Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Väestöliitto: suurin osa isovanhemmista hoitaa lapsenlapsia 1-6 krt vuodessa
07.10.2023 |
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/c646cf13-d250-4fa4-ae00-a01e…
"Suurin osa vuosina 19451950-syntyneisiin suuriin ikäluokkiin kuuluvista isovanhemmista pitää yhteyttä lapsenlapsiinsa lähes viikoittain, selviää Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen Sukupolvien ketju -hankkeen seurantatutkimuksesta. Neljä viidestä isovanhemmasta hoitaa lastenlapsiaan ainakin silloin tällöin. Isovanhempien avussa on tutkimuksen mukaan kyse useimmiten satunnaisesta lastenhoitoavusta. Yleisin vastaus tutkimuksessa oli nimittäin, että isovanhemmat hoitavat lastenlapsiaan 16 kertaa vuodessa. Isovanhemmat ovat kuitenkin monelle perheelle tärkein tukiverkosto."
Eli tässä se nähdään, ei isovanhemmat ole usein avuksi! 20 % isovanhemmista ei auta lastenlasten kanssa lainkaan. Lopuista isovanhemmista suurin osa auttaa 1-6 kertaa vuodessa. Onhan se ihan järkyttävän vähän, jos esimerkiksi pikkulapsiperhe saa apua isovanhemmilta kerran pari vuoden aikana! Ja kuten jutussa todetaan, isovanhemmat ovat ne lapsiperheet tärkeimmät tukiverkot. Eli jos apua ei isovanhemmilta (juuri) tule, niin lapsiperhe on aika pitkälti oman onnensa nojassa.
Sitten ihmetellään, miksi vanhemmat ovat väsyneitä, henkisesti vanhemmuuden kanssa yksin ja syntyvyys on pientä. Se olisi jo todella paljon, jos lapsiperhe saisi apua vaikka kerran kuussa niin, että isovanhemmat katsovat lapsen/lasten perään pari tuntia. Aika monilla n. seitsemänkymppisillä isovanhemmilla riittää virtaa harrastuksiin ja matkusteluun, joten virtaa voisi riittää lastenlasten kanssa olemiseen pieninä hetkinä. Ja kun joku tulee nurisemaan, niin jokainen vanhempi kaipaa joskus lepoa. Eikä esimerkiksi varhaiskasvatuksen varaan voi koko elämää laskea. Esimerkiksi vuorotyöläisellä ja juuri koulunsa aloittaneen vanhemmalla olisi varmasti tarvetta isovanhempien avulle.
Kommentit (986)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellistä rutinaa nykyään tuosta mukuloiden hoidosta.Itsehän hoidimme mieheni kanssa muksumme ja kävimme töissä.Ei minunkaan eikä mieheni vanhemmat heitä juuri hoitaneet.Jos oli jotakin mihinkä välttämättä tarvittiin apua silloin pyydettiin ja se oli harvoin.
Ja se on enemmän kuin mitä äidit nykyään apua saavat. Jo se tieto että on joku johon hädän hetkellä turvata auttaa. Sinulla oli se.
Nyt jotain tolkkua keskusteluun. Viimeisen 25-35v aikana on lapsiperheiden arkea on helpotettu ja tuettu monin tavoin, ja se on jopa kirjattu lainsäädäntöön. Ja hyvä niin.
Äitiysloma 10kk (ennen 3-6kk) myös eläkekertymä, oikeus käyttää työterv.hoitoa ja saada koulutusta tai ammattitaidon ylläpitoa äitiysl. aikana.
Uutena juttuna, jotka ovat tulleet 80-90-luvulla ja 2000-luvulla.
Perhevapaa, kunnes lapsi täyttää 3v jommalle kummalle vanhemmalle, ilman työsuhteen päättymistä, yhteiskunnan tuella.
Kunnallinen päivähoito- ja varhaiskasvatus, jokaiselle 0-7v lapselle, josta vanhemmat maksavat vain murto-osan tai ei lainkaan. (Todelliset kustannukset 1100-1400€/kk/lapsi)
Ennen vanhemmat maksoivat todellisen kulut lapsensa hoidosta.Alakoululaisten iltapäiväkerhot koulussa, jossa tarjotaan välipala, yhteiskunnan tuella.
Työelämästä pois sairaanlapsenhoidon järjestelyyn 1-3 pv palkallisena
Mahdollisuus työelämässä tehdä osa-aikatyötä, jos lapsi on 0-12v asti, Kelan tukemana.
Maksuttomat iltapäiväkerhot 0-12v
Saada kotiin ulkopuolista hoitoapua, siivousapua jne. Ja palkasta 60% veronmaksajien piikkiin, hyödyttämällä verotuksessa kotitalousvähennys, joka 2 vanhemman perheessä on n. 7000€/v ja n. 600€/kk, joka aikoinaan korvasi maksulliset kunnalliset kodinhoitajat, kun uskottiin perheiden itse parhaiten ratkaisevan asiat ja palkkaavan mieleiset hoitajat ja avustajat.
Jne. Jne.
Täällä huomaa että esimerkiksi jo ihan lapsen normaalin päivän vaatimat toiminnot haukuttiin uuvuttavaksi natsimeininniksi jota mummolta ei voi odottaa edes yhtä päivää.
Siitä näkee selkeästi sen miten vanhemmuuden vaatimukset ovat valovuosien päässä siitä 70-luvun touhusta.
Ne lapsiperheen rutiinit voivat olla uuvuttavia ikäihmiselle.
Niin. Koska ei ole koskaan oppinut asettamaan lasta keskiöön tai edes ajattelemaan sitä lasta. Hän lun on tottunut siihen että ne lapset keikkuu siinä jossakin itsekseen kuten 70-luvulla.
Kyllä ne lapset on ihan siinä keskiössä kun ne mummolassa on. Mummo parhaansa viihdyttää ja syöttää ja nukuttaa pienimmät.
Leikkii, rakentelee, pelaa lautapelejä. Yrittää isommalle keksiä jotain ettei riitele siitä kännykästään tai mummon tietokoneesta.
Miten olet noin ilkeä ja piikikäs, oletko opettanut lapsesikin.
Kyllä myös 70- luvulla istuin rakentelemassa legoilla, luin tuntilausia satuja, pelasin lautapelejä. Se ero että silloin pysttyin tekemään sen tasapeffalla lattialla, nyt teemme pöydän ääressä tai istun tuolilla ja siitä kumarassa ajelen pikkuautoja.å
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun 20- ja 30-luvulla syntyneet isovanhempani hoitivat meitä ahkerasti. Oltiin usein viikko tai kaksikin mummin ja vaarin luona ja mummi ja vaari tulivat usein meille hoitamaan meitä. Ehkä kuukauden välein hoitivat meitä useamman päivän. Ihan omasta halustaan toimivat näin. Minulla on hyvin lämpimät muistot isovanhemmistani. Voin sanoa, että minulla on ollut erittäin hyvät isovanhemmat. Toivon samaa omille lapsilleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellistä rutinaa nykyään tuosta mukuloiden hoidosta.Itsehän hoidimme mieheni kanssa muksumme ja kävimme töissä.Ei minunkaan eikä mieheni vanhemmat heitä juuri hoitaneet.Jos oli jotakin mihinkä välttämättä tarvittiin apua silloin pyydettiin ja se oli harvoin.
