Parisuhteessa olijat, onko puolisonne teille se tärkein ihminen?
Ja siis kysymys lähinnä niille jotka ovat ihan toimivassa suhteessa eikä eron partaalla. Mä sain eilen kuulla mieheltäni, että hänellä tulee aina ystävät ekana ja ovat hänen elämänsä tärkeimpiä ihmisiä. Tätä ei huudettu vihaisena riidan yhteydessä vaan tuli esille keskustelun sivulauseessa. Hän sanoi että ystävät ovat hänelle tärkeintä elämässä ja ihmetteli miksi minulla ei ole näin, kun itse taas sanoin hänen olevan mulle maailman tärkein. Meillä ei ole lapsia ja ikääkin yli 40v. Mulle jäi siitä vähän hassu fiilis ja olen miettinyt tätä.
Ei hän kapakoissa niiden kanssa juokse tai mitään. Saattaa mennä jopa puoli vuotta ennen kuin edes näkee heitä. Mietin lähinnä että onko yleistäkin että ystävät menee hyvässä rakastavassa parisuhteessa puolison edelle? Ja kysyin häneltä vielä typerän kysymyksen siihen että kumman pelastaisi palavasta talosta, niin ystävän kuulemma.
Kommentit (408)
Mieheni olen itse valinnut ja rakastan häntä eniten. Lapsiakin rakastan eniten, mutta eri tavalla. Ei voi laittaa järjestykseen. Muut ihmiset tulee näiden jälkeen kuitenkin, vaikka kuinka rakkaita ovat.
Kamala mies!
Lapsi on tärkein. Sen jälkeen mies, vaikka ollaan eron partaalla. Hän tulee olemaan aina lapseni isä ja siksi pelastaisin hänet palavasta talosta esimerkiksi jonkun tulevan romanssin sijaan
Ystävät joissain asioissa tosin tärkeämpiä tässä tilanteessa, luonnollisesti
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi syntyy mies tippuu naisella aina kakkoseksi ja niinhän sen pitääkin olla.
Ja synnyttänyt nainen on joka tapauksessa miesten rankingissa jossain siellä kihomatojen ja lammaskaalin hajun välimaastossa.
Ei.
Kämppäkaverinainen. Hankki asunnon ja maksaa mukavasti talouskuluja.
Olen biiisex ja panen jatkuvasti useiden miesten kanssa.
Nainen tietää tämän kyllä. En myönnä enkä kerro. En puhu itsestäni mitään.
Pistän vähän rahaa sivuun säästöön.
Katselen omaa asuntoa.
Tärkeintä ovat lapseni. Puoliso tietää tämän ja on samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi syntyy mies tippuu naisella aina kakkoseksi ja niinhän sen pitääkin olla.
Ja synnyttänyt nainen on joka tapauksessa miesten rankingissa jossain siellä kihomatojen ja lammaskaalin hajun välimaastossa.
Aivan sama, mitä katkera percel tuumii. Eihän sulla naista ole eikä tule.
Keskiverto palstamamma tuskin edes yrittäisi pelastaa miestään palavasta talosta, vaikka ei olisi mitään valintatilannetta.
Pelastaisi palavasta talosta ensin keskimmäisen lapseni, sitten esikoisen ja kuopuksen ja viimeisenä lastemme isän. Miksi näin? Koska keskimmäinen lapsi saa vähiten vanhempien huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi syntyy mies tippuu naisella aina kakkoseksi ja niinhän sen pitääkin olla.
Mies tiputtaa ittensä ihan itse kakkoseksi.
