Parisuhteessa olijat, onko puolisonne teille se tärkein ihminen?
Ja siis kysymys lähinnä niille jotka ovat ihan toimivassa suhteessa eikä eron partaalla. Mä sain eilen kuulla mieheltäni, että hänellä tulee aina ystävät ekana ja ovat hänen elämänsä tärkeimpiä ihmisiä. Tätä ei huudettu vihaisena riidan yhteydessä vaan tuli esille keskustelun sivulauseessa. Hän sanoi että ystävät ovat hänelle tärkeintä elämässä ja ihmetteli miksi minulla ei ole näin, kun itse taas sanoin hänen olevan mulle maailman tärkein. Meillä ei ole lapsia ja ikääkin yli 40v. Mulle jäi siitä vähän hassu fiilis ja olen miettinyt tätä.
Ei hän kapakoissa niiden kanssa juokse tai mitään. Saattaa mennä jopa puoli vuotta ennen kuin edes näkee heitä. Mietin lähinnä että onko yleistäkin että ystävät menee hyvässä rakastavassa parisuhteessa puolison edelle? Ja kysyin häneltä vielä typerän kysymyksen siihen että kumman pelastaisi palavasta talosta, niin ystävän kuulemma.
Kommentit (403)
Vierailija kirjoitti:
Kamala mies!
Lapsi on tärkein. Sen jälkeen mies, vaikka ollaan eron partaalla. Hän tulee olemaan aina lapseni isä ja siksi pelastaisin hänet palavasta talosta esimerkiksi jonkun tulevan romanssin sijaan
Ystävät joissain asioissa tosin tärkeämpiä tässä tilanteessa, luonnollisesti
Tuo on minusta niin erikoinen tapa ajatella rakkautta. Mieluummin pohtisin ihan arkisista asioista lähtöisin, enkä mistään palava talo -skenaariosta. Ja miksi lapsesi isä olisi eronkin jälkeen sinulle rakkaampi kuin sen hetken kumppani? Outoa, kuulostaa siltä kuin olisi jo valmiiksi päättänyt mennä parisuhteeseen puolivaloilla.
Lapset ovat tärkeimmät. Kumppanin pelastaisin palavasta talosta ennen ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset tietysti tärkeimpiä, mutta sen jälkeen puoliso. Ymmärrän sinänsä tuonkin näkökulman, koska usein ainakin ne tärkeimmät ystävät ovat olleet jo ennen puolisoa, ja on todennäköisempää, että ne suhteet ovat elinikäisiä.
Nämä ihmissuhteet ovat kuitenkin luonteeltaan hyvin erilaisia, puoliso on todennäköisesti se läheisin suhteen kestäessä, mutta toisaalta siihen suhteeseen voi herkemmin tulla ryppyjä, jotka johtavat koko ihmissuhteen päättymiseen. Hyvät ystävyyssuhteet taas sopeutuvat paremmin elämänmuutoksiin, ja ne voivat olla hyvinkin arvokkaita sitten, jos se parisuhde päättyy. Eikä ystävyyssuhteet mene yhtä "herkästi rikki".
Tässä on kyllä tietty vaaranpaikka. Jos aina ajattelee että kulloinenkin kumppani menee ystävien edelle, ne ystävyyssuhteet eivät välttämättä ole siellä odottamassa kun suhde päättyy. Tuo kuulostaa jo lähtöko
Melkoisia ystäviä jos eivät pysy rinnalla mikäli eivät ole ykkössijalla. Muutenkin erikoinen logiikka. Onhan minulla kavereitakin, vaikka he ovat vähemmän tärkeitä kuin ystävät. Miksi ystävien olemassaolo tarkoittaisi, etten anna aikaa kavereille? Tai miksi parisuhteen tärkeys tarkoittaisi, etten anna aikaa ystäville?
Minulla oli ennen parisuhdetta sellainen tilanne, ettei oikein kukaan ollut elämässäni ykkössijalla. Pitkälti ystäväni ovat samat kuin silloinkin, eikä heidän merkityksensä ole juurikaan muuttunut.
On , tasavertaisena on lapset, lapsenlapset, ja kissa hännänhuippuna.
Naisille mies ei koskaan ole tärkein ja miehen edelle menee aivan kaikki ja se pitää hyväksyä. Naiset ahdistuvat ja loukkaantuvat valtavasti jos ei ole miehelle kaikkein tärkein. Tämä on yksi niistä lukuisista kalsoisstamdardeista missä naiset ei todellakaan hyväksy tasa-arvoa
Tärkeimmät 2 ovat itselleni avopuoliso ja äiti. En osaa sano kumpi olisi tärkeämpi. Listalla seuraavina sitten sisko, isä ja paras yatävä jonka olen tuntenut koko ikäni. Mielestäni olis outoa seurustella jonkun kanssa kellä kaverit menevät ennen omaa kumppania. Omat lapset toki ymmärrän.