Ja se on enemmän kuin mitä äidit nykyään apua saavat. Jo se tieto että on joku johon hädän hetkellä turvata auttaa. Sinulla oli se.
Nyt jotain tolkkua keskusteluun. Viimeisen 25-35v aikana on lapsiperheiden arkea on helpotettu ja tuettu monin tavoin, ja se on jopa kirjattu lainsäädäntöön. Ja hyvä niin.
Äitiysloma 10kk (ennen 3-6kk) myös eläkekertymä, oikeus käyttää työterv.hoitoa ja saada koulutusta tai ammattitaidon ylläpitoa äitiysl. aikana.
Uutena juttuna, jotka ovat tulleet 80-90-luvulla ja 2000-luvulla.
Perhevapaa, kunnes lapsi täyttää 3v jommalle kummalle vanhemmalle, ilman työsuhteen päättymistä, yhteiskunnan tuella.
Kunnallinen päivähoito- ja varhaiskasvatus, jokaiselle 0-7v lapselle, josta vanhemmat maksavat vain murto-osan tai ei lainkaan. (Todelliset kustannukset 1100-1400€/kk/lapsi)
Ennen vanhemmat maksoivat todellisen kulut lapsensa hoidosta.Alakoululaisten iltapäiväkerhot koulussa, jossa tarjotaan välipala, yhteiskunnan tuella.
Työelämästä pois sairaanlapsenhoidon järjestelyyn 1-3 pv palkallisena
Mahdollisuus työelämässä tehdä osa-aikatyötä, jos lapsi on 0-12v asti, Kelan tukemana.
Maksuttomat iltapäiväkerhot 0-12v
Saada kotiin ulkopuolista hoitoapua, siivousapua jne. Ja palkasta 60% veronmaksajien piikkiin, hyödyttämällä verotuksessa kotitalousvähennys, joka 2 vanhemman perheessä on n. 7000€/v ja n. 600€/kk, joka aikoinaan korvasi maksulliset kunnalliset kodinhoitajat, kun uskottiin perheiden itse parhaiten ratkaisevan asiat ja palkkaavan mieleiset hoitajat ja avustajat.
Jne. Jne.
Täällä huomaa että esimerkiksi jo ihan lapsen normaalin päivän vaatimat toiminnot haukuttiin uuvuttavaksi natsimeininniksi jota mummolta ei voi odottaa edes yhtä päivää.
Siitä näkee selkeästi sen miten vanhemmuuden vaatimukset ovat valovuosien päässä siitä 70-luvun touhusta.
Ne lapsiperheen rutiinit voivat olla uuvuttavia ikäihmiselle.
Ja vaikka eivät olisikaan, jos minun käskettäisiin ulkoiluttaa 2 x 75 minuuttia, kieltäytyisin heti. Minun rytmiini kuuluu aamupäivällä pitkä ulkoilu, ja iltapäivällä esim. tänään voisimme mennä pulkkamäkeen ja olla pitkään ja jonakin päivänä vain puoli tuntia.
Jos lapsen totuttaa minuuttiaikatauluun, lapsen on vaikea sopeutua - tietty rytmi on hyväksi, mutta ei minuutilleen.
Niin. Olet entinen äiti joka lähtee siitä että lapsi keikkuu siinä sinun tekemistesi ja mielihalujesi mukaan. Sen sijana että nykyään kuuluu se lapsen tarve asettaa etusijalle.
Ei kuulu - lapsen ikä ja kehitysvaiheet otetaan huomioon, hänelle luodaan turvalliset kasvuolosuhteet ja häntä rakastetaan - mutta jos lapsi on koko ajan keskiössä, hän ei opi sosiaalisuutta tai opi olemaan osa yhteisöä. Kuvittele, miltä sinusta tuntuisi olla eläintarhan simpanssi.
Lasketaanko se yhdeksi kerraksi kun lapsenlapset ovat mummon kesämökillä 2-3 viikkoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellistä rutinaa nykyään tuosta mukuloiden hoidosta.Itsehän hoidimme mieheni kanssa muksumme ja kävimme töissä.Ei minunkaan eikä mieheni vanhemmat heitä juuri hoitaneet.Jos oli jotakin mihinkä välttämättä tarvittiin apua silloin pyydettiin ja se oli harvoin.
Ja se on enemmän kuin mitä äidit nykyään apua saavat. Jo se tieto että on joku johon hädän hetkellä turvata auttaa. Sinulla oli se.
Nyt jotain tolkkua keskusteluun. Viimeisen 25-35v aikana on lapsiperheiden arkea on helpotettu ja tuettu monin tavoin, ja se on jopa kirjattu lainsäädäntöön. Ja hyvä niin.
Äitiysloma 10kk (ennen 3-6kk) myös eläkekertymä, oikeus käyttää työterv.hoitoa ja saada koulutusta tai ammattitaidon ylläpitoa äitiysl. aikana.
Uutena juttuna, jotka ovat tulleet 80-90-luvulla ja 2000-luvulla.
Perhevapaa, kunnes lapsi täyttää 3v jommalle kummalle vanhemmalle, ilman työsuhteen päättymistä, yhteiskunnan tuella.
Kunnallinen päivähoito- ja varhaiskasvatus, jokaiselle 0-7v lapselle, josta vanhemmat maksavat vain murto-osan tai ei lainkaan. (Todelliset kustannukset 1100-1400€/kk/lapsi)
Ennen vanhemmat maksoivat todellisen kulut lapsensa hoidosta.Alakoululaisten iltapäiväkerhot koulussa, jossa tarjotaan välipala, yhteiskunnan tuella.
Työelämästä pois sairaanlapsenhoidon järjestelyyn 1-3 pv palkallisena
Mahdollisuus työelämässä tehdä osa-aikatyötä, jos lapsi on 0-12v asti, Kelan tukemana.
Maksuttomat iltapäiväkerhot 0-12v
Saada kotiin ulkopuolista hoitoapua, siivousapua jne. Ja palkasta 60% veronmaksajien piikkiin, hyödyttämällä verotuksessa kotitalousvähennys, joka 2 vanhemman perheessä on n. 7000€/v ja n. 600€/kk, joka aikoinaan korvasi maksulliset kunnalliset kodinhoitajat, kun uskottiin perheiden itse parhaiten ratkaisevan asiat ja palkkaavan mieleiset hoitajat ja avustajat.
Jne. Jne.
Täällä huomaa että esimerkiksi jo ihan lapsen normaalin päivän vaatimat toiminnot haukuttiin uuvuttavaksi natsimeininniksi jota mummolta ei voi odottaa edes yhtä päivää.
Siitä näkee selkeästi sen miten vanhemmuuden vaatimukset ovat valovuosien päässä siitä 70-luvun touhusta.
Ne lapsiperheen rutiinit voivat olla uuvuttavia ikäihmiselle.
Niin. Koska ei ole koskaan oppinut asettamaan lasta keskiöön tai edes ajattelemaan sitä lasta. Hän lun on tottunut siihen että ne lapset keikkuu siinä jossakin itsekseen kuten 70-luvulla.
Kyllä ne lapset on ihan siinä keskiössä kun ne mummolassa on. Mummo parhaansa viihdyttää ja syöttää ja nukuttaa pienimmät.
Leikkii, rakentelee, pelaa lautapelejä. Yrittää isommalle keksiä jotain ettei riitele siitä kännykästään tai mummon tietokoneesta.Miten olet noin ilkeä ja piikikäs, oletko opettanut lapsesikin.
Kyllä myös 70- luvulla istuin rakentelemassa legoilla, luin tuntilausia satuja, pelasin lautapelejä. Se ero että silloin pysttyin tekemään sen tasapeffalla lattialla, nyt teemme pöydän ääressä tai istun tuolilla ja siitä kumarassa ajelen pikkuautoja.å
Ei ole. Juuri on kerrottu se totuus täällä moneen kertaan. Ja mummojen kirjoituksista näkee, ettei he edes ymmärrä mitä vanhemmuudella tarkoitetaan. He alkaa luetella kotitöitä.
Ehkä se on sitten se ydinongelma. Mummot kuvittelee että nykyäänkään ei vanhemmuudelle ole vaatimuksia ja sen takia vanhemmat ei apua tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä mummolassa oloa se on jos mummo olidi yhtä kireä ja kiukkuinen kuin äiti ? Jonka karjaisusta lapsi panee silmät kiinni 20.00 ja teeskentelee nukkuvaa että aiti rauhottuu. Mummua voi vielä pyytää, pidä mummu kädestä niin kauan kunnes nukahdan.
Kun lapsi ulkoilutetaan , joskus ollaan kauemmin joskus vähemmän. Jonakin päivänä luetaan enemmän, toisena leivotaan yhdessa pitsaa tai pipareita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellistä rutinaa nykyään tuosta mukuloiden hoidosta.Itsehän hoidimme mieheni kanssa muksumme ja kävimme töissä.Ei minunkaan eikä mieheni vanhemmat heitä juuri hoitaneet.Jos oli jotakin mihinkä välttämättä tarvittiin apua silloin pyydettiin ja se oli harvoin.
Ja se on enemmän kuin mitä äidit nykyään apua saavat. Jo se tieto että on joku johon hädän hetkellä turvata auttaa. Sinulla oli se.
Nyt jotain tolkkua keskusteluun. Viimeisen 25-35v aikana on lapsiperheiden arkea on helpotettu ja tuettu monin tavoin, ja se on jopa kirjattu lainsäädäntöön. Ja hyvä niin.
Äitiysloma 10kk (ennen 3-6kk) myös eläkekertymä, oikeus käyttää työterv.hoitoa ja saada koulutusta tai ammattitaidon ylläpitoa äitiysl. aikana.
Uutena juttuna, jotka ovat tulleet 80-90-luvulla ja 2000-luvulla.
Perhevapaa, kunnes lapsi täyttää 3v jommalle kummalle vanhemmalle, ilman työsuhteen päättymistä, yhteiskunnan tuella.
Kunnallinen päivähoito- ja varhaiskasvatus, jokaiselle 0-7v lapselle, josta vanhemmat maksavat vain murto-osan tai ei lainkaan. (Todelliset kustannukset 1100-1400€/kk/lapsi)
Ennen vanhemmat maksoivat todellisen kulut lapsensa hoidosta.Alakoululaisten iltapäiväkerhot koulussa, jossa tarjotaan välipala, yhteiskunnan tuella.
Työelämästä pois sairaanlapsenhoidon järjestelyyn 1-3 pv palkallisena
Mahdollisuus työelämässä tehdä osa-aikatyötä, jos lapsi on 0-12v asti, Kelan tukemana.
Maksuttomat iltapäiväkerhot 0-12v
Saada kotiin ulkopuolista hoitoapua, siivousapua jne. Ja palkasta 60% veronmaksajien piikkiin, hyödyttämällä verotuksessa kotitalousvähennys, joka 2 vanhemman perheessä on n. 7000€/v ja n. 600€/kk, joka aikoinaan korvasi maksulliset kunnalliset kodinhoitajat, kun uskottiin perheiden itse parhaiten ratkaisevan asiat ja palkkaavan mieleiset hoitajat ja avustajat.
Jne. Jne.
Täällä huomaa että esimerkiksi jo ihan lapsen normaalin päivän vaatimat toiminnot haukuttiin uuvuttavaksi natsimeininniksi jota mummolta ei voi odottaa edes yhtä päivää.
Siitä näkee selkeästi sen miten vanhemmuuden vaatimukset ovat valovuosien päässä siitä 70-luvun touhusta.
Ne lapsiperheen rutiinit voivat olla uuvuttavia ikäihmiselle.
Niin. Koska ei ole koskaan oppinut asettamaan lasta keskiöön tai edes ajattelemaan sitä lasta. Hän lun on tottunut siihen että ne lapset keikkuu siinä jossakin itsekseen kuten 70-luvulla.
Kyllä ne lapset on ihan siinä keskiössä kun ne mummolassa on. Mummo parhaansa viihdyttää ja syöttää ja nukuttaa pienimmät.
Leikkii, rakentelee, pelaa lautapelejä. Yrittää isommalle keksiä jotain ettei riitele siitä kännykästään tai mummon tietokoneesta.Miten olet noin ilkeä ja piikikäs, oletko opettanut lapsesikin.
Kyllä myös 70- luvulla istuin rakentelemassa legoilla, luin tuntilausia satuja, pelasin lautapelejä. Se ero että silloin pysttyin tekemään sen tasapeffalla lattialla, nyt teemme pöydän ääressä tai istun tuolilla ja siitä kumarassa ajelen pikkuautoja.å
Ei ole. Juuri on kerrottu se totuus täällä moneen kertaan. Ja mummojen kirjoituksista näkee, ettei he edes ymmärrä mitä vanhemmuudella tarkoitetaan. He alkaa luetella kotitöitä.
Ehkä se on sitten se ydinongelma. Mummot kuvittelee että nykyäänkään ei vanhemmuudelle ole vaatimuksia ja sen takia vanhemmat ei apua tarvitse.
Nyt tulin uteliaaksi. Kerropa nykypäivän vanhemman vaatimukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen päähänpinttymä täällä on noista kotiapulaisista yms? Kyllä meidän suvussa vanhempi väki joutui ihan itse tekemään kotityöt ja ostamaan lastenhoitopalvelut, kun äiti meni töihin. Kyllä nykyäänkin on kotiapua saatavilla, kun kriteerit täyttyvät. Nykyään porukka ei vaan näytä selviävän ihan normaaliarjesta...
A) 70-luvulla sai kotiin kotiapulaisen erittäin halvalla ja se oli yleinen käytäntö
B) kunnallisen kodinhoitajan sai helposti, pienestäkin syystä, ilman mitään kriteerejä
Perusarki on nykyään ihan toista plus vanhemmiuden vaatimukset on moninkertaiset, 70-luvulla niitä ei edes ollut.
Eikö sinua edes hävetä kirjoittaa tuollaista?
60- luvulla 15- vuotiaat tulivat maalta piikalikoiksi halvalla kun piti kotoa lähteä.
70-luku oli jo toisenlainen, maaseudun piikalikoiksi tulleet olivat täyttäneet 18 ja tehtaissa.
Nyt on kaikki mahdollusrt kodinkoneet, baiset ihan kädettömiä ja jaksamattomia silti.
Mikä se muka on vaikeampaa. Ihan samaahan tuo, työ, kodin siisteys, lapsilla riittävä puhdas vaatetus hoitoon ja kouluun, ruokaa jääkaapissa ja perheen yhteinen lämminruoka iltasella. Illalla lapsilla kerhoja ja urheilua.
Mikä siinä erona paitsi nykyiset kodinkoneet? Yleistyneet autot.
Olen syntynyt 1960 joten tiedän mistä puhun.
70-luvulla oli ihan samat kodinkoneet jo, mikroa lukuunottamatta
70-luvulla ei koulu edellyttänyt vanhemmilta mitään
70-luvulla riitti kun keitti kerran päivässä perunoita ja sörssäsi ruskeaa kastiketta
70-luvulla riitti kun osti kerran vuodessa vaatekerran tai työnsi edellisen lapsen vanhat
70-luvulla ei tarvinnut lasten kanssa olla ollenkaan
70-luvulla harrastuksiin kuljettiin itse
70-luvulla sai käyttää psyykkistä ja fyysistä väkivaltaa mielin määrin
Puhtaudella ja hammashuollolla ei mitään väliä
Kaikki palvelut oli lähellä
Riitti kun piti joten kuten hnegissä eikå senkään kanssa ollut niin nuukaa
Höpö höpö. T. 1955 syntynyt.
Älä viitsi. Sinä olet tuo 70-luvun äiti.
Tuossa oli se vaatimustaso ja tuolla oli jo hyvä äiti tuolloin.
Jos sinulla on ollut huono lapsuus josta kärsit vieläkin vaikka olet il.eisesdä yltäkylläisyydessä elänyt.
Kyllä se esim siinä vuokratalossa jossa asuin kodinkoneet oli vielä vähäisiä. En muista ketään jolla olisi ollut apk. Talopesulaan oli tungosta, vuorot varattu aamusta iltaan.
Kyllä lapset huolehdittiin normaali työläisperheessä. Et voi yleistää .
Mun mies on työläisperheestä. Sisaruskatraan vanhin ja vastuussa siskoistaan jo leikki-ikäisenä.
Nuoremmalla siskolla aivovamma koska putosi ilman valvontaa ja löi päänsä.
Ei minulla ollut huono lapsuus. Vaan sellainen joka tuohon ailaan oli hyvä. Nykyään toki huostattaisiin heti.
Miksi sitten syytät siitä anoppiasi ja äitiäsi?
Vertaat sitä johonkin nyt, ties mihin, ruotsin estellan nykyiseen lapsuuteen?
Olisit tahtonut jotakin enemmän lapsuudessasi. Esim tuo hammasjuttusi, meillä on 70- luvun lapsilla hyvät ja ehjät hampaat vieläkin viiskymppisinä , kyllä hampaat hoidettiin jo.
Missähän minä olen syyttänyt.
Totesin vain tosiasian että sillä 70-luvun ns hyvällä vanhemmuudella tänä päivänä lapset huostataan välittömästi.
Kummankin ajan eläneenä, en huomaa isoa eroa hyvässä vanhemmuudessa. Se ehkä on suurin ero, että meillä ei saanut olla kuin korkeintaan yksi maksullinen harrastus, lapsenlapsillani on kolmekin harrastusta, joissa kuluja. Ja jo nuoresta pitäen, jouduimme osallistumaan töihin, mutta oli meillä vapaatakin.
Oletko ollut äiti 2000-luvulla? Tai lapsi?
Oletko yksinkertainen? Puhuin jo lapsenlapsistani, mutta työtä lasten parissa teen vieläkin, eli ainakin vähäistä tietoa löytyy.
Annatko lastenlapsillesi hellyyttä vai kello kädessä vahtaat minuutteja kuten työpaikallasi?
Jatkuvasti soimaat suurten ikäluokkien, 40- luvulla syntyneiden vanhemmuutta. Oletko itse ollut parempi? Entä ne aikuiset lapsesi, ovatko he jo superhyviä vanhempia?
Miksi heillä on sitten koulun kanssa paineita? En ole omien lasteni nähnyt ahdistuvan " koulun vaatimuksista"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellistä rutinaa nykyään tuosta mukuloiden hoidosta.Itsehän hoidimme mieheni kanssa muksumme ja kävimme töissä.Ei minunkaan eikä mieheni vanhemmat heitä juuri hoitaneet.Jos oli jotakin mihinkä välttämättä tarvittiin apua silloin pyydettiin ja se oli harvoin.
Ja se on enemmän kuin mitä äidit nykyään apua saavat. Jo se tieto että on joku johon hädän hetkellä turvata auttaa. Sinulla oli se.
Nyt jotain tolkkua keskusteluun. Viimeisen 25-35v aikana on lapsiperheiden arkea on helpotettu ja tuettu monin tavoin, ja se on jopa kirjattu lainsäädäntöön. Ja hyvä niin.
Äitiysloma 10kk (ennen 3-6kk) myös eläkekertymä, oikeus käyttää työterv.hoitoa ja saada koulutusta tai ammattitaidon ylläpitoa äitiysl. aikana.
Uutena juttuna, jotka ovat tulleet 80-90-luvulla ja 2000-luvulla.
Perhevapaa, kunnes lapsi täyttää 3v jommalle kummalle vanhemmalle, ilman työsuhteen päättymistä, yhteiskunnan tuella.
Kunnallinen päivähoito- ja varhaiskasvatus, jokaiselle 0-7v lapselle, josta vanhemmat maksavat vain murto-osan tai ei lainkaan. (Todelliset kustannukset 1100-1400€/kk/lapsi)
Ennen vanhemmat maksoivat todellisen kulut lapsensa hoidosta.Alakoululaisten iltapäiväkerhot koulussa, jossa tarjotaan välipala, yhteiskunnan tuella.
Työelämästä pois sairaanlapsenhoidon järjestelyyn 1-3 pv palkallisena
Mahdollisuus työelämässä tehdä osa-aikatyötä, jos lapsi on 0-12v asti, Kelan tukemana.
Maksuttomat iltapäiväkerhot 0-12v
Saada kotiin ulkopuolista hoitoapua, siivousapua jne. Ja palkasta 60% veronmaksajien piikkiin, hyödyttämällä verotuksessa kotitalousvähennys, joka 2 vanhemman perheessä on n. 7000€/v ja n. 600€/kk, joka aikoinaan korvasi maksulliset kunnalliset kodinhoitajat, kun uskottiin perheiden itse parhaiten ratkaisevan asiat ja palkkaavan mieleiset hoitajat ja avustajat.
Jne. Jne.
Täällä huomaa että esimerkiksi jo ihan lapsen normaalin päivän vaatimat toiminnot haukuttiin uuvuttavaksi natsimeininniksi jota mummolta ei voi odottaa edes yhtä päivää.
Siitä näkee selkeästi sen miten vanhemmuuden vaatimukset ovat valovuosien päässä siitä 70-luvun touhusta.
Ne lapsiperheen rutiinit voivat olla uuvuttavia ikäihmiselle.
Niin. Koska ei ole koskaan oppinut asettamaan lasta keskiöön tai edes ajattelemaan sitä lasta. Hän lun on tottunut siihen että ne lapset keikkuu siinä jossakin itsekseen kuten 70-luvulla.
Kyllä ne lapset on ihan siinä keskiössä kun ne mummolassa on. Mummo parhaansa viihdyttää ja syöttää ja nukuttaa pienimmät.
Leikkii, rakentelee, pelaa lautapelejä. Yrittää isommalle keksiä jotain ettei riitele siitä kännykästään tai mummon tietokoneesta.Miten olet noin ilkeä ja piikikäs, oletko opettanut lapsesikin.
Kyllä myös 70- luvulla istuin rakentelemassa legoilla, luin tuntilausia satuja, pelasin lautapelejä. Se ero että silloin pysttyin tekemään sen tasapeffalla lattialla, nyt teemme pöydän ääressä tai istun tuolilla ja siitä kumarassa ajelen pikkuautoja.å
Ei ole. Juuri on kerrottu se totuus täällä moneen kertaan. Ja mummojen kirjoituksista näkee, ettei he edes ymmärrä mitä vanhemmuudella tarkoitetaan. He alkaa luetella kotitöitä.
Ehkä se on sitten se ydinongelma. Mummot kuvittelee että nykyäänkään ei vanhemmuudelle ole vaatimuksia ja sen takia vanhemmat ei apua tarvitse.
Nyt tulin uteliaaksi. Kerropa nykypäivän vanhemman vaatimukset.
Se on rankkaa, ettei voi somettaa 24/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellistä rutinaa nykyään tuosta mukuloiden hoidosta.Itsehän hoidimme mieheni kanssa muksumme ja kävimme töissä.Ei minunkaan eikä mieheni vanhemmat heitä juuri hoitaneet.Jos oli jotakin mihinkä välttämättä tarvittiin apua silloin pyydettiin ja se oli harvoin.
Ja se on enemmän kuin mitä äidit nykyään apua saavat. Jo se tieto että on joku johon hädän hetkellä turvata auttaa. Sinulla oli se.
Nyt jotain tolkkua keskusteluun. Viimeisen 25-35v aikana on lapsiperheiden arkea on helpotettu ja tuettu monin tavoin, ja se on jopa kirjattu lainsäädäntöön. Ja hyvä niin.
Äitiysloma 10kk (ennen 3-6kk) myös eläkekertymä, oikeus käyttää työterv.hoitoa ja saada koulutusta tai ammattitaidon ylläpitoa äitiysl. aikana.
Uutena juttuna, jotka ovat tulleet 80-90-luvulla ja 2000-luvulla.
Perhevapaa, kunnes lapsi täyttää 3v jommalle kummalle vanhemmalle, ilman työsuhteen päättymistä, yhteiskunnan tuella.
Kunnallinen päivähoito- ja varhaiskasvatus, jokaiselle 0-7v lapselle, josta vanhemmat maksavat vain murto-osan tai ei lainkaan. (Todelliset kustannukset 1100-1400€/kk/lapsi)
Ennen vanhemmat maksoivat todellisen kulut lapsensa hoidosta.Alakoululaisten iltapäiväkerhot koulussa, jossa tarjotaan välipala, yhteiskunnan tuella.
Työelämästä pois sairaanlapsenhoidon järjestelyyn 1-3 pv palkallisena
Mahdollisuus työelämässä tehdä osa-aikatyötä, jos lapsi on 0-12v asti, Kelan tukemana.
Maksuttomat iltapäiväkerhot 0-12v
Saada kotiin ulkopuolista hoitoapua, siivousapua jne. Ja palkasta 60% veronmaksajien piikkiin, hyödyttämällä verotuksessa kotitalousvähennys, joka 2 vanhemman perheessä on n. 7000€/v ja n. 600€/kk, joka aikoinaan korvasi maksulliset kunnalliset kodinhoitajat, kun uskottiin perheiden itse parhaiten ratkaisevan asiat ja palkkaavan mieleiset hoitajat ja avustajat.
Jne. Jne.
Täällä huomaa että esimerkiksi jo ihan lapsen normaalin päivän vaatimat toiminnot haukuttiin uuvuttavaksi natsimeininniksi jota mummolta ei voi odottaa edes yhtä päivää.
Siitä näkee selkeästi sen miten vanhemmuuden vaatimukset ovat valovuosien päässä siitä 70-luvun touhusta.
Ne lapsiperheen rutiinit voivat olla uuvuttavia ikäihmiselle.
Niin. Koska ei ole koskaan oppinut asettamaan lasta keskiöön tai edes ajattelemaan sitä lasta. Hän lun on tottunut siihen että ne lapset keikkuu siinä jossakin itsekseen kuten 70-luvulla.
Kyllä ne lapset on ihan siinä keskiössä kun ne mummolassa on. Mummo parhaansa viihdyttää ja syöttää ja nukuttaa pienimmät.
Leikkii, rakentelee, pelaa lautapelejä. Yrittää isommalle keksiä jotain ettei riitele siitä kännykästään tai mummon tietokoneesta.Miten olet noin ilkeä ja piikikäs, oletko opettanut lapsesikin.
Kyllä myös 70- luvulla istuin rakentelemassa legoilla, luin tuntilausia satuja, pelasin lautapelejä. Se ero että silloin pysttyin tekemään sen tasapeffalla lattialla, nyt teemme pöydän ääressä tai istun tuolilla ja siitä kumarassa ajelen pikkuautoja.å
Ei ole. Juuri on kerrottu se totuus täällä moneen kertaan. Ja mummojen kirjoituksista näkee, ettei he edes ymmärrä mitä vanhemmuudella tarkoitetaan. He alkaa luetella kotitöitä.
Ehkä se on sitten se ydinongelma. Mummot kuvittelee että nykyäänkään ei vanhemmuudelle ole vaatimuksia ja sen takia vanhemmat ei apua tarvitse.
Nyt tulin uteliaaksi. Kerropa nykypäivän vanhemman vaatimukset.
Hän voi yksilöidä itse tarkemmin mutta käsitin että koulun taholta on hankaluuksia. Mun mielestä ei kaikilla vanhemmilla ole mitään hankausta koulun kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellistä rutinaa nykyään tuosta mukuloiden hoidosta.Itsehän hoidimme mieheni kanssa muksumme ja kävimme töissä.Ei minunkaan eikä mieheni vanhemmat heitä juuri hoitaneet.Jos oli jotakin mihinkä välttämättä tarvittiin apua silloin pyydettiin ja se oli harvoin.
Ja se on enemmän kuin mitä äidit nykyään apua saavat. Jo se tieto että on joku johon hädän hetkellä turvata auttaa. Sinulla oli se.
Nyt jotain tolkkua keskusteluun. Viimeisen 25-35v aikana on lapsiperheiden arkea on helpotettu ja tuettu monin tavoin, ja se on jopa kirjattu lainsäädäntöön. Ja hyvä niin.
Äitiysloma 10kk (ennen 3-6kk) myös eläkekertymä, oikeus käyttää työterv.hoitoa ja saada koulutusta tai ammattitaidon ylläpitoa äitiysl. aikana.
Uutena juttuna, jotka ovat tulleet 80-90-luvulla ja 2000-luvulla.
Perhevapaa, kunnes lapsi täyttää 3v jommalle kummalle vanhemmalle, ilman työsuhteen päättymistä, yhteiskunnan tuella.
Kunnallinen päivähoito- ja varhaiskasvatus, jokaiselle 0-7v lapselle, josta vanhemmat maksavat vain murto-osan tai ei lainkaan. (Todelliset kustannukset 1100-1400€/kk/lapsi)
Ennen vanhemmat maksoivat todellisen kulut lapsensa hoidosta.Alakoululaisten iltapäiväkerhot koulussa, jossa tarjotaan välipala, yhteiskunnan tuella.
Työelämästä pois sairaanlapsenhoidon järjestelyyn 1-3 pv palkallisena
Mahdollisuus työelämässä tehdä osa-aikatyötä, jos lapsi on 0-12v asti, Kelan tukemana.
Maksuttomat iltapäiväkerhot 0-12v
Saada kotiin ulkopuolista hoitoapua, siivousapua jne. Ja palkasta 60% veronmaksajien piikkiin, hyödyttämällä verotuksessa kotitalousvähennys, joka 2 vanhemman perheessä on n. 7000€/v ja n. 600€/kk, joka aikoinaan korvasi maksulliset kunnalliset kodinhoitajat, kun uskottiin perheiden itse parhaiten ratkaisevan asiat ja palkkaavan mieleiset hoitajat ja avustajat.
Jne. Jne.
Täällä huomaa että esimerkiksi jo ihan lapsen normaalin päivän vaatimat toiminnot haukuttiin uuvuttavaksi natsimeininniksi jota mummolta ei voi odottaa edes yhtä päivää.
Siitä näkee selkeästi sen miten vanhemmuuden vaatimukset ovat valovuosien päässä siitä 70-luvun touhusta.
Ne lapsiperheen rutiinit voivat olla uuvuttavia ikäihmiselle.
Niin. Koska ei ole koskaan oppinut asettamaan lasta keskiöön tai edes ajattelemaan sitä lasta. Hän lun on tottunut siihen että ne lapset keikkuu siinä jossakin itsekseen kuten 70-luvulla.
Kyllä ne lapset on ihan siinä keskiössä kun ne mummolassa on. Mummo parhaansa viihdyttää ja syöttää ja nukuttaa pienimmät.
Leikkii, rakentelee, pelaa lautapelejä. Yrittää isommalle keksiä jotain ettei riitele siitä kännykästään tai mummon tietokoneesta.Miten olet noin ilkeä ja piikikäs, oletko opettanut lapsesikin.
Kyllä myös 70- luvulla istuin rakentelemassa legoilla, luin tuntilausia satuja, pelasin lautapelejä. Se ero että silloin pysttyin tekemään sen tasapeffalla lattialla, nyt teemme pöydän ääressä tai istun tuolilla ja siitä kumarassa ajelen pikkuautoja.å
Ei ole. Juuri on kerrottu se totuus täällä moneen kertaan. Ja mummojen kirjoituksista näkee, ettei he edes ymmärrä mitä vanhemmuudella tarkoitetaan. He alkaa luetella kotitöitä.
Ehkä se on sitten se ydinongelma. Mummot kuvittelee että nykyäänkään ei vanhemmuudelle ole vaatimuksia ja sen takia vanhemmat ei apua tarvitse.
Nyt tulin uteliaaksi. Kerropa nykypäivän vanhemman vaatimukset.
I rest my case.
Ei edes tiedetä mistä on kyse. Ollaan vain pilkallisia, lyttääviä, kateellisia ja aggressiivisia.
Ja paasataan loputtomiin niistä omista tarpeista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen päähänpinttymä täällä on noista kotiapulaisista yms? Kyllä meidän suvussa vanhempi väki joutui ihan itse tekemään kotityöt ja ostamaan lastenhoitopalvelut, kun äiti meni töihin. Kyllä nykyäänkin on kotiapua saatavilla, kun kriteerit täyttyvät. Nykyään porukka ei vaan näytä selviävän ihan normaaliarjesta...
A) 70-luvulla sai kotiin kotiapulaisen erittäin halvalla ja se oli yleinen käytäntö
B) kunnallisen kodinhoitajan sai helposti, pienestäkin syystä, ilman mitään kriteerejä
Perusarki on nykyään ihan toista plus vanhemmiuden vaatimukset on moninkertaiset, 70-luvulla niitä ei edes ollut.
Eikö sinua edes hävetä kirjoittaa tuollaista?
60- luvulla 15- vuotiaat tulivat maalta piikalikoiksi halvalla kun piti kotoa lähteä.
70-luku oli jo toisenlainen, maaseudun piikalikoiksi tulleet olivat täyttäneet 18 ja tehtaissa.
Nyt on kaikki mahdollusrt kodinkoneet, baiset ihan kädettömiä ja jaksamattomia silti.
Mikä se muka on vaikeampaa. Ihan samaahan tuo, työ, kodin siisteys, lapsilla riittävä puhdas vaatetus hoitoon ja kouluun, ruokaa jääkaapissa ja perheen yhteinen lämminruoka iltasella. Illalla lapsilla kerhoja ja urheilua.
Mikä siinä erona paitsi nykyiset kodinkoneet? Yleistyneet autot.
Olen syntynyt 1960 joten tiedän mistä puhun.
70-luvulla oli ihan samat kodinkoneet jo, mikroa lukuunottamatta
70-luvulla ei koulu edellyttänyt vanhemmilta mitään
70-luvulla riitti kun keitti kerran päivässä perunoita ja sörssäsi ruskeaa kastiketta
70-luvulla riitti kun osti kerran vuodessa vaatekerran tai työnsi edellisen lapsen vanhat
70-luvulla ei tarvinnut lasten kanssa olla ollenkaan
70-luvulla harrastuksiin kuljettiin itse
70-luvulla sai käyttää psyykkistä ja fyysistä väkivaltaa mielin määrin
Puhtaudella ja hammashuollolla ei mitään väliä
Kaikki palvelut oli lähellä
Riitti kun piti joten kuten hnegissä eikå senkään kanssa ollut niin nuukaa
Höpö höpö. T. 1955 syntynyt.
Älä viitsi. Sinä olet tuo 70-luvun äiti.
Tuossa oli se vaatimustaso ja tuolla oli jo hyvä äiti tuolloin.
Jos sinulla on ollut huono lapsuus josta kärsit vieläkin vaikka olet il.eisesdä yltäkylläisyydessä elänyt.
Kyllä se esim siinä vuokratalossa jossa asuin kodinkoneet oli vielä vähäisiä. En muista ketään jolla olisi ollut apk. Talopesulaan oli tungosta, vuorot varattu aamusta iltaan.
Kyllä lapset huolehdittiin normaali työläisperheessä. Et voi yleistää .
Mun mies on työläisperheestä. Sisaruskatraan vanhin ja vastuussa siskoistaan jo leikki-ikäisenä.
Nuoremmalla siskolla aivovamma koska putosi ilman valvontaa ja löi päänsä.
Ei minulla ollut huono lapsuus. Vaan sellainen joka tuohon ailaan oli hyvä. Nykyään toki huostattaisiin heti.
Miksi sitten syytät siitä anoppiasi ja äitiäsi?
Vertaat sitä johonkin nyt, ties mihin, ruotsin estellan nykyiseen lapsuuteen?
Olisit tahtonut jotakin enemmän lapsuudessasi. Esim tuo hammasjuttusi, meillä on 70- luvun lapsilla hyvät ja ehjät hampaat vieläkin viiskymppisinä , kyllä hampaat hoidettiin jo.
Missähän minä olen syyttänyt.
Totesin vain tosiasian että sillä 70-luvun ns hyvällä vanhemmuudella tänä päivänä lapset huostataan välittömästi.
Kummankin ajan eläneenä, en huomaa isoa eroa hyvässä vanhemmuudessa. Se ehkä on suurin ero, että meillä ei saanut olla kuin korkeintaan yksi maksullinen harrastus, lapsenlapsillani on kolmekin harrastusta, joissa kuluja. Ja jo nuoresta pitäen, jouduimme osallistumaan töihin, mutta oli meillä vapaatakin.
Oletko ollut äiti 2000-luvulla? Tai lapsi?
Oletko yksinkertainen? Puhuin jo lapsenlapsistani, mutta työtä lasten parissa teen vieläkin, eli ainakin vähäistä tietoa löytyy.
Annatko lastenlapsillesi hellyyttä vai kello kädessä vahtaat minuutteja kuten työpaikallasi?
Jatkuvasti soimaat suurten ikäluokkien, 40- luvulla syntyneiden vanhemmuutta. Oletko itse ollut parempi? Entä ne aikuiset lapsesi, ovatko he jo superhyviä vanhempia?
Miksi heillä on sitten koulun kanssa paineita? En ole omien lasteni nähnyt ahdistuvan " koulun vaatimuksista"
Nyt sekoitat minut toiseen. Lapseni ovat aika tavallisia vanhempia. Eikä lapsenlapsillakaan ole kovin vaikeaa koulussa. Koen, että hyvä vanhemmuus on samanlaista vuosikymmenestä toiseen. Otetaan toinen huomioon ja rakastetaan häntä sellaisenaan, tuetaan siinä missä apua tarvitaan ja itse kyetään.
Luin uudestaan. Kotiapulaisen sai halvalla 70- luvulla. Hyvät opit on tuommoisen kirjoittaja ainakin kotoaan saanut, työvoiman pitää olla halpaa, kotityöllä ja lasten kaitsemisella ei mitään arvoa.
Kyllä itse maksoin pph:lle ihan silloisten taksojen mukaan koska toki tajusin että he tekivät sitä saadakseen tuloja, ei lapsirakkaudesta.
Vaikka se verotti oman palkan hyötyä itse taas katsoin että käyn töissä pitääkseni ammattitaitoni ajan tasalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä mitä jatkossa, kun töissä on käytävä vähintään 68-vuotiaaksi ennen kuin pääsee eläkkeelle.Ei varmaan töissäkäynnin lisäksi riitä paukkuja hoitoavuksi.
Tämä. Itse voin kokemuksesta sanoa, että työ vie ikääntyvällä ihmisellä kaikki voimat. Töistä kun tulee kotiin, niin ei kyllä jaksa yhtään mitään enää. Viikonloppu kuluu toipuessa ja ruokakaupassa asioidessa.
Sellaista se vanhuus tekee. Ei voi mitään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellistä rutinaa nykyään tuosta mukuloiden hoidosta.Itsehän hoidimme mieheni kanssa muksumme ja kävimme töissä.Ei minunkaan eikä mieheni vanhemmat heitä juuri hoitaneet.Jos oli jotakin mihinkä välttämättä tarvittiin apua silloin pyydettiin ja se oli harvoin.
Ja se on enemmän kuin mitä äidit nykyään apua saavat. Jo se tieto että on joku johon hädän hetkellä turvata auttaa. Sinulla oli se.
Nyt jotain tolkkua keskusteluun. Viimeisen 25-35v aikana on lapsiperheiden arkea on helpotettu ja tuettu monin tavoin, ja se on jopa kirjattu lainsäädäntöön. Ja hyvä niin.
Äitiysloma 10kk (ennen 3-6kk) myös eläkekertymä, oikeus käyttää työterv.hoitoa ja saada koulutusta tai ammattitaidon ylläpitoa äitiysl. aikana.
Uutena juttuna, jotka ovat tulleet 80-90-luvulla ja 2000-luvulla.
Perhevapaa, kunnes lapsi täyttää 3v jommalle kummalle vanhemmalle, ilman työsuhteen päättymistä, yhteiskunnan tuella.
Kunnallinen päivähoito- ja varhaiskasvatus, jokaiselle 0-7v lapselle, josta vanhemmat maksavat vain murto-osan tai ei lainkaan. (Todelliset kustannukset 1100-1400€/kk/lapsi)
Ennen vanhemmat maksoivat todellisen kulut lapsensa hoidosta.Alakoululaisten iltapäiväkerhot koulussa, jossa tarjotaan välipala, yhteiskunnan tuella.
Työelämästä pois sairaanlapsenhoidon järjestelyyn 1-3 pv palkallisena
Mahdollisuus työelämässä tehdä osa-aikatyötä, jos lapsi on 0-12v asti, Kelan tukemana.
Maksuttomat iltapäiväkerhot 0-12v
Saada kotiin ulkopuolista hoitoapua, siivousapua jne. Ja palkasta 60% veronmaksajien piikkiin, hyödyttämällä verotuksessa kotitalousvähennys, joka 2 vanhemman perheessä on n. 7000€/v ja n. 600€/kk, joka aikoinaan korvasi maksulliset kunnalliset kodinhoitajat, kun uskottiin perheiden itse parhaiten ratkaisevan asiat ja palkkaavan mieleiset hoitajat ja avustajat.
Jne. Jne.
Täällä huomaa että esimerkiksi jo ihan lapsen normaalin päivän vaatimat toiminnot haukuttiin uuvuttavaksi natsimeininniksi jota mummolta ei voi odottaa edes yhtä päivää.
Siitä näkee selkeästi sen miten vanhemmuuden vaatimukset ovat valovuosien päässä siitä 70-luvun touhusta.
Ne lapsiperheen rutiinit voivat olla uuvuttavia ikäihmiselle.
Niin. Koska ei ole koskaan oppinut asettamaan lasta keskiöön tai edes ajattelemaan sitä lasta. Hän lun on tottunut siihen että ne lapset keikkuu siinä jossakin itsekseen kuten 70-luvulla.
Kyllä ne lapset on ihan siinä keskiössä kun ne mummolassa on. Mummo parhaansa viihdyttää ja syöttää ja nukuttaa pienimmät.
Leikkii, rakentelee, pelaa lautapelejä. Yrittää isommalle keksiä jotain ettei riitele siitä kännykästään tai mummon tietokoneesta.Miten olet noin ilkeä ja piikikäs, oletko opettanut lapsesikin.
Kyllä myös 70- luvulla istuin rakentelemassa legoilla, luin tuntilausia satuja, pelasin lautapelejä. Se ero että silloin pysttyin tekemään sen tasapeffalla lattialla, nyt teemme pöydän ääressä tai istun tuolilla ja siitä kumarassa ajelen pikkuautoja.å
Ei ole. Juuri on kerrottu se totuus täällä moneen kertaan. Ja mummojen kirjoituksista näkee, ettei he edes ymmärrä mitä vanhemmuudella tarkoitetaan. He alkaa luetella kotitöitä.
Ehkä se on sitten se ydinongelma. Mummot kuvittelee että nykyäänkään ei vanhemmuudelle ole vaatimuksia ja sen takia vanhemmat ei apua tarvitse.
Kyllä mä koen nuorena äitinäkin kaikkein uuvuttavimmaksi vanhemmuudessa loputtomat kotityöt. Mitä ne muut uuvuttavat vaatimukset on? Se, että lasten kanssa pitää olla ja viettää aikaa? Hoitaa heidän asioitaan puhelimen välityksellä tai muuten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellistä rutinaa nykyään tuosta mukuloiden hoidosta.Itsehän hoidimme mieheni kanssa muksumme ja kävimme töissä.Ei minunkaan eikä mieheni vanhemmat heitä juuri hoitaneet.Jos oli jotakin mihinkä välttämättä tarvittiin apua silloin pyydettiin ja se oli harvoin.
Ja se on enemmän kuin mitä äidit nykyään apua saavat. Jo se tieto että on joku johon hädän hetkellä turvata auttaa. Sinulla oli se.
Nyt jotain tolkkua keskusteluun. Viimeisen 25-35v aikana on lapsiperheiden arkea on helpotettu ja tuettu monin tavoin, ja se on jopa kirjattu lainsäädäntöön. Ja hyvä niin.
Äitiysloma 10kk (ennen 3-6kk) myös eläkekertymä, oikeus käyttää työterv.hoitoa ja saada koulutusta tai ammattitaidon ylläpitoa äitiysl. aikana.
Uutena juttuna, jotka ovat tulleet 80-90-luvulla ja 2000-luvulla.
Perhevapaa, kunnes lapsi täyttää 3v jommalle kummalle vanhemmalle, ilman työsuhteen päättymistä, yhteiskunnan tuella.
Kunnallinen päivähoito- ja varhaiskasvatus, jokaiselle 0-7v lapselle, josta vanhemmat maksavat vain murto-osan tai ei lainkaan. (Todelliset kustannukset 1100-1400€/kk/lapsi)
Ennen vanhemmat maksoivat todellisen kulut lapsensa hoidosta.Alakoululaisten iltapäiväkerhot koulussa, jossa tarjotaan välipala, yhteiskunnan tuella.
Työelämästä pois sairaanlapsenhoidon järjestelyyn 1-3 pv palkallisena
Mahdollisuus työelämässä tehdä osa-aikatyötä, jos lapsi on 0-12v asti, Kelan tukemana.
Maksuttomat iltapäiväkerhot 0-12v
Saada kotiin ulkopuolista hoitoapua, siivousapua jne. Ja palkasta 60% veronmaksajien piikkiin, hyödyttämällä verotuksessa kotitalousvähennys, joka 2 vanhemman perheessä on n. 7000€/v ja n. 600€/kk, joka aikoinaan korvasi maksulliset kunnalliset kodinhoitajat, kun uskottiin perheiden itse parhaiten ratkaisevan asiat ja palkkaavan mieleiset hoitajat ja avustajat.
Jne. Jne.
Täällä huomaa että esimerkiksi jo ihan lapsen normaalin päivän vaatimat toiminnot haukuttiin uuvuttavaksi natsimeininniksi jota mummolta ei voi odottaa edes yhtä päivää.
Siitä näkee selkeästi sen miten vanhemmuuden vaatimukset ovat valovuosien päässä siitä 70-luvun touhusta.
Ne lapsiperheen rutiinit voivat olla uuvuttavia ikäihmiselle.
Niin. Koska ei ole koskaan oppinut asettamaan lasta keskiöön tai edes ajattelemaan sitä lasta. Hän lun on tottunut siihen että ne lapset keikkuu siinä jossakin itsekseen kuten 70-luvulla.
Kyllä ne lapset on ihan siinä keskiössä kun ne mummolassa on. Mummo parhaansa viihdyttää ja syöttää ja nukuttaa pienimmät.
Leikkii, rakentelee, pelaa lautapelejä. Yrittää isommalle keksiä jotain ettei riitele siitä kännykästään tai mummon tietokoneesta.Miten olet noin ilkeä ja piikikäs, oletko opettanut lapsesikin.
Kyllä myös 70- luvulla istuin rakentelemassa legoilla, luin tuntilausia satuja, pelasin lautapelejä. Se ero että silloin pysttyin tekemään sen tasapeffalla lattialla, nyt teemme pöydän ääressä tai istun tuolilla ja siitä kumarassa ajelen pikkuautoja.å
Ei ole. Juuri on kerrottu se totuus täällä moneen kertaan. Ja mummojen kirjoituksista näkee, ettei he edes ymmärrä mitä vanhemmuudella tarkoitetaan. He alkaa luetella kotitöitä.
Ehkä se on sitten se ydinongelma. Mummot kuvittelee että nykyäänkään ei vanhemmuudelle ole vaatimuksia ja sen takia vanhemmat ei apua tarvitse.
Nyt tulin uteliaaksi. Kerropa nykypäivän vanhemman vaatimukset.
Lapsi istutetaan telkkarin/tietokoneen/kännykän ääreen siksi aikaa, kun äiti käy sosiaalisessa mediassa. Robotti-imuri hoitaa lattioiden siivouksen työpäivän aikana, koska äidin korvat ei kestä imurin hurinaa. Wolt tuo sapuskat oven taakse. Pyykit heitetään ensin pesukoneeseen ja siitä suoraan kuivaajaan. Tiskikoneeseen toivottavasti opetetaan lapsetkin laittamaan likaiset astiansa.
Totuus
https://www.vaestoliitto.fi/uploads/2021/05/6099e231-sukupolvien-suhtee…
Äiti
1-6 kertaa 35,9%
7- yli 50 kertaa 33,5%
Ei kertaakaan 30,7%
-
Puolison äiti
Ei kertaakaan 37,9%
1-6 kertaa 34,1%
7- yli 50 kertaa 28%
Nu juu, ja sitten on minkinlaisia mummoja, jotka tulivat aina kun pyydettiin eli melkein joka viikko useampana päivänä, ja kun lapset eivät enää tarvinneet niin yhteyttä pidetään vaan kun halutaan rahaa
Vaikka kyllä minä silti hoidan ne ehkä tulevatkin lapsen lapset, mutta muistan miten tässä taas käy,
Paljon ovat auttaneet kirjoitti:
Totuus
https://www.vaestoliitto.fi/uploads/2021/05/6099e231-sukupolvien-suhtee…
Äiti
1-6 kertaa 35,9%
7- yli 50 kertaa 33,5%
Ei kertaakaan 30,7%
-
Puolison äiti
Ei kertaakaan 37,9%
1-6 kertaa 34,1%
7- yli 50 kertaa 28%
Olen hoitanut pojan lapsia keskimäärin kaksi kertaa kuukaudessa, minimi 2 vrk kerrallaan, pisin 10 vrk(vanhemmat lomalla), yleensä työmatkojen vuoksi. Tyttären lapsia en kertaakaan - pitkä välimatka, eikä hoidontarvetta. Tilastoistakin näkee vain osatotuuden.
Alue: Aihe vapaa
Oletko yksinkertainen? Puhuin jo lapsenlapsistani, mutta työtä lasten parissa teen vieläkin, eli ainakin vähäistä tietoa löytyy.