Miksi miesten on keskimäärin niin vaikeaa ottaa huomioon naisen tarpeita ja tunteita?

Vierailija kirjoitti:

Koska pojat kasvatetaan ihan saatanan lepsusti. Pojat on aina poikia -mantralla ne jäävät kakaroiksi, hommaavat sadan tonnin ulosottovelat ja ratkovat ongelmansa viinalla.

Vai niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän nuo muut, mutta noita kukkia en. En siis näe varsinaisesti ongelmaa missään ylimääräisten lahjojen tms ostamisessa, mutta sehän riippuu ihan yksilöstä, että onko se niiden tapa osoittaa kiintymystä/välittämistä vai ei.

Toiset tykkää ostella jotain lahjoja tms vähän väliä, kun taas toiset ei osaa nähdä sitä merkityksellisenä tapana osoittaa välittämistä. Mutta ei se suoraan mitään kerro tunteista. Ihan samalla tavalla se menee positiivisten tunteiden kuin negatiivistenkin kanssa, toiset haluaa avata sydämensä koko maailmalle, kun taas toiset ei halua sanoa mitään yhtään kenellekään.

Ja tietenkin se, että osoitatko itse lahjuksilla välittämistäsi? Siinä tulee hyvin nopeasti sellainen gold digger - viba, jos toinen kaipailee lahjoja yms, mutta itse tarjoaa "vain" itsensä.

Minä saan mieheltäni toisinaan kukkia. Se on kaunis ele, jolla osoittaa arvostusta kumppanilleen ja tunnustusta tämän naiseudelle. Kukathan eivät ole edes kalliita. En ymmärrä miehiä, jotka eivät niitä osta.

Itse en taas tajua tällaista, että neutraalit asiat kuorrutetaan erilaisilla absurdeilla merkityksillä. Miten kukat liittyvät naiseuteen? Eivät mitenkään. Kukkien antaminen on kiva muistaminen. Naiseutesi ei liity kukkiin mitenkään. Se on kapitalistien markkinoima kulttuurinen malli, jossa naiseus ilmenee kulutuksen kautta. Se on jotain mikä pitää rakentaa, joka tulee täydeksi vain kuluttamalla, ylläpitämällä ja huoltamalla. Kokonaisia teollisuudenaloja on valjastettu sen illuusion ylläpitämiseen. 

Höpö höpö. Kukkia ostetaan naisille joiden tiedetään tykkäävän kukista. Suurin osa tykkää. Suurin osa miehistä ei tykkää. Miehet eivät osaa arvostaa kauniita asioita samalla tavalla kuin naiset. Miesten ja naisten aivot toimivat keskimäärin eri tavalla. On poikkeuksia sääntöön, on miehiä jotka hoitaa puutarhakukkia, ja naisia jotka ei. Mutta yleensä se on nainen joka huusholliin ja pihaan kukat hommaa, ei heterosuhteen mies.

Kyllä kukat mielletään hyvin pitkälle naiselliseksi asiaksi, kuten vaikka työkalut tai olut maskuliiniseksi, sen mukaan kuka mistäkin tykkää, ihan ilman mitään markkinointia ja kapitalismia. Niin on ollut aina aikojen alusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän nuo muut, mutta noita kukkia en. En siis näe varsinaisesti ongelmaa missään ylimääräisten lahjojen tms ostamisessa, mutta sehän riippuu ihan yksilöstä, että onko se niiden tapa osoittaa kiintymystä/välittämistä vai ei.

Toiset tykkää ostella jotain lahjoja tms vähän väliä, kun taas toiset ei osaa nähdä sitä merkityksellisenä tapana osoittaa välittämistä. Mutta ei se suoraan mitään kerro tunteista. Ihan samalla tavalla se menee positiivisten tunteiden kuin negatiivistenkin kanssa, toiset haluaa avata sydämensä koko maailmalle, kun taas toiset ei halua sanoa mitään yhtään kenellekään.

