Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Väestöliitto: suurin osa isovanhemmista hoitaa lapsenlapsia 1-6 krt vuodessa
07.10.2023 |
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/c646cf13-d250-4fa4-ae00-a01e…
"Suurin osa vuosina 19451950-syntyneisiin suuriin ikäluokkiin kuuluvista isovanhemmista pitää yhteyttä lapsenlapsiinsa lähes viikoittain, selviää Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen Sukupolvien ketju -hankkeen seurantatutkimuksesta. Neljä viidestä isovanhemmasta hoitaa lastenlapsiaan ainakin silloin tällöin. Isovanhempien avussa on tutkimuksen mukaan kyse useimmiten satunnaisesta lastenhoitoavusta. Yleisin vastaus tutkimuksessa oli nimittäin, että isovanhemmat hoitavat lastenlapsiaan 16 kertaa vuodessa. Isovanhemmat ovat kuitenkin monelle perheelle tärkein tukiverkosto."
Eli tässä se nähdään, ei isovanhemmat ole usein avuksi! 20 % isovanhemmista ei auta lastenlasten kanssa lainkaan. Lopuista isovanhemmista suurin osa auttaa 1-6 kertaa vuodessa. Onhan se ihan järkyttävän vähän, jos esimerkiksi pikkulapsiperhe saa apua isovanhemmilta kerran pari vuoden aikana! Ja kuten jutussa todetaan, isovanhemmat ovat ne lapsiperheet tärkeimmät tukiverkot. Eli jos apua ei isovanhemmilta (juuri) tule, niin lapsiperhe on aika pitkälti oman onnensa nojassa.
Sitten ihmetellään, miksi vanhemmat ovat väsyneitä, henkisesti vanhemmuuden kanssa yksin ja syntyvyys on pientä. Se olisi jo todella paljon, jos lapsiperhe saisi apua vaikka kerran kuussa niin, että isovanhemmat katsovat lapsen/lasten perään pari tuntia. Aika monilla n. seitsemänkymppisillä isovanhemmilla riittää virtaa harrastuksiin ja matkusteluun, joten virtaa voisi riittää lastenlasten kanssa olemiseen pieninä hetkinä. Ja kun joku tulee nurisemaan, niin jokainen vanhempi kaipaa joskus lepoa. Eikä esimerkiksi varhaiskasvatuksen varaan voi koko elämää laskea. Esimerkiksi vuorotyöläisellä ja juuri koulunsa aloittaneen vanhemmalla olisi varmasti tarvetta isovanhempien avulle.
Kommentit (986)
Vierailija kirjoitti:
En muista ketään kellä olisi ollut piikaa 70- luvulla.
Pyöräntarakalla vietiin lapset perhepäivähoitajalle tai joku onnekas päiväkotiin.Tai muistan, olin kahden veljeksen omistamassa yrityksessä töissä. Molempien vaimot kotirouvia, nuorimmatkin jo teini-ikäisiä.
Toisella veljellä oli maatila, siellä asui "pehtori" piharakennuksessa jonka vaimo siivosi perheessä, ehkä auttoi muutenkin tarvittaessa maatöiden lisäksi.
Toinen veli asui yrityksen siivessä. Ei sielläkään piikaa ollut mutta yrityksen siivooja siivosi myös heidän kodissaan.
Piikalikkakulttuuri jäi 60- luvulle. Alkoihan iväkodit lisääntyä 70-luvun puolella.
Meillä oli kotiapulainen 70-luvulla. Ei se ollut mikään "piikalikka", vaan aikuinen nainen, jolla oli omakin perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellistä rutinaa nykyään tuosta mukuloiden hoidosta.Itsehän hoidimme mieheni kanssa muksumme ja kävimme töissä.Ei minunkaan eikä mieheni vanhemmat heitä juuri hoitaneet.Jos oli jotakin mihinkä välttämättä tarvittiin apua silloin pyydettiin ja se oli harvoin.
Ja se on enemmän kuin mitä äidit nykyään apua saavat. Jo se tieto että on joku johon hädän hetkellä turvata auttaa. Sinulla oli se.
Nyt jotain tolkkua keskusteluun. Viimeisen 25-35v aikana on lapsiperheiden arkea on helpotettu ja tuettu monin tavoin, ja se on jopa kirjattu lainsäädäntöön. Ja hyvä niin.
Äitiysloma 10kk (ennen 3-6kk) myös eläkekertymä, oikeus käyttää työterv.hoitoa ja saada koulutusta tai ammattitaidon ylläpitoa äitiysl. aikana.
Uutena juttuna, jotka ovat tulleet 80-90-luvulla ja 2000-luvulla.
Perhevapaa, kunnes lapsi täyttää 3v jommalle kummalle vanhemmalle, ilman työsuhteen päättymistä, yhteiskunnan tuella.
Kunnallinen päivähoito- ja varhaiskasvatus, jokaiselle 0-7v lapselle, josta vanhemmat maksavat vain murto-osan tai ei lainkaan. (Todelliset kustannukset 1100-1400€/kk/lapsi)
Ennen vanhemmat maksoivat todellisen kulut lapsensa hoidosta.
Alakoululaisten iltapäiväkerhot koulussa, jossa tarjotaan välipala, yhteiskunnan tuella.
Työelämästä pois sairaanlapsenhoidon järjestelyyn 1-3 pv palkallisena
Mahdollisuus työelämässä tehdä osa-aikatyötä, jos lapsi on 0-12v asti, Kelan tukemana.
Maksuttomat iltapäiväkerhot 0-12v
Saada kotiin ulkopuolista hoitoapua, siivousapua jne. Ja palkasta 60% veronmaksajien piikkiin, hyödyttämällä verotuksessa kotitalousvähennys, joka 2 vanhemman perheessä on n. 7000€/v ja n. 600€/kk, joka aikoinaan korvasi maksulliset kunnalliset kodinhoitajat, kun uskottiin perheiden itse parhaiten ratkaisevan asiat ja palkkaavan mieleiset hoitajat ja avustajat.
Jne. Jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista ketään kellä olisi ollut piikaa 70- luvulla.
Pyöräntarakalla vietiin lapset perhepäivähoitajalle tai joku onnekas päiväkotiin.Tai muistan, olin kahden veljeksen omistamassa yrityksessä töissä. Molempien vaimot kotirouvia, nuorimmatkin jo teini-ikäisiä.
Toisella veljellä oli maatila, siellä asui "pehtori" piharakennuksessa jonka vaimo siivosi perheessä, ehkä auttoi muutenkin tarvittaessa maatöiden lisäksi.
Toinen veli asui yrityksen siivessä. Ei sielläkään piikaa ollut mutta yrityksen siivooja siivosi myös heidän kodissaan.
Piikalikkakulttuuri jäi 60- luvulle. Alkoihan iväkodit lisääntyä 70-luvun puolella.
Sulla on huono muisti.
Tai erittäin valikoiva.
Nykyään ei ole perhepäivähoitajia eikä hoitomatkaa pysty taittamaan polkupyörällä. Eikä lapsia edes saa samaan paikkaan.
Keittiön ikkunani on pyörätielle päin , lähiöstä lähiön toiseen päiväkotiin. Kummasti siinä ajaa äitejä/isiä aamuin illoin polkupyörällä lapsi tarakalla. Jollain semmoinen lapsi-perävaunu.
Talossamme asuu ainakin yksi yksityinen perhepäivähoitaja. Hoidettavansa näyttävät olevan alle 3- vuotiaita.
Aikaisemmin oli myös kunnallinen pph, mutta hän jäi eläkkeelle selän takia. Oisko kunnat siirtyneet ryhmäpäivähoitajiin, sitä en tiedä.
Miten olet noin rajoittunut , vaikka olet vasta 50, ihan kuin olisit mitään näkemätön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellistä rutinaa nykyään tuosta mukuloiden hoidosta.Itsehän hoidimme mieheni kanssa muksumme ja kävimme töissä.Ei minunkaan eikä mieheni vanhemmat heitä juuri hoitaneet.Jos oli jotakin mihinkä välttämättä tarvittiin apua silloin pyydettiin ja se oli harvoin.
Ja se on enemmän kuin mitä äidit nykyään apua saavat. Jo se tieto että on joku johon hädän hetkellä turvata auttaa. Sinulla oli se.
Nyt jotain tolkkua keskusteluun. Viimeisen 25-35v aikana on lapsiperheiden arkea on helpotettu ja tuettu monin tavoin, ja se on jopa kirjattu lainsäädäntöön. Ja hyvä niin.
Äitiysloma 10kk (ennen 3-6kk) myös eläkekertymä, oikeus käyttää työterv.hoitoa ja saada koulutusta tai ammattitaidon ylläpitoa äitiysl. aikana.
Uutena juttuna, jotka ovat tulleet 80-90-luvulla ja 2000-luvulla.
Perhevapaa, kunnes lapsi täyttää 3v jommalle kummalle vanhemmalle, ilman työsuhteen päättymistä, yhteiskunnan tuella.
Kunnallinen päivähoito- ja varhaiskasvatus, jokaiselle 0-7v lapselle, josta vanhemmat maksavat vain murto-osan tai ei lainkaan. (Todelliset kustannukset 1100-1400€/kk/lapsi)
Ennen vanhemmat maksoivat todellisen kulut lapsensa hoidosta.Alakoululaisten iltapäiväkerhot koulussa, jossa tarjotaan välipala, yhteiskunnan tuella.
Työelämästä pois sairaanlapsenhoidon järjestelyyn 1-3 pv palkallisena
Mahdollisuus työelämässä tehdä osa-aikatyötä, jos lapsi on 0-12v asti, Kelan tukemana.
Maksuttomat iltapäiväkerhot 0-12v
Saada kotiin ulkopuolista hoitoapua, siivousapua jne. Ja palkasta 60% veronmaksajien piikkiin, hyödyttämällä verotuksessa kotitalousvähennys, joka 2 vanhemman perheessä on n. 7000€/v ja n. 600€/kk, joka aikoinaan korvasi maksulliset kunnalliset kodinhoitajat, kun uskottiin perheiden itse parhaiten ratkaisevan asiat ja palkkaavan mieleiset hoitajat ja avustajat.
Jne. Jne.
Täällä huomaa että esimerkiksi jo ihan lapsen normaalin päivän vaatimat toiminnot haukuttiin uuvuttavaksi natsimeininniksi jota mummolta ei voi odottaa edes yhtä päivää.
Siitä näkee selkeästi sen miten vanhemmuuden vaatimukset ovat valovuosien päässä siitä 70-luvun touhusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista ketään kellä olisi ollut piikaa 70- luvulla.
Pyöräntarakalla vietiin lapset perhepäivähoitajalle tai joku onnekas päiväkotiin.Tai muistan, olin kahden veljeksen omistamassa yrityksessä töissä. Molempien vaimot kotirouvia, nuorimmatkin jo teini-ikäisiä.
Toisella veljellä oli maatila, siellä asui "pehtori" piharakennuksessa jonka vaimo siivosi perheessä, ehkä auttoi muutenkin tarvittaessa maatöiden lisäksi.
Toinen veli asui yrityksen siivessä. Ei sielläkään piikaa ollut mutta yrityksen siivooja siivosi myös heidän kodissaan.
Piikalikkakulttuuri jäi 60- luvulle. Alkoihan iväkodit lisääntyä 70-luvun puolella.
Sulla on huono muisti.
Tai erittäin valikoiva.
Nykyään ei ole perhepäivähoitajia eikä hoitomatkaa pysty taittamaan polkupyörällä. Eikä lapsia edes saa samaan paikkaan.
Keittiön ikkunani on pyörätielle päin , lähiöstä lähiön toiseen päiväkotiin. Kummasti siinä ajaa äitejä/isiä aamuin illoin polkupyörällä lapsi tarakalla. Jollain semmoinen lapsi-perävaunu.
Talossamme asuu ainakin yksi yksityinen perhepäivähoitaja. Hoidettavansa näyttävät olevan alle 3- vuotiaita.
Aikaisemmin oli myös kunnallinen pph, mutta hän jäi eläkkeelle selän takia. Oisko kunnat siirtyneet ryhmäpäivähoitajiin, sitä en tiedä.
Miten olet noin rajoittunut , vaikka olet vasta 50, ihan kuin olisit mitään näkemätön.
Mistä sinä tiedät mihin ne on menossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen päähänpinttymä täällä on noista kotiapulaisista yms? Kyllä meidän suvussa vanhempi väki joutui ihan itse tekemään kotityöt ja ostamaan lastenhoitopalvelut, kun äiti meni töihin. Kyllä nykyäänkin on kotiapua saatavilla, kun kriteerit täyttyvät. Nykyään porukka ei vaan näytä selviävän ihan normaaliarjesta...
A) 70-luvulla sai kotiin kotiapulaisen erittäin halvalla ja se oli yleinen käytäntö
B) kunnallisen kodinhoitajan sai helposti, pienestäkin syystä, ilman mitään kriteerejä
Perusarki on nykyään ihan toista plus vanhemmiuden vaatimukset on moninkertaiset, 70-luvulla niitä ei edes ollut.
Eikö sinua edes hävetä kirjoittaa tuollaista?
60- luvulla 15- vuotiaat tulivat maalta piikalikoiksi halvalla kun piti kotoa lähteä.
70-luku oli jo toisenlainen, maaseudun piikalikoiksi tulleet olivat täyttäneet 18 ja tehtaissa.
Nyt on kaikki mahdollusrt kodinkoneet, baiset ihan kädettömiä ja jaksamattomia silti.
Mikä se muka on vaikeampaa. Ihan samaahan tuo, työ, kodin siisteys, lapsilla riittävä puhdas vaatetus hoitoon ja kouluun, ruokaa jääkaapissa ja perheen yhteinen lämminruoka iltasella. Illalla lapsilla kerhoja ja urheilua.
Mikä siinä erona paitsi nykyiset kodinkoneet? Yleistyneet autot.
Olen syntynyt 1960 joten tiedän mistä puhun.
70-luvulla oli ihan samat kodinkoneet jo, mikroa lukuunottamatta
70-luvulla ei koulu edellyttänyt vanhemmilta mitään
70-luvulla riitti kun keitti kerran päivässä perunoita ja sörssäsi ruskeaa kastiketta
70-luvulla riitti kun osti kerran vuodessa vaatekerran tai työnsi edellisen lapsen vanhat
70-luvulla ei tarvinnut lasten kanssa olla ollenkaan
70-luvulla harrastuksiin kuljettiin itse
70-luvulla sai käyttää psyykkistä ja fyysistä väkivaltaa mielin määrin
Puhtaudella ja hammashuollolla ei mitään väliä
Kaikki palvelut oli lähellä
Riitti kun piti joten kuten hnegissä eikå senkään kanssa ollut niin nuukaa
Höpö höpö. T. 1955 syntynyt.
Älä viitsi. Sinä olet tuo 70-luvun äiti.
Tuossa oli se vaatimustaso ja tuolla oli jo hyvä äiti tuolloin.
Jos sinulla on ollut huono lapsuus josta kärsit vieläkin vaikka olet il.eisesdä yltäkylläisyydessä elänyt.
Kyllä se esim siinä vuokratalossa jossa asuin kodinkoneet oli vielä vähäisiä. En muista ketään jolla olisi ollut apk. Talopesulaan oli tungosta, vuorot varattu aamusta iltaan.
Kyllä lapset huolehdittiin normaali työläisperheessä. Et voi yleistää .
Mun mies on työläisperheestä. Sisaruskatraan vanhin ja vastuussa siskoistaan jo leikki-ikäisenä.
Nuoremmalla siskolla aivovamma koska putosi ilman valvontaa ja löi päänsä.
Ei minulla ollut huono lapsuus. Vaan sellainen joka tuohon ailaan oli hyvä. Nykyään toki huostattaisiin heti.
Miksi sitten syytät siitä anoppiasi ja äitiäsi?
Vertaat sitä johonkin nyt, ties mihin, ruotsin estellan nykyiseen lapsuuteen?
Olisit tahtonut jotakin enemmän lapsuudessasi. Esim tuo hammasjuttusi, meillä on 70- luvun lapsilla hyvät ja ehjät hampaat vieläkin viiskymppisinä , kyllä hampaat hoidettiin jo.
Missähän minä olen syyttänyt.
Totesin vain tosiasian että sillä 70-luvun ns hyvällä vanhemmuudella tänä päivänä lapset huostataan välittömästi.
Kummankin ajan eläneenä, en huomaa isoa eroa hyvässä vanhemmuudessa. Se ehkä on suurin ero, että meillä ei saanut olla kuin korkeintaan yksi maksullinen harrastus, lapsenlapsillani on kolmekin harrastusta, joissa kuluja. Ja jo nuoresta pitäen, jouduimme osallistumaan töihin, mutta oli meillä vapaatakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista ketään kellä olisi ollut piikaa 70- luvulla.
Pyöräntarakalla vietiin lapset perhepäivähoitajalle tai joku onnekas päiväkotiin.Tai muistan, olin kahden veljeksen omistamassa yrityksessä töissä. Molempien vaimot kotirouvia, nuorimmatkin jo teini-ikäisiä.
Toisella veljellä oli maatila, siellä asui "pehtori" piharakennuksessa jonka vaimo siivosi perheessä, ehkä auttoi muutenkin tarvittaessa maatöiden lisäksi.
Toinen veli asui yrityksen siivessä. Ei sielläkään piikaa ollut mutta yrityksen siivooja siivosi myös heidän kodissaan.
Piikalikkakulttuuri jäi 60- luvulle. Alkoihan iväkodit lisääntyä 70-luvun puolella.
Meillä oli kotiapulainen 70-luvulla. Ei se ollut mikään "piikalikka", vaan aikuinen nainen, jolla oli omakin perhe.
Meillä oli myös kotiapulainen 70-luvulla, lapseton nainen ja hän oli lähes perheenjäsen, vaikka asui pienessä yksiössään, jonka vanhemmat ostivat, saadakseen meille hoitajan.
Hyvät muistot ja edelleen joka vuosi laitetaan hänen hautakumpu ja viedään jouluna kynttilä.
Tosin, äitini kertoi palkkansa menneen kotiapulaisen palkkaan, mutta sai sen takia pitää työpaikkansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee todella keskenkasvuinen kuva näistä kostajista. Aikuiset ihmiset eivät osaa pitää huolta omista lapsista. Isovanhemmat ovat vain jotain hyväksikäytettäviä esineitä, eivätkä ihmisiä, joilla on oma elämä ja omat rajoitteet.
On aika hassia kun viiskymppinen on katkera siitä ettei 70 - luvulla ollut kaikkea sitä yhteiskunnan tarjoamaa hyvää mitä nykyisin eikä elintasokaan sama. Vaikka on herraskaisesta kodista jossa kotispulainen.
Silti syyttelee jopa anoppiaan hoitamattomista hampaistaan. No en jatka enää sitä säiettä, fiksumpi osaa lopettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellistä rutinaa nykyään tuosta mukuloiden hoidosta.Itsehän hoidimme mieheni kanssa muksumme ja kävimme töissä.Ei minunkaan eikä mieheni vanhemmat heitä juuri hoitaneet.Jos oli jotakin mihinkä välttämättä tarvittiin apua silloin pyydettiin ja se oli harvoin.
Ja se on enemmän kuin mitä äidit nykyään apua saavat. Jo se tieto että on joku johon hädän hetkellä turvata auttaa. Sinulla oli se.
Nyt jotain tolkkua keskusteluun. Viimeisen 25-35v aikana on lapsiperheiden arkea on helpotettu ja tuettu monin tavoin, ja se on jopa kirjattu lainsäädäntöön. Ja hyvä niin.
Äitiysloma 10kk (ennen 3-6kk) myös eläkekertymä, oikeus käyttää työterv.hoitoa ja saada koulutusta tai ammattitaidon ylläpitoa äitiysl. aikana.
Uutena juttuna, jotka ovat tulleet 80-90-luvulla ja 2000-luvulla.
Perhevapaa, kunnes lapsi täyttää 3v jommalle kummalle vanhemmalle, ilman työsuhteen päättymistä, yhteiskunnan tuella.
Kunnallinen päivähoito- ja varhaiskasvatus, jokaiselle 0-7v lapselle, josta vanhemmat maksavat vain murto-osan tai ei lainkaan. (Todelliset kustannukset 1100-1400€/kk/lapsi)
Ennen vanhemmat maksoivat todellisen kulut lapsensa hoidosta.Alakoululaisten iltapäiväkerhot koulussa, jossa tarjotaan välipala, yhteiskunnan tuella.
Työelämästä pois sairaanlapsenhoidon järjestelyyn 1-3 pv palkallisena
Mahdollisuus työelämässä tehdä osa-aikatyötä, jos lapsi on 0-12v asti, Kelan tukemana.
Maksuttomat iltapäiväkerhot 0-12v
Saada kotiin ulkopuolista hoitoapua, siivousapua jne. Ja palkasta 60% veronmaksajien piikkiin, hyödyttämällä verotuksessa kotitalousvähennys, joka 2 vanhemman perheessä on n. 7000€/v ja n. 600€/kk, joka aikoinaan korvasi maksulliset kunnalliset kodinhoitajat, kun uskottiin perheiden itse parhaiten ratkaisevan asiat ja palkkaavan mieleiset hoitajat ja avustajat.
Jne. Jne.
Täällä huomaa että esimerkiksi jo ihan lapsen normaalin päivän vaatimat toiminnot haukuttiin uuvuttavaksi natsimeininniksi jota mummolta ei voi odottaa edes yhtä päivää.
Siitä näkee selkeästi sen miten vanhemmuuden vaatimukset ovat valovuosien päässä siitä 70-luvun touhusta.
Ne lapsiperheen rutiinit voivat olla uuvuttavia ikäihmiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista ketään kellä olisi ollut piikaa 70- luvulla.
Pyöräntarakalla vietiin lapset perhepäivähoitajalle tai joku onnekas päiväkotiin.Tai muistan, olin kahden veljeksen omistamassa yrityksessä töissä. Molempien vaimot kotirouvia, nuorimmatkin jo teini-ikäisiä.
Toisella veljellä oli maatila, siellä asui "pehtori" piharakennuksessa jonka vaimo siivosi perheessä, ehkä auttoi muutenkin tarvittaessa maatöiden lisäksi.
Toinen veli asui yrityksen siivessä. Ei sielläkään piikaa ollut mutta yrityksen siivooja siivosi myös heidän kodissaan.
Piikalikkakulttuuri jäi 60- luvulle. Alkoihan iväkodit lisääntyä 70-luvun puolella.
Sulla on huono muisti.
Tai erittäin valikoiva.
Nykyään ei ole perhepäivähoitajia eikä hoitomatkaa pysty taittamaan polkupyörällä. Eikä lapsia edes saa samaan paikkaan.
Keittiön ikkunani on pyörätielle päin , lähiöstä lähiön toiseen päiväkotiin. Kummasti siinä ajaa äitejä/isiä aamuin illoin polkupyörällä lapsi tarakalla. Jollain semmoinen lapsi-perävaunu.
Talossamme asuu ainakin yksi yksityinen perhepäivähoitaja. Hoidettavansa näyttävät olevan alle 3- vuotiaita.
Aikaisemmin oli myös kunnallinen pph, mutta hän jäi eläkkeelle selän takia. Oisko kunnat siirtyneet ryhmäpäivähoitajiin, sitä en tiedä.
Miten olet noin rajoittunut , vaikka olet vasta 50, ihan kuin olisit mitään näkemätön.
Mistä sinä tiedät mihin ne on menossa?
Joo huvikseen joku pyöräilee kuuden jälkeen aamulla lapsi tarakalla päiväkotiin johon pyöräilytie päättyy.
Etkö ole huomannut että pyöräily on nyt jopa muodikasta? Kaikissa perheissä ei ole yhtään autoa, jossain edelleen vain yksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen edelleen sitä mieltä että lasten hankkimiseen olisi syytä olla jonkinlainen ajokortti, jossa testataan osaako siivota kotia, tehdä ruokaa, ja pestä pyykkiä. Lisäksi normaalit vuorvaikutustaidot, sekä alkeellisen budjetin teko. Sitten allekirjoitus molemmilta vanhemmiksi aikovilta jossa sovitaan tasapuolisesta työnjaosta sekä miten mahdollisissa kriisitilanteissa toimitaan. Vielä suunnitelma minkäkokoista perhettä pystyy tuloillaan ylläpitämään. Vasta SEN jälkeen ruvetaan miettimään lapsentekoa. Ajokortin saamiseksi ei vaadita isovanhempien apua 24/7. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellistä rutinaa nykyään tuosta mukuloiden hoidosta.Itsehän hoidimme mieheni kanssa muksumme ja kävimme töissä.Ei minunkaan eikä mieheni vanhemmat heitä juuri hoitaneet.Jos oli jotakin mihinkä välttämättä tarvittiin apua silloin pyydettiin ja se oli harvoin.
Ja se on enemmän kuin mitä äidit nykyään apua saavat. Jo se tieto että on joku johon hädän hetkellä turvata auttaa. Sinulla oli se.
Nyt jotain tolkkua keskusteluun. Viimeisen 25-35v aikana on lapsiperheiden arkea on helpotettu ja tuettu monin tavoin, ja se on jopa kirjattu lainsäädäntöön. Ja hyvä niin.
Äitiysloma 10kk (ennen 3-6kk) myös eläkekertymä, oikeus käyttää työterv.hoitoa ja saada koulutusta tai ammattitaidon ylläpitoa äitiysl. aikana.
Uutena juttuna, jotka ovat tulleet 80-90-luvulla ja 2000-luvulla.
Perhevapaa, kunnes lapsi täyttää 3v jommalle kummalle vanhemmalle, ilman työsuhteen päättymistä, yhteiskunnan tuella.
Kunnallinen päivähoito- ja varhaiskasvatus, jokaiselle 0-7v lapselle, josta vanhemmat maksavat vain murto-osan tai ei lainkaan. (Todelliset kustannukset 1100-1400€/kk/lapsi)
Ennen vanhemmat maksoivat todellisen kulut lapsensa hoidosta.Alakoululaisten iltapäiväkerhot koulussa, jossa tarjotaan välipala, yhteiskunnan tuella.
Työelämästä pois sairaanlapsenhoidon järjestelyyn 1-3 pv palkallisena
Mahdollisuus työelämässä tehdä osa-aikatyötä, jos lapsi on 0-12v asti, Kelan tukemana.
Maksuttomat iltapäiväkerhot 0-12v
Saada kotiin ulkopuolista hoitoapua, siivousapua jne. Ja palkasta 60% veronmaksajien piikkiin, hyödyttämällä verotuksessa kotitalousvähennys, joka 2 vanhemman perheessä on n. 7000€/v ja n. 600€/kk, joka aikoinaan korvasi maksulliset kunnalliset kodinhoitajat, kun uskottiin perheiden itse parhaiten ratkaisevan asiat ja palkkaavan mieleiset hoitajat ja avustajat.
Jne. Jne.
Täällä huomaa että esimerkiksi jo ihan lapsen normaalin päivän vaatimat toiminnot haukuttiin uuvuttavaksi natsimeininniksi jota mummolta ei voi odottaa edes yhtä päivää.
Siitä näkee selkeästi sen miten vanhemmuuden vaatimukset ovat valovuosien päässä siitä 70-luvun touhusta.
Ne lapsiperheen rutiinit voivat olla uuvuttavia ikäihmiselle.
Ja vaikka eivät olisikaan, jos minun käskettäisiin ulkoiluttaa 2 x 75 minuuttia, kieltäytyisin heti. Minun rytmiini kuuluu aamupäivällä pitkä ulkoilu, ja iltapäivällä esim. tänään voisimme mennä pulkkamäkeen ja olla pitkään ja jonakin päivänä vain puoli tuntia.
Jos lapsen totuttaa minuuttiaikatauluun, lapsen on vaikea sopeutua - tietty rytmi on hyväksi, mutta ei minuutilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänä on kyllä huvittavaa, miten kerran vuodessa apua toivoville ilkutaan, että itse pitää lapset hoitaa ja ei saa isovanhempia kuormittaa. Sitten osalla on lapset viikottain yökylässä mummolassa ja huokaillaan, miten on ihanaa, kun isovanhemmat auttavat niin aktiivisesti. Tässä on pieni ristiriita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellistä rutinaa nykyään tuosta mukuloiden hoidosta.Itsehän hoidimme mieheni kanssa muksumme ja kävimme töissä.Ei minunkaan eikä mieheni vanhemmat heitä juuri hoitaneet.Jos oli jotakin mihinkä välttämättä tarvittiin apua silloin pyydettiin ja se oli harvoin.
Ja se on enemmän kuin mitä äidit nykyään apua saavat. Jo se tieto että on joku johon hädän hetkellä turvata auttaa. Sinulla oli se.
Nyt jotain tolkkua keskusteluun. Viimeisen 25-35v aikana on lapsiperheiden arkea on helpotettu ja tuettu monin tavoin, ja se on jopa kirjattu lainsäädäntöön. Ja hyvä niin.
Äitiysloma 10kk (ennen 3-6kk) myös eläkekertymä, oikeus käyttää työterv.hoitoa ja saada koulutusta tai ammattitaidon ylläpitoa äitiysl. aikana.
Uutena juttuna, jotka ovat tulleet 80-90-luvulla ja 2000-luvulla.
Perhevapaa, kunnes lapsi täyttää 3v jommalle kummalle vanhemmalle, ilman työsuhteen päättymistä, yhteiskunnan tuella.
Kunnallinen päivähoito- ja varhaiskasvatus, jokaiselle 0-7v lapselle, josta vanhemmat maksavat vain murto-osan tai ei lainkaan. (Todelliset kustannukset 1100-1400€/kk/lapsi)
Ennen vanhemmat maksoivat todellisen kulut lapsensa hoidosta.Alakoululaisten iltapäiväkerhot koulussa, jossa tarjotaan välipala, yhteiskunnan tuella.
Työelämästä pois sairaanlapsenhoidon järjestelyyn 1-3 pv palkallisena
Mahdollisuus työelämässä tehdä osa-aikatyötä, jos lapsi on 0-12v asti, Kelan tukemana.
Maksuttomat iltapäiväkerhot 0-12v
Saada kotiin ulkopuolista hoitoapua, siivousapua jne. Ja palkasta 60% veronmaksajien piikkiin, hyödyttämällä verotuksessa kotitalousvähennys, joka 2 vanhemman perheessä on n. 7000€/v ja n. 600€/kk, joka aikoinaan korvasi maksulliset kunnalliset kodinhoitajat, kun uskottiin perheiden itse parhaiten ratkaisevan asiat ja palkkaavan mieleiset hoitajat ja avustajat.
Jne. Jne.
Täällä huomaa että esimerkiksi jo ihan lapsen normaalin päivän vaatimat toiminnot haukuttiin uuvuttavaksi natsimeininniksi jota mummolta ei voi odottaa edes yhtä päivää.
Siitä näkee selkeästi sen miten vanhemmuuden vaatimukset ovat valovuosien päässä siitä 70-luvun touhusta.
Ne lapsiperheen rutiinit voivat olla uuvuttavia ikäihmiselle.
Niin. Koska ei ole koskaan oppinut asettamaan lasta keskiöön tai edes ajattelemaan sitä lasta. Hän lun on tottunut siihen että ne lapset keikkuu siinä jossakin itsekseen kuten 70-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Meidän lapsen isovanhemmat eivät ole hoitaneet lasta kertaakaan, yhden yhtä kertaa. Lapsi on pian neljä. Ja ovat juuri tuollaisia, että soitellaan kyllä, kerrotaan omia kuulumisia suu vaahdossa ja näytetään niin rakkaan lapsenlapsen kuvaa kaikille jotka vastaan tulee.
Sama meillä, isovanhemmat (äidin puolelta) pitivät lapsia joskus yhden yön kun kävimme häissä, johon ei ollut lapsia kutsuttu. Veimme lapset samalla reissulla kun lähdimme niihin häihin ja haimme heidät seuraavana aamupäivänä kotiin. Ei ikinä muuta apua. Joskus kysyin lastenhoitoapua, mutta kun ikinä eivät ehtineet niin lopetin pyytämisen.
Veljen ja siskon lapsia hoidettiin kyllä viikottain ja kuskattiin harrastuksiin.
No, hyvin pärjäsimme ilmankin. Paremmin ilmeisesti kuin sisko ja veli kun miettii, että meillä parhaimmat välit omiin lapsiimme, kuin heillä omiinsa.
Myöskään miehen vanhemmat eivät ehtineet kiireiltään isovanhemman rooliin.
Lapsemme ovat jo siis aikuisia ja nyt isovanhemmat ihmettelevät, että miksei aikuiset lapsemme käy useammin heidän luonaan. Aika etäisiksi ne isovanhemmat ovat jääneet, mutta se oli vanhempieni oma valinta aikanaan.
Nyt kun olemme mieheni kanssa itse isovanhempia niin pyrimme olemaan lapsenlapsiemme elämässä mahdollisimman paljon.
Haluan vielä mainita, että lapsemme olivat ne rauhallisimmat lapsenlapset niin omien vanhempieni, kuin appivanhempienikin, lastenlapsista.
Paljastui että lapsesi olleet helppohoitoisia ja vertasitpa vielä miten veljesi ja sisaresi lastenhoito-avun lisäksi saivat jälkikasvua, joka ei tule niin toimeen hyvin vanhempiensa kanssa kuin omanne.
Vanhempasi antoivat avun sinne, missä eniten sitä tarvittiin. Rajansa se on auttajienkin voimavaroilla.
Puolisosi suvun ei ilmeisesti tarvinnut auttaa kun sinä puolisosi kanssa tulitte toimeen muutoinkin.
Oletko ajatellut, että kenties sisarustesi perhe-elämä/lapset/toimeentulo/terveys/ tms ei ollut niin hyvä ja ihanteellinen kuin omasi?
Jätä katkeruus ja tyhjänpäinen vertailu, turha ylpistely. Ole kiitollinen onnenkantamoisista joilla olet selvinnyt tähän päivään.
Tulevasta ei ole takuita. Kuka tietää milloin omien kanssa tulee jotain, mikä rikkoo ja repii.
Et viisauttasi tullut vertailleeksi.
Älä jätä perinnöksi kaunaa ja katkeruutta, kateus syö kokijoitaan ja leviää kuin Rutturuusut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen päähänpinttymä täällä on noista kotiapulaisista yms? Kyllä meidän suvussa vanhempi väki joutui ihan itse tekemään kotityöt ja ostamaan lastenhoitopalvelut, kun äiti meni töihin. Kyllä nykyäänkin on kotiapua saatavilla, kun kriteerit täyttyvät. Nykyään porukka ei vaan näytä selviävän ihan normaaliarjesta...
A) 70-luvulla sai kotiin kotiapulaisen erittäin halvalla ja se oli yleinen käytäntö
B) kunnallisen kodinhoitajan sai helposti, pienestäkin syystä, ilman mitään kriteerejä
Perusarki on nykyään ihan toista plus vanhemmiuden vaatimukset on moninkertaiset, 70-luvulla niitä ei edes ollut.
Eikö sinua edes hävetä kirjoittaa tuollaista?
60- luvulla 15- vuotiaat tulivat maalta piikalikoiksi halvalla kun piti kotoa lähteä.
70-luku oli jo toisenlainen, maaseudun piikalikoiksi tulleet olivat täyttäneet 18 ja tehtaissa.
Nyt on kaikki mahdollusrt kodinkoneet, baiset ihan kädettömiä ja jaksamattomia silti.
Mikä se muka on vaikeampaa. Ihan samaahan tuo, työ, kodin siisteys, lapsilla riittävä puhdas vaatetus hoitoon ja kouluun, ruokaa jääkaapissa ja perheen yhteinen lämminruoka iltasella. Illalla lapsilla kerhoja ja urheilua.
Mikä siinä erona paitsi nykyiset kodinkoneet? Yleistyneet autot.
Olen syntynyt 1960 joten tiedän mistä puhun.
70-luvulla oli ihan samat kodinkoneet jo, mikroa lukuunottamatta
70-luvulla ei koulu edellyttänyt vanhemmilta mitään
70-luvulla riitti kun keitti kerran päivässä perunoita ja sörssäsi ruskeaa kastiketta
70-luvulla riitti kun osti kerran vuodessa vaatekerran tai työnsi edellisen lapsen vanhat
70-luvulla ei tarvinnut lasten kanssa olla ollenkaan
70-luvulla harrastuksiin kuljettiin itse
70-luvulla sai käyttää psyykkistä ja fyysistä väkivaltaa mielin määrin
Puhtaudella ja hammashuollolla ei mitään väliä
Kaikki palvelut oli lähellä
Riitti kun piti joten kuten hnegissä eikå senkään kanssa ollut niin nuukaa
Höpö höpö. T. 1955 syntynyt.
Älä viitsi. Sinä olet tuo 70-luvun äiti.
Tuossa oli se vaatimustaso ja tuolla oli jo hyvä äiti tuolloin.
Jos sinulla on ollut huono lapsuus josta kärsit vieläkin vaikka olet il.eisesdä yltäkylläisyydessä elänyt.
Kyllä se esim siinä vuokratalossa jossa asuin kodinkoneet oli vielä vähäisiä. En muista ketään jolla olisi ollut apk. Talopesulaan oli tungosta, vuorot varattu aamusta iltaan.
Kyllä lapset huolehdittiin normaali työläisperheessä. Et voi yleistää .
Mun mies on työläisperheestä. Sisaruskatraan vanhin ja vastuussa siskