jotka näkevät maailman vain ja ainoastaan omien linssiensä läpi. He ovat kykenemättömiä asettumaan millään tavalla toisen ihmisen asemaan. Näitä ihmisiä edustavat juuri ne kommentoijat jotka kerta toisensa jälkeen ilmoittavat ettei lapsettomuutta vain voi tietää vielä x tai y-iässä, kun minäkään en tiennyt ja haahuilin ja olin typerä ja hölmö vielä x tai y-iässä.

Minä, minä, minä. Minä en tiennyt enkä osannut enkä ymmärtänyt, muutkaan eivät voi niin tehdä.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Btw, se on ihan eri juttu herätä töihin aikaisin kuin heräillä mihin aikaan sattuu lapsen takia. Toinen on kontrolloitavissa ja toinen ei.

Lapsia on erilaisia, ja heräily kestää vain aikansa. Tietysti pienen kanssa on rankkaa, mutta kouluikäisen ei niinkään.

Työ kestää kymmeniä vuosia. Kyllä kuudeksi-seitsemäksi töihin meno jo pelkästään pilasi elämän ihan tehokkaasti iltavirkulta. Puhumattakaan siitä, kun oli yksi työpätkä aikaisin aamulla ja toinen myöhään illalla. Tietysti töistä on yleensä vapaapäiviä. Silloin lapsiperheelliset tutut haluavat tavata klo 9.

Ylipäätään ihmettelen tätä velojen tapaa puhua vain siitä vauva/pikkulapsivaiheen rankkuudesta ja jotenkin sillä todistella että lapset on kamalia ja pilaavat elämän. Vauva katoaa

Huomaa, ettei sinulla ole kokemusta lapsista. Jopa vauvat voivat nukkua 8 tunnin katkottomat yöunet. Lähes kaikille terveille lapsille se on mahdollista ainakin 1 vuoden jälkeen.

Selkeästi perustetaan päätökset väärään tietoon. Vanhemmiten tuollaista virhettä katuu, kun ymmärtää olleensa väärässä. Lapsi antaa paljon iloa elämään.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Btw, se on ihan eri juttu herätä töihin aikaisin kuin heräillä mihin aikaan sattuu lapsen takia. Toinen on kontrolloitavissa ja toinen ei.

Lapsia on erilaisia, ja heräily kestää vain aikansa. Tietysti pienen kanssa on rankkaa, mutta kouluikäisen ei niinkään.

Työ kestää kymmeniä vuosia. Kyllä kuudeksi-seitsemäksi töihin meno jo pelkästään pilasi elämän ihan tehokkaasti iltavirkulta. Puhumattakaan siitä, kun oli yksi työpätkä aikaisin aamulla ja toinen myöhään illalla. Tietysti töistä on yleensä vapaapäiviä. Silloin lapsiperheelliset tutut haluavat tavata klo 9.

Ylipäätään ihmettelen tätä velojen tapaa puhua vain siitä vauva/pikkulapsivaiheen rankkuudesta ja jotenkin sillä todistella että lapse

Ja jollekin taas lapsettomuus on elämän ilon tuoja.

Suomalaiset loppuvat kesken!!! Nyt äkkiä suomalaiset vauvantekotalkoisiin!!!!! Tarvitsemme veronmaksajia!

Ihan jees. Mutta tarvitseeko lapsettomuudesta puhua. Harvoin kukaan tulee minun lapsettomuusasioita utelemaan. Käsitän, että näitä asioita ei ole mitenkään kohteliasta udella. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

      Kykenetkö tarjoamaan hyvän elämän lapsille???

Kukaan ei voi hyvää elämää taata, mutta hyvän kodin ja lähtökohdat kyllä. Rakkaus ja kasvatus tärkeintä, Suomessa ei kukaan nälkään kuole. 

On lapsella vähän eri lähtökohdat jos äidillä on tukiverkko ympärillään tai vaihtoehtoisesti jos yh-lapsi joutuu hoitamaan lapsen ja työt itse, ilman kumppania, ilman vanhempia ja ilman minkäänlaisia turvaverkkoja.