Miksi miesten on keskimäärin niin vaikeaa ottaa huomioon naisen tarpeita ja tunteita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska pojat kasvatetaan ihan saatanan lepsusti. Pojat on aina poikia -mantralla ne jäävät kakaroiksi, hommaavat sadan tonnin ulosottovelat ja ratkovat ongelmansa viinalla.

Ja ketäs tästä on syyttäminen, kun äidit paapoo poikalapsensa piloille. Mikseivät kasvata yhtä kovalla kädellä kuin tyttärensäkin "teehän itse"-tyylillä. Mutta kun eeei poikalapselle kaikki valmiina.

Mistä isät ovat vastuussa sinun mielestäsi? Anna kun arvaan. Ei mistään.

Vain 10% miehistä pitää edes vanhempainvapaan. Niin vähäistä on miesten panos. Arvaan taas. Naisten syytä sekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä AP olet mahdollistanut sen, että mies käyttäytyy noin. Todella moni mies on tuollainen. Ainoa keino tosiaan on vetää tarkat rajat siitä, mikä on hyväksyttävää käytöstä ja mikä ei ole hyväksyttävää käytöstä. Jos mies ei käyttäydy kohteliaasti ja huomaavaisesti, niin samantien on aika jättää hänet. Ei kannata jäädä odottelemaan, että hän ehkä muuttuisi. Kyllä, vielä joskus tulee vastaan hyväkin mies.

Tämä juuri, jos naiset alkaisivat asettamaan korkeampia vaatimuksia miehille niin ehkä ne miehetkin viimeinkin tajuaisivat muuttaa tapojaan paremmiksi kun huomaisivat, että yksikään nainen ei hyväksy huonoa käytöstä. Onneksi kyllä niitä ihan fiksujakin miehiä vielä on, jotka osaavat ottaa kanssaihmiset huomioon ja kunnioittavat kumppaniaan ja osoittavat tälle hellyyttä.

Toivottavasti naiset löytävät rehellisen miehen, joka oikeasti kunnioittaa ja huomioi kumppaniaan. Ajattelen, että osa saattaa velvollisuudestaan käyttäytyä hyvin alkuaikoina, mutta sisimmässään ei haluaisi jatkuvasti olla sellainen ja siksi alkaa venyttää rajoja josko voisikin käyttäytyä itsekkäämmin tai olla huomioimatta naistaan.

Mies

Komppaan näitä. Liian moni nainen hyväksyy mieheltään huonoa käytöstä, ei vain itseään kohtaan vaan myös muita ihmisiä kohtaan.

Jos ihminen käyttäytyy huonosti tai kokonaan sivuttaa omat läheisensä, puolison läheiset, työkaverit, naapurit, myyjät/tarjoilijat jne. niin turha kuvitella että mitään sen kummempaa ei ole luvassa kumppanillekaan pitkässä juoksussa. Ihan peruskäytöstavatkin on monella (miehellä) hakusessa. Jos vielä suhteen alussa kuulee esim. että mies haukkuu muita naisia oli ne sitten exiä tai julkkiksia niin juoskaa ja lujaa.

Ai että moni nainen hyväksyy mieheltään huonoa käytöstä myös muita ihmisiä kohtaan? Mies on siis naisen lapsi jolle naisen kuuluu opettaa miten käyttäytyå?

Vierailija kirjoitti:

Naisilla on erikoinen ajatuvinouma siinä, että vain ja ainoastaan naisen toiveiden ja tunteiden mukaan menemällä ne on otettu huomioon. Kyllä ne voi ottaa huomioon ja sitten päättää, ettei toimi niiden mukaisesti. Näinhän naisetkin tekevät koko ajan miesten tarpeiden ja tunteiden kohdalla. 

Mutta kaksoisstandardit ovat naisilla valitettavan yleisiä. 

Mitä helvettiä sinä oikein selität? Tietenkin vain naisten toiveiden mukaan menemällä ne on otettu huomioon!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja suominaiset ottaa MIEHEN tarpeet ja tunteet huomioon? :D Selvä! Kertokaapa suomiakat milloin, kuinka ja kuinka usein otitte/otatte miesten tarpeet huomioon? :D

Suomiakat kieltää miehiltään jopa flirttailun Instassa, kun liekki-emojien lähettäminen on suominaisista väärin, vaikka kyseessä on ihan vain huumoria.