Ja tietenkin se, että osoitatko itse lahjuksilla välittämistäsi? Siinä tulee hyvin nopeasti sellainen gold digger - viba, jos toinen kaipailee lahjoja yms, mutta itse tarjoaa "vain" itsensä.

Minä saan mieheltäni toisinaan kukkia. Se on kaunis ele, jolla osoittaa arvostusta kumppanilleen ja tunnustusta tämän naiseudelle. Kukathan eivät ole edes kalliita. En ymmärrä miehiä, jotka eivät niitä osta.

Itse en taas tajua tällaista, että neutraalit asiat kuorrutetaan erilaisilla absurdeilla merkityksillä. Miten kukat liittyvät naiseuteen? Eivät mitenkään. Kukkien antaminen on kiva muistaminen. Naiseutesi ei liity kukkiin mitenkään. Se on kapitalistien markkinoima kulttuurinen malli, jossa naiseus ilmenee kulutuksen kautta. Se on jotain mikä pitää rakentaa, joka tulee täydeksi vain kuluttamalla, ylläpitämällä ja huoltamalla. Kokonaisia teollisuudenaloja on valjastettu sen illuusion ylläpitämiseen. 

Samoilla linjoilla. Minulle merkitsee se, että joka päivä arjessa tuntuu, että kohtaa kumppanin kanssa. Tämä ei tarkoita ikuista sopusointua tai pakotettua riidattomuutta vaan sitä, että vastaantulevissa tilanteissa tuntuu, että kuitenkin ollaan samalla puolella ja arvostus toista kohtaan ei liiemmin horju. Eräs tuttu mies (oli varsin nuori kyllä silloin) suhtautui esim. kukkien tuomiseen niin, että kun oli ollut yöjalassa ja jättänyt avovaimon ties kuinka monennen kerran ihmettelemään missä mies taas juoksee, hoituu asia kukkakimpulla ja "kyllä se siitä taas sitten leppyy, vien vaan kukkia". Et toki tätä tarkoita, mutta pointti on se, että kyllä mun mielestä suhdetta kuvastaa parhaiten se, miten aivan tavalliset päivät kulkevat. Itse en varsinkaan nykyään oikeastaan edes halua mitään lahjoja - juuri tämän tolkuttoman kulutusyhteiskunnan takia. Paras syntymäpäivälahja itselleni olisi, että kumppani vaikkapa omistaisi päivänsä kokonaan kanssani olemiseen. Saada aikaa ja yhdessäoloa.

Se, että ei petä lienee kuitenkin ihan normaali perusvaatimus jokaiselle parisuhteelle. On aika alas rima laskettu, jos ajattelee, että ei tarvitse kukkia, kun mies ei edes pettänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän nuo muut, mutta noita kukkia en. En siis näe varsinaisesti ongelmaa missään ylimääräisten lahjojen tms ostamisessa, mutta sehän riippuu ihan yksilöstä, että onko se niiden tapa osoittaa kiintymystä/välittämistä vai ei.

Toiset tykkää ostella jotain lahjoja tms vähän väliä, kun taas toiset ei osaa nähdä sitä merkityksellisenä tapana osoittaa välittämistä. Mutta ei se suoraan mitään kerro tunteista. Ihan samalla tavalla se menee positiivisten tunteiden kuin negatiivistenkin kanssa, toiset haluaa avata sydämensä koko maailmalle, kun taas toiset ei halua sanoa mitään yhtään kenellekään.

Ja tietenkin se, että osoitatko itse lahjuksilla välittämistäsi? Siinä tulee hyvin nopeasti sellainen gold digger - viba, jos toinen kaipailee lahjoja yms, mutta itse tarjoaa "vain" itsensä.

Minä saan mieheltäni toisinaan kukkia. Se on kaunis ele, jolla osoittaa arvostusta kumppanilleen ja tunnustusta tämän naiseudelle. Kukathan eivät ole edes kalliita. En ymmärrä miehiä, jotka eivät niitä osta.

