24-vuotias Saara ei halua lapsia, koska ilman lapsia saa nukkua pitempään

Teinit taas nukkuu niin ettei niitä saa ylös iltapäivälläkään vielä.



Kun olisikin lapset aina pieniä mutta nyt kun ne on 30-40 -vuotiaita kaikki niin nyt vasta heidän elämäänsä tässä murehtii ja valvoo öitä ja miettii ja toivoo, että voisi auttaa sekä rahallisesti että muutenkin. Pienet lapset pienet murheet ja isot lapset isot murheet.

Mä ihmettelen että miksi lapsettomia pidetään usein itsekkäinä. Ihan yhtä hyvin se perheellinen äiti/isä voi olla vaikkapa töissä halpavaateketjun myymälässä, jossa niitä tekokuitumuovikledjuja myydään kuin sieniä sateella ihmisille, jotka eivät lisää vaatteita tarvitse. Samaan aikaan se lapseton on voinut kehittää uraa ja yrittää sen avulla tehdä tästä maailmasta paremman paikan kaikille. Tää oli kärjistetty esimerkki ja tottakai se perheellinenkin voi tehdä hienoa, merkityksellistä työtä, mutta ei se pelkkä lapsettomuus tee ihmisestä enemmän itsekästä omaan napaan tuijottelijaa.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Erikoinen artikkeli. 

"Pari vuotta sitten hämeenlinnalainen Saara Ronkainen, 24, teki ison päätöksen. Hän ei halua lapsia." 

Miksi tuo pitää päättää jo 22-vuotiaana? Päätös vaikuttaa ehdottomalta, koska se on lehteenkin painettu. Itse ainakin elän fiiliksen mukaan. 

"Ronkainen ei kuitenkaan usein puhu lapsettomuudestaan."

Missä ja miksi 22-vuotiaan pitäisi edes puhua lapsettomuudesta? Kuulostaa, että hän olisi nelikymppinen. 

Mun päätös "syntyi" 6-vuotiaana. Että ei se ikää katso. En mielelläni puhu mitään identiteettipolitiikkaa, mutta lapsettomuus voi olla ihan osa omaa identiteettiä. Se ei ole välttämättä mikään pinnallinen päätös, niin kuin joku "karkkilakko". Jos lapsettomuus on osa identiteettiä, se tuntuu täysin luonnolliselta ja ihminen ei joudu "taistelemaan" mitään vauvakuumetta (vrt karkinhimo)

Mahtavaa! Myös minä tiesin 6-vuotiaana jo, etten halua lapsia. Kyllä tämä on ihan osa identiteettiä, ihan samalla tavalla kuin vaikka suomalaisuus. Ei minun tarvitse pohtia ja punnita, että olenkohan minä sittenkin suomalainen vai borneolainen, kanadalainen, sudanilainen vai vietnamilainen. Että jos mieli muuttuukin yksi päivä, kun törmään kanadalaiseen mieheen ja tajuan, että ei jummijammi, minäkin haluan nyt olla kanadalainen!

Tai vielä rajumpana esimerkkinä; ei minun tarvitse miettiä, haluaisinko vaikka iskeä käteni irti joku kaunis päivä ja taistelemaan sisäistä haluani vastaan joku päivä saadakin käteni irti, kun muillakin on käsi irti ja kun on tavattu Se Oikea ihminen tai saatu Se Oikea työpaikka Sillä Oikealla palkalla, niin sitten iskee se käsi-irti-kuume.

Ihan yhtä utopistista on minulle se, että joku joutuu miettimään, että haluaisiko lapsia vai ei (mutta en tätä tietenkään sano ääneen heille enkä kellekään - mitä se minulle kuuluu).

Tiesin jo 14-vuotiaana, että en halua koiraa. 

Käyn säännöllisesti kirjoittamassa asiasta Lemmikkieläin-palstalle ja annoin äskettäin asiasta myös eläinlehteen haastattelun. 

Elämäni ilman koiraa on onnellista, ihan luksusta ja elitististä. Omaa aikaa ja rahaa itseen riittää. Elämäni on yltäkylläistä luksuselämää. Siitä kertoo se, että kirjoittelen täällä.

Olen onnekas ihminen.

...vaikka kuinka vaalisit jälkikasvuasi, saattavat silti kasvaa kieroon...

Noh, toivokaamme että YLE tekee Saaran mietteistä jatkojutut vielä tämän ollessa 34- ja 44-vuotias. Asia muuttuisi edes jossain määrin kiinnostavaksi siinä vaiheessa. Nythän tuo on pitkälti kuten ihan kuka tahansa parikymppinen.

Vierailija wrote:

Tiesin jo 14-vuotiaana, että en halua koiraa. 

Käyn säännöllisesti kirjoittamassa asiasta Lemmikkieläin-palstalle ja annoin äskettäin asiasta myös eläinlehteen haastattelun. 

Elämäni ilman koiraa on onnellista, ihan luksusta ja elitististä. Omaa aikaa ja rahaa itseen riittää. Elämäni on yltäkylläistä luksuselämää. Siitä kertoo se, että kirjoittelen täällä.

Olen onnekas ihminen.

Jos lapsettomien haastattelut ahdistavat niin vinkki vitonen; niitä ei ole mikään pakko lukea. Eikä perehtyä aiheeseen muutenkaan.

      Kaikista edes ei oo vanhemmiksi, täytyy tietää, mihin ryhtyy...

Naisen lapsettomuus on vapaaehtoista kun taas miehen lapsettomuus johtuu siitä ettei kelpaa naisille koska ei ole alfalaatikkoleukamenestyjä.

          Lapset ei oo egon jatkeita, eikä leluja.

Vierailija wrote:

Naisen lapsettomuus on vapaaehtoista kun taas miehen lapsettomuus johtuu siitä ettei kelpaa naisille koska ei ole alfalaatikkoleukamenestyjä.

Sinäkin löydät joka jumalan ketjuun julistamaan sanomaasi. Kävisit välillä vaikka kävelyllä. Eivät naiset yksinään niitä lapsia hanki kuin aniharvassa tapauksessa.

Vierailija wrote:

Btw, se on ihan eri juttu herätä töihin aikaisin kuin heräillä mihin aikaan sattuu lapsen takia. Toinen on kontrolloitavissa ja toinen ei.

Lapsia on erilaisia, ja heräily kestää vain aikansa. Tietysti pienen kanssa on rankkaa, mutta kouluikäisen ei niinkään.

Työ kestää kymmeniä vuosia. Kyllä kuudeksi-seitsemäksi töihin meno jo pelkästään pilasi elämän ihan tehokkaasti iltavirkulta. Puhumattakaan siitä, kun oli yksi työpätkä aikaisin aamulla ja toinen myöhään illalla. Tietysti töistä on yleensä vapaapäiviä. Silloin lapsiperheelliset tutut haluavat tavata klo 9.

En halua lapsia, koska pystyisi olemaan sellainen äiti kuin haluisin. Väsyn metelistä ja melskeestä. En pysty olemaan jatkuvasti jollekin läsnä. En ole nuorempana sanonut koskaan ei koskaan, mutta ikinä sitä valtavaa halua tulla äidiksi ei ole syntynyt. Tiedän jääväni jostain paitsi, mutta näin olen onnellisempi. Ihminen ei voi aina saada kaikkea. 

Lisäksi tuo maailman tila on tosiaan arveluttava. En tahtoisi huolehtia rakkaimpani tulevaisuudesta. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Ihmetellään, miksi suhtaudutaan erikoisesti. Kyseessä on kuitenkin geneettinen itsemurha. Tuo geenikompinaatio on selviytynyt läpi nälänhätien, lukemattomien sotien ja sairauksien vain kohdatakseen loppunsa hyvinvointiyhteiskunnan tuottamassa saamattomuudessa. Sanoisin, että uhrauksia tehneet esivanhemmat eivät päät selittelisi.

 

Geneettinen itsemurha on siinä vaiheessa hyvä, kun tuloksena on ylisukupolvisia sairauksia. Minä olen perinyt sukupolvien ketjussa kulkeneen perinnöllisen sairauden ja sairauden levittäminen loppuu ainakin omalta osaltani minuun. En niin itserakas ole, että sitä kärsimystä enää periyttäisin eteenpäin.

Minulla myös yksi syy jättää lapset tekemättä on suvussa kulkevat sairaudet, joista olen saanut ihan muhevan osan; allergia, anemia, kasvaimia, kohdun ongelmia, endometrioosi, huono näkö, akne edelleen keski-ikäisenä tätinä, ärtyvä suoli, ruoka-aineallergiat, kuivat silmät+iho+kroppa+hiukset, selän epämuodostumat, heikko hammasluu, ahdistuneisuushäiriö ja nivelrikko. Nämä ovat kaikki vaivanneet jo 20-vuotiaana. Kaiken hyvän lisäksi epäilen neurologisia ongelmia, kuten autismia, mutta eihän hyvin yhteiskunnassa pärjäävän, joskin täysin omituisen keski-ikäisen naisen, tilaa lähdetä missään tutkimaan.

Lähipiirissä on paljon samanlaisia henkilöitä, joilla on astma, IBS, ADHD, allergia, ruoka-ainerajoitteita ja atooppinen ihottuma, jotka hankkivat lapsia, ja sitten surkuttelevat, että kun Irmeli-Iivarilla on astma, IBS, ADHD, allergia, ruoka-ainerajoitteita ja puolison puolelta vielä lukihäiriö ja reuma.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Btw, se on ihan eri juttu herätä töihin aikaisin kuin heräillä mihin aikaan sattuu lapsen takia. Toinen on kontrolloitavissa ja toinen ei.

Lapsia on erilaisia, ja heräily kestää vain aikansa. Tietysti pienen kanssa on rankkaa, mutta kouluikäisen ei niinkään.

Työ kestää kymmeniä vuosia. Kyllä kuudeksi-seitsemäksi töihin meno jo pelkästään pilasi elämän ihan tehokkaasti iltavirkulta. Puhumattakaan siitä, kun oli yksi työpätkä aikaisin aamulla ja toinen myöhään illalla. Tietysti töistä on yleensä vapaapäiviä. Silloin lapsiperheelliset tutut haluavat tavata klo 9.

Työpaikan voi valita, ja jos työpaikka onkin perc*estä, sen voi laittaa vaihtoon ja etsiä omaan elämänrytmiin sopivamman.

Oma lapsi taas...

Tässä maailmassa on ihan tarpeeksi lapsia vahemmilla, joiden ei koskaan olisi pitänyt lisäntyä, joten on vain hyvä, että lapset jättää tekemättä, jos ei niitä oikeasti halua. Jokaisen ihan oma asia. Sitä kuitenkin ihmettelen, että miten se vapaaehtoinen lapsettomuus on joillekin niin arka paikka, että vedetään kauheat herneet nenään, jos joku sanoo, että mielesi SAATTAA muuttua vuosien varrella. Koska tämä on oikeasti ihan tosiasia, että mieli monilla muuttuu. Se, että sanon, että mieli VOI muuttua ei tarkoita että PAINOSTAISIN hankkimaan lapsia. 

Minulla on kolme teiniä, enkä äkkiä keksi kamalempaa asiaa kuin pikkulapset! Ymmärrän oikein hyvin, ettei joku niitä halua. 

      Juu, omat    asiat pitää olla tosi hyvin, ennenku kasvatettavia hommaa. Rahaa paljon ja kaikki resurssit muutkin kondiksessa.

Liikaa nukkumalla elämä jää elämättä.  7 tuntia riittää aikuiselle.  Liika nukkuminen on mielenterveydelle haitallista , toki pidenpiaikainen nukkumattomuuskin.

En lukenut juttua, mutta tuohon uniasiaan kommentoin, että yksi asia, mikä itsellä lasten saamisessa pelottaisi olisi se, että en ehkä pystyisi nukkumaan riittävästi. Omalle mielenterveydelle ja jaksamiselle uni on ihan ykkönen. Voi tietenkin kysyä, että kannattaako tosiaan sitten lapsia hankkia, jos mieli on näin herkkä. Mutta jos saan tarpeeksi unta, jaksan sitten kyllä hyvin.

Joskus vain kuulee, että jotkut vanhemmat ovat ehkä usean vuoden ajan nukkuneet todella puutteellisesti. Ajautuisin tuollaisessa univajeessa itse vähitellen todella huonoon tilaan. 

      Kykenetkö tarjoamaan hyvän elämän lapsille???