Parisuhteessa olijat, onko puolisonne teille se tärkein ihminen?
Ja siis kysymys lähinnä niille jotka ovat ihan toimivassa suhteessa eikä eron partaalla. Mä sain eilen kuulla mieheltäni, että hänellä tulee aina ystävät ekana ja ovat hänen elämänsä tärkeimpiä ihmisiä. Tätä ei huudettu vihaisena riidan yhteydessä vaan tuli esille keskustelun sivulauseessa. Hän sanoi että ystävät ovat hänelle tärkeintä elämässä ja ihmetteli miksi minulla ei ole näin, kun itse taas sanoin hänen olevan mulle maailman tärkein. Meillä ei ole lapsia ja ikääkin yli 40v. Mulle jäi siitä vähän hassu fiilis ja olen miettinyt tätä.
Ei hän kapakoissa niiden kanssa juokse tai mitään. Saattaa mennä jopa puoli vuotta ennen kuin edes näkee heitä. Mietin lähinnä että onko yleistäkin että ystävät menee hyvässä rakastavassa parisuhteessa puolison edelle? Ja kysyin häneltä vielä typerän kysymyksen siihen että kumman pelastaisi palavasta talosta, niin ystävän kuulemma.
Kommentit (423)
Vaimoni on tärkein ihminen minulle sekä rakkaudessa että ystävyydessä. Meillä on varsin harmoninen suhde ja olemme molempien mielestä hyvä tiimi yhdessä.
M55
Ei ole. Koirani, vanhempani ja veljeni tulevat ensin. Miehellä taas kaverit, työ, kännykkä, raha ja alkoholi tulee ensin.
Olen sinkku mutta vastaan kuitenkin. Minulle on päivänselvää, että kumppanin tulee olla se kaikista tärkein ihminen elämässä. En tiedä mitä edes tekisin parisuhteella jossa näin ei olisi. Itselleni ideaalissa parisuhteessa ollaan läheisiä aivan eri tasolla kuin missään muussa suhteessa. Tietysti edellytän, että kumppanini ajattelee samoin ja laittaa minut tärkeysjärjestyksessä yhtä korkealle. Jos hän pitäisi kavereitaan tärkeämpinä tai edes yhtä tärkeinä, ei suhteessa olisi mitään järkeä.
Minusta on ikävää arvottaa elämän tärkeitä ihmisiä tällä tavoin. Mutta jos nyt mietitään sen kautta, että kenet pelastaisit, niin se olisi poikani, ehdottomasti.
No jos nyt on pakko laitaa järjestykseen, niin lapset tulevat kaikkia muita ennen. Aikuisista mies on se läheisin. Toki myös moni on tosi läheinen ja tärkeä.
Kun aikoinaan tajusin, etten ole puolisolleni tärkein ihminen, se tuntui pahalta. Olisin halunnut olla, varsinkin kun itse olen elänyt perheelle. Se asia on vaan pitänyt hyväksyä. Asia on kuitenkin vaikuttanut minuun ja tavallaan omaan ajatteluuni. En haluaisi myöntää, että puoliso on tärkein ihminen, vaikka todellisuudessa kuitenkin on.
Olen jostain lukenut, että yhdeltä ihmiseltä emme saa kaikkea elämässämme. Pitää olla ystäviä ja muitakin ihmisiä. Oma mielipiteeni on, että kyllä puolison pitäisi olla tärkein ihminen. Jotenkin vie luottamusta, jos näin ei ole.
Vaimo on tärkein ja sen jälkeen tulee pitkäaikainen vakipano.
T.Maukka
Minua kiinnostaa aika paljon tuo miehen asenne tähän. Nauttiiko hän siitä, että saa olla sinulle tärkein, vaikket sinä ole hänelle?
No siiis karkeasti ajateltuna
Lapsena tärkein kiintymyssuhde kohdistuu vanhempiin.
Teininä se siirtyy ystäviin.
Parisuhteen alkaessa se siirtyy ystävistä kumppaniin. Parisuhteen päättyessä se siirtyy kumppanista takaisin ystäviin.