Ja jos mies on gamer, niin naista ei kiinnosta miehen tarpeet.

Ja mangaa ja animea vihataan.

Aasialaiset naiset voittaa suomiakat romantiikassa 10-0.

Silti et ole löytänyt sitä unelmiesi japanitarta vaan itket AV-palstalla suomalaisnaisista. Aika jännä. Melkeen ku et kelpaisi heillekään kumppaniksi. :DDDD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla on erikoinen ajatuvinouma siinä, että vain ja ainoastaan naisen toiveiden ja tunteiden mukaan menemällä ne on otettu huomioon. Kyllä ne voi ottaa huomioon ja sitten päättää, ettei toimi niiden mukaisesti. Näinhän naisetkin tekevät koko ajan miesten tarpeiden ja tunteiden kohdalla. 

Mutta kaksoisstandardit ovat naisilla valitettavan yleisiä. 

Mitä helvettiä sinä oikein selität? Tietenkin vain naisten toiveiden mukaan menemällä ne on otettu huomioon!!!

Hän selitti oikein hyvin. Jos ihminen haluaa kuunnella myös omia toiveitaan, eivätkä ne ole yhteneviä toisen toiveiden kanssa, on päätettävä, kumman toiveiden mukaan menee. Molemmat on otettu huomioon, mutta toinen on valittu.

Nykyään valitaan lähinnä ne omat toiveet sukupuolesta riippumatta. Vähän aikaa ehkä feikataan, mutta sitten aletaan mennä oman pään mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska miehet ovat keskimäärin erittäin itsekkäitä, myös ne kilteimmät ja alruistisimmat.

Miksi tällä on näin paljon upvoteja. Onko tällä palstalla vain jotain "kaikki miehet ovat sikoja" naisia jotka ovat päätyneet huonoisiin suhteisiin ja uskovat että miehet ovat syntyneet pahoina ja toivovat kaikkien kärsimystä. Itse haluan pitää tyttöni iloisena ja tyytyväisenä minuun enkä toivo hänelle pahaa ja yritän huomioida hänen tarpeensa mahdollisimman hyvin. Vastapalveluksena olen huomannut että tyttöni myös yrittää ilahduttaa minua niin lomilla kuin harmaassa arjessa eri teoin. M26 hyvässä ja lämpimässä suhteessa

Aika monet miehet ovat pahoja. Joka kolmas nainen on joutunut miehensä pahoinpitelemäksi Suomessa. Se kertoo jotain miesten suhtautumisesta naisiin. Tuo tilasto on julkaistu ihan lehtien palstoilla. On oma tietoinen päätöksesi olla välittämättä siitä, millainen naisten todellisuus on. Ja määrätietoinen välinpitämättömyys on juuri se, mikä estää tilannetta paranemasta.

VelaN40 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen voi itse mennä töihin. :) Turha kinuta mieheltä rahaa. Joten loppuu se miesten hyväksikäyttö!

Suomessa naisten työllisyysaste on korkeampi kuin miesten.

Joo. Mistä ihmeestä tulee tämä perusoletus että mies muka tarjoaa naiselle yhtään mitään nykypäivänä. Joka asian yhteydessä aina esitetään tää että nainen on suhteen lokki. Tykkien avioerossakin jatkuvasti joku jankuttaa miten mies mahdollisti jne vaikka faktat naisen huomattavasti suuremmista tuloista on kiistattomat.

Tilastot kertovat totuuden.

Naiset eivät ota parisuhteeseen pienituloisia miehiä, ja suuri osa isotuloisista naisista jättää pariutumatta.

Lapsettomissa pariskunnissa miehet tienaavat reippaasti enemmän kuin naiset. Kun saadaan lapsia, ero toki kasvaa entisestään.

Tilastokeskuksen graafit on linkattu palstalle ties kuinka monta kertaa. Voin laittaa ne taas jos niin haluat.

Itsehän miehet on tilastot aiheuttanut. Naisilla on ollut niin lyhyen aikaa edes lähelle samat mahdollisuudeet kuin miehillä, lainsäädännöllisistä syistä ja sen jälkeen totutuista käsityksistä johtuen. Edes nykypäivänä lainsäädäntö ei ole tasa-arvoinen, koska tilanne edelleen ohjaa perheet jättämään naisen kotiin perhevapaiden ajaksi. Tilanne ei voi korjautua ennen kuin ne on 50/50.

