Lue keskustelun säännöt.
Naiset. Mihin rakkaus loppuu? Miksi se loppuu?
14.10.2023 |
Eli olen kiinnostunut tästä ilmiöstä. Ja nyt nimenomaan haluan tietää, että miksi nainen lakkaa rakastamasta miestä. Eli keskitytään tässä nyt siihen - tiedän, että on olemassa oleva ilmiö yhtälailla se, että mies lakkaa rakastamasta naista. Mutta ei keskitytä siihen nyt tässä.
Sinulla on rakkautta, sinulla on maailman intohimoisin parisuhde, sinulla on elämäsi huippukohdat. Tuntuu, että koskaan ei voisi asiat olla huonosti. Siitä huolimatta - tulee se päivä. Yhtäkkiä toinen ei enää rakasta. Sinä et enää rakasta, vaikka sen piti olla mahdotonta, ja aiemmin jos tätä olisi ajateltu, niin olisi voinut kuvitella, että toinen vitsailee. Silti se tapahtuu.
Ja kun se loppuu, niin se ei tule enää ikinä takaisin samaa henkilöä kohtaan.
Niin monta kertaa olen todistanut tämän saman kaavan. Lähipiirissäni, tuttavapiirissäni, työkavereissa, mutta myös omakohtaisestikin sen käynyt läpi.
Nainen. Miksi rakkautesi loppuu? Mitä tapahtuu, kuin yhtäkkiä vain tulee se päivä, kun halveksut, et kunnioita, etkä rakasta, ja kaikki on ohi eikä asia enää ikinä käänny toisinpäin niin että se johtaa eroon sadan prosentin varmuudella.
Ja voisitteko vastata rehellisesti. Ei mitään syyttelyjä eikä spämmiä vaan asiallisen brutaalisti. Jos siis tiedätte itsekään. Eihän rakkaus ole rationaalista. Kun kysyin tätä samaa asiaa suoraan, en ikinä saanut vastausta. Luulen, että kukaan ei oikeasti tiedä - eihän kukaan voi tietää sitäkään, miksi sinä rakastat.
Siitä huolimatta. Kertokaa.
Kommentit (253)
Kuulostaa siltä että rakkaus ei koskaan alkanutkaan. Huuma loppui. Aivojen hormonitoiminta normalisoitui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pinta rapisi pois ja jäljelle jäi valehteleva panopupu. Eli tyypillisesti rakastuin ihmiseen, jota ei ollut. Kun tajusin sen, ei ollut mitään mitä rakastaa.
Se vain kului loppuun. Suhde arkipäiväistyi ja muuttui kaverilliseksi. Intohimon kipinä sammui, rakkauden huuma haihtui 🤷♀️
Enpä ole ikinä ollut tuollaisessa kuvaamassasi tilanteessa, että kaikki olisi ollut hyvin ja rakkaus vain loppunut. Minulla rakkaus on aina loppunut siihen, kun toisen arvostus ja kunnioitus minua kohtaan on loppunut ja se on alkanut näkyä tekojen kautta. Kun toinen ei enää halua minulle hyvää vaan miettii vain omia halujaan ja menee niiden mukaan. Kun toinen sanoo loukkaavia asioita. Kun toinen ei enää halua viettää aikaa yhdessä kanssani. Kun toinen pitää minua vain itsestäänselvyytenä, että olen siinä vaikka hän käyttäytyisi kuinka huonosti.
Se loppui välinpitämättömyyteen ja itsestäänselvyytenä pitämiseen miehen puolelta. Törppöihin kommentteihin. Siinäpä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllästymiseen on loppunut jos on ikinä alkanutkaan.
Se loppuu kun mies kohtelee kuin paskaa. Eniten kuitenkin sattui se, että hän avoimesti petti minua aivan tyttärensä edessä kun olin poissa kotoa ja traumatisoi lapsensa. Kyseessä siis tytärpuoli. Hänelle oli järkytys millainen sika hänen isänsä on. Tätä hänen traumaa käytiin pitkään läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Enpä ole ikinä ollut tuollaisessa kuvaamassasi tilanteessa, että kaikki olisi ollut hyvin ja rakkaus vain loppunut. Minulla rakkaus on aina loppunut siihen, kun toisen arvostus ja kunnioitus minua kohtaan on loppunut ja se on alkanut näkyä tekojen kautta. Kun toinen ei enää halua minulle hyvää vaan miettii vain omia halujaan ja menee niiden mukaan. Kun toinen sanoo loukkaavia asioita. Kun toinen ei enää halua viettää aikaa yhdessä kanssani. Kun toinen pitää minua vain itsestäänselvyytenä, että olen siinä vaikka hän käyttäytyisi kuinka huonosti.
