Miksi miesten on keskimäärin niin vaikeaa ottaa huomioon naisen tarpeita ja tunteita?

Kahden pitkä paskan suhteen ja tunnekylmän miehen jälkeen on mielellään yksinään.

Viimeisin suhde sisälsi vielä väkivaltaakin.

Liian lyhyt elämä tuhlata aikaa miehiin.

Jes, taas ketju meille sinkkunaisille. Voi taas olla hyvin tyytyväinen omaan sinkkuuteensa tämän ketjun luettuaan. Kiitos kaikille kirjoittajille panostuksesta.

Koska miesten isät ovat vielä pahempia juntteja ja näyttäneet huonoa esimerkkiä, eikä miehellä ole halua opetella paremmaksi. Tämä yhdistettynä suomalaisen naisen vaatimattomuuteen, harva osaa vaatia huomaavaista ja hyvää kohtelua.

Mun isä on herrasmies ja vaadin samaa omalta mieheltä. On välillä tullut kummallisia elkeitä, mutta on oppinut kun pahimmillaan olen alkanut laukkuja pakkailemaan.

Hänen oma isänsä on törkeä vaimolleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän nuo muut, mutta noita kukkia en. En siis näe varsinaisesti ongelmaa missään ylimääräisten lahjojen tms ostamisessa, mutta sehän riippuu ihan yksilöstä, että onko se niiden tapa osoittaa kiintymystä/välittämistä vai ei.

Toiset tykkää ostella jotain lahjoja tms vähän väliä, kun taas toiset ei osaa nähdä sitä merkityksellisenä tapana osoittaa välittämistä. Mutta ei se suoraan mitään kerro tunteista. Ihan samalla tavalla se menee positiivisten tunteiden kuin negatiivistenkin kanssa, toiset haluaa avata sydämensä koko maailmalle, kun taas toiset ei halua sanoa mitään yhtään kenellekään.

Ja tietenkin se, että osoitatko itse lahjuksilla välittämistäsi? Siinä tulee hyvin nopeasti sellainen gold digger - viba, jos toinen kaipailee lahjoja yms, mutta itse tarjoaa "vain" itsensä.

Minä saan mieheltäni toisinaan kukkia. Se on kaunis ele, jolla osoittaa arvostusta kumppanilleen ja tunnustusta tämän naiseudelle. Kukathan eivät ole edes kalliita. En ymmärrä miehiä, jotka eivät niitä osta.

Itse en taas tajua tällaista, että neutraalit asiat kuorrutetaan erilaisilla absurdeilla merkityksillä. Miten kukat liittyvät naiseuteen? Eivät mitenkään. Kukkien antaminen on kiva muistaminen. Naiseutesi ei liity kukkiin mitenkään. Se on kapitalistien markkinoima kulttuurinen malli, jossa naiseus ilmenee kulutuksen kautta. Se on jotain mikä pitää rakentaa, joka tulee täydeksi vain kuluttamalla, ylläpitämällä ja huoltamalla. Kokonaisia teollisuudenaloja on valjastettu sen illuusion ylläpitämiseen. 

Toki mies voi ostaa muitakin naiselliseksi miellettyjä lahjoja. Oma mies ostaa myös koruja. Minulle on herttaisen yhdentekevää sinun idologinen sössötyksesi. Me puhumme mieheni kanssa sellaista kieltä, että ymmärrämme toisiamme. Hän tuo lahjoja minulle, joita ei toisi kenellekään toiselle. Sellaisia lahjoja, jotka on kulttuurillisesti sopivia omalle vaimolle tuoda eikä kenellekään toiselle. t: se jota lainasit

Vierailija kirjoitti:

Itse en taas tajua tällaista, että neutraalit asiat kuorrutetaan erilaisilla absurdeilla merkityksillä. Miten kukat liittyvät naiseuteen? Eivät mitenkään. Kukkien antaminen on kiva muistaminen. Naiseutesi ei liity kukkiin mitenkään. Se on kapitalistien markkinoima kulttuurinen malli, jossa naiseus ilmenee kulutuksen kautta. Se on jotain mikä pitää rakentaa, joka tulee täydeksi vain kuluttamalla, ylläpitämällä ja huoltamalla. Kokonaisia teollisuudenaloja on valjastettu sen illuusion ylläpitämiseen. 

Kukat voi vaikka itse poimia, eivät ole neutraali juttu. Vain historiaa tuntematon voi ajatella kuten sinä.

Keskimäärin, miehet ajattelevat, että kiintiö huomiolle ja tarpeille on täysi. Miksi enää vaivautua?

Tiedän, että se turhauttaa, mutta jos sen tietää, sille voi tehdä jotain... jos haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo johtuu siitä, ettei hyviä miehiä kiinnosta osallistua naisten koti- ja parisuhdeleikkeihin. Tuo "keskimäärin" on siis keskimäärin niistä miehistä jotka ovat saatavillanne.

Teetkö miehelle kuinka usein niitä voileipiä kuten 50-luvun kotirouvat vai pidätkö vanhoista tavoista kiinni vain niiltä osin kun itse hyödyt?

Retoriikka kertoo paljon: koti- ja parisuhdeLEIKKI. Siis mit vit? Mitä mies niinkuin oikein haluaa? Ilmaisen kotiorjan ja seksinuken. Sitten ihmetellään miksi "naiset ovat niin nirsoja".

En tiedä minkä sortin autisti pitää olla jos kuvittelee että kukaan nainen lähtis tuollaiseen saamatta itse mitään. Jos kaikki naisen tarpeet ovat leikkiä. Kuten esileikki. Että mua kuvottaa.

Ja seksissäkin nainen antaa miehelle, eikä mies anna naiselle. Sitten ihmetellään kun ei naista kiinnosta uhrata energiaa tylsälle nylkytykselle.

Vierailija kirjoitti:

Koska naisten tarpeet ja tunteet on keskimäärin niin älyttömiä.

T. Mies

Jostain syystä siis 50 % ihmisistä tarpeet ja tunteet ovat jostain syystä älyttömiä? Oma ajatuksesi tästä aiheesta on älytön.

Arvostat ilmeisesti enemmän sellaisia asioita ja ajatuksia, jotka ovat keskimäärin miehille yleisempiä. Sukupuolten väinen tasa-arvo on isolta osin sitä, että osaa arvostaa toiselle sukupulelle keskimäärin yleisempiä ominaisuuksia ja näkemyksiä yhtälailla. Toki sukupuoli ei määrä ajattelutapaa, vaan yksilöllinen vaihtelu ajatusmaailmassa menee sukuulistereopypioiden ja keskimääräisyyksien edelle.  Ja lisäksi olemme ennenkaikkea ihmisiä kuitenkin kaikki ja olemme perustavanlaatuisesti  pohjimmiltään hyvin samanlaisia.

Mutta vastasit hyvin kyllä aloitukseen. Tuollainen asenne kuin sinulla, joka on valitettavan yleinen miehillä, aiheuttaa juurikin sitä, että monen miehen on vaikea ottaa huomioon toisen, erilaisen ihmisenn tunteita jativeita.

Lisäksi aloituksen aiheeseen vielä yhdesksi isoksi tekijäksi sen, että miehet perinteisesti on kasvatettu keskimäärin paljon itsekkäämmiksi kuin naiset. Tytöiltä on odotettu usein enemmän kilteyttä ja joustavuutta, toisten huomioimista. Pojilta on odotettu usein enemmän pärjäämistä, reippautta ja suorittamista, kovuuttakin ja suurempi itsekkyys on siten ollut pojille ok, jopa suotavaa.

Dracula kirjoitti:

Keskimäärin, miehet ajattelevat, että kiintiö huomiolle ja tarpeille on täysi. Miksi enää vaivautua?

Tiedän, että se turhauttaa, mutta jos sen tietää, sille voi tehdä jotain... jos haluaa.

jatkoa...

Miehet ovat pohjimmiltaan ongelmanratkaisijoita; jos x määrä sitä ja tätä täyttyy, 

ongelma on ratkaistu ja siihen ei tarvi enää puuttua. Olemme omia kompastuskiviämme, heh.

Valppaana pitää olla itsekin, etten sorru samaan.

Vierailija kirjoitti:

Lukekaa miesten psykologiaa niin ymmärrätte. Ei ole kaunista luettavaa.

Voitko antaa kirjavinkin?

Vierailija kirjoitti:

Koska naisten tarpeet ja tunteet on keskimäärin niin älyttömiä.

T. Mies

Tämän tyylistä kommenttia osasin odottaa ja etsiä. Se, että se tuli näin nopeasti ja näin yksiselitteisesti kiteytettynä jo melkein yllätti. Ei positiivisesti, mutta jollain wau-tavalla. Siihenhän kaikki toisen ihmisen sivuuttaminen perustuu - kun kaikki minkä ymmärtää on se, miten itsellä menee ja mitä itse tarvitsee, ei niistä poikkeavat ja erilaiset tarpeet ja toiveet ole mitään muuta kuin huuhaata, älytöntä, pelleilyä, typerää ja naurettavaa. Tällä kohtaamisen reseptillä voi olla varma, että kaikki ovat onnettomia ja tuntevat itsensä vähätellyksi, alennetuksi, typeräksi, pelleksi ja naurettavaksi. Siitä vaan elämään yhdessä. On varmasti oikein hyvät tunnelmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma mies ei myöskään osaa huomioida lapsensa tuntemuksia, jos miehellä ei ole nälkä, ei voi lapsellakaan olla nälkä. Tai jos miehellä ei ole kylmä, ei myöskään lapsella ole kylmä. Maailma kun pyörii vain miehen navan ympärillä.

Miksi teit lapsia tällaiselle 

No kuule, piirre tuli esiin vasta sitten, kun se lapsi oli jo tehty.

Tuo vitsikkäästi naljailu. Erosin 20v suhteesta jossa tätä oli paljon. Huumorintajuni on hyvä ja joskus tälläinen sopii oikein hyvin. Naljailu ei ole ilkeää tai pahantahtoista, mutta kun se on ainut "kehu" mitä saat niin ei kovin lämmitä.

Uuden seurustelukumppanin kanssa olen huomannut ihan saman jutun. Ilmeisesti on niin vaikeaa sanoa yhtään mitään tunteikasta juttua, että kaikki pitää verhota huumoriin tai kiusoitteluun.

Olen ihmetellyt aina samaa. Miehellekin olen sanonut siitä niin monet kerrat. Että, minua on niin helppo miellyttää. Pienillä jutuilla jotka ei maksa mitään, tai jotka maksaa hyvin vähän, saa minut liitämään pilvissä onnesta. Jos minä tietäisin mieheni tulevan niin onnelliseksi jostain pikkujutusta johon minulla menee muutama minuutti tai muutama euro, tekisin niitä hyvin usein.

Mutta miehellä ei oikein ole mitään sellaista. Yritän välillä tehdä oikein hyvää ruokaa, koska siitä tietää että kun mies kehuu ruokaa, että hän myös nauttii siitä. Seksistä mies nauttii, mutta haluaa sitä yhä harvemmin koska on sairauksia ja vanhenee ja kaikkea sellaista. Minäkin vanhenen, minullakin on kipuja ja uupumusta, mutta minä saisin paljon halauksesta, suudelmasta jne. läheisyydestä voimaa jaksaa.

Mies ei välitä mistään tavarasta, ei mistään tekemisestä... eikä nähdäkseni kaipaa kauheasti kosketustakaan, koska koskettaa minua niin vähän. Eikä hän osaa selittää syytä tähän. Hän sanoo että hän nyt vaan on tyypillinen mies, joka ei osaa ilmaista tunteitaan (negatiiviset kyllä osaa). Joskus alkuaikoina sanoi että näyttää tunteensa teoilla, mutta jos niistä jotain nyt yli 20 vuoden jälkeen päättelisi, niin ei häävit tunteet ole.

Joskus mies kyllä tekeekin jotain mistä tykkään. Aina ostaa synttäreinä ja äitienpäivänä, ja joskus jopa hääpäivänä kukkia. Se on tosi ihanaa. Kerran toi minulle joulukukan, kun olin harmitellut itse ostamiani ettei ne kuki, ja mies oli ajatellut että ostaa minulle toisenlaisen joulukukan joka on kukassa. Siitä teosta kyllä hämmästyin suunnattomasti, ja muistan sen ikuisesti.

Kuinka monet tuhannet kerrat olen hänen vieressään maannut sängyssä, ja toivonut että hän ojentaisi edes hetkeksi kättä ja koskettaisi. Nytkään sitä ei ole tapahtunut kuukausiin. Nyt en osaa enää itsekään koskettaa häntä kun tuntuu jotenkin vieraalta ja vaivaannuttavalta, ja jotenkin on fiilis että jos hän ei sitä edes halua, niin nolaan vaan itseni lääppimällä. Ei kai se niin ole, mutta en voi sille mitään että siltä minusta tuntuu jos toinen ei osoita mitään rakkauteen liittyvää kuukausiin. Odotan vaan että mies tekisi aloitteen, koska mies tietää että odotan sitä.

Meillä on kotona perinteinen työnjako, mies käy töissä ja minä hoidan kodin ja lapset. Meillä ei ole vaikeuksia mallin kanssa, ja se on toiminut hyvin jo vuosia.

Miehen kavereiden kommentit sen sijaan ovat jääneet mieleeni. "Emmä rupeis toista aikuista elättään", sanoi eräs kolmekymppinen- joka halusi kuitenkin lapsia, ja oli itse esimiesasemassa, eli hyvin tod.näk. ei olisi jäänyt jälkikasvun kanssa kotiin. Logiikka?

Oma kokemukseni on, että osaa miehistä suorastaan ärsyttää naisellisuus, varsinkin jos suusta ei pääse raksaäijäjuttuja

Koska pojat kasvatetaan ihan saatanan lepsusti. Pojat on aina poikia -mantralla ne jäävät kakaroiksi, hommaavat sadan tonnin ulosottovelat ja ratkovat ongelmansa viinalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän nuo muut, mutta noita kukkia en. En siis näe varsinaisesti ongelmaa missään ylimääräisten lahjojen tms ostamisessa, mutta sehän riippuu ihan yksilöstä, että onko se niiden tapa osoittaa kiintymystä/välittämistä vai ei.

Toiset tykkää ostella jotain lahjoja tms vähän väliä, kun taas toiset ei osaa nähdä sitä merkityksellisenä tapana osoittaa välittämistä. Mutta ei se suoraan mitään kerro tunteista. Ihan samalla tavalla se menee positiivisten tunteiden kuin negatiivistenkin kanssa, toiset haluaa avata sydämensä koko maailmalle, kun taas toiset ei halua sanoa mitään yhtään kenellekään.

Ja tietenkin se, että osoitatko itse lahjuksilla välittämistäsi? Siinä tulee hyvin nopeasti sellainen gold digger - viba, jos toinen kaipailee lahjoja yms, mutta itse tarjoaa "vain" itsensä.

Minä saan mieheltäni toisinaan kukkia. Se on kaunis ele, jolla osoittaa arvostusta kumppanilleen ja tunnustusta tämän naiseudelle. Kukathan eivät ole edes kalliita. En ymmärrä miehiä, jotka eivät niitä osta.

Itse en taas tajua tällaista, että neutraalit asiat kuorrutetaan erilaisilla absurdeilla merkityksillä. Miten kukat liittyvät naiseuteen? Eivät mitenkään. Kukkien antaminen on kiva muistaminen. Naiseutesi ei liity kukkiin mitenkään. Se on kapitalistien markkinoima kulttuurinen malli, jossa naiseus ilmenee kulutuksen kautta. Se on jotain mikä pitää rakentaa, joka tulee täydeksi vain kuluttamalla, ylläpitämällä ja huoltamalla. Kokonaisia teollisuudenaloja on valjastettu sen illuusion ylläpitämiseen. 

Olen eri mutta minä pidän kukista, olen aina pitänyt, ne ilahduttavat minua ja ostan niitä myös itse. Se, että mieheni ostaa minulle jotain mistä pidän ja mistä tulen iloiseksi, on arvostamista. Hän on ajatellut minua ja halunnut ilahduttaa minua. Hiiteen kuvitelmasi kapitalistien markkinoima kulttuurinen malli, sillä ei ole asian kanssa mitään tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän nuo muut, mutta noita kukkia en. En siis näe varsinaisesti ongelmaa missään ylimääräisten lahjojen tms ostamisessa, mutta sehän riippuu ihan yksilöstä, että onko se niiden tapa osoittaa kiintymystä/välittämistä vai ei.

Toiset tykkää ostella jotain lahjoja tms vähän väliä, kun taas toiset ei osaa nähdä sitä merkityksellisenä tapana osoittaa välittämistä. Mutta ei se suoraan mitään kerro tunteista. Ihan samalla tavalla se menee positiivisten tunteiden kuin negatiivistenkin kanssa, toiset haluaa avata sydämensä koko maailmalle, kun taas toiset ei halua sanoa mitään yhtään kenellekään.

Ja tietenkin se, että osoitatko itse lahjuksilla välittämistäsi? Siinä tulee hyvin nopeasti sellainen gold digger - viba, jos toinen kaipailee lahjoja yms, mutta itse tarjoaa "vain" itsensä.

Minä saan mieheltäni toisinaan kukkia. Se on kaunis ele, jolla osoittaa arvostusta kumppanilleen ja tunnustusta tämän naiseudelle. Kukathan eivät ole edes kalliita. En ymmärrä miehiä, jotka eivät niitä osta.

Itse en taas tajua tällaista, että neutraalit asiat kuorrutetaan erilaisilla absurdeilla merkityksillä. Miten kukat liittyvät naiseuteen? Eivät mitenkään. Kukkien antaminen on kiva muistaminen. Naiseutesi ei liity kukkiin mitenkään. Se on kapitalistien markkinoima kulttuurinen malli, jossa naiseus ilmenee kulutuksen kautta. Se on jotain mikä pitää rakentaa, joka tulee täydeksi vain kuluttamalla, ylläpitämällä ja huoltamalla. Kokonaisia teollisuudenaloja on valjastettu sen illuusion ylläpitämiseen. 

Samoilla linjoilla. Minulle merkitsee se, että joka päivä arjessa tuntuu, että kohtaa kumppanin kanssa. Tämä ei tarkoita ikuista sopusointua tai pakotettua riidattomuutta vaan sitä, että vastaantulevissa tilanteissa tuntuu, että kuitenkin ollaan samalla puolella ja arvostus toista kohtaan ei liiemmin horju. Eräs tuttu mies (oli varsin nuori kyllä silloin) suhtautui esim. kukkien tuomiseen niin, että kun oli ollut yöjalassa ja jättänyt avovaimon ties kuinka monennen kerran ihmettelemään missä mies taas juoksee, hoituu asia kukkakimpulla ja "kyllä se siitä taas sitten leppyy, vien vaan kukkia". Et toki tätä tarkoita, mutta pointti on se, että kyllä mun mielestä suhdetta kuvastaa parhaiten se, miten aivan tavalliset päivät kulkevat. Itse en varsinkaan nykyään oikeastaan edes halua mitään lahjoja - juuri tämän tolkuttoman kulutusyhteiskunnan takia. Paras syntymäpäivälahja itselleni olisi, että kumppani vaikkapa omistaisi päivänsä kokonaan kanssani olemiseen. Saada aikaa ja yhdessäoloa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt aina samaa. Miehellekin olen sanonut siitä niin monet kerrat. Että, minua on niin helppo miellyttää. Pienillä jutuilla jotka ei maksa mitään, tai jotka maksaa hyvin vähän, saa minut liitämään pilvissä onnesta. Jos minä tietäisin mieheni tulevan niin onnelliseksi jostain pikkujutusta johon minulla menee muutama minuutti tai muutama euro, tekisin niitä hyvin usein.

Mutta miehellä ei oikein ole mitään sellaista. Yritän välillä tehdä oikein hyvää ruokaa, koska siitä tietää että kun mies kehuu ruokaa, että hän myös nauttii siitä. Seksistä mies nauttii, mutta haluaa sitä yhä harvemmin koska on sairauksia ja vanhenee ja kaikkea sellaista. Minäkin vanhenen, minullakin on kipuja ja uupumusta, mutta minä saisin paljon halauksesta, suudelmasta jne. läheisyydestä voimaa jaksaa.

Mies ei välitä mistään tavarasta, ei mistään tekemisestä... eikä nähdäkseni kaipaa kauheasti kosketustakaan, koska koskettaa minua niin vähän. Eikä hän osaa selittää syytä tähän. Hän sanoo että hän nyt vaan on tyypillinen mies, joka ei osaa ilmaista tunteitaan (negatiiviset kyllä osaa). Joskus alkuaikoina sanoi että näyttää tunteensa teoilla, mutta jos niistä jotain nyt yli 20 vuoden jälkeen päättelisi, niin ei häävit tunteet ole.

Joskus mies kyllä tekeekin jotain mistä tykkään. Aina ostaa synttäreinä ja äitienpäivänä, ja joskus jopa hääpäivänä kukkia. Se on tosi ihanaa. Kerran toi minulle joulukukan, kun olin harmitellut itse ostamiani ettei ne kuki, ja mies oli ajatellut että ostaa minulle toisenlaisen joulukukan joka on kukassa. Siitä teosta kyllä hämmästyin suunnattomasti, ja muistan sen ikuisesti.

Kuinka monet tuhannet kerrat olen hänen vieressään maannut sängyssä, ja toivonut että hän ojentaisi edes hetkeksi kättä ja koskettaisi. Nytkään sitä ei ole tapahtunut kuukausiin. Nyt en osaa enää itsekään koskettaa häntä kun tuntuu jotenkin vieraalta ja vaivaannuttavalta, ja jotenkin on fiilis että jos hän ei sitä edes halua, niin nolaan vaan itseni lääppimällä. Ei kai se niin ole, mutta en voi sille mitään että siltä minusta tuntuu jos toinen ei osoita mitään rakkauteen liittyvää kuukausiin. Odotan vaan että mies tekisi aloitteen, koska mies tietää että odotan sitä.

Sinun miehelläsi on tunnelukkoja tai jotain kiintymyssuhdeongelmaa. Ei yksinkertaisesti kapasiteetti riitä niihin tunteiden sanoiksi pukemiseen ja kosketuskin on tunnetasolla liikaa. Ei osaa käsitellä omia tunteitaan ja mitä esim. kosketus hänessä aiheuttaa.

Lapsuudessa ei ole opittu oikeita tunnetaitoja ja ilmapiiri on voinut olla välttelevä. Suuremnat tunteet kuten rakkaus, hellyys, emotionaalinen intiimiys on niin vaikeita käsitellä, että niistä tulee itselle vaikea on ja ennemmin tekee mieli vetäytyä.

Mun maailmassa parisuhteeseen mennään, koska on tunteita toista osapuolta kohtaan ja kumpikin parisuhteessa ottaa toista huomioon. Eihän siinä ois muuten.mitään järkeä pysyä. Muunlaisista parisuhdemalleista en oo kiinnostunut.