Itse en taas tajua tällaista, että neutraalit asiat kuorrutetaan erilaisilla absurdeilla merkityksillä. Miten kukat liittyvät naiseuteen? Eivät mitenkään. Kukkien antaminen on kiva muistaminen. Naiseutesi ei liity kukkiin mitenkään. Se on kapitalistien markkinoima kulttuurinen malli, jossa naiseus ilmenee kulutuksen kautta. Se on jotain mikä pitää rakentaa, joka tulee täydeksi vain kuluttamalla, ylläpitämällä ja huoltamalla. Kokonaisia teollisuudenaloja on valjastettu sen illuusion ylläpitämiseen. 

Aika monet naiset tykkää kukista. Sen näkee siitä, että naiset niitä lähinnä ostelee. Itse en ole niiden perään, mutta en ymmärrä miksei ne miehet joiden naiset ovat, voi jostain typerästä "periaatteesta" niitä ostaa? Voi kun olisi aina noin helppoa miellyttää toista.

Esimerkiksi mua on paljon vaikeampaa miellyttää kun mua ei kiinnosta kukat, en käytä koruja ollenkaan ja olen muutenkin hyvin minimalistinen. En halua edes matkustella, enkä välitä syödä ulkona.

Että mä edustan sitä toista ääripäätä, mulle miehet aina valittaa kuinka mua on niin vaikea miellyttää kun en tarvitse oikein mitään. Se harmittaa vähän itseänikin.

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän nuo muut, mutta noita kukkia en. En siis näe varsinaisesti ongelmaa missään ylimääräisten lahjojen tms ostamisessa, mutta sehän riippuu ihan yksilöstä, että onko se niiden tapa osoittaa kiintymystä/välittämistä vai ei.

Toiset tykkää ostella jotain lahjoja tms vähän väliä, kun taas toiset ei osaa nähdä sitä merkityksellisenä tapana osoittaa välittämistä. Mutta ei se suoraan mitään kerro tunteista. Ihan samalla tavalla se menee positiivisten tunteiden kuin negatiivistenkin kanssa, toiset haluaa avata sydämensä koko maailmalle, kun taas toiset ei halua sanoa mitään yhtään kenellekään.

Ja tietenkin se, että osoitatko itse lahjuksilla välittämistäsi? Siinä tulee hyvin nopeasti sellainen gold digger - viba, jos toinen kaipailee lahjoja yms, mutta itse tarjoaa "vain" itsensä.

Jos 10-20€:n kukkakimppu silloin tällöin aiheuttaa "gold digger-viboja" kannattaa joko mennä töihin tai neuvotella itselleen hieman parempaa palkkaa. Myös sanan "lahjus" käyttö indikoi aiemman mainitun kanssa.

Kyse on toisen ihmisen huomioimisesta, ei omista mieltymyksistä. Sinä olisit varmaan tyytyväinen miesten kalsareista, sitä vastoin naisella niille ei olisi käyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Aikanaan ex jaksoi lasten saantiin asti käyttäytyä kuta kuinkin asiallisesti. Lasten synnyttyä kotitöiden ja rahanmenon määrä lisääntyi ja alkoi yhtäkkiä epämääräinen naljailu ja vitt uilu. Exän vanhemmat asuivat kaukana enkä tutustunut heihin kuin vasta lasten syntymän myötä. Kun aloimme viettää aikaa enemmän appivanhempien luona niin tuli aika selväksi mistä exän ikävä vuorovaikutustyyli oli lähtöisin. Mitä enemmän tutustuin hänen sukuunsa, sitä selvemmäksi kävi, että tämä on heidän suvussaan ihan normaali vuorovaikutustyyli.

Kuulostaa ihan ex-vaimoltani. Ollaankohan oltu naimisissa saman naisen kanssa?

Tätä lukiessa vahvistuu taas käsitys kuinka suurta miesviha naisilla. on.

Omissa ,tuttujen suhteissa nainen on se naislapsi.

Niin kuin tilastot näyttää parisuhteessa olevat miehet valtaosin tuovat isomman tilipussin, tuovat vielä ja säästämällä sijoittamalla lisää rahaa. Ovat valtaosin lasten kanssa, remppaavat ja korjaavat, tekevät ruuat ja muut. 

