Lue keskustelun säännöt.
Naiset. Mihin rakkaus loppuu? Miksi se loppuu?
14.10.2023 |
Eli olen kiinnostunut tästä ilmiöstä. Ja nyt nimenomaan haluan tietää, että miksi nainen lakkaa rakastamasta miestä. Eli keskitytään tässä nyt siihen - tiedän, että on olemassa oleva ilmiö yhtälailla se, että mies lakkaa rakastamasta naista. Mutta ei keskitytä siihen nyt tässä.
Sinulla on rakkautta, sinulla on maailman intohimoisin parisuhde, sinulla on elämäsi huippukohdat. Tuntuu, että koskaan ei voisi asiat olla huonosti. Siitä huolimatta - tulee se päivä. Yhtäkkiä toinen ei enää rakasta. Sinä et enää rakasta, vaikka sen piti olla mahdotonta, ja aiemmin jos tätä olisi ajateltu, niin olisi voinut kuvitella, että toinen vitsailee. Silti se tapahtuu.
Ja kun se loppuu, niin se ei tule enää ikinä takaisin samaa henkilöä kohtaan.
Niin monta kertaa olen todistanut tämän saman kaavan. Lähipiirissäni, tuttavapiirissäni, työkavereissa, mutta myös omakohtaisestikin sen käynyt läpi.
Nainen. Miksi rakkautesi loppuu? Mitä tapahtuu, kuin yhtäkkiä vain tulee se päivä, kun halveksut, et kunnioita, etkä rakasta, ja kaikki on ohi eikä asia enää ikinä käänny toisinpäin niin että se johtaa eroon sadan prosentin varmuudella.
Ja voisitteko vastata rehellisesti. Ei mitään syyttelyjä eikä spämmiä vaan asiallisen brutaalisti. Jos siis tiedätte itsekään. Eihän rakkaus ole rationaalista. Kun kysyin tätä samaa asiaa suoraan, en ikinä saanut vastausta. Luulen, että kukaan ei oikeasti tiedä - eihän kukaan voi tietää sitäkään, miksi sinä rakastat.
Siitä huolimatta. Kertokaa.
Kommentit (253)
Ei se lopultakaan kuole. Avioliitto päättyi pakon edessä. Nepsyys ja sairaus tuli väliin. Tapailen vihdoin muitakin, elän itselleni, koen ihastusta ja intohimoa.
Ei se silti ole sama asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko mies osoittautuu toisenlaiseksi kuin olen luullut, tai sitten löydän jonkun toisen josta tulee minulle tärkeämpi.
Täytyy vielä korostaa, että vaikka lakkaisin rakastamasta romanttisessa mielessä, se ei aina tarkoita, että en enää välitä yhtään. Voihan joku ihminen olla edelleen jollain tavalla rakas, vaikka hän ei enää olisikaan se kaikkein rakkain, jonka kanssa haluaa elää elämänsä.
Kerran on rakkaus loppunut täysin seinään. Mies uhkasi väkivallalla ja tajusin, ettei rakastamaani ihmistä ole olemassakaan.
Joskus se on sitä, että ei ole koskaan oikeasti rakastanutkaan ja on vain luullut rakastavansa. Lopulta tajuaa, että ei tämä olekaan mitään rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Kumma oletus tuo "kuin yhtäkkiä vain tulee se päivä". Ei se tule yhtäkkiä, vaan hiljakseen. Kun pitkään kokee toiselta välinpitämättömyyttä ja huonoa kohtelua.
Kyllä ainakin sen asian oivaltaminen voi tulla yhtäkkiä. Kuten voi yhtäkkiä oivaltaa senkin, että on ollut rakastunut jo jonkin aikaa eikä ole huomannut sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se vain kului loppuun. Suhde arkipäiväistyi ja muuttui kaverilliseksi. Intohimon kipinä sammui, rakkauden huuma haihtui 🤷
Arkistuminen on juuri parasta!
ensinnäkäön ihmisen psyyke ja terveys ei kestäisi jatkuvaa ylivirittyneessä ihastuneessa tilassa olemista. Et tiennyt tätä?
et osaa siirtyä rakastamaan! ? Se on parasta. Leppoisaaa ja kivaa.