N27
Meille molemmille on meidän lemmikit tärkeämpiä kuin toisemme. Molemmat tiedetään tämä fakta. Ihan hyvin menee kuitenkin.
Vastaus tähän löytyy todennäköisesti hänen lapsuuden kodistaan. Esim. monet lapset, jotka kokeneet turvattomuutta ja/tai tunnekylmyyttä kotonaan voi kokea aikuisena, että parisuhde ei ole tärkein suhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset tietysti tärkeimpiä, mutta sen jälkeen puoliso. Ymmärrän sinänsä tuonkin näkökulman, koska usein ainakin ne tärkeimmät ystävät ovat olleet jo ennen puolisoa, ja on todennäköisempää, että ne suhteet ovat elinikäisiä.
Nämä ihmissuhteet ovat kuitenkin luonteeltaan hyvin erilaisia, puoliso on todennäköisesti se läheisin suhteen kestäessä, mutta toisaalta siihen suhteeseen voi herkemmin tulla ryppyjä, jotka johtavat koko ihmissuhteen päättymiseen. Hyvät ystävyyssuhteet taas sopeutuvat paremmin elämänmuutoksiin, ja ne voivat olla hyvinkin arvokkaita sitten, jos se parisuhde päättyy. Eikä ystävyyssuhteet mene yhtä "herkästi rikki".
Tässä on kyllä tietty vaaranpaikka. Jos aina ajattelee että kulloinenkin kumppani menee ystävien edelle, ne ystävyyssuhteet eivät välttämättä ole siellä odottamassa kun suhde päättyy. Tuo kuulostaa jo lähtöko
Minusta olisi outoa, jos ystäväni sanoisi, että olen hänelle tärkeämpi kuin hänen poikaystävänsä. Siitä tulisi sellainen fiilis, että tuo suhde ei kauaa kestä.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteita kuten ystävyyssuhteitakin on erilaista. Jos ollaan oltu yhdessä 30 vuotta, on aika luontevaa että kumppani on tärkein ihminen elämässä. Jos on seurusteltu 3 vuotta, on luonnollista jos parhaat, pitkäaikaiset ystävät ovat edelleen tärkeämpiä.
Jokaisen tilanne on erilainen. Joillakin ei ole ainakaan hyviä ystäviä, joten heille kumppanista tulee helpommin lyhyessäkin ajassa se tärkein ihminen. Joillakin kumppani saattaa olla se joka on ollut mukana nuoruudesta asti ja ystävät vaihtuneet. On aika turha vertailla ihmisten suhteita läheisiinsä ja olettaa että olisi joku oikea tapa arvottaa ne. Mun miehellä on lapsia sekä läheisiä ystäviä jotka hän on tuntenut yli 40 vuotta. Tiedän että hän rakastaa mua syvästi mutta ei mulla olisi pokkaa eikä edes halua vaatia että mun pitäisi olla jossain arvojärjestyksessä noiden ihmissuhteiden yläpuolella.
Itse en edes harkitsisi aloittavani seurustelua sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole jo ehtinyt tulla minulle tärkeämmäksi kuin kaikki muut. Sen takiahan sitä seurustellaan, että rakastetaan toisiaan yli kaiken. Kulissisuhteet toki ovat asia erikseen ja on täysin oma asia, jos sellaisessa haluaa elää.
Jokin aika sitten oli norjalainen elokuva missä mies pelasti i phonensa, (tietenkin mies), lumivyöryn osuessa terassille lomakohteessa. Tarjolla oli vaimo ja lapsikin. Koko tapaus jäi tietenkin videolle, vaikka mies yritti kiistää, ei auttanut. Tästä sitten kriiseiltiin. No , nyt olen sitä mieltä , että monella on se puhelin ykkönen someineen ja sitten tulevat muut.
Tuskin olisi puolisoni, jos ei olisi minulle tärkein ihminen.
No ei kyllä. Mies on kohdellut minua jo vuosia niin välinpitämättömästi, että kaikki muut ovat häntä tärkeämpiä, jopa koira.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin olisi puolisoni, jos ei olisi minulle tärkein ihminen.
No jaa, raha ja omaisuus pitää kummasti yhdessä.
Ei, lapseni on tärkein. Puoliso on hyvä tiimipelaaja tässä suhteessa, joka on hieman väljehtynyt mutta toimiva. Menneisyydessä olen ollut niin kamalissa parisuhteissa, että suhtaudun varauksella myös nykyiseen hyväkäytöksiseen ja minua kunnioittavasti kohtelevaan kumppaniin.
Kummallinen ihminen jos puoliso menisi lasten edelle.
On tärkein. Lapset jo isoja ja omillaan.
Olen itse elämäni tärkein ihminen, kaikki muut tulevat sen jälkeen.
Puoliso, naimisissa oltu 40 v. omat vanhemmat jo poissa ja lapset aikuisia omissa kodeissaan.
Pelastaisi, mies on alfa tosin alfa tuskin menisi palstamamman kanssa naimisiin.