Lue keskustelun säännöt.
Naiset. Mihin rakkaus loppuu? Miksi se loppuu?
14.10.2023 |
Eli olen kiinnostunut tästä ilmiöstä. Ja nyt nimenomaan haluan tietää, että miksi nainen lakkaa rakastamasta miestä. Eli keskitytään tässä nyt siihen - tiedän, että on olemassa oleva ilmiö yhtälailla se, että mies lakkaa rakastamasta naista. Mutta ei keskitytä siihen nyt tässä.
Sinulla on rakkautta, sinulla on maailman intohimoisin parisuhde, sinulla on elämäsi huippukohdat. Tuntuu, että koskaan ei voisi asiat olla huonosti. Siitä huolimatta - tulee se päivä. Yhtäkkiä toinen ei enää rakasta. Sinä et enää rakasta, vaikka sen piti olla mahdotonta, ja aiemmin jos tätä olisi ajateltu, niin olisi voinut kuvitella, että toinen vitsailee. Silti se tapahtuu.
Ja kun se loppuu, niin se ei tule enää ikinä takaisin samaa henkilöä kohtaan.
Niin monta kertaa olen todistanut tämän saman kaavan. Lähipiirissäni, tuttavapiirissäni, työkavereissa, mutta myös omakohtaisestikin sen käynyt läpi.
Nainen. Miksi rakkautesi loppuu? Mitä tapahtuu, kuin yhtäkkiä vain tulee se päivä, kun halveksut, et kunnioita, etkä rakasta, ja kaikki on ohi eikä asia enää ikinä käänny toisinpäin niin että se johtaa eroon sadan prosentin varmuudella.
Ja voisitteko vastata rehellisesti. Ei mitään syyttelyjä eikä spämmiä vaan asiallisen brutaalisti. Jos siis tiedätte itsekään. Eihän rakkaus ole rationaalista. Kun kysyin tätä samaa asiaa suoraan, en ikinä saanut vastausta. Luulen, että kukaan ei oikeasti tiedä - eihän kukaan voi tietää sitäkään, miksi sinä rakastat.
Siitä huolimatta. Kertokaa.
Kommentit (253)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole tunne, vaan valinta. Ihastuminen on tunne.
Höpöhöpö taas. Rakkaus on tunne. Suhteeseen jäminen tai siitä lähteminen on valinta. Jääminen ei tarkoita että rakastaa.
Sanoo sarjaeroaja joka ei ole kasvanut vakaaksi aikuiseksi joka osaisi rakastaa.
15 vuoden suhde oli (5 onnetonta vuotta lopussa) ja nyt 6 vuoden onnellinen suhde joka jatkuu. Karmeeta vilinää ollu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan nämä eroja vastustavat miehet jotain pakkomielteisiä exiensä stalkkaajia? Kuvittelevat omia pakkomielteitään rakkaudeksi.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan miettinyt paljonko tässä on kyse biologiasta/geeneistä, ei ole järkevää laittaa kaikkia munia samaan koriin.
Eli jos lisäännyt vaan yhden kanssa niin pitkässäjuoksussa tulee joku perinnöllinen vlka jälkeläisiin ja geenisi pysähtyvä siihen, riski pienenee mitä useampi isukki on lapsillasi.
Totta. Perinteisesti on ollut ensirakkaus, jonka kanssa on saatu se ensimmäinen lapsi. Muut on siitä seuraavasta suhteesta.
Rakkaus hiipuu. Sanonta kasvoimme erillemme, tarkoittaa usein, että toinen lakkasi kasvamasta.
Jos ei vietä aikaa yhdessä muuten kuin töiden ja menojen järjestelyn merkeissä, etäännytään ja vieraannutaan. Lopulta ei enää ymmärretä toista, vaikka ennen toisen sanomiset ymmärsi heti.
Ihminen muuttuu koko ajan. Jos ollaan henkisesti erillään, kasvetaan erilleen, ja lopulta sitä ihmistä, johon rakastui, ei enää ole, eikä tätä uutta muuttunutta ihmistä edes tunne.
Seurauksena ei ole henkistä yhteyttä, vaan puoliso on asuinkumppani, jonka puutteet ärsyttävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole tunne, vaan valinta. Ihastuminen on tunne.