Oma perhe on tärkein, eli minun tapauksessa puoliso sekä lapsi. Tämä perhe menee lapsuudenperheen yli, mikä ei tosin tarkoita etteikö lapsuuden perhe olisi todella tärkeä. Oman perheen sisällä lapsi on kaikkein tärkein ja häntä kohtaan tunnen aivan varauksetonta rakkautta. Aikuissuhteiden tasolla puoliso on elämäni tärkein ihminen. Mikä taaskaan ei tarkoita etteikö ystävät ja sisarukset esimerkiksi olisi todella tärkeitä. Olisi hassua että ihminen jonka kanssa jakaa elämän, talouden ja kaikki arjen murheet ja ilot ei olisi se tärkein ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hyvä tapa karsia ihmisiä vaikkapa treffailuvaiheessa, kysyy kenet pelastaisit palavasta talosta. Jos se olisi eläin ihmisen sijaan, tietää heti millaisen ihmisen kanssa on treffeillä. Hyvä vedenjakaja kerta kaikkiaan. Ihmisten pitäisi enemmän hyödyntää näitä, myös ystävyyssuhteissaan. Ei kannata tuhlata aikaansa jonninjoutaviin.
Esim. koiraa uskollisempaa ei ole. Eläimet ovat vielä täysin ihmisen armoilla. Jos treffailukumppani sanoisi jättävänsä lemmikkinsä palavaan taloon, tietäisin heti millaisen ihmisen kanssa olen tekemisissä. Kertoo aika paljon ihmisestä miten suhtautuu heikompaan. Mutta todella, erittäin hyvä tapa karsia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteet/avioliitot kestäisivät paremmin jos koko perhe rukoilisi yhdessä.
Tärkein on Jeesus, sitten lapset, sitten puolisot ja vasta tämän jälkeen sukulaiset sekä ystävät.
Oletteko te sellainen perhe, joka hylkää lapsensa lapsensa, jos lapset eivät aikuisena halua enää harrastaa näitä rukoilu- ym. uskovaisten juttuja?
Ilmeisesti tämmöinen johtuu eroluvuista?
100 vuotta sitten oli tärkeysjärjestys toinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteet/avioliitot kestäisivät paremmin jos koko perhe rukoilisi yhdessä.
Tärkein on Jeesus, sitten lapset, sitten puolisot ja vasta tämän jälkeen sukulaiset sekä ystävät.
Oletteko te sellainen perhe, joka hylkää lapsensa lapsensa, jos lapset eivät aikuisena halua enää harrastaa näitä rukoilu- ym. uskovaisten juttuja?
Paremman avioliiton perheleireillä opetetaan, että ensin Jumala, sitten puoliso jne
Kyllä, puoliso on tärkein. Olen erittäin kiitollinen hyvästä suhteesta ja luotettavasta miehestä. Olen tajunnut vuosien aikana että osa kitkuttelee ihan pystyyn kuolleissa liitoissa, kun omassani on pääsääntöisesti asiat tosi hyvin. Sopivasti omia ja yhteisiä juttuja, tasa-arvoa, kumppanuutta ja avointa keskustelua kaikesta.
Kyllä on ja olen sitä myös puolisolleni. Kumpikin on tämän ääneen todennut yhteisissä keskusteluissamme. Meillä on myös lapsia, jotka ovat kaikki rakkaita ja tärkeitä tasapuolisesti, mutta olemme toisillemme kaikki kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija wrote:
Kyllä veri on vettä sakeampaa eli lapset ovat tärkeämpiä kuin mies. Minusta se on aivan luonnollista. Mies on valittu perheenjäsen, ei ole biologista suhdetta.
Tuo sanontahan menee oikeasti siis niin että veri on kohdun vettä sakeampaa. Eli ne elämäämme valitut ihmiset on joskus sukulaisiamme tärkeämpiä.
Jep. Blood of the covenant is thicker than the water of the womb. Valitut ihmiset, jotka pysyvät, ovat tärkeimpiä, sukulaiset voivat joskus olla välttämätön paha (vaikka sukulaisissakin voi olla tärkeitä ja rakkaita myös).
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä ovat lapseni. Puoliso tietää tämän ja on samaa mieltä.
Minullekin on, ja exäni tiesi tämän, mutta teki ison numeron siitä, että on kateellinen, ja puhui paljon siitä, että enkö ymmärrä että teen hänet kateelliseksi, kun esim imetän. Näin jälkeenpäin ajatellen, on totisesti syystäkin exä.
Lapset (3) menee edelle. Olemme olleet naimisissa 31 vuotta. Olen mies.
Ei ole, todellakaan. 😂 Lapset on tärkeimmät, aina. Ja taitaa koirakin mennä edelle.