Yksi asia mitä miesten ei kannattaisi tehdä on jatkuva negaaminen ja se negaääni. Se on naiselle viimeinen niitti parisuhteessa. Jos on positiivisuutta etsivä nainen, vaikka kaikki joskus negaavat hieman ja käsittelevät asioita. Nalkuttaminen ja kontrollointi, ei hyvä. Asioita voi tietenkin käsitellä, ei hautoa, keskustelua. Mutta kannattaa hankkia vaikka äidistään terapeutti joskus tai joku muu, koska naiset ei yksittäin jaksa, omien asioiden lisäksi, ihan kaikkea ja koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija wrote:
Kuulostaa siltä että rakkaus ei koskaan alkanutkaan. Huuma loppui. Aivojen hormonitoiminta normalisoitui.
Nimenomaan näin. Alkuhuumaa on helppo luulla rakkaudeksi.
Minun rakkauteni mieheeni ei ole loppunut vielä 25 vuoden jälkeenkään, monista vaikeuksista huolimatta.
Vaikea kuvitella, miten alkuhuumaa voi edes olla, jos ei rakasta.
Elämä muuttui riitelyksi.
Miehestä oli hurjan vaikeaa huomioida mua. Oltiin harvoin missään ulkona kahden. Jos olin ulkona kaveriseurassa, vieraat miehet lirkutteli ja kehui pyytämättä enemmän kuin omani pyynnöistäni huolimatta. En minä niiltä sitä kaivannut, mutta puolisolta kyllä.
Seksikin oli aina niin vaikeaa (asia, joka itselleni on yksi elämän suurista iloista) että lopulta meni maku vaan hommasta. Veikkaan, että eksän rakkaus loppui ensin (tai siltä se ainakin vaikutti) mutta ei vaan ollut miestä lähtemään, pääsi siivellä ulos kun minunkin rakkaus loppui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä havahduin jossain vaiheessa miehen alkoholin käyttöön. Sinänsä minua ei haittaa juominen, mutta oli ällöttävää, kun toinen käveli ylikorostetun harkitsevasti tyhmä ilme kasvoilla. Huomasin, että ällötys kasvoi. Jouduin puuttumaan juomisen sen takia, etten ala inhoamaan miestäni. Siinä oli paikka, jolloin rakkaus olisi voinut loppua.
Edelleen mies juo, mutta sen verran vähemmän, ettei se näy käytöksessä.
Kun paljastui, että miehellä on sivusuhde. Olin siihen asti luullut miehen olevan suoraselkäinen ja luotettava. Siinä hetkessä tajusin eläväni valheessa. Rakastin jotain, mitä ei ollut olemassa. Rakkauteni kohde hävisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se lopu ,jos ei ole syytä .
Mieheni ei ole tehnyt vielä mitään sellaista 30 vuodessa,että rakkauteni olisi loppunut häneen.
Toivon että rakkautemme kestää ikuisesti, yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus on tahdon asia. Se joka perustaa rakkauden 90% tahdon asiaksi, ja 10% tunteen asiaksi, ei koskaan menetä rakkautta.
Toisin sanoen kun ihminen rakastuu toiseen, hänen tulee tehdä tietoinen päätös haluta rakastaa, vaikka aina ei välttämättä tuntuisikaan siltä.
Tällöin asian eteen tekee töistä, siihen panostaa ja sitä vaalii, koska ymmärtää rakkauden olevan ns aktiivista tekemistä, ei vain joku tunne mikä tulee tai menee miten sattuu.
Moni ei tätä asia ymmärrä, ja siksi suhteet eivät kestä.
Mieluummin ei kestäkään sellainen suhde, jossa 90% tahtoa on aina vain toisen osapuolen harteilla. Kyllä, tein lopulta tietoisen päätöksen olla haluamatta rakastaa, koska elämä siinä "rakkaudessa" oli suoraan sanottuna aivan perseestä. Otti kymmenen kertaa enemmän kuin antoi.
Uudessa suhteessa mennään nyt seitsemättä vuotta eikä kyllä kaduta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se rakkaus loppuu kun hyödyt loppuu. Ei naiset rakasta miestä itsenään vaan naiset rakastuvat ainoastaan miehestä irti saataviin hyötyihin.