Höpöhöpö taas. Rakkaus on tunne. Suhteeseen jäminen tai siitä lähteminen on valinta. Jääminen ei tarkoita että rakastaa.
Sanoo sarjaeroaja joka ei ole kasvanut vakaaksi aikuiseksi joka osaisi rakastaa.
Siinä hyväksikäyttäjä, joka ei ole kasvanut vakaaksi aikuiseksi jota olisi mahdollista rakastaa.
Monikohan näistä "ero on heikkoutta" ihmisistä oikeasti itse tekee yhtä paljon suhteen eteen kuin vaatii toiselta?
Enemmänkin sanoisin että sarjaeroaja vihaa työn tekemistä suhteen eteen mutta vaatii toista tekemään sitäkin enemmän. Mikään ei määrä rakkautta ja ihailua ei riitä poistamaan tyhjyyden tunnetta. Traumatausta usein joka hoitamaton. Käytös narsististia. Parisuhteet hyötysuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole ikinä ollut tuollaisessa kuvaamassasi tilanteessa, että kaikki olisi ollut hyvin ja rakkaus vain loppunut. Minulla rakkaus on aina loppunut siihen, kun toisen arvostus ja kunnioitus minua kohtaan on loppunut ja se on alkanut näkyä tekojen kautta. Kun toinen ei enää halua minulle hyvää vaan miettii vain omia halujaan ja menee niiden mukaan. Kun toinen sanoo loukkaavia asioita. Kun toinen ei enää halua viettää aikaa yhdessä kanssani. Kun toinen pitää minua vain itsestäänselvyytenä, että olen siinä vaikka hän käyttäytyisi kuinka huonosti.
sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole tunne, vaan valinta. Ihastuminen on tunne.
Höpöhöpö taas. Rakkaus on tunne. Suhteeseen jäminen tai siitä lähteminen on valinta. Jääminen ei tarkoita että rakastaa.
Sanoo sarjaeroaja joka ei ole kasvanut vakaaksi aikuiseksi joka osaisi rakastaa.
Siinä hyväksikäyttäjä, joka ei ole kasvanut vakaaksi aikuiseksi jota olisi mahdollista rakastaa.
Monikohan näistä "ero on heikkoutta" ihmisistä oikeasti itse tekee yhtä paljon suhteen eteen kuin vaatii toiselta?
Enemmänkin sanoisin että sarjaeroaja vihaa työn tekemistä suhteen eteen mutta vaatii toista tekemään sitäkin enemmän. Mikään ei määrä rakkautta ja ihailua ei
Vastavuoroisuus aidosti puuttuu näiltä. Piilottelevat jopa vuosia todelllisia tunteitaan ja tarpeitaan. Valehtelevat niistä kumppanin kysyessä. Koko ihminen valheellinen jota ei ikään kuin ole. Syyttää helposti erilleen kasvamisesta jolla perustelee henkistä väkivaltaansa ja pettämisiään. Ei pysty totuuteen. Edes itselleen loppu viimein.
Varmaankin siihen, kun ei oo enää duunin jälkeen lettua tarjolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaus on kuin lankakerä. Se alkaa ja se loppuu. -Matti Nykänen
Se loppui puolison vetäytymiseen, haluttomuuteen ja liialliseen alkoholin käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei vietä aikaa yhdessä muuten kuin töiden ja menojen järjestelyn merkeissä, etäännytään ja vieraannutaan. Lopulta ei enää ymmärretä toista, vaikka ennen toisen sanomiset ymmärsi heti.
Ihminen muuttuu koko ajan. Jos ollaan henkisesti erillään, kasvetaan erilleen, ja lopulta sitä ihmistä, johon rakastui, ei enää ole, eikä tätä uutta muuttunutta ihmistä edes tunne.
Seurauksena ei ole henkistä yhteyttä, vaan puoliso on asuinkumppani, jonka puutteet ärsyttävät.
Henkinen yhteys voi syntyä vain jos molemmat ovat rehellisiä kommunikaatiossaan,
Siinä hyväksikäyttäjä, joka ei ole kasvanut vakaaksi aikuiseksi jota olisi mahdollista rakastaa.
Monikohan näistä "ero on heikkoutta" ihmisistä oikeasti itse tekee yhtä paljon suhteen eteen kuin vaatii toiselta?