Tämä. Omalla kohdalla tunnistan ainakin ne samat kohdat, että mies alkoi arvostella ulkonäköäni ei enää ollut kiinnostunut viettämään aikaa kanssani ja vietti lomatkin erillään ja lopetti haluamasta seksiä. Koin ettei hän enää ollut kiinnostunut minusta, eikä pitänyt minua haluttavana.
Nainen ei myöntänyt, että ei enää rakasta mua, mutta suostui eroon, koska kerran itse sitä ehdotin. Esitti tyhmää, kun kerroin, etten ole tyhmä, vaan huomaan kyllä että et enää rakasta ja arvostat kakkosnelosen pätkääkin enemmän kuin mua.
En saanut ikinä järkevää vastausta siihen, miksi se arvostus ja rakkaus loppui kuin seinään ja käytös kylmempääkin kylmemmäksi se yksi kaunis päivä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun rakkaus loppui miehen kylmään kohteluun. Siedin sitä vuosia. Sitten päätin ettei ole syytä enää yrittää.
Ei ollut siis minkäänlaista fyysistä suhdetta, ei edes nukuttu yhdessä, ei mitään yhdessä tekemistä eikä ex-suostunut edes keskustelemaan. Olin aina yksin. Ex ei edes katsonut minuun päin, jos olimme samassa huoneessa. Ei mitään selitystä miksi.
Rakkaus on loppunut ja loppuu seuraaviin asioihin
- mies ei ota huomioon naisen toiveita, eli ei näe teitä parina
- mies ei ota omaa vastuutaan suhteesta
-mies ei ole vuorovaikutuksessa naisen kanssa vaan elää kämppäkaverina tai sinkkuna
-mies on aggressiivinen eli ilkeä, vihamielinen, passiivisaggressiivinen
-mies ei kunnioita naista
-mies ei rakasta naista eli ei ota naisen hyvinvointia huomioon, vaan pitää oman etunsa ensisijaisena
-mies ei ota vakavasti naisen hätähuutoja esim kiukkua jne haluna vuorovaikutukseen
-mies ei pyydä anteeksi ja tee uusia lähestymisiä suhteen korjaamiseksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumma oletus tuo "kuin yhtäkkiä vain tulee se päivä". Ei se tule yhtäkkiä, vaan hiljakseen. Kun pitkään kokee toiselta välinpitämättömyyttä ja huonoa kohtelua.
Vierailija wrote:
Se loppuu kun mies kohtelee kuin paskaa. Eniten kuitenkin sattui se, että hän avoimesti petti minua aivan tyttärensä edessä kun olin poissa kotoa ja traumatisoi lapsensa. Kyseessä siis tytärpuoli. Hänelle oli järkytys millainen sika hänen isänsä on. Tätä hänen traumaa käytiin pitkään läpi.
Siinä on kyllä ennakkosuosikki Vuoden Sika palkinnonsaajaksi, kerta oman tyttärensä edessä pettänyt naistaan. Huh mikä possu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaus loppuun niihin turvalliseksi luulemiin keskusteluihin jonka päätteeksi sinä raivostut ja johonkin sanomiseeni ja pidät huolen että koko ilta on pilalla.
Rakkaus loppuun siihen että ostat itsellesi yhteiseen kotiin vain itsellesi asioita vaikka on puhuttu että säästetään rahaa yhdessä. Silti vaadit että kaikki minun rahani menevät vuokraan ja lasten sekä sinun ruokaan.
Rakkaus loppuun siihen että sinulla on vaikeuksia pysyä työpaikoissa ja aina syy on niissä työkavereissa. Ja taas minä yksi 10 vuoden jälkeen maksan kaikkein meidän elämisen vuokrat , sähköt, netin, ruokat ja lasten ruokat ja vaatteet. Kun sinä käytät rahaa vain harrastuksiisi ja suutut jos sinulta vaatii puolet vuokrasta maksamaan.
Rakkaus loppuun siihen kun sinä et ymmärrä meidän lasta ollenkaan ja puhut hänelle hänen ikätasonsa sopimattomasti. Haukut häntä nynnyksi. Et ymmärrä että hänestä on kasvamassa herkkä mutta hieno poika. Kuinka tuhoat sen pienen ihmisen itsetuntoa ja olet epäturvallinen raivoava vanhempi jota se lapsi rakastaa mutta pelkää myös.
Rakkaus loppuun siihen että vika on aina muissa mutta itsesi osuutta mihinkään et pysty näkemään.
Rakkaus loppuun siihen että minusta on tullut terapian avulla eheä ihminen joka ei siedä enää mitä tahansa käytöstä. Sellainen mitä sinä oikein vihaat, koska mitään millä yrität minua satuttaa ei pysty enää koskettamaan sydäntäni ei murskaamaan mitään minusta. Sinä olet mennyt kauaksi minusta. Siltä haukut minua että minä olen paha. Minä en yrittänyt. Minusta tuntuu että olin ainut joka yritti. Nyt aika mennä eteenpäin. Kaikkea hyvää. Kiitos kymmenen vuoden helvetistä.