Tämä kannattaa joka miehen hyväksyä
Tavallaan näin. Rakkaus vaatii vastavuoroisuutta. Minulke Vastavuoroisuus tarkoittaahellyyttä, huomioimista, turvallisuutta ja luotettavuutta. Jos sitä en saa, niin yksipuolinen rakkaus vain syö naista ja päättyy totaaliseen uupumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vain kului loppuun. Suhde arkipäiväistyi ja muuttui kaverilliseksi. Intohimon kipinä sammui, rakkauden huuma haihtui 🤷
Arkistuminen on juuri parasta!
ensinnäkäön ihmisen psyyke ja terveys ei kestäisi jatkuvaa ylivirittyneessä ihastuneessa tilassa olemista. Et tiennyt tätä?
et osaa siirtyä rakastamaan! ? Se on parasta. Leppoisaaa ja kivaa.
Ei ihminen välttämättä ole missään ylivirittyneessä tilassa edes vastarakastuneena. Joku voi tietysti olla, mutta ei sitä voi yleistää.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ralkaus on ihan väärä sana kuvaamaan pariskunnan välistä tunnetta. Enemmänkin se on jotain kumppanuutta, kaveruutta, himoa, ihastumista alussa.
Oikeaa rakkautta se ei ole, oikea rakkaus ei kuole, sitä on esim äidin ja lapsen välillä.
Mistä sinä voit tietää millaisia tunteita jonkun pariskunnan välillä on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ralkaus on ihan väärä sana kuvaamaan pariskunnan välistä tunnetta. Enemmänkin se on jotain kumppanuutta, kaveruutta, himoa, ihastumista alussa.
Oikeaa rakkautta se ei ole, oikea rakkaus ei kuole, sitä on esim äidin ja lapsen välillä.
kyllä rakkus voi kuolla äidin ja lapsen väliltä. Jos lapsi kohtelee kaltoin äitiään, niin ei äitikään mikään jeesus ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vain kului loppuun. Suhde arkipäiväistyi ja muuttui kaverilliseksi. Intohimon kipinä sammui, rakkauden huuma haihtui 🤷
Arkistuminen on juuri parasta!
ensinnäkäön ihmisen psyyke ja terveys ei kestäisi jatkuvaa ylivirittyneessä ihastuneessa tilassa olemista. Et tiennyt tätä?
et osaa siirtyä rakastamaan! ? Se on parasta. Leppoisaaa ja kivaa.
Arkistuminen on eri asia kuin kaverillistuminen. Oma suhteeni on arkistunut, sikäli että alkuhuuma on hiipunut tässä lukuisten yhteisten vuosien aikana. Oleminen on levollista. Romantiikka ei kuitenkaan ole meillä kuollut mihinkään, ja intohimoakin riittää.
Kaverilliseen suhteeseen en jäisi. Ei olisi leppoisaa ja kivaa, vaan ankeaa ja ahdistavaa. /eri
Mies oli täysi kusipää. Jos jatkuvasti oli toisen satuttaminen henkisesti, niin ei sitä vaan jaksa. Kyllähän se rakkaus kuolee.
Huuma loppuu, kiintymys ja rakkaus jää. Niistä kahdesta tunteesta olen irrottautunut kaksi kertaa.
Lasten isästä vieraannuin ja lopulta erosin, koska väsyin pelkäämään hänen epävakauttaan ja mielialan ailahteluita. Lähdin iltatöihini sydän kylmänä lasten puolesta. Jaksaisiko hän hoitaa heitä? Raivoaisiko hän, tönisikö pienokaisia hillittömän kiukun puuskassa päin seinää? Liian kauan olin lojaali miehelle ja omia lapsiani vastaan, yritin hyssytellä lapsia hiljaisiksi ja olla ärsyttämättä isäänsä.
Toisessa suhteessa rakkaus kuoli kun mies oli ankara, sydämetön ja ymmärtämätön lapsiani kohtaan, eikä ymmärtänyt, että kaikki lapset eivät muutu reippaiksi, ulospäin suuntautuneiksi ja vahvoiksi mollaamalla, karjumalla, pelottelemalla ja painostamalla.
Miksi naisen rakkaus kuolee? Koska raivoavaa miestä pitää varoa, miellyttää ja lepytellä ja pelätä omien lasten puolesta.