Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Väestöliitto: suurin osa isovanhemmista hoitaa lapsenlapsia 1-6 krt vuodessa
07.10.2023 |
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/c646cf13-d250-4fa4-ae00-a01e…
"Suurin osa vuosina 19451950-syntyneisiin suuriin ikäluokkiin kuuluvista isovanhemmista pitää yhteyttä lapsenlapsiinsa lähes viikoittain, selviää Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen Sukupolvien ketju -hankkeen seurantatutkimuksesta. Neljä viidestä isovanhemmasta hoitaa lastenlapsiaan ainakin silloin tällöin. Isovanhempien avussa on tutkimuksen mukaan kyse useimmiten satunnaisesta lastenhoitoavusta. Yleisin vastaus tutkimuksessa oli nimittäin, että isovanhemmat hoitavat lastenlapsiaan 16 kertaa vuodessa. Isovanhemmat ovat kuitenkin monelle perheelle tärkein tukiverkosto."
Eli tässä se nähdään, ei isovanhemmat ole usein avuksi! 20 % isovanhemmista ei auta lastenlasten kanssa lainkaan. Lopuista isovanhemmista suurin osa auttaa 1-6 kertaa vuodessa. Onhan se ihan järkyttävän vähän, jos esimerkiksi pikkulapsiperhe saa apua isovanhemmilta kerran pari vuoden aikana! Ja kuten jutussa todetaan, isovanhemmat ovat ne lapsiperheet tärkeimmät tukiverkot. Eli jos apua ei isovanhemmilta (juuri) tule, niin lapsiperhe on aika pitkälti oman onnensa nojassa.
Sitten ihmetellään, miksi vanhemmat ovat väsyneitä, henkisesti vanhemmuuden kanssa yksin ja syntyvyys on pientä. Se olisi jo todella paljon, jos lapsiperhe saisi apua vaikka kerran kuussa niin, että isovanhemmat katsovat lapsen/lasten perään pari tuntia. Aika monilla n. seitsemänkymppisillä isovanhemmilla riittää virtaa harrastuksiin ja matkusteluun, joten virtaa voisi riittää lastenlasten kanssa olemiseen pieninä hetkinä. Ja kun joku tulee nurisemaan, niin jokainen vanhempi kaipaa joskus lepoa. Eikä esimerkiksi varhaiskasvatuksen varaan voi koko elämää laskea. Esimerkiksi vuorotyöläisellä ja juuri koulunsa aloittaneen vanhemmalla olisi varmasti tarvetta isovanhempien avulle.
Kommentit (986)
Jos minun mielipiteet ja säännöt, siis kun lapset ovat kotonani ja hoidossani, eivät kelpaa, jälkikasvuni saa hoitaa oman jälkikasvunsa ihan omin neuvoin. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen päähänpinttymä täällä on noista kotiapulaisista yms? Kyllä meidän suvussa vanhempi väki joutui ihan itse tekemään kotityöt ja ostamaan lastenhoitopalvelut, kun äiti meni töihin. Kyllä nykyäänkin on kotiapua saatavilla, kun kriteerit täyttyvät. Nykyään porukka ei vaan näytä selviävän ihan normaaliarjesta...
A) 70-luvulla sai kotiin kotiapulaisen erittäin halvalla ja se oli yleinen käytäntö
B) kunnallisen kodinhoitajan sai helposti, pienestäkin syystä, ilman mitään kriteerejä
Perusarki on nykyään ihan toista plus vanhemmiuden vaatimukset on moninkertaiset, 70-luvulla niitä ei edes ollut.
Eikö sinua edes hävetä kirjoittaa tuollaista?
60- luvulla 15- vuotiaat tulivat maalta piikalikoiksi halvalla kun piti kotoa lähteä.
70-luku oli jo toisenlainen, maaseudun piikalikoiksi tulleet olivat täyttäneet 18 ja tehtaissa.
Nyt on kaikki mahdollusrt kodinkoneet, baiset ihan kädettömiä ja jaksamattomia silti.
Mikä se muka on vaikeampaa. Ihan samaahan tuo, työ, kodin siisteys, lapsilla riittävä puhdas vaatetus hoitoon ja kouluun, ruokaa jääkaapissa ja perheen yhteinen lämminruoka iltasella. Illalla lapsilla kerhoja ja urheilua.
Mikä siinä erona paitsi nykyiset kodinkoneet? Yleistyneet autot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut isovanhemmat skippaavat pikkulapsiajan ja kuvittelevat, että sitten myöhemmin viettävät aikaa lastenlasten kanssa ja ovat läheisiä. Metsään menee. Ei sitä Isla-Eino kymmenen veetä tai Aleksi-Olivia 17 veetä kiinnosta isovanhempien seura, jos he ovat kuin ventovieraita ihmisiä. Ne läheiset välit luodaan jo pienenä lapsena.
No tämähän se on.
Oma äiti oli kyllä tarvittaessa apuna pikku lapsi aikana, satunnaisesti mutta kun lapset olivat 3 ja 6 v löysi uuden miehen ja sen jälkeen on kiinnostanut ihan kaikki muu. Nyt lapset ovat 10 ja 7 ja satunnaista apua tulee kyllä mutta yhdessä vietetty aika heillä enää hyvin vähäistä, yökyläilyä kerran vuodessa. Mummo ei ymmärrä että vanhempaa lasta ei kohta enää kiinnosta tulla koska elämässä on paljon muutakin. Miesystävää ei tietysti vieraiden kakaroiden kanssa kiinnosta viettää aikaa, sääli koska itse muistan omasta lapsuudessa miten ihanaa oli olla usein mummilassa, jäi hyvät muistot. Niin ja välimatkaa meillä 3km. Mutta niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, äitimuori saa sitten vanhainkodissa viettää ihan yksinään aikaa ja käydään vaan satunnaisesti poikkemassa.Toisinsanoen, jos nainen haluaa itselleen ihmisarvoisen ja hyvän vanhuuden, hänen on unohdettava itsensä ja uhrattava elämänsä, ensin hoitamalla lapsensa, sen jälkeen vielä lastenlapset, iäkkäät vanhempansa ja appivanhemmat ja tietysti puolisoa on pidettävä miesvauvana avio/avoliiton ajan ja hoidettava hänet hautaan asti.
Ja tietysti tehtävä 50v työura 12h/pv ja edettävä uralla, jotta et olisi miehesi elätti ja loinen.
Ja pidettävä kroppa timmissä kunnossa ja hiukset laitettuna ja naama meikattuna ja pukeuduttava trendien mukaan, ettei ärsyttäisi naamallaan muita kanssaeläjiä.
Ainoa hyväksyttävä piirre naisilla on olla kuuromykkä, siitä ympärillä olevat läheiset harvoin pahoittavat mieltään.
On se tramaattista syntyä tähän maailmaan tyttölapsena. Ei ihme, jos sukupuolivaihdoksia.
Just. Ja nuoret naiset ja elämässään epäonnistuneet viiskymppiset mäisdä keskusteluissa lisäävät painetta naisten niskaan. Heistäkin tulee joskus anoppeja, mummoja, vanhuksia, ehkä sitten ovat täydellisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Meidän lapsen isovanhemmat eivät ole hoitaneet lasta kertaakaan, yhden yhtä kertaa. Lapsi on pian neljä. Ja ovat juuri tuollaisia, että soitellaan kyllä, kerrotaan omia kuulumisia suu vaahdossa ja näytetään niin rakkaan lapsenlapsen kuvaa kaikille jotka vastaan tulee. Sitten kun kysytään, haluaisiko tulla meille vaikka jouluksi (täysi ylläpito) niin ei. Telkkarin hiihtokisojen katsominenkin menee sen rakkaan lapsenlapsen kanssa olemisen edelle.
Ei pitänyt olla tällaista. Lupailtiin että jos vaan saa sen lapsenlapsen niin tekee sen kanssa vaikka mitä. Täyttä skeidaa oli ne puheet. Meillä ei ole siis minkäänlaista tukiverkkoa.
Sama meillä, isovanhemmat (äidin puolelta) pitivät lapsia joskus yhden yön kun kävimme häissä, johon ei ollut lapsia kutsuttu. Veimme lapset samalla reissulla kun lähdimme niihin häihin ja haimme heidät seuraavana aamupäivänä kotiin. Ei ikinä muuta apua. Joskus kysyin lastenhoitoapua, mutta kun ikinä eivät ehtineet niin lopetin pyytämisen.
Veljen ja siskon lapsia hoidettiin kyllä viikottain ja kuskattiin harrastuksiin.
No, hyvin pärjäsimme ilmankin. Paremmin ilmeisesti kuin sisko ja veli kun miettii, että meillä parhaimmat välit omiin lapsiimme, kuin heillä omiinsa.
Myöskään miehen vanhemmat eivät ehtineet kiireiltään isovanhemman rooliin.
Lapsemme ovat jo siis aikuisia ja nyt isovanhemmat ihmettelevät, että miksei aikuiset lapsemme käy useammin heidän luonaan. Aika etäisiksi ne isovanhemmat ovat jääneet, mutta se oli vanhempieni oma valinta aikanaan.
Nyt kun olemme mieheni kanssa itse isovanhempia niin pyrimme olemaan lapsenlapsiemme elämässä mahdollisimman paljon.
Haluan vielä mainita, että lapsemme olivat ne rauhallisimmat lapsenlapset niin omien vanhempieni, kuin appivanhempienikin, lastenlapsista.
Muista ettet ärsytä niitä miniöitäsi häsläämällä liikaa. Puuttumalla. Hyvänä mummona tietysti viet just oikein hyvät ja tarpeeksi kalliit lahjatkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani osuvat tuohon ikähaarukkaan. Lapseni ovat jo aikuisia. Itsekin olen viisikymppinen, ja aika harvalla ikäiselläni on enää sen ikäisiä lapsia, joiden kanssa tarvitaan hoitoapua.
Oliko tuossa nyt yhtään mietitty tutkimusasetelman järkevyyttä?
Tietenkin oli. Ja vaikka teillä ei olekaan opiskeltu niin moni muu on mikä on moneen kertaan tääällä jo todettu.
Tutkimusasetelma oli huonosti harkittu, jos populaatio oli 1945-50 syntyneet isovanhemmat ja tutkittava kysymys oli, kuinka usein he hoitavat lapsenlapsia. Nimittäin lapsia ei tarvitse erikseen hoitaa enää noin 14 vuoden iästä eteenpäin, ja tuon ikäisillä on jo ihan yleisesti tätä vanhempia lapsenlapsia. Eli tutkimukseen tulee virhe, ellei rajata populaatiota niihin, joilla on nimenomaan pieniä lapsenlapsia.
Meillä on suvussa kaikilla yliopistotutkinto, monella myös tohtorintutkinto, ja silti tuon ikäisten omien vanhempieni lapsenlapset ovat aikuisia tai ainakin lukiossa. Anoppini on myös tuossa ikähaarukassa, hänellä on yliopistotutkinto kuten kaikilla hänen lapsillaankin, eikä hänellä ole yhtään alaikäistä lapsenlasta. Kysy siinä sitten, kuinka usein hän hoitaa lapsenlapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen päähänpinttymä täällä on noista kotiapulaisista yms? Kyllä meidän suvussa vanhempi väki joutui ihan itse tekemään kotityöt ja ostamaan lastenhoitopalvelut, kun äiti meni töihin. Kyllä nykyäänkin on kotiapua saatavilla, kun kriteerit täyttyvät. Nykyään porukka ei vaan näytä selviävän ihan normaaliarjesta...
A) 70-luvulla sai kotiin kotiapulaisen erittäin halvalla ja se oli yleinen käytäntö
B) kunnallisen kodinhoitajan sai helposti, pienestäkin syystä, ilman mitään kriteerejä
Perusarki on nykyään ihan toista plus vanhemmiuden vaatimukset on moninkertaiset, 70-luvulla niitä ei edes ollut.
Eikö sinua edes hävetä kirjoittaa tuollaista?
60- luvulla 15- vuotiaat tulivat maalta piikalikoiksi halvalla kun piti kotoa lähteä.
70-luku oli jo toisenlainen, maaseudun piikalikoiksi tulleet olivat täyttäneet 18 ja tehtaissa.
Nyt on kaikki mahdollusrt kodinkoneet, baiset ihan kädettömiä ja jaksamattomia silti.
Mikä se muka on vaikeampaa. Ihan samaahan tuo, työ, kodin siisteys, lapsilla riittävä puhdas vaatetus hoitoon ja kouluun, ruokaa jääkaapissa ja perheen yhteinen lämminruoka iltasella. Illalla lapsilla kerhoja ja urheilua.
Mikä siinä erona paitsi nykyiset kodinkoneet? Yleistyneet autot.
Olen syntynyt 1960 joten tiedän mistä puhun.
70-luvulla oli ihan samat kodinkoneet jo, mikroa lukuunottamatta
70-luvulla ei koulu edellyttänyt vanhemmilta mitään
70-luvulla riitti kun keitti kerran päivässä perunoita ja sörssäsi ruskeaa kastiketta
70-luvulla riitti kun osti kerran vuodessa vaatekerran tai työnsi edellisen lapsen vanhat
70-luvulla ei tarvinnut lasten kanssa olla ollenkaan
70-luvulla harrastuksiin kuljettiin itse
70-luvulla sai käyttää psyykkistä ja fyysistä väkivaltaa mielin määrin
Puhtaudella ja hammashuollolla ei mitään väliä
Kaikki palvelut oli lähellä
Riitti kun piti joten kuten hnegissä eikå senkään kanssa ollut niin nuukaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen päähänpinttymä täällä on noista kotiapulaisista yms? Kyllä meidän suvussa vanhempi väki joutui ihan itse tekemään kotityöt ja ostamaan lastenhoitopalvelut, kun äiti meni töihin. Kyllä nykyäänkin on kotiapua saatavilla, kun kriteerit täyttyvät. Nykyään porukka ei vaan näytä selviävän ihan normaaliarjesta...
A) 70-luvulla sai kotiin kotiapulaisen erittäin halvalla ja se oli yleinen käytäntö
B) kunnallisen kodinhoitajan sai helposti, pienestäkin syystä, ilman mitään kriteerejä
Perusarki on nykyään ihan toista plus vanhemmiuden vaatimukset on moninkertaiset, 70-luvulla niitä ei edes ollut.
Eikö sinua edes hävetä kirjoittaa tuollaista?
60- luvulla 15- vuotiaat tulivat maalta piikalikoiksi halvalla kun piti kotoa lähteä.
70-luku oli jo toisenlainen, maaseudun piikalikoiksi tulleet olivat täyttäneet 18 ja tehtaissa.
Nyt on kaikki mahdollusrt kodinkoneet, baiset ihan kädettömiä ja jaksamattomia silti.
Mikä se muka on vaikeampaa. Ihan samaahan tuo, työ, kodin siisteys, lapsilla riittävä puhdas vaatetus hoitoon ja kouluun, ruokaa jääkaapissa ja perheen yhteinen lämminruoka iltasella. Illalla lapsilla kerhoja ja urheilua.
Mikä siinä erona paitsi nykyiset kodinkoneet? Yleistyneet autot.
Olen syntynyt 1960 joten tiedän mistä puhun.
70-luvulla oli ihan samat kodinkoneet jo, mikroa lukuunottamatta
70-luvulla ei koulu edellyttänyt vanhemmilta mitään
70-luvulla riitti kun keitti kerran päivässä perunoita ja sörssäsi ruskeaa kastiketta
70-luvulla riitti kun osti kerran vuodessa vaatekerran tai työnsi edellisen lapsen vanhat
70-luvulla ei tarvinnut lasten kanssa olla ollenkaan
70-luvulla harrastuksiin kuljettiin itse
70-luvulla sai käyttää psyykkistä ja fyysistä väkivaltaa mielin määrin
Puhtaudella ja hammashuollolla ei mitään väliä
Kaikki palvelut oli lähellä
Riitti kun piti joten kuten hnegissä eikå senkään kanssa ollut niin nuukaa
Höpö höpö. T. 1955 syntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surettaa isovanhemmat, jotka eivät halua viettää aikaa lastenlastensa kanssa. En hetkeäkään usko, että kaikki aikuiset lapset ja heidän pienet lapsensa olisivat jotenkin ikäviä. Toki pienissä lapsissa on työtä, mutta isovanhemmuudessa on myös paljon iloa. Eikä se tarkoita, että pitäisi joka viikko olla hoitamassa. Pari tuntia kerran kuussa olisi jo paljon monien perheiden nykytilanteeseen verrattuna.
No se on kyllä vanhempien ja lasten etu ettei moiset luonnevikaiset tuppaudu heidän elämäänsä.
Suurissa ikäluokissa on hirveästi diagnosoimattomia mt-ongelmia, jotka on normalisoitu. Oman äitini luonnevian tajusin vasta aikuisena terapiassa.
Tietyt asiat, jotka nykyisin tiedetään hyvin haitallisiksi lapsen kehitykselle, oli normi sotien jälkeen.
Ihan hyvä, että traumasiteitä katkotaan.Miksi nykylapsissa on hälyttävän paljon psyykkisistä ongelmista kärsiviä. Suurista ikäluokista sekin varmaan johtuu.
Kyllä, suuret ikäluokat ovat laiminlyöneet omien lastensa psyykkisen kehityksen vaiheet ja tuutanneet lapset hoitoon jo varhain, jättäneet kotiin yksin pitkiksi ajoiksi jne.
Munkkivuori-sarja kuvaa hyvin sitä heidän kasvatustapaansa. Ja näiden laiminlyödyt jälkeläisensä nyt yrittävät pärjätä.
Eivät pärjää. Koska edelleen se suuri, itsekäs ikäluokka ajattelee vain itseään, eli iäkkäät isovanhemmat.
Oma anoppi on vm. 56, ja erittäin kyvytön luomaan mitään tunnesidettä edes lapsiinsa. Saatika lapsenlapsiin.
Äitini vm. 50 oli myös tunne-elämältään vaurioitunut.
Siksi minun ja mieheni aikuiselämä on ollut yhtä terapiaa, traumanhoitoa ja ylisukupolvisen kuonan torjumista, jota anoppi yrittää kaataa päällemme.
Syyllistämistä, läheisriippuvuutta ja torjuntaa, mökötystä, marttyyriuttakoko negatiivinen tunnerepertuaari tunnelukkoineen on käytössä.
Että ihan syystäkin tällä hetkellä monia isovanhempia moititaan, he eivät vaan ole hoitaneet mt-ongelmiaan.
Omaakin äitiä yritettiin siskon kanssa saada terapiaan, ei edes nähnyt, että hänen toimintansa äitinä oli sairasta.
70-80 -luvulla vaan ei ilmoiteltu sossuun sillä oli perhekerhoja, seurakunnan leirejä ja yhteisöllisyyttä, ja ISOVANHEMPIA, agraariyhteiskunnasta eläköityneitä, jotka hoitivat lapset.
Ja myös kylä otti kopin ja yhteiskunta, kun avainkaulalapset yrittivät pärjätä pikkuaikuisina.
Nykyvanhemmilla ei ole mitään, ei yhteiskunnan tukiverkkoa, ei isovanhempia, ei mitään.
Vaan jatkuva syyllisyys kun aika ei riitä, kun mummo ei näe lapsenlasta ja on vasua, lasua ja ties mitä.
Itse olen vähentänyt kuormitustani poistamalla kokonaan syyllisyyden tunteeni anopin syyllistämisyrityksistä huolimatta.
Ihan sama mulle.
Mutta turha odottaa hänenkään apua meiltä myöhemmin, ei ole tulossa.Sinulla varmaan omien katkeruutesi ja mt-ongelmiesi kanssa onkin ihan riittävästi työtä vaikket anoppia niillä vaivaisikaan.
Anoppisi ei ole edes suuria ikäluokkia, sinulla on paha pinttymä.suurista ikäluokista
Oletko oikeesti miettinyt onko kaikki kuona lapsuudestasi vai vain perinyt äitisi "vaikean luonteen. " ne geenit ja perimä.
En muista että olisin aikuisena syyttänyt äitiäni elämän sattumuksista. Tai anoppia. Kukin tavallaan.
Niin, no nämä sun kommenttis vain alleviivaavat pointtini. Persoonallisuushäiriöiset eivät näe itsessään vikaa, empatiakykyä ei ole ja ne jotka näkevät toksisuuden lävitse, heitä nöyryytetään.
Jatka vain, tämähän on kuin anopin kanssa juttelis. 😎
Älä nyt vielä kypsässä iässäkään terapioiden jälkeen ota mitään vastuuta itsestäsi ja valinnoistasi.
Kyllä kaikki on anoppisi ja äitisi syytä ja 40- luvulla syntyneiden huonojen ihmisten syytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen päähänpinttymä täällä on noista kotiapulaisista yms? Kyllä meidän suvussa vanhempi väki joutui ihan itse tekemään kotityöt ja ostamaan lastenhoitopalvelut, kun äiti meni töihin. Kyllä nykyäänkin on kotiapua saatavilla, kun kriteerit täyttyvät. Nykyään porukka ei vaan näytä selviävän ihan normaaliarjesta...
A) 70-luvulla sai kotiin kotiapulaisen erittäin halvalla ja se oli yleinen käytäntö
B) kunnallisen kodinhoitajan sai helposti, pienestäkin syystä, ilman mitään kriteerejä
Perusarki on nykyään ihan toista plus vanhemmiuden vaatimukset on moninkertaiset, 70-luvulla niitä ei edes ollut.
Eikö sinua edes hävetä kirjoittaa tuollaista?
60- luvulla 15- vuotiaat tulivat maalta piikalikoiksi halvalla kun piti kotoa lähteä.
70-luku oli jo toisenlainen, maaseudun piikalikoiksi tulleet olivat täyttäneet 18 ja tehtaissa.
Nyt on kaikki mahdollusrt kodinkoneet, baiset ihan kädettömiä ja jaksamattomia silti.
Mikä se muka on vaikeampaa. Ihan samaahan tuo, työ, kodin siisteys, lapsilla riittävä puhdas vaatetus hoitoon ja kouluun, ruokaa jääkaapissa ja perheen yhteinen lämminruoka iltasella. Illalla lapsilla kerhoja ja urheilua.
Mikä siinä erona paitsi nykyiset kodinkoneet? Yleistyneet autot.
Olen syntynyt 1960 joten tiedän mistä puhun.
70-luvulla oli ihan samat kodinkoneet jo, mikroa lukuunottamatta
70-luvulla ei koulu edellyttänyt vanhemmilta mitään
70-luvulla riitti kun keitti kerran päivässä perunoita ja sörssäsi ruskeaa kastiketta
70-luvulla riitti kun osti kerran vuodessa vaatekerran tai työnsi edellisen lapsen vanhat
70-luvulla ei tarvinnut lasten kanssa olla ollenkaan
70-luvulla harrastuksiin kuljettiin itse
70-luvulla sai käyttää psyykkistä ja fyysistä väkivaltaa mielin määrin
Puhtaudella ja hammashuollolla ei mitään väliä
Kaikki palvelut oli lähellä
Riitti kun piti joten kuten hnegissä eikå senkään kanssa ollut niin nuukaa
Höpö höpö. T. 1955 syntynyt.
Älä viitsi. Sinä olet tuo 70-luvun äiti.
Tuossa oli se vaatimustaso ja tuolla oli jo hyvä äiti tuolloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista ketään kellä olisi ollut piikaa 70- luvulla.
Pyöräntarakalla vietiin lapset perhepäivähoitajalle tai joku onnekas päiväkotiin.
Tai muistan, olin kahden veljeksen omistamassa yrityksessä töissä. Molempien vaimot kotirouvia, nuorimmatkin jo teini-ikäisiä.
Toisella veljellä oli maatila, siellä asui "pehtori" piharakennuksessa jonka vaimo siivosi perheessä, ehkä auttoi muutenkin tarvittaessa maatöiden lisäksi.
Toinen veli asui yrityksen siivessä. Ei sielläkään piikaa ollut mutta yrityksen siivooja siivosi myös heidän kodissaan.
Piikalikkakulttuuri jäi 60- luvulle. Alkoihan iväkodit lisääntyä 70-luvun puolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut isovanhemmat skippaavat pikkulapsiajan ja kuvittelevat, että sitten myöhemmin viettävät aikaa lastenlasten kanssa ja ovat läheisiä. Metsään menee. Ei sitä Isla-Eino kymmenen veetä tai Aleksi-Olivia 17 veetä kiinnosta isovanhempien seura, jos he ovat kuin ventovieraita ihmisiä. Ne läheiset välit luodaan jo pienenä lapsena.
No tämähän se on.
Oma äiti oli kyllä tarvittaessa apuna pikku lapsi aikana, satunnaisesti mutta kun lapset olivat 3 ja 6 v löysi uuden miehen ja sen jälkeen on kiinnostanut ihan kaikki muu. Nyt lapset ovat 10 ja 7 ja satunnaista apua tulee kyllä mutta yhdessä vietetty aika heillä enää hyvin vähäistä, yökyläilyä kerran vuodessa. Mummo ei ymmärrä että vanhempaa lasta ei kohta enää kiinnosta tulla koska elämässä on paljon muutakin. Miesystävää ei tietysti vieraiden kakaroiden kanssa kiinnosta viettää aikaa, sääli koska itse muistan omasta lapsuudessa miten ihanaa oli olla usein mummilassa, jäi hyvät muistot. Niin ja välimatkaa meillä 3km. Mutta niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, äitimuori saa sitten vanhainkodissa viettää ihan yksinään aikaa ja käydään vaan satunnaisesti poikkemassa.
Miksi sun pitää kostaa jotakin? Eikä äitisi saa elää omaa elämäänsä? Pitää aikuisen lapsen lapsia hoitaa sen sijaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen päähänpinttymä täällä on noista kotiapulaisista yms? Kyllä meidän suvussa vanhempi väki joutui ihan itse tekemään kotityöt ja ostamaan lastenhoitopalvelut, kun äiti meni töihin. Kyllä nykyäänkin on kotiapua saatavilla, kun kriteerit täyttyvät. Nykyään porukka ei vaan näytä selviävän ihan normaaliarjesta...
A) 70-luvulla sai kotiin kotiapulaisen erittäin halvalla ja se oli yleinen käytäntö
B) kunnallisen kodinhoitajan sai helposti, pienestäkin syystä, ilman mitään kriteerejä
Perusarki on nykyään ihan toista plus vanhemmiuden vaatimukset on moninkertaiset, 70-luvulla niitä ei edes ollut.
Eikö sinua edes hävetä kirjoittaa tuollaista?
60- luvulla 15- vuotiaat tulivat maalta piikalikoiksi halvalla kun piti kotoa lähteä.
70-luku oli jo toisenlainen, maaseudun piikalikoiksi tulleet olivat täyttäneet 18 ja tehtaissa.
Nyt on kaikki mahdollusrt kodinkoneet, baiset ihan kädettömiä ja jaksamattomia silti.
Mikä se muka on vaikeampaa. Ihan samaahan tuo, työ, kodin siisteys, lapsilla riittävä puhdas vaatetus hoitoon ja kouluun, ruokaa jääkaapissa ja perheen yhteinen lämminruoka iltasella. Illalla lapsilla kerhoja ja urheilua.
Mikä siinä erona paitsi nykyiset kodinkoneet? Yleistyneet autot.
Olen syntynyt 1960 joten tiedän mistä puhun.
70-luvulla oli ihan samat kodinkoneet jo, mikroa lukuunottamatta
70-luvulla ei koulu edellyttänyt vanhemmilta mitään
70-luvulla riitti kun keitti kerran päivässä perunoita ja sörssäsi ruskeaa kastiketta
70-luvulla riitti kun osti kerran vuodessa vaatekerran tai työnsi edellisen lapsen vanhat
70-luvulla ei tarvinnut lasten kanssa olla ollenkaan
70-luvulla harrastuksiin kuljettiin itse
70-luvulla sai käyttää psyykkistä ja fyysistä väkivaltaa mielin määrin
Puhtaudella ja hammashuollolla ei mitään väliä
Kaikki palvelut oli lähellä
Riitti kun piti joten kuten hnegissä eikå senkään kanssa ollut niin nuukaa
Höpö höpö. T. 1955 syntynyt.
Älä viitsi. Sinä olet tuo 70-luvun äiti.
Tuossa oli se vaatimustaso ja tuolla oli jo hyvä äiti tuolloin.
Jos sinulla on ollut huono lapsuus josta kärsit vieläkin vaikka olet il.eisesdä yltäkylläisyydessä elänyt.
Kyllä se esim siinä vuokratalossa jossa asuin kodinkoneet oli vielä vähäisiä. En muista ketään jolla olisi ollut apk. Talopesulaan oli tungosta, vuorot varattu aamusta iltaan.
Kyllä lapset huolehdittiin normaali työläisperheessä. Et voi yleistää .
Vierailija kirjoitti:
En muista ketään kellä olisi ollut piikaa 70- luvulla.
Pyöräntarakalla vietiin lapset perhepäivähoitajalle tai joku onnekas päiväkotiin.Tai muistan, olin kahden veljeksen omistamassa yrityksessä töissä. Molempien vaimot kotirouvia, nuorimmatkin jo teini-ikäisiä.
Toisella veljellä oli maatila, siellä asui "pehtori" piharakennuksessa jonka vaimo siivosi perheessä, ehkä auttoi muutenkin tarvittaessa maatöiden lisäksi.
Toinen veli asui yrityksen siivessä. Ei sielläkään piikaa ollut mutta yrityksen siivooja siivosi myös heidän kodissaan.
Piikalikkakulttuuri jäi 60- luvulle. Alkoihan iväkodit lisääntyä 70-luvun puolella.
Sulla on huono muisti.
Tai erittäin valikoiva.
Nykyään ei ole perhepäivähoitajia eikä hoitomatkaa pysty taittamaan polkupyörällä. Eikä lapsia edes saa samaan paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen päähänpinttymä täällä on noista kotiapulaisista yms? Kyllä meidän suvussa vanhempi väki joutui ihan itse tekemään kotityöt ja ostamaan lastenhoitopalvelut, kun äiti meni töihin. Kyllä nykyäänkin on kotiapua saatavilla, kun kriteerit täyttyvät. Nykyään porukka ei vaan näytä selviävän ihan normaaliarjesta...
A) 70-luvulla sai kotiin kotiapulaisen erittäin halvalla ja se oli yleinen käytäntö
B) kunnallisen kodinhoitajan sai helposti, pienestäkin syystä, ilman mitään kriteerejä
Perusarki on nykyään ihan toista plus vanhemmiuden vaatimukset on moninkertaiset, 70-luvulla niitä ei edes ollut.
Eikö sinua edes hävetä kirjoittaa tuollaista?
60- luvulla 15- vuotiaat tulivat maalta piikalikoiksi halvalla kun piti kotoa lähteä.
70-luku oli jo toisenlainen, maaseudun piikalikoiksi tulleet olivat täyttäneet 18 ja tehtaissa.
Nyt on kaikki mahdollusrt kodinkoneet, baiset ihan kädettömiä ja jaksamattomia silti.
Mikä se muka on vaikeampaa. Ihan samaahan tuo, työ, kodin siisteys, lapsilla riittävä puhdas vaatetus hoitoon ja kouluun, ruokaa jääkaapissa ja perheen yhteinen lämminruoka iltasella. Illalla lapsilla kerhoja ja urheilua.
Mikä siinä erona paitsi nykyiset kodinkoneet? Yleistyneet autot.
Olen syntynyt 1960 joten tiedän mistä puhun.
70-luvulla oli ihan samat kodinkoneet jo, mikroa lukuunottamatta
70-luvulla ei koulu edellyttänyt vanhemmilta mitään
70-luvulla riitti kun keitti kerran päivässä perunoita ja sörssäsi ruskeaa kastiketta
70-luvulla riitti kun osti kerran vuodessa vaatekerran tai työnsi edellisen lapsen vanhat
70-luvulla ei tarvinnut lasten kanssa olla ollenkaan
70-luvulla harrastuksiin kuljettiin itse
70-luvulla sai käyttää psyykkistä ja fyysistä väkivaltaa mielin määrin
Puhtaudella ja hammashuollolla ei mitään väliä
Kaikki palvelut oli lähellä
Riitti kun piti joten kuten hnegissä eikå senkään kanssa ollut niin nuukaa
Höpö höpö. T. 1955 syntynyt.
Älä viitsi. Sinä olet tuo 70-luvun äiti.
Tuossa oli se vaatimustaso ja tuolla oli jo hyvä äiti tuolloin.
Jos sinulla on ollut huono lapsuus josta kärsit vieläkin vaikka olet il.eisesdä yltäkylläisyydessä elänyt.
Kyllä se esim siinä vuokratalossa jossa asuin kodinkoneet oli vielä vähäisiä. En muista ketään jolla olisi ollut apk. Talopesulaan oli tungosta, vuorot varattu aamusta iltaan.
Kyllä lapset huolehdittiin normaali työläisperheessä. Et voi yleistää .
Mun mies on työläisperheestä. Sisaruskatraan vanhin ja vastuussa siskoistaan jo leikki-ikäisenä.
Nuoremmalla siskolla aivovamma koska putosi ilman valvontaa ja löi päänsä.
Ei minulla ollut huono lapsuus. Vaan sellainen joka tuohon ailaan oli hyvä. Nykyään toki huostattaisiin heti.
Nähdäkseni ei nykyäänkään koulu vaadi vanhemmilta sen enempää kuin ennenkään.
Joku vanhempainilta vuodessa, sit on noita jotain pörriäisen myyntejä tai myyjäisiä mutta niitäkin oli ennenkin.
Se vilma on, oon pojan perheessä nähnyt että sitä saattavat aamupalalla vilkaista ennen lasten kouluunlähtöä. "Luistimet, uinti tms, muista ottaa mukaan kouluun."
Jos on joku ongelmalapsi itsellään ei se tarkoita että kaikki vanhemmat jatkuvasti kävisivät keskustelemassa opettajien ja kuraattoreiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen päähänpinttymä täällä on noista kotiapulaisista yms? Kyllä meidän suvussa vanhempi väki joutui ihan itse tekemään kotityöt ja ostamaan lastenhoitopalvelut, kun äiti meni töihin. Kyllä nykyäänkin on kotiapua saatavilla, kun kriteerit täyttyvät. Nykyään porukka ei vaan näytä selviävän ihan normaaliarjesta...
A) 70-luvulla sai kotiin kotiapulaisen erittäin halvalla ja se oli yleinen käytäntö
B) kunnallisen kodinhoitajan sai helposti, pienestäkin syystä, ilman mitään kriteerejä
Perusarki on nykyään ihan toista plus vanhemmiuden vaatimukset on moninkertaiset, 70-luvulla niitä ei edes ollut.
Eikö sinua edes hävetä kirjoittaa tuollaista?
60- luvulla 15- vuotiaat tulivat maalta piikalikoiksi halvalla kun piti kotoa lähteä.
70-luku oli jo toisenlainen, maaseudun piikalikoiksi tulleet olivat täyttäneet 18 ja tehtaissa.
Nyt on kaikki mahdollusrt kodinkoneet, baiset ihan kädettömiä ja jaksamattomia silti.
Mikä se muka on vaikeampaa. Ihan samaahan tuo, työ, kodin siisteys, lapsilla riittävä puhdas vaatetus hoitoon ja kouluun, ruokaa jääkaapissa ja perheen yhteinen lämminruoka iltasella. Illalla lapsilla kerhoja ja urheilua.
Mikä siinä erona paitsi nykyiset kodinkoneet? Yleistyneet autot.
On siinä erona se, että esim. 70-luvulla kodit puunattiin viikoittain, liinavaatteet vaihdettiin samaten, kotona leivottiin paljon. Itsekin ihmettelen, miten kaiken ehdin. Niin joutuvat monet nykyäiditkin pohtimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen päähänpinttymä täällä on noista kotiapulaisista yms? Kyllä meidän suvussa vanhempi väki joutui ihan itse tekemään kotityöt ja ostamaan lastenhoitopalvelut, kun äiti meni töihin. Kyllä nykyäänkin on kotiapua saatavilla, kun kriteerit täyttyvät. Nykyään porukka ei vaan näytä selviävän ihan normaaliarjesta...
A) 70-luvulla sai kotiin kotiapulaisen erittäin halvalla ja se oli yleinen käytäntö
B) kunnallisen kodinhoitajan sai helposti, pienestäkin syystä, ilman mitään kriteerejä
Perusarki on nykyään ihan toista plus vanhemmiuden vaatimukset on moninkertaiset, 70-luvulla niitä ei edes ollut.
Eikö sinua edes hävetä kirjoittaa tuollaista?
60- luvulla 15- vuotiaat tulivat maalta piikalikoiksi halvalla kun piti kotoa lähteä.
70-luku oli jo toisenlainen, maaseudun piikalikoiksi tulleet olivat täyttäneet 18 ja tehtaissa.
Nyt on kaikki mahdollusrt kodinkoneet, baiset ihan kädettömiä ja jaksamattomia silti.
Mikä se muka on vaikeampaa. Ihan samaahan tuo, työ, kodin siisteys, lapsilla riittävä puhdas vaatetus hoitoon ja kouluun, ruokaa jääkaapissa ja perheen yhteinen lämminruoka iltasella. Illalla lapsilla kerhoja ja urheilua.
Mikä siinä erona paitsi nykyiset kodinkoneet? Yleistyneet autot.
Olen syntynyt 1960 joten tiedän mistä puhun.
70-luvulla oli ihan samat kodinkoneet jo, mikroa lukuunottamatta
70-luvulla ei koulu edellyttänyt vanhemmilta mitään
70-luvulla riitti kun keitti kerran päivässä perunoita ja sörssäsi ruskeaa kastiketta
70-luvulla riitti kun osti kerran vuodessa vaatekerran tai työnsi edellisen lapsen vanhat
70-luvulla ei tarvinnut lasten kanssa olla ollenkaan
70-luvulla harrastuksiin kuljettiin itse
70-luvulla sai käyttää psyykkistä ja fyysistä väkivaltaa mielin määrin
Puhtaudella ja hammashuollolla ei mitään väliä
Kaikki palvelut oli lähellä
Riitti kun piti joten kuten hnegissä eikå senkään kanssa ollut niin nuukaa
Höpö höpö. T. 1955 syntynyt.
Älä viitsi. Sinä olet tuo 70-luvun äiti.
Tuossa oli se vaatimustaso ja tuolla oli jo hyvä äiti tuolloin.
Jos sinulla on ollut huono lapsuus josta kärsit vieläkin vaikka olet il.eisesdä yltäkylläisyydessä elänyt.
Kyllä se esim siinä vuokratalossa jossa asuin kodinkoneet oli vielä vähäisiä. En muista ketään jolla olisi ollut apk. Talopesulaan oli tungosta, vuorot varattu aamusta iltaan.
Kyllä lapset huolehdittiin normaali työläisperheessä. Et voi yleistää .
Mun mies on työläisperheestä. Sisaruskatraan vanhin ja vastuussa siskoistaan jo leikki-ikäisenä.
Nuoremmalla siskolla aivovamma koska putosi ilman valvontaa ja löi päänsä.
Ei minulla ollut huono lapsuus. Vaan sellainen joka tuohon ailaan oli hyvä. Nykyään toki huostattaisiin heti.
Miksi sitten syytät siitä anoppiasi ja äitiäsi?
Vertaat sitä johonkin nyt, ties mihin, ruotsin estellan nykyiseen lapsuuteen?
Olisit tahtonut jotakin enemmän lapsuudessasi. Esim tuo hammasjuttusi, meillä on 70- luvun lapsilla hyvät ja ehjät hampaat vieläkin viiskymppisinä , kyllä hampaat hoidettiin jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen päähänpinttymä täällä on noista kotiapulaisista yms? Kyllä meidän suvussa vanhempi väki joutui ihan itse tekemään kotityöt ja ostamaan lastenhoitopalvelut, kun äiti meni töihin. Kyllä nykyäänkin on kotiapua saatavilla, kun kriteerit täyttyvät. Nykyään porukka ei vaan näytä selviävän ihan normaaliarjesta...
A) 70-luvulla sai kotiin kotiapulaisen erittäin halvalla ja se oli yleinen käytäntö
B) kunnallisen kodinhoitajan sai helposti, pienestäkin syystä, ilman mitään kriteerejä
Perusarki on nykyään ihan toista plus vanhemmiuden vaatimukset on moninkertaiset, 70-luvulla niitä ei edes ollut.
Eikö sinua edes hävetä kirjoittaa tuollaista?
60- luvulla 15- vuotiaat tulivat maalta piikalikoiksi halvalla kun piti kotoa lähteä.
70-luku oli jo toisenlainen, maaseudun piikalikoiksi tulleet olivat täyttäneet 18 ja tehtaissa.
Nyt on kaikki mahdollusrt kodinkoneet, baiset ihan kädettömiä ja jaksamattomia silti.
Mikä se muka on vaikeampaa. Ihan samaahan tuo, työ, kodin siisteys, lapsilla riittävä puhdas vaatetus hoitoon ja kouluun, ruokaa jääkaapissa ja perheen yhteinen lämminruoka iltasella. Illalla lapsilla kerhoja ja urheilua.
Mikä siinä erona paitsi nykyiset kodinkoneet? Yleistyneet autot.
Olen syntynyt 1960 joten tiedän mistä puhun.
70-luvulla oli ihan samat kodinkoneet jo, mikroa lukuunottamatta
70-luvulla ei koulu edellyttänyt vanhemmilta mitään
70-luvulla riitti kun keitti kerran päivässä perunoita ja sörssäsi ruskeaa kastiketta
70-luvulla riitti kun osti kerran vuodessa vaatekerran tai työnsi edellisen lapsen vanhat
70-luvulla ei tarvinnut lasten kanssa olla ollenkaan
70-luvulla harrastuksiin kuljettiin itse
70-luvulla sai käyttää psyykkistä ja fyysistä väkivaltaa mielin määrin
Puhtaudella ja hammashuollolla ei mitään väliä
Kaikki palvelut oli lähellä
Riitti kun piti joten kuten hnegissä eikå senkään kanssa ollut niin nuukaa
Höpö höpö. T. 1955 syntynyt.
Älä viitsi. Sinä olet tuo 70-luvun äiti.
Tuossa oli se vaatimustaso ja tuolla oli jo hyvä äiti tuolloin.
Jos sinulla on ollut huono lapsuus josta kärsit vieläkin vaikka olet il.eisesdä yltäkylläisyydessä elänyt.
Kyllä se esim siinä vuokratalossa jossa asuin kodinkoneet oli vielä vähäisiä. En muista ketään jolla olisi ollut apk. Talopesulaan oli tungosta, vuorot varattu aamusta iltaan.
Kyllä lapset huolehdittiin normaali työläisperheessä. Et voi yleistää .
Niin. Sinä alat heti luetella kotitöitä. Et siis edes hahmota, mitä ne vanhemmuuden vaatimukset on.
Koska 70-luvulla niitä ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
Hoitoavussa sisarusten välinen eriarvoisuus on kurjaa. Äitini oli mm. 3 kuukautta pois töistä hoitaakseen siskoni lasta hänen palatessaan töihin, ettei tarvinnut laittaa lasta 2-vuotiaana päivähoitoon. Muutenkin ruoat, siivoukset ym on aina autettu siskolleni. Minun lastani äiti on taas hoitanut ehkä sen yhden päivän vuodessa.
Jos toinen lapsi on vakavaraisessa parisuhteessa, missä toisen puolen suvun apua ja tukea saatavissa ja lapset terveet, niin selväähän on ettei yksinhuoltaja-sisarta nepsylapsen kanssa ole mitään syytä ja aihetta kadehtia.
Voisit keskustella äitisi ja sisaresi kanssa suoraan ja ehkä omalta osaltasi auttaa hädässä olevia. Pienen suvun ei kannata hajota, sillä serkuksetkin aikanaan saavat toisistaan tukea tarpeen mukaan kun ME-henki on lapsuudesta asti opittua.
Muista olla kiitollinen kun perheesi pärjää ilman apua ja tukea.
Kateus syö kateellista ja vie elämänilon...älä siis kehtaa...aikuinen ihminen.
Alue: Aihe vapaa
Toisinsanoen, jos nainen haluaa itselleen ihmisarvoisen ja hyvän vanhuuden, hänen on unohdettava itsensä ja uhrattava elämänsä, ensin hoitamalla lapsensa, sen jälkeen vielä lastenlapset, iäkkäät vanhempansa ja appivanhemmat ja tietysti puolisoa on pidettävä miesvauvana avio/avoliiton ajan ja hoidettava hänet hautaan asti.
Ja tietysti tehtävä 50v työura 12h/pv ja edettävä uralla, jotta et olisi miehesi elätti ja loinen.
Ja pidettävä kroppa timmissä kunnossa ja hiukset laitettuna ja naama meikattuna ja pukeuduttava trendien mukaan, ettei ärsyttäisi naamallaan muita kanssaeläjiä.
Ainoa hyväksyttävä piirre naisilla on olla kuuromykkä, siitä ympärillä olevat läheiset harvoin pahoittavat mieltään.
On se tramaattista syntyä tähän maailmaan tyttölapsena. Ei ihme, jos sukupuolivaihdoksia.