Rakkaus hiipui hiljalleen, vuosien mittaan kun toinen pitää itsestäänselvyytenä, ei kanna omia velvollisuuksiaan kotona, ei kiitä, arvosta ja kunnioita vaikka minä niin tein. Terapiaakin ehdotin. Rakkaus kuolee jos toiinen sen tappaa välinpitämättömällä käytöksellään. Kerroin että tunteeni ovat vähenemässä mutta häntä ei kiinnostanut. Eron tullessa ihmetteli kun "meillähän on kaikki ihan hyvin". Valikoiva kuulokin. Onneksi olen nyt ollut sinkku vuosia, ei haksa enää rakastua ja pettyä. Terveisin eräs nainen
Minulla se taisi haipua pois niiden pitkien kuukausien ja vuosien aikana, kun mies töistä tultuaan uppoutui saman tien tuijottamaan koko illaksi tietokoneelta Youtube-videoita traktoreista ja moottoripyöristä. Ei ole ollut seksiä, halaamista, suutelemista tai kunnon katsekontaktia vuosiin. Olen ilmaa. Olen joku, jonka luokse palata töistä ja jonka kanssa nukkuu saman sängyn toisella laidalla ja jonka kanssa parin vuoden välein tehdään kesälomareissu ja joka maksaa puolet laskuista. Se siitä. Aikani jaksoin yrittää ja tehdä aloitteita ja ehdottaa yhteistä tekemistä, mutta sitten annoin olla. Keskustelumme koskevat koiran lenkittämistä ja saunan lämmittämistä ja kauppalistan tekemistä, siinä kaikki.
"halveksut, et kunnioita, etkä rakasta, ja kaikki on ohi eikä asia enää ikinä käänny toisinpäin".
Tätä mä koin miehen puolelta todella pitkään. Haukkumista, halveksuntaa, vähättelyä, uhkailua, huomiotta jättämistä.
Siihen vielä ihan fyysinen väkivalta ja pettäminen, kumpaakin useampaan otteeseen.
Ei todellakaan ollut mikään yhtäkkiä, huomasin ja uskoin vain pikkuhiljaa sen, että miehen käytös mua kohtaan ei muutu, olin mä itse sit minkälainen tahansa. Mitä enemmän yritin ja annoin anteeksi, sitä pahemmaksi käytös muuttui.
Olisi pitänyt uskoa kerrasta, mutta eipähän jäänyt mietityttämään, olisinko itse voinut tehdä jotain toisin, että mua olis arvostettu tai kohdeltu edes inhimillisesti. En mä olisi ja se tuli vaan sisäistää ja uskoa, joka ei ollut helppoa.
Vierailija wrote:
Rakkaus loppuun siihen kun sinä et ymmärrä meidän lasta ollenkaan ja puhut hänelle hänen ikätasonsa sopimattomasti. Haukut häntä nynnyksi. Et ymmärrä että hänestä on kasvamassa herkkä mutta hieno poika. Kuinka...
Tämä on valtavan hienosti sanottu :)
Ei se yhtäkkiä tapahtunut vaan vuosien saatossa kun uudestaan ja uudestaan huomasin kantavani yksinäni lapsiperheen arkea ja rahataloutta. Mies ei koskaan ymmärtänyt minun väsymystäni tai tarvettani johonkin aivan omaan, itse kyllä tuin ja kannattelin miestä ja annoin hyvinkin paljon tilaa hänen toteuttaa omia tarpeitaan ja haaveitaan. Minulla oli käytännössä myös kaikki vastuu kahdesta lapsesta (tämäkin liukui vuosien kuluessa tähän, alussa vaikutti oikeasti vastuulliselta ihmiseltä, joka oikeasti nautti isyydestään). Seksissä olin kyllä ollut naivi alussa kun kuvittelin sen muuttuvan paremmaksi kun tunnetaan toisemme syvällisemmin, mutta siihenkin lipui sellainen itsekkyys ja haluttomuus ottaa minun tarpeeni aidosti huomioon.
Kokeilin kuusi vuotta tietoisesti kaikenlaista (myös pariterapiaa), mutta muutokset olivat vain lyhytaikaisia ja pettymyksen tunteet syvenivät. Kun minulla sitten oli minua syvästi järkyttävä terveyteen liittyvä kriisi ja mies ei tukenut millään tasolla, koin sellaisen hylkäämisen kokemuksen, että en uskonut pystyväni sitä enää korjaamaan. Silloin vähäisetkin kunnioituksen ja hellyyden ja arvostuksen rippeet katosivat.
Lopulta ero oli ainoa ratkaisu. Vuosia myöhemmin mies pyysi anteeksi sitä kuinka itsekeskeinen hän oli ollut, ja kuinka hän oli jättänyt minut niin epäreiluun tilanteeseen. Nykyään olemme ystäviä.
Rakkaus loppuu s-kirjaimeen.