Nämä pyykin pesut ja tiskaamiset vievät vain muutamia minuutteja aikaa nykykoneilla ja kuivausrummuilla. Mutta sekin kertoo kuinka rasittavaksi naiset kokee muutaman minuutin hommat. 

Olen mies ja nyt elänyt yksin  vuosia. Elämä on helppoa kotiaskareiden ja muiden kanssa, lapset ovat minulla puolet ajasta, se on vain hauskaa ei rasittavaa, olisi mukavaa jos olisivat enemmän.

Eipä miehelle ole parisuhteessa juuri mitään tarjolla.  Siinäpä se syy miksi avioliitot, syntyvyys ja parisuhteiden määrä laskee. Avioehdot taitaa olla ainut asia mikä on noussut liittyen parisuhteisiin.

Huono diili miehelle ja hyvä naisella. Helena ja Mikko Koivun suhde lehtien palstoilla näyttää kuinka päin suhde menee. Mikko on poikkeuksellisen varakas ja kuuluisa. Virtaa meni vain mieheltä naiselle päin, vaikka rahallisestikin se oli moninkertainen, niin ei nainen ole koskaan tyytyväinen ja mikään ei riitä. 

Oli kodinhoitajat, lastenhoitajat ja ihan kaikki. Mutta läheisyyttä ja seksiä Mikko joutui ilmeisesti hakemaan suhteen ulkopuolelta, kun kotona nekään tarpeet eivät täyttyneet.

Vierailija kirjoitti:

Mun maailmassa parisuhteeseen mennään, koska on tunteita toista osapuolta kohtaan ja kumpikin parisuhteessa ottaa toista huomioon. Eihän siinä ois muuten.mitään järkeä pysyä. Muunlaisista parisuhdemalleista en oo kiinnostunut.

Jep. Jopa niissä ns. kulissiliitoissa molemmat saa sen mitä haluaa, eli toisen tarpeet otetaan niissäkin huomioon esim. mies saa sen edustusvaimonsa ja avoimen liiton, nainen etelän matkansa ja kalliita laukkuja näin niin kuin klisee-meiningillä.

Homma vaan ei toimi, jos parisuhteessa vain toinen saa sen mitä tarvitsee.

Vierailija kirjoitti:

Koska pojat kasvatetaan ihan saatanan lepsusti. Pojat on aina poikia -mantralla ne jäävät kakaroiksi, hommaavat sadan tonnin ulosottovelat ja ratkovat ongelmansa viinalla.

Ja ne kilteiksi ja pehmeiksi kasvaneet hakutaan keskustelupalstöilla nössöiksi ja inceleiksi samalla kun näkevät että puheiden vastaisesti naiset suosivat niitä pojat on poikia asenteelle kasvatettuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt aina samaa. Miehellekin olen sanonut siitä niin monet kerrat. Että, minua on niin helppo miellyttää. Pienillä jutuilla jotka ei maksa mitään, tai jotka maksaa hyvin vähän, saa minut liitämään pilvissä onnesta. Jos minä tietäisin mieheni tulevan niin onnelliseksi jostain pikkujutusta johon minulla menee muutama minuutti tai muutama euro, tekisin niitä hyvin usein.

Mutta miehellä ei oikein ole mitään sellaista. Yritän välillä tehdä oikein hyvää ruokaa, koska siitä tietää että kun mies kehuu ruokaa, että hän myös nauttii siitä. Seksistä mies nauttii, mutta haluaa sitä yhä harvemmin koska on sairauksia ja vanhenee ja kaikkea sellaista. Minäkin vanhenen, minullakin on kipuja ja uupumusta, mutta minä saisin paljon halauksesta, suudelmasta jne. läheisyydestä voimaa jaksaa.

Mies ei välitä mistään tavarasta, ei mistään tekemisestä... eikä nähdäkseni kaipaa kauheasti kosketustakaan, koska koskettaa minua niin vähän. Eikä hän osaa selittää syytä tähän. Hän sanoo että hän nyt vaan on tyypillinen mies, joka ei osaa ilmaista tunteitaan (negatiiviset kyllä osaa). Joskus alkuaikoina sanoi että näyttää tunteensa teoilla, mutta jos niistä jotain nyt yli 20 vuoden jälkeen päättelisi, niin ei häävit tunteet ole.

Joskus mies kyllä tekeekin jotain mistä tykkään. Aina ostaa synttäreinä ja äitienpäivänä, ja joskus jopa hääpäivänä kukkia. Se on tosi ihanaa. Kerran toi minulle joulukukan, kun olin harmitellut itse ostamiani ettei ne kuki, ja mies oli ajatellut että ostaa minulle toisenlaisen joulukukan joka on kukassa. Siitä teosta kyllä hämmästyin suunnattomasti, ja muistan sen ikuisesti.

Kuinka monet tuhannet kerrat olen hänen vieressään maannut sängyssä, ja toivonut että hän ojentaisi edes hetkeksi kättä ja koskettaisi. Nytkään sitä ei ole tapahtunut kuukausiin. Nyt en osaa enää itsekään koskettaa häntä kun tuntuu jotenkin vieraalta ja vaivaannuttavalta, ja jotenkin on fiilis että jos hän ei sitä edes halua, niin nolaan vaan itseni lääppimällä. Ei kai se niin ole, mutta en voi sille mitään että siltä minusta tuntuu jos toinen ei osoita mitään rakkauteen liittyvää kuukausiin. Odotan vaan että mies tekisi aloitteen, koska mies tietää että odotan sitä.

Sinun miehelläsi on tunnelukkoja tai jotain kiintymyssuhdeongelmaa. Ei yksinkertaisesti kapasiteetti riitä niihin tunteiden sanoiksi pukemiseen ja kosketuskin on tunnetasolla liikaa. Ei osaa käsitellä omia tunteitaan ja mitä esim. kosketus hänessä aiheuttaa.

Lapsuudessa ei ole opittu oikeita tunnetaitoja ja ilmapiiri on voinut olla välttelevä. Suuremnat tunteet kuten rakkaus, hellyys, emotionaalinen intiimiys on niin vaikeita käsitellä, että niistä tulee itselle vaikea on ja ennemmin tekee mieli vetäytyä.

Tuo on paljonkin totta. Mies on kertonut että vanhempiensa avioliitto oli niin ristiriitainen, että se teki heistä kaikista veljeksista jotenkin tunnevammaisia. Veljet ovat nyt vanhana yksin, ovat olleet nuorena naimisissa, jopa kahdesti, ja yksin ovat jääneet, ei edes aikuiset lapset pidä yhteyttä. Olen sitäkin ihmetellyt, kun eivät ole mitään ilkeitä, alkoholisteja tai mitään, ihan tavallisia.

Miehen äiti oli puhunut miehelleen ilkeästi, ja olivat kuulemma tämän tästä olleet erossa ja palanneet takaisin yhteen. Lapsille se oli hyvin ristiriitaista. Appi oli kuollut jo kun minä tulin kuvioihin, mutta anoppi eli vielä silloin, ja hän kyllä puhui joskus ikävästi. Huomaan miehessä samanlaista joskus kun hän suuttuu, saattaa lyödä ihan vyön alle sanomisellaan, jota minä en missään nimessä koskaan tee, vaikka voisin kyllä jos haluaisin satuttaa pysyvästi. Mies pyytää jälkikäteen kyllä anteeksi, ja sanoo ettei tarkoittanut mitä sanoi suutuspäissään. Hän itsekin tiedostaa omaksuneensa sen äidiltään. (Hänen vanhempansa olivat sota-ajan ihmisiä, että ei ihme että oli vikaa, kun oli ollut kova elämä.) Mutta mun mielestä ei se ole mikään selitys, jos ei tarkoita, ei sano. Eihän se tule edes mieleen jos ei ajattele että asia on näin.

Olen yrittänyt näiden vuosien aikana auttaa miestä, totuttaa vaikka siihen että sanon minä rakastan sinua ja halaan. Tein niin joka päivä 8 vuotta, ja ajattelin että mies tottuu siihen, ja sanoo sitten joskus itsekin minulle, ettei se tuntuisi enää niin vaikealta. Mutta ei. Jätin sen sitten pois, kun se on vaikea minullekin sanoa kun ei meillä lapsuudenkodissakaan sitä sanottu, eikä sanota, ääneen, se vaan tiedetään sanomatta. Minä tiedän nytkin että mies varmasti minua rakastaa, mutta se ei poista sitä kaipuuta, että haluaisin hänen jotenkin sen ilmaisevan.

Kun kuvittelisi että on minkälaisia tunnelukkoja hyvänsä, voisi kävellä kauppaan, ostaa vaikka kortin jossa on joku sydämenkuva, ja tulla kotiin ja antaa se minulle. Jos ei kehtaa antaa, niin jättää vaikka mun yöpöydälle.

Itse olette miehenen valinneet, turha nyt itkeä.

Yhteiskunnan "kasvatus" . Ei kaikki kasva hyvissä piireissä ja perheissä.

Nyt kun jatkuvasti naiset tuota asiaa miehiltä vaatii niin pitäisikö naisten samalla aloittaa tekemää tekemään sitä samaa miehille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän nuo muut, mutta noita kukkia en. En siis näe varsinaisesti ongelmaa missään ylimääräisten lahjojen tms ostamisessa, mutta sehän riippuu ihan yksilöstä, että onko se niiden tapa osoittaa kiintymystä/välittämistä vai ei.

Toiset tykkää ostella jotain lahjoja tms vähän väliä, kun taas toiset ei osaa nähdä sitä merkityksellisenä tapana osoittaa välittämistä. Mutta ei se suoraan mitään kerro tunteista. Ihan samalla tavalla se menee positiivisten tunteiden kuin negatiivistenkin kanssa, toiset haluaa avata sydämensä koko maailmalle, kun taas toiset ei halua sanoa mitään yhtään kenellekään.

Ja tietenkin se, että osoitatko itse lahjuksilla välittämistäsi? Siinä tulee hyvin nopeasti sellainen gold digger - viba, jos toinen kaipailee lahjoja yms, mutta itse tarjoaa "vain" itsensä.

Minä saan mieheltäni toisinaan kukkia. Se on kaunis ele, jolla osoittaa arvostusta kumppanilleen ja tunnustusta tämän naiseudelle. Kukathan eivät ole edes kalliita. En ymmärrä miehiä, jotka eivät niitä osta.

Ymmärrät heti, kun ajattelet sen riskin kukkien ostosta. Moni nykynainen, varsinkin nuori, nauraa tuollaisille kukille ja kokee kukkien vastaanottamisen jopa nöyryyttävänä. Osalle naisista kukat symboloivat klassisen naisen roolia, mihin monet naiset eivät halua tuhlata ajatustakaan.

Hölöpölö.

Piti oikein laskea nämä "klassisen kauneuden symbolit" omassa kodissani tällä hetkellä. Leikkokukkia viidessä maljakossa, kuivakukkia kolmessa maljakossa ja koristeheiniä yhdessä maljakossa. On näihin ajatus, jos toinen uhrattu. Nämä viimeiset kävin hakemassa naapurista tunti sitten, kun kyseli haluaisinko ja halusinhan minä. Ei ollut ollenkaan "nöyryyttävä" kokemus.

Kukkasipuleita istutan ulos seuraavien viikkojen aikana satoja ja puutarhaani koristavat syksyn kukat tällä hetkellä.

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska miehet ovat keskimäärin erittäin itsekkäitä, myös ne kilteimmät ja alruistisimmat.

Ei myös, vaan etenkin.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun jatkuvasti naiset tuota asiaa miehiltä vaatii niin pitäisikö naisten samalla aloittaa tekemää tekemään sitä samaa miehille?

Mitähän se sama sitten olisi? Yleensä tuotte esille vain jotain peppuraiskausta tai muuten naista vahingoittavaa toimintaa?

Vierailija kirjoitti:

Koska pojat kasvatetaan ihan saatanan lepsusti. Pojat on aina poikia -mantralla ne jäävät kakaroiksi, hommaavat sadan tonnin ulosottovelat ja ratkovat ongelmansa viinalla.

Ja ketäs tästä on syyttäminen, kun äidit paapoo poikalapsensa piloille. Mikseivät kasvata yhtä kovalla kädellä kuin tyttärensäkin "teehän itse"-tyylillä. Mutta kun eeei poikalapselle kaikki valmiina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ovat luonteeltaan paljon itsekeskeisempiä ja tuntevat vähemmän kuin naiset. Varmaan joku evoluution tulos. Noilla ominaisuuksilla on pysynyt paremmin hengissä.

Ai? No mikäs selittää että naiset ovat hengissä, vaikka me emme käyttäydy kuin kusipäät? Anna kun arvaan. Miehet suojelivat?

Kyllä se on niin päin että ihmiskunta selvisi tänne asti naisten ominaisuuksien ansiosta. Yhteistyö, heikommista huolehtiminen, henkinen kehitys. Miesten hinku sotia ja kilpailla yhteistyön sijaan on aiheuttanut vain ongelmia.

Ennen muinoin ei nimen omaan voinut huolehtia niistä heikoimmista jos halusi että yhteisö selviää. Heikot olivat rasite. Esim tuhansia vuosia sitten vastasyntyneitä lapsia tapettiin, jos ajat olivat huonot ja katsottiin, että lapsi on yhteisölle liian suuri rasite ja vie liikaa äidin energiaa.

Tuo on taas sitä miesten suosimaa ajattelua. Julmat kulttuurit olivat juuri niitä missä miehet olivat vallassa. Mutta julmuus ei tullut tarpeesta vaan siitä että miehet tykkäävät julmuudesta. Toisenlaisiakin kulttuureja on ollut.

Ja taas mamma tunneajattelun kautta liikkeellä niin kaikki tietävänä. Julmuudet, kuten pikkulasten surmaamiset tehtiin ninen omaan tarpeesta. He olisivat olleet yhteisölle suuri rasite, kun siirryttiin esim olosuhteiden ja saaliseläinten perässä pitkiä matkoja. Koko yhteisö olisi voinut kuolla ilman näitä julmia tekoja, koska pikkulasten kanssa raskaat matkat eivät olisi onnistuneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun jatkuvasti naiset tuota asiaa miehiltä vaatii niin pitäisikö naisten samalla aloittaa tekemää tekemään sitä samaa miehille?

Mitähän se sama sitten olisi? Yleensä tuotte esille vain jotain peppuraiskausta tai muuten naista vahingoittavaa toimintaa?

Jos et mitään muuta keksi miehen miellyttämiseksi kuin itsesi vahigoittamisen niin pitäisikö sinun yrittää tutustua mieheesi että tietäisit ne pienet asiat mitkä miellyttää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska miehellä oli tapana mennä metsään ja hakea sieltä saalista pöytään. Nykyään ei tarvitse eikä miehen aivot ole kehittyneet naisten vastaavaksi tunnehärdellipalloksi.

Olen nainen ja huomannut että tunteet voi halutessaan kytkeä kokonaan pois päältä. En ole enää lainkaan kiinnostunut muitten hyvinvoinnista, tarpeista tai mieti, olisiko nyt jonkun toisen vuoro. Menen itse ensin, otan ensin, ajattelen omat tarpeet ensin. Kuuntelen muiden ihmisten mielipiteitä hyvin rajallisesti. On hauskaa seurata ihmisten reaktioita asioihin, jotka nyt jäävät kokonaan tekemättä.

Ei ole naiset taas pystyneet asiallisesti keskustelemaan, kun ylin kommenttikin poistunut. Ylläri pylläri.