Joko ap:n mies ei ole koskaan arvostanut ap:ta kumppanina elikkä ei ole koskaan kohdistanut tärkeintä kiintymyssuhdetta kumppaniinsa, tai sitten ap:n mies ajattelee tyyliin, että "kumppanin voi aina menettää, mutta ystävien turvaverkko säilyy".
Mutta jos tällä hetkellä palavasta talosta pelastaisi frendin, jota tapaa joskus ja jouluna, niin väittäisin, ettei ap:n mies arvosta ap:ta.
"Kyllä veri on vettä sakeampaa eli lapset ovat tärkeämpiä kuin mies."
Riippuu minkä ikäisiä ne lapset ovat. Kun lapset ovat lapsia niin tietenkin ne menevät (tietyissä rajoissa) kaiken muun edelle. Mutta kun nyt omat lapset ovat jo aikuisia ja heillä omia perheitä niin ajattelen että heistä on jo aika päästää tietyssä mielessä irti eikä heille se äitikään ole enää tärkein (enkä haluaisikaan että olisi) vaan taas se oma perhe. Nyt kyllä taas se mies on minulle tärkein ihan kuten hän oli silloin kun olimme nuorina kahdestaan.
Kyllä on, vuodesta 1977 lähtien.
Kyllä mieheni on se tärkein aikuinen. Lapset (vielä melko pienet) on toki sitten erityisasemassa ja pelastettaisiin sieltä palavasta talosta ensin. He kun ovat vanhempansa huolenpidosta riippuvaisia, toisin kuin se mies.
Puoliso tärkein.
Ystävät tai sukulaiset, jotka ovat häntä arvostelleet puolellakaan sanalla, ovat tippuneet matkan varrelle - tai muuttuneet korkeintaan tuttaviksi.
Kyllä mun lapsuudenystävä on läheisempi kuin puolisoni. Hänen kanssaan ollaan jaettu ilot ja surut alaluokilta asti. Puolisokin on tärkeä, mutta vasta aikuisena tullut kuvioihin.
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi syntyy mies tippuu naisella aina kakkoseksi ja niinhän sen pitääkin olla.
Ei pidä. Tuollainen äiti on hirveä taakka lapselle.
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä veri on vettä sakeampaa eli lapset ovat tärkeämpiä kuin mies."
Riippuu minkä ikäisiä ne lapset ovat. Kun lapset ovat lapsia niin tietenkin ne menevät (tietyissä rajoissa) kaiken muun edelle. Mutta kun nyt omat lapset ovat jo aikuisia ja heillä omia perheitä niin ajattelen että heistä on jo aika päästää tietyssä mielessä irti eikä heille se äitikään ole enää tärkein (enkä haluaisikaan että olisi) vaan taas se oma perhe. Nyt kyllä taas se mies on minulle tärkein ihan kuten hän oli silloin kun olimme nuorina kahdestaan.
Amen. Lasten kuuluu olla tärkeimpiä niin kauan kun ovat tississä kiinni. Mutta jossain kohtaa pitää osata lopettaa se hurmosäitikuplailu. Ihan niiden lasten takia!
Jos en olisi tärkein, ottaisin eron. Haluan olla ihmisen kanssa jolle olen tärkein.
Tämä on hyvä tapa karsia ihmisiä vaikkapa treffailuvaiheessa, kysyy kenet pelastaisit palavasta talosta. Jos se olisi eläin ihmisen sijaan, tietää heti millaisen ihmisen kanssa on treffeillä. Hyvä vedenjakaja kerta kaikkiaan. Ihmisten pitäisi enemmän hyödyntää näitä, myös ystävyyssuhteissaan. Ei kannata tuhlata aikaansa jonninjoutaviin.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tämä on provo. Mistä kolosta olet kaivanut tuon mieslapsen? Seuraavaksi hän varmasti kertoo, että äidin tissimaito on ikuisesti lempijuomansa. Tuollainen kaverisidonnaisuus kuuluu teini-ikään ja nuoruuteen.
Joo, puolisoni on elämäni tärkein ihminen. Olemme olleet lähes 30 vuotta naimisissa.
Puolisot vaihtuu, ystävät pysyy
Mulle mun veli on tärkein, avomies vasta hänen jälkeen. Jos siis pitäisi ottaa luoti jomman kumman puolesta, niin veljen.
Ja meillä on hyvä suhde puolison kanssa.