Sikäli on melko pissapäistä kitistä rahasta, kun itse miehet tilanteen on aiheuttanut.

Ja siitä huolimatta, jos katsoo esim. mun tilannetta. Tienaan itse huomattavasti enemmän kuin mieheni, olemme molemmat korkeasti koulutettuja, töissä käyviä, lapsettomia ja naimisissa.

Syy, miksi mieheni on palkkakuopassa: ei huolinut nuorena muuta kuin unelmatyö olisi ihan heti pitänyt saada. No ei tietenkään saanut, joten loikoili vuosia lokkina meikäläisen lompakolla. Samaan aikaan itse paiskin duuneja, parhaita, joita oli tarjolla siihen nähden, mihin työhön haluan edetä. Itse otin jopa palkattomia trainee-soppareita päästäkseni eteenpäin uralla. Samaan aikaan mies kuorsaa ja pelaa pleikkaria työttömänä.

Jossin kohdin kyllästyin ja laitoin ehdon, joko alkaa ottamaan vastuuta tai ero. No onnistui sitten menemään töihin, mutta silti vielä joskus tulee nurinaa esim. kotitöistä.

Muttamutta, turha kuvitella minun niitä enemmän tekevän. En tosiaankaan. Ja mies on vielä kehdannut kitistä jotain lapsen hankintaa. Ei tule kuuloonkaan minun kanssa. Saa puolestani lähteä etsimään kotiorjan porsimaan itselleen muksuja ja elättäjäksi.

Myös ystäväni ovat melko samanlaisessa tilanteessa. Sikäli tilastot tuntuisi olevan eri planeetalta ja mulle niitä on ainakaan turha perusteluna esittää, ei päde.

Osaatko lukea?

Linkkasin tarkoituksella tilaston lapsettomista pariskunnista.

Kerrataan:

1. Tilastoa ei selitä perhevapaat, koska siinä on mukana vain lapsettomat pariskunnat

2. Tilastoa ei selitä miesten ja naisten yleiset tuloerot, koska lapsettomissa pariskunnissa miehet tienaavat reippaasti naisia enemmän, kun taas sinkuissa miehet ja naiset tienaavat saman verran

Tilaston selittää tasan yksi asia: naiset pyrkivät pariutumaan ylöspäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on onnellisuuden suhteen realisti ja on vähempään tyytyväinen. Ei hänkään odota että nainen vie hänet syömään tai tuo kivoja ylläreitä kaupasta.

Kuinkas sitten naiset ovat onnellisempia yksin, kuin parisuhteessa?

Eivät ole.

Tästä oli laaja kv. tutkimus jossa seurattiin random otantaa miehistä ja naisista. Verrokkiryhmässä parisuhde lisäsi molempien sukupuolten edustajien onnellisuutta.

Tutkimus kuuluu tehdä näin. Muussa tapauksessa tuloksia vinouttaa se millaiset miehet ja naiset hakevat parisuhdetta. Tilastothan osoittavat että rikkaat naiset pariutuvat muita harvemmin, kun taas rikkaat miehet muita useammin.

Ja mikä korreloi onnellisuuden kanssa? Aivan, tulot.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kotona perinteinen työnjako, mies käy töissä ja minä hoidan kodin ja lapset. Meillä ei ole vaikeuksia mallin kanssa, ja se on toiminut hyvin jo vuosia.

Miehen kavereiden kommentit sen sijaan ovat jääneet mieleeni. "Emmä rupeis toista aikuista elättään", sanoi eräs kolmekymppinen- joka halusi kuitenkin lapsia, ja oli itse esimiesasemassa, eli hyvin tod.näk. ei olisi jäänyt jälkikasvun kanssa kotiin. Logiikka?

Oma kokemukseni on, että osaa miehistä suorastaan ärsyttää naisellisuus, varsinkin jos suusta ei pääse raksaäijäjuttuja

Miksi olet päättänyt ottaa perinteisen mallin omaan elämääsi juuri jenkkilän 50-luvun kotirouvakulttuurista? Tiesitkö muuten että moni silloinen kotirouva veti lääkärin määräämiä huumaavia lääkkeitä, kun oli niin turhautunut surkeaan elämäänsä?

Jos ottaisit mallin suomalaisesta kulttuurista, raataisit miehesi rinnalla pelloilla ja metsissä. Luepa kuule Minna Canthia. Saat vähän perspektiiviä.

Vastaan ap:n kysymykseen.

Siksi koska pariutumista ei ratkaise etupäässä miehen kyky ottaa huomion naisen tunteet. Sen ratkaisee ulkonäkö, maskuliinisuus, itsevarmuus, sosiaaliset taidot, soidinmenotaidot, menestys, raha, asema, vaikutusvalta, jne.

Ei ole sattumaa että tästä asiasta valittavat etupäässä 40v ikää lähestyvät naiset. Parikymppisinä he halusivat komeita ja itsevarmoja miehiä joilla oli soidinmenot hallussa. Kolmekymppisenä jämerän ja osaavan rakentajan.

Te toivoitte että miehestä kehkeyisi romanttinen tunteiden tulkki. Mutta ei mies koskaan sellainen ollutkaan. Te ette valinneet romanttista tunteiden tulkkia, koska se ei ollut prioriteettilistan kärjessä. Nyt sitten olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska pojat kasvatetaan ihan saatanan lepsusti. Pojat on aina poikia -mantralla ne jäävät kakaroiksi, hommaavat sadan tonnin ulosottovelat ja ratkovat ongelmansa viinalla.

Ja ketäs tästä on syyttäminen, kun äidit paapoo poikalapsensa piloille. Mikseivät kasvata yhtä kovalla kädellä kuin tyttärensäkin "teehän itse"-tyylillä. Mutta kun eeei poikalapselle kaikki valmiina.

Mistä isät ovat vastuussa sinun mielestäsi? Anna kun arvaan. Ei mistään.

Vain 10% miehistä pitää edes vanhempainvapaan. Niin vähäistä on miesten panos. Arvaan taas. Naisten syytä sekin.

Isä ei nyt mitenkään liity siihen asiaan että äiti paapoo poikalasta eikä aseta samalle viivalle tyttölapsen kanssa. Älä yritä viedä asiaa sivuraiteille.

Vierailija kirjoitti:

VelaN40 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen voi itse mennä töihin. :) Turha kinuta mieheltä rahaa. Joten loppuu se miesten hyväksikäyttö!

Suomessa naisten työllisyysaste on korkeampi kuin miesten.

Joo. Mistä ihmeestä tulee tämä perusoletus että mies muka tarjoaa naiselle yhtään mitään nykypäivänä. Joka asian yhteydessä aina esitetään tää että nainen on suhteen lokki. Tykkien avioerossakin jatkuvasti joku jankuttaa miten mies mahdollisti jne vaikka faktat naisen huomattavasti suuremmista tuloista on kiistattomat.

Tilastot kertovat totuuden.

Naiset eivät ota parisuhteeseen pienituloisia miehiä, ja suuri osa isotuloisista naisista jättää pariutumatta.

Lapsettomissa pariskunnissa miehet tienaavat reippaasti enemmän kuin naiset. Kun saadaan lapsia, ero toki kasvaa entisestään.

Tilastokeskuksen graafit on linkattu palstalle ties kuinka monta kertaa. Voin laittaa ne taas jos niin haluat.

Itsehän miehet on tilastot aiheuttanut. Naisilla on ollut niin lyhyen aikaa edes lähelle samat mahdollisuudeet kuin miehillä, lainsäädännöllisistä syistä ja sen jälkeen totutuista käsityksistä johtuen. Edes nykypäivänä lainsäädäntö ei ole tasa-arvoinen, koska tilanne edelleen ohjaa perheet jättämään naisen kotiin perhevapaiden ajaksi. Tilanne ei voi korjautua ennen kuin ne on 50/50.

Sikäli on melko pissapäistä kitistä rahasta, kun itse miehet tilanteen on aiheuttanut.

Ja siitä huolimatta, jos katsoo esim. mun tilannetta. Tienaan itse huomattavasti enemmän kuin mieheni, olemme molemmat korkeasti koulutettuja, töissä käyviä, lapsettomia ja naimisissa.

Syy, miksi mieheni on palkkakuopassa: ei huolinut nuorena muuta kuin unelmatyö olisi ihan heti pitänyt saada. No ei tietenkään saanut, joten loikoili vuosia lokkina meikäläisen lompakolla. Samaan aikaan itse paiskin duuneja, parhaita, joita oli tarjolla siihen nähden, mihin työhön haluan edetä. Itse otin jopa palkattomia trainee-soppareita päästäkseni eteenpäin uralla. Samaan aikaan mies kuorsaa ja pelaa pleikkaria työttömänä.

Jossin kohdin kyllästyin ja laitoin ehdon, joko alkaa ottamaan vastuuta tai ero. No onnistui sitten menemään töihin, mutta silti vielä joskus tulee nurinaa esim. kotitöistä.

Muttamutta, turha kuvitella minun niitä enemmän tekevän. En tosiaankaan. Ja mies on vielä kehdannut kitistä jotain lapsen hankintaa. Ei tule kuuloonkaan minun kanssa. Saa puolestani lähteä etsimään kotiorjan porsimaan itselleen muksuja ja elättäjäksi.

Myös ystäväni ovat melko samanlaisessa tilanteessa. Sikäli tilastot tuntuisi olevan eri planeetalta ja mulle niitä on ainakaan turha perusteluna esittää, ei päde.

Osaatko lukea?

Linkkasin tarkoituksella tilaston lapsettomista pariskunnista.

Kerrataan:

1. Tilastoa ei selitä perhevapaat, koska siinä on mukana vain lapsettomat pariskunnat

2. Tilastoa ei selitä miesten ja naisten yleiset tuloerot, koska lapsettomissa pariskunnissa miehet tienaavat reippaasti naisia enemmän, kun taas sinkuissa miehet ja naiset tienaavat saman verran

Tilaston selittää tasan yksi asia: naiset pyrkivät pariutumaan ylöspäin.

Miehet voivat sanoa naiselle "ei", jos nainen on miestä pienituloisempi. Siis EI!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kotona perinteinen työnjako, mies käy töissä ja minä hoidan kodin ja lapset. Meillä ei ole vaikeuksia mallin kanssa, ja se on toiminut hyvin jo vuosia.

Miehen kavereiden kommentit sen sijaan ovat jääneet mieleeni. "Emmä rupeis toista aikuista elättään", sanoi eräs kolmekymppinen- joka halusi kuitenkin lapsia, ja oli itse esimiesasemassa, eli hyvin tod.näk. ei olisi jäänyt jälkikasvun kanssa kotiin. Logiikka?

Oma kokemukseni on, että osaa miehistä suorastaan ärsyttää naisellisuus, varsinkin jos suusta ei pääse raksaäijäjuttuja

Miksi olet päättänyt ottaa perinteisen mallin omaan elämääsi juuri jenkkilän 50-luvun kotirouvakulttuurista? Tiesitkö muuten että moni silloinen kotirouva veti lääkärin määräämiä huumaavia lääkkeitä, kun oli niin turhautunut surkeaan elämäänsä?

Jos ottaisit mallin suomalaisesta kulttuurista, raataisit miehesi rinnalla pelloilla ja metsissä. Luepa kuule Minna Canthia. Saat vähän perspektiiviä.

Luuletko että miesten asema oli herkkua? Jos olit perheenisä 50-luvulla, suurella todennäköisyydellä katselit sodissa kun kaveriesi sisälmykset ammuttiin ympäri juoksuhautaa silmiesi edessä. Sitten teit raskasta työtä kulttuurissa jossa miehelle ei sallita minkäänlaista heikkoutta, vailla toivoa ylennyksistä tai urapolusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on onnellisuuden suhteen realisti ja on vähempään tyytyväinen. Ei hänkään odota että nainen vie hänet syömään tai tuo kivoja ylläreitä kaupasta.

Eli miehelle kelpaa suhde, missä nainen suhtautuu tähän kuin kaveriin tai kämppikseen?

Koska itselleni suhde, jossa ei huomioida, on ihan kaverisuhteen tasolla.

Suurinta osaa pitkistä parisuhteista yhdistää yhteinen talous ja/tai pienet lapset. Ei huomiointi ja leiskuva rakkaus.

No huh, onneksi omassa pitkässä parisuhteessa on vielä toisen huomiointia ja rakkautta. Aika ankea sellainen parisuhde olisi, jossa kymmenien vuosien ajan ollaan yhdessä vain yhteisen talouden takia.

Vierailija kirjoitti:

Vastaan ap:n kysymykseen.

Siksi koska pariutumista ei ratkaise etupäässä miehen kyky ottaa huomion naisen tunteet. Sen ratkaisee ulkonäkö, maskuliinisuus, itsevarmuus, sosiaaliset taidot, soidinmenotaidot, menestys, raha, asema, vaikutusvalta, jne.

Ei ole sattumaa että tästä asiasta valittavat etupäässä 40v ikää lähestyvät naiset. Parikymppisinä he halusivat komeita ja itsevarmoja miehiä joilla oli soidinmenot hallussa. Kolmekymppisenä jämerän ja osaavan rakentajan.

Te toivoitte että miehestä kehkeyisi romanttinen tunteiden tulkki. Mutta ei mies koskaan sellainen ollutkaan. Te ette valinneet romanttista tunteiden tulkkia, koska se ei ollut prioriteettilistan kärjessä. Nyt sitten olisi.

 

Joo. Kannattaa ottaa ruma, tylsä, valitteleva, epävarma, sosiaalisesti kyvytön mies joka roikkuu naisen elätettävänä koko surkean elämänsä. Näin palstamiehen mukaan nainen saa onnellisen parisuhteen.

Minä osaan ottaa huomioon naisen tarpeet ja tunteet. Siksi naiset seuraani haluavatkin.

Mutta vain ystäviksi. Koska en ole jämerä rakentaja enkä itsevarma "tämän naisen haluan ja myös otan"-metsästäjä, naiset eivät kiinnostu minusta seksuaalisesti.

Sitten kyllä viestitellään kun maskuliininen aviomies ei osaa puhua tunteista ja kaivattaiisiin kaveripojan kainaloon.

Näin on ollut koko aikuisikäni ajan.

Vasta nyt nelikymppisenä on ilmassa on alkanut olla vähän muutakin.

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän nuo muut, mutta noita kukkia en. En siis näe varsinaisesti ongelmaa missään ylimääräisten lahjojen tms ostamisessa, mutta sehän riippuu ihan yksilöstä, että onko se niiden tapa osoittaa kiintymystä/välittämistä vai ei.

Toiset tykkää ostella jotain lahjoja tms vähän väliä, kun taas toiset ei osaa nähdä sitä merkityksellisenä tapana osoittaa välittämistä. Mutta ei se suoraan mitään kerro tunteista. Ihan samalla tavalla se menee positiivisten tunteiden kuin negatiivistenkin kanssa, toiset haluaa avata sydämensä koko maailmalle, kun taas toiset ei halua sanoa mitään yhtään kenellekään.

Ja tietenkin se, että osoitatko itse lahjuksilla välittämistäsi? Siinä tulee hyvin nopeasti sellainen gold digger - viba, jos toinen kaipailee lahjoja yms, mutta itse tarjoaa "vain" itsensä.

Etkö ymmärrä, että sillä ei ole väliä onko se asia jolla haluat ilahduttaa rakkaimpaasi kukkia tai vaikka jakoavain, vaan idea on se, että annat jotain josta tiedät toisen ilahtuvan? Eikä se juttu ole edes se ostaminen, vaan ajatus ja pieni teko, kyllä ne kukat voi itse noukkia ulkoakin jos jotain sen päälle ymmärtää, kyllä pikkulapsetkin kerää muutaman nuupahtaneen voikukan nyrkkiinsä ja vie äidilleen, ja äidin sydän sulaa siitä, että hänen lapsensa on ajatellut äitiä ja halunnut osoittaa rakkauttaa jollain jonka ajattelee ilahduttavan äitiä.

Siitä on tehnyt aikoinaan Irvinkin laulun nimeltään rentunruusu. Saat multa horsman, se rentun ruusu on, sen poimin tuolta maantien ojasta. Horsmakin on oikein kaunis kukka kukkiessaan kun oikein lähempää katsoo, ja niistäkin saa komean kimpun, ottaa vaikka koiranputkea siihen mukaan harsokukaksi. Ajatus on tärkein. Kaunista kauniille ja rakkaalle.

Ja mistä tulee ajatus, että nainen tarjoaa vain itsensä??? Tottakai nainen tekee myös paljon asioita ilahduttaakseen miestään. Myös ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä osaan ottaa huomioon naisen tarpeet ja tunteet. Siksi naiset seuraani haluavatkin.

Mutta vain ystäviksi. Koska en ole jämerä rakentaja enkä itsevarma "tämän naisen haluan ja myös otan"-metsästäjä, naiset eivät kiinnostu minusta seksuaalisesti.

Sitten kyllä viestitellään kun maskuliininen aviomies ei osaa puhua tunteista ja kaivattaiisiin kaveripojan kainaloon.

Näin on ollut koko aikuisikäni ajan.

Vasta nyt nelikymppisenä on ilmassa on alkanut olla vähän muutakin.

Noinhan se on. Naiset haluavat, että mies on pääasiassa jännittävä ja itsevarma ottaja. Sitten lisäksi huomioonottava aina kun naisesta tuntuu siltä.

Vierailija kirjoitti:

Aikanaan ex jaksoi lasten saantiin asti käyttäytyä kuta kuinkin asiallisesti. Lasten synnyttyä kotitöiden ja rahanmenon määrä lisääntyi ja alkoi yhtäkkiä epämääräinen naljailu ja vitt uilu. Exän vanhemmat asuivat kaukana enkä tutustunut heihin kuin vasta lasten syntymän myötä. Kun aloimme viettää aikaa enemmän appivanhempien luona niin tuli aika selväksi mistä exän ikävä vuorovaikutustyyli oli lähtöisin. Mitä enemmän tutustuin hänen sukuunsa, sitä selvemmäksi kävi, että tämä on heidän suvussaan ihan normaali vuorovaikutustyyli.

Mulla hyvin samanlainen kokemus, tosin väistin luodin onneksi ennen lapsia. Mies oli minua kohtaan pääasiassa kohtelias, joitakin tahdittomuuksia lukuunottamatta, mutta laitoin ne aluksi vielä kokemattomuuden piikkiin.

Mua alkoi kuitenkin häiritä enemmän se kuinka hän kohteli muita. Esimerkiksi kaupan kassoille heittäytyi hankalaksi asiakkaaksi ja puhelimessa vänkäsi omalle kaukana asuvalle äidillensä kuin pikkupoika. Isälleen puhui asiallisesti kyllä. Näistä alkoi hälytyskellot soimaan.

Olin niin kokematon ja hölmö, että lähdin vielä opettamaan mieslasta tavoille. Ja hän oppi kyllä. Mutta mulla alkoi fiilikset laskea tästä kaikesta opettamisesta.

Mietin, että kyllähän se nyt alussa jaksaa yrittää miellyttää, mutta hyvät tavat ja sosiaaliset taidot pitäisi tulla selkärangasta, eikä vaivannäöllä ja teeskentelemällä. Joten parin vuoden päästä jätin hänet. Ja oikeassa olin, sen jälkeen sain taas kuulla vaikka mitä törkeyksiä itsestäni ja naisista yleisesti ja hän myös tuhosi omaisuuttani kostoksi. Koska mun omistusasunnossa me asuttiin ja mulla oli auto, hänellä ei mitään.

Mähän pääsin jossain vaiheessa tapaamaan myös hänen vanhempansa ja olivat hyvin sellainen perinteinen pari. Vaimo oli hiljainen, alistuneen oloinen ja hääräsi keittiössä, mies harrasti kalastusta ja muita ulkohommia.

Mutta sitten kun istuttiin pöytään syömään, se isä oli ihan sika. Piereskeli ja röyhtäili siinä syödessä, vaikka me tavattiin ekaa kertaa. Muistan ikuisesti anoppikokelaani ilmeen kun hän oikeasti häpesi miestään.

Seuraavan poikaystäväni osasin todellakin katsoa vähän tarkemmin. Aina pitää tarkistaa että on hyvästä perheestä kotoisin. Tuossa perheessä ei selvästikään ollut vaimolla mitään sanottavaa mihinkään. Ja siihen asemaan olisin itse tuon peräkammarin pojan kanssa joutunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on onnellisuuden suhteen realisti ja on vähempään tyytyväinen. Ei hänkään odota että nainen vie hänet syömään tai tuo kivoja ylläreitä kaupasta.

Kuinkas sitten naiset ovat onnellisempia yksin, kuin parisuhteessa?

No tietenkin siksi, kun ei tarvitse pettyä ja katkeroitua kun ei mies teekään naiselle asioita mitä nainen toivoisi.

Tämä. Minäkin olen harkinnut eroa sen takia ettei mies näytä positiivisia tunteitaan minulle. Ei seksiä, ei kosketusta, ei kauniita sanoja, ei flirttiä, ei suudelmia... Negatiiviset asiat kyllä saa sanottua, ja osoittaa mieltään kiroilemalla ja tuhahtelemalla "itsekseen" jotta kuulisin miten kauheaa hänellä on.