24-vuotias Saara ei halua lapsia, koska ilman lapsia saa nukkua pitempään

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

"On olemassa ihmisiä jotka näkevät maailman vain ja ainoastaan omien linssiensä läpi. He ovat kykenemättömiä asettumaan millään tavalla toisen ihmisen asemaan. Näitä ihmisiä edustavat juuri ne kommentoijat jotka kerta toisensa jälkeen ilmoittavat ettei lapsettomuutta vain voi tietää vielä x tai y-iässä, kun minäkään en tiennyt ja haahuilin ja olin typerä ja hölmö vielä x tai y-iässä.

Minä, minä, minä. Minä en tiennyt enkä osannut enkä ymmärtänyt, muutkaan eivät voi niin tehdä."

 

------>

Hyvä esimerkki siitä miten itsekkyydenkin voi perustella miten päin vaan hienoilla sanankäänteillä. Kun kyllähän se kuitenkin on lähtökohtaisesti niin, että lapsettomaksi jättäytyvä on nimenomaan se joka maailmaa katsoo vain omien linssiensä läpi.

 

 

Päinvastoin. Lapse

Lapsellisen arki on kaikkea muuta kuin minä ja minun tarpeet.

Lapsettoman arki on aika pitkälti vain minä ja minun tarpeet.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

"On olemassa ihmisiä jotka näkevät maailman vain ja ainoastaan omien linssiensä läpi. He ovat kykenemättömiä asettumaan millään tavalla toisen ihmisen asemaan. Näitä ihmisiä edustavat juuri ne kommentoijat jotka kerta toisensa jälkeen ilmoittavat ettei lapsettomuutta vain voi tietää vielä x tai y-iässä, kun minäkään en tiennyt ja haahuilin ja olin typerä ja hölmö vielä x tai y-iässä.

Minä, minä, minä. Minä en tiennyt enkä osannut enkä ymmärtänyt, muutkaan eivät voi niin tehdä."

 

------>

Hyvä esimerkki siitä miten itsekkyydenkin voi perustella miten päin vaan hienoilla sanankäänteillä. Kun kyllähän se kuitenkin on lähtökohtaisesti niin, että lapsettomaksi jättäytyvä on nimenomaan se joka maailmaa katsoo vain omien linssiensä läpi.

&nbsp

 

Ole hyvä, ota *tästä* mitali Sinun uhrauksestasi yhteiskunnan ja veronmaksajain hyväksi.

Peukutukset eivät kerro tässä topicissa paljon mitään, sillä täällä on suurempi osa aktiivisista lapsettomuuden perusteiden puolella, pienempi osa lapsellisuuden perusteiden puolesta ja tosi vähän niitä jotka eivät ole puolesta tai vastaan. Näitä viimeisiä on kuitenkin valtaosa koko väestöstä, he vain tekevät kaikkea muuta.

Puhutaan kotikenttäharhasta, eli nyt kun puhutaan vapaaehtoisesta lapsettomuudesta, niin kiinnostus nousee erityisesti heissä jotka ovat myös sellaisia, ja koko viestiketju painottuu heidän mielipiteisiinsä. Ne eivät edusta väestön yleistä mielipidettä.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Kaikkien ei tarvitse hankkia lapsia, mutta lapsen hankkimista kannattaisi miettiä laajemmin

Aika moni vela on todennäköisesti miettinyt lapsen hankkimatta jättämistä varsin laajasti verrattuna moneen sellaiseen, joka vaan päätti antaa lasten tulla jos on tullakseen tai jopa suunnitteli lapsen hankkimisen tiettyyn vaiheeseen. Me nyt kuitenkin eletään hyvin perhekeskeisessä maassa ja tämäkin keskustelu osoittaa, että vastavirtaan uiminen lisääntymisasioissa ei ole mikään päätös mikä kuitattaisiin olankohautuksella. Itse en halua lapsia, mutta "en halua" on sellainen yleiskäsite, joka kattaa paljon isoja ja pieniä syitä sille miksi en halua lasta. Olen itse miettinyt plussia ja miinuksia lapsen hankkimiselle ja tullut siihen tulokseen, ettei se ole riskin ja vaivan arvoista, koska pahimmillaan saan seuraaviksi vuosikymmeniksi taakaksi jotain mitä en olisi halunnut elämääni missään ta

Sama täällä. Ajattelin nuorempana että haluan lapsia joskus kolmekymppisenä. Vauvakuumetta ei kuitenkaan tullut joten mietin plussia ja miinuksia. Perehdyin myös siihen, mitä lapsen kasvattaminen yms. vaatii. Mietin asiaa monesta näkökulmasta. Ehdoton en ollut kumpaankaan suuntaan. Päädyin ettei lapsen saanti omalla kohdalla ole niiden riskien arvoista, mitä joutuisin ottamaan. 

Kohta joku epäilee, että pelkään kaikkia elämän riskejä. Vastauksena siihen: en pelkää. Halusin vain harkita lapsiasian tarkkaan niinku elämän suuret asiat kannattaa miettiä. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

      Kykenetkö tarjoamaan hyvän elämän lapsille???

Kukaan ei voi hyvää elämää taata, mutta hyvän kodin ja lähtökohdat kyllä. Rakkaus ja kasvatus tärkeintä, Suomessa ei kukaan nälkään kuole. 

Hyvän kodin ja lähtökohtien tarjoaminen tarkoittaa itselleni, ettei lapsia hankita köyhyyteen eikä mielenterveys- tai päihdeongelmien keskelle. Rakkaus ja kasvatus ovat tärkeitä ja kukaan ei kuole nälkään, mutta emme elä kehitysmaassa jossa rima on noin matalalla. En toki kannusta ylenpalttiseen kulutukseen, mutta rakkaudesta ja ruoasta huolimatta lapsi kyllä tietää jos jää paitsi asioista, joita ikätoverit voivat kokea. Se tulee luomaan ulkopuolisuuden tunnetta ja ikävä kyllä lisää mahdollisuutta joutua kiusatuksi tai huonoon seuraan. Ja vaikka nälkään ei kuole, niin eipä sitä ruokaa aina ole riittävästi.

Vierailija wrote:

Peukutukset eivät kerro tässä topicissa paljon mitään, sillä täällä on suurempi osa aktiivisista lapsettomuuden perusteiden puolella, pienempi osa lapsellisuuden perusteiden puolesta ja tosi vähän niitä jotka eivät ole puolesta tai vastaan. Näitä viimeisiä on kuitenkin valtaosa koko väestöstä, he vain tekevät kaikkea muuta.

Puhutaan kotikenttäharhasta, eli nyt kun puhutaan vapaaehtoisesta lapsettomuudesta, niin kiinnostus nousee erityisesti heissä jotka ovat myös sellaisia, ja koko viestiketju painottuu heidän mielipiteisiinsä. Ne eivät edusta väestön yleistä mielipidettä.

Tekisi mieli antaa sulle alapeukkua ihan siitä pahasta, jos olet uskonut kommenttipalstojen peukutuksiin sitten vuoden 2015. Sori, se aika meni jo. Enää et voi luottaa edes kommenttien sisältöön minään "kansan äänenä", koska manipulointi (myös moderoinnin taholta) on niin yleistä.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Btw, se on ihan eri juttu herätä töihin aikaisin kuin heräillä mihin aikaan sattuu lapsen takia. Toinen on kontrolloitavissa ja toinen ei.

Lapsia on erilaisia, ja heräily kestää vain aikansa. Tietysti pienen kanssa on rankkaa, mutta kouluikäisen ei niinkään.

Työ kestää kymmeniä vuosia. Kyllä kuudeksi-seitsemäksi töihin meno jo pelkästään pilasi elämän ihan tehokkaasti iltavirkulta. Puhumattakaan siitä, kun oli yksi työpätkä aikaisin aamulla ja toinen myöhään illalla. Tietysti töistä on yleensä vapaapäiviä. Silloin lapsiperheelliset tutut haluavat tavata klo 9.

Ylipäätään ihmettelen tätä velojen tapaa puhua vain siitä vauva/pikkulapsivaiheen rankkuudesta ja jotenkin sillä todistella että lapset on kamalia ja pilaavat elämän. Vauva katoaa vuodessa ja se taaperovaihekin loppuu aikanaan. Vanhemmuus sen sijaan on loppuelämän kestävä ihmissuhde, jos kaikki menee hyvin. En voisi kuvitellakaan, että olisin jättänyt nyt jo vähitellen aikuistuvat lapseni tekemättä vain saadakseni nukkua aamulla pidempään niiden parin vuoden ajan. Kaikki oikeasti tärkeät ja merkitykselliset asiat tässä elämässä ovat jollain tavalla vaikeita ja hetkittäin ärsyttäviäkin. Kaikki! Mitään hienoa on turha kuvitella saavansa, jos ei ole itse mitään valmis panostamaan.

Minä taas ihmettelen miksi te lapsia hankkineet ette usko, että me velat voimme olla harkinneet päätöksiä vähän laajemmin kuin pelkän pikkulapsiajan vuoksi. Pikkulapsiajan vanhemmuus on raskasta, mutta niin on se vanhemmuus koululaiselle ja teinillekin mutta vaan eri tavoin. Jos ei ole, niin oletettavasti menee jotain ohi tai sitten kärsimys on arkipäiväistynyt ja sitä ei enää pidä minään.

En halua kokea pikkulapsiaikaa, jolloin lapsi on kiinni minussa 24/7. En halua kokea sairastelukierrettä, kun päiväkodista tulee kaikki taudit. Työvuorojen järjestely vuosien ajaksi lapsiperheelle sopivaksi vaatisi melkoista joustoa sekä itseltäni, mieheltäni että kummankin työnantajalta. Mieheni on ihana kumppani, mutta ei välttämättä olisi yhtä hyvä isä, en halua ottaa vastuuta lapsen hoidosta yksin. Jos lapsi nukkuu huonosti ja on muutenkin hankala, en varmaan selviäisi töissä tehtävistäni univajeisena ja lapsen hoitokin voisi olla heikoissa kantimissa.

Koululaisvaiheessa kulut alkavat nousta ihan hirveästi sitä mukaa kun lapsi kasvaa. Pitäisi osata olla tukena opettamassa ja vahtimassa, että lapsi oppii ja käy koulua, joka nykyään tuntuu olevan varsin kamala paikka opiskella. Nykyään on paljon nepsy-vaivoja, jos lapseni olisi nepsy niin todennäköisesti vaatisin liikaa ja olisin huono vanhempi, koska en suoraan sanottuna halua enkä jaksa mukautua erityistarpeisiin omassa kodissani, vaihtoehtoisesti polttaisin itseni loppuun yrittäessäni auttaa lasta vaivojensa kanssa. Vapaa-aikani menisi lapsen kanssa touhuamiseen töiden jälkeen myös silloin, kun en jaksa tai halua. Nykyään nuoret voivat todella huonosti, en jaksaisi jos lapsi sairastuisi psyykkisesti tai yrittäisi vahingoittaa itseään. Kaikki lomat ja menot pitäisi suunnitella lapsi huomioiden, osa asioista jäisi todennäköisesti tekemättä koska lapsen kanssa ei olisi varaa tai mahdollisuutta siihen, mitä voisin tehdä yksin tai miehen kanssa. Jos lapsi kaikesta huolimatta muuttuisi pikku hirviöksi ja kasvaisi kieroon, olisin silti hänestä vastuussa. Ei kiitos.

Onpas taas katkeraa ja tyhmää keskustelua. Tehkää lapsia tai olkaa tekemättä, jos haluatte. Helvettiäkö sitä tarttee perustella tai arvioida toisen päätöksiä.

Itse olen äärimmäisen tyytyväinen omaan päätökseeni, eikä tarvitse muiden elämän pohtimiseen käyttää energiaa.

T. m44

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

"On olemassa ihmisiä jotka näkevät maailman vain ja ainoastaan omien linssiensä läpi. He ovat kykenemättömiä asettumaan millään tavalla toisen ihmisen asemaan. Näitä ihmisiä edustavat juuri ne kommentoijat jotka kerta toisensa jälkeen ilmoittavat ettei lapsettomuutta vain voi tietää vielä x tai y-iässä, kun minäkään en tiennyt ja haahuilin ja olin typerä ja hölmö vielä x tai y-iässä.

Minä, minä, minä. Minä en tiennyt enkä osannut enkä ymmärtänyt, muutkaan eivät voi niin tehdä."

 

------>

Hyvä esimerkki siitä miten itsekkyydenkin voi perustella miten päin vaan hienoilla sanankäänteillä. Kun kyllähän se kuitenkin on lähtökohtaisesti niin, että lapsettomaksi jättäytyvä on nimenomaan se joka maailmaa katsoo vain omien linssiensä läpi.

&nbsp

Lisääntyneen arki on pitkälti minä minä ja omaksi ilokseni luomieni ihmisten tarpeet.

Lapsettoman elämä voi olla joko minäminää tai kaikkea muuta. Omassa tapauksessani minä ja tuhoutuvan maapallon ja kärsivän luonnon tarpeet.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Miten niin 24-vuotias on melkein teini? Ei kyllä ole, nuori aikuinen ja parhaassa lapsentekoiässä.

Minä olisin esimerkiksi mielelläni tehnyt lapset tuossa iässä jos olisi ollut sopiva mies vierellä ja takana muutaman vuoden suhde. Löysin kuitenkin sen suhteen vasta kun olin 25 ja nyt 30-vuotiaana vihdoin raskaana.

24-vuotiasta voi sanoa teiniksi, jos käyttäytyy niinkuin teini. Käydään tuulella, ja mennään fiiliksen mukaan, tärkeintä, että on nastaa!

Moni on sitten teini vielä pitkälle kolmekymppiseksi, mutta ei kukaan sano heitä teineiksi. Varsinkin osalle miehistä jää aikuistuminen myöhäiseksi, mutta kyllä heitä silti aikuisina pidetään 24v iässä.

Eniten tässä keississä ihmetyttää, miksi joku on halunnut tehdä näin ehdottoman päätöksen noin suuresta asiasta jo 24-vuotiaana ja tulla mediaan esille poseeraamaan sen kanssa.

Valtaosa oman tuttavapiirin ehdottomista ”ei lapsia koskaan” tapauksista muuttivat mielensä kolme-nelikymppisinä ja heillä on nyt sitten kaikilla lapsia. Itse olin aina hieman epävarma asian suhteen, ajattelin etten halua lapsia, mutta mitään ehdotonta päätöstä en tehnyt ennen kuin vasta kolmekymppisenä ja osittain sairauden takia. 

 

Tuntuu olevan nykyajan ilmiö, että jokainen haluaa sen oman 15 minuuttisen julkisuutta ja mediatilaa.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Miten niin 24-vuotias on melkein teini? Ei kyllä ole, nuori aikuinen ja parhaassa lapsentekoiässä.

Minä olisin esimerkiksi mielelläni tehnyt lapset tuossa iässä jos olisi ollut sopiva mies vierellä ja takana muutaman vuoden suhde. Löysin kuitenkin sen suhteen vasta kun olin 25 ja nyt 30-vuotiaana vihdoin raskaana.

24-vuotiasta voi sanoa teiniksi, jos käyttäytyy niinkuin teini. Käydään tuulella, ja mennään fiiliksen mukaan, tärkeintä, että on nastaa!

Moni on sitten teini vielä pitkälle kolmekymppiseksi, mutta ei kukaan sano heitä teineiksi. Varsinkin osalle miehistä jää aikuistuminen myöhäiseksi, mutta kyllä heitä silti aikuisina pidetään 24v iässä.

Osaatko sinä perustella mihin tuo harha perustuu, että ihminen tarvitsee lapsia aikuistuakseen? Minä pidän aikuisena aikuista ihmistä eli 18-vuotiasta. Haluaisin kuulla mammojen kriteereitä aikuisuudelle, kun ilmeisesti aikuisuus itsessään ei riitä vaan tarvitaan jotain muuta (ilmeisesti lisääntymistä).

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Peukutukset eivät kerro tässä topicissa paljon mitään, sillä täällä on suurempi osa aktiivisista lapsettomuuden perusteiden puolella, pienempi osa lapsellisuuden perusteiden puolesta ja tosi vähän niitä jotka eivät ole puolesta tai vastaan. Näitä viimeisiä on kuitenkin valtaosa koko väestöstä, he vain tekevät kaikkea muuta.

Puhutaan kotikenttäharhasta, eli nyt kun puhutaan vapaaehtoisesta lapsettomuudesta, niin kiinnostus nousee erityisesti heissä jotka ovat myös sellaisia, ja koko viestiketju painottuu heidän mielipiteisiinsä. Ne eivät edusta väestön yleistä mielipidettä.

Tekisi mieli antaa sulle alapeukkua ihan siitä pahasta, jos olet uskonut kommenttipalstojen peukutuksiin sitten vuoden 2015. Sori, se aika meni jo. Enää et voi luottaa edes kommenttien sisältöön minään "kansan äänenä", koska manipulointi (myös moderoinnin taholta) on niin yleistä.

Jos tavallinen ihminen kirjoittaa mitä tahansa mihin aiheeseen tahansa ja saa paljon peukkua ylöspäin, tulee siitä hyvä olo kirjoittajalle. Kenelle tahansa. Kuitenkin totuus piilee todennäköisesti eniten niissä hyvin perustelluissa viesteissä, jotka eivät edusta kulloistakin aiheen yleisintä mielipidettä ja saavat jopa enemmän alapeukkuja.

Vierailija wrote:

Eniten tässä keississä ihmetyttää, miksi joku on halunnut tehdä näin ehdottoman päätöksen noin suuresta asiasta jo 24-vuotiaana ja tulla mediaan esille poseeraamaan sen kanssa.

 

Valtaosa oman tuttavapiirin ehdottomista ”ei lapsia koskaan” tapauksista muuttivat mielensä kolme-nelikymppisinä ja heillä on nyt sitten kaikilla lapsia. Itse olin aina hieman epävarma asian suhteen, ajattelin etten halua lapsia, mutta mitään ehdotonta päätöstä en tehnyt ennen kuin vasta kolmekymppisenä ja osittain sairauden takia. 

 

Tuntuu olevan nykyajan ilmiö, että jokainen haluaa sen oman 15 minuuttisen julkisuutta ja mediatilaa.

Luulen, että YLE on etsinyt haastateltavaksi velaa, tämä nainen on ilmoittautunut, ja sitten jostakin tuntemattomasta syystä juuri hänen kanssaan on edetty kameran eteen. En usko, että hän on keksinyt ehdottaa tätä aihetta toimitukselle.

Ps. jos elämässä jostakin tekee linjanvetoja, niin ainakin itse teen niitä juuri näissä "suurissa kysymyksissä". Ei ole pakko, mutta en ymmärrä, miksei joku ymmärrä. Tää lapsiasia on mun kohdalla loppuunkäsitelty, mun ei tarvitse seilata sen asian kanssa. En näe tarvetta aiheen kelluttamiseen. Se päätös vaan ankkuroitui ja tuntuu yhtä luonnolliselta kuin hengittäminen.

Vierailija wrote:

Tiesin jo 14-vuotiaana, että en halua koiraa. 

Käyn säännöllisesti kirjoittamassa asiasta Lemmikkieläin-palstalle ja annoin äskettäin asiasta myös eläinlehteen haastattelun. 

Elämäni ilman koiraa on onnellista, ihan luksusta ja elitististä. Omaa aikaa ja rahaa itseen riittää. Elämäni on yltäkylläistä luksuselämää. Siitä kertoo se, että kirjoittelen täällä.

Olen onnekas ihminen.

 

Juu, täällähän on tosiaan vaan vauva- ja perheaiheisia keskusteluja, kuten Ensitreffit alttarilla 2023 OFFICIAL (tosin saattaa johtaa vauvoihin hyvällä onnella), Kääriä: keikat ja some -keskustelu (onko Kärtsältä muuten udeltu julkisuudessa vielä lapsihaaveista, onhan mies jo 30v. ja vakiintuneessa suhteessa?), Miten pukeudutte pikkujouluun?, Kuinka paljon etukäteen taloyhtiön pitää ilmoittaa huoltotöistä asunnossa?

Joku täällä sanoi, että pikkulapsiarki on raskasta mutta kestää vain vähän aikaa. Mutta en tajua, kuka pärjää "edes" vaikka muutaman vuoden vajailla yöunilla. Itse olisin osastokunnossa jo kuukauden päästä.

Mielestäni siitä, kuinka isot terveydelliset haitat on vähänkin pidempään jatkuvalla univajeella, puhutaan hämmentävän vähän vanhemmuusasioissa. Viime aikoina on ollut joitakin juttuja aiheesta - esimerkiksi tää yks lääkäri sanoi sitä, että erityisesti äitien mahdollinen ylipaino johtuu usein liian vähistä unista. Puhumattakaan muista terveysvaikutuksista.

Jos hankkisin lapsia, minulla pitäisi olla jo etukäteen jokin selkeä suunnitelma siitä, miten saisin nukuttua riittävästi. Ja toki me molemmat, minä ja mies. 

No ole tekemättä lapsia, mitä ihmettä se muille kuuluu. Et ole mitenkään erityinen eikä ketään oikeasti kiinnosta. Nää on niin nähty.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Btw, se on ihan eri juttu herätä töihin aikaisin kuin heräillä mihin aikaan sattuu lapsen takia. Toinen on kontrolloitavissa ja toinen ei.

Lapsia on erilaisia, ja heräily kestää vain aikansa. Tietysti pienen kanssa on rankkaa, mutta kouluikäisen ei niinkään.

Työ kestää kymmeniä vuosia. Kyllä kuudeksi-seitsemäksi töihin meno jo pelkästään pilasi elämän ihan tehokkaasti iltavirkulta. Puhumattakaan siitä, kun oli yksi työpätkä aikaisin aamulla ja toinen myöhään illalla. Tietysti töistä on yleensä vapaapäiviä. Silloin lapsiperheelliset tutut haluavat tavata klo 9.

Ylipäätään ihmettelen tätä velojen tapaa puhua vain siitä vauva/pikkulapsivaiheen rankkuudesta ja jotenkin sillä todistella että lapset on kamalia ja pilaavat elämän. Vauva katoaa

Näitä minäkin pohdin tehdessäni päätöksen lapsettomuudesta. Kapeasti olisin ajatellut jos olisin miettinyt että muutaman pikkulapsivuoden jälkeen helpottaa. En todellakaan jättänyt lapsia hankkimatta vauva-ajan takia vaan mietin laajasti kaikkia ikävaiheita ja sitä jaksaisinko myös yksinhuoltajana ja erityislapsen vanhempana. 

Vierailija wrote:

      Kaikista edes ei oo vanhemmiksi, täytyy tietää, mihin ryhtyy...

Suuri osa vanhemmista on ihmisiä joista ei oikeasti ole vanhemmiksi.

Vierailija wrote:

Saara on näemmä itsekin ihan lapsi, kannattaa kasvaa vielä. 

Tyttäreni on tiennyt päiväkoti-ikäisestä asti ettei halua lapsia. On nyt yli 30v, ollut naimissa 5 vuotta miehen kanssa, joka ei myöskään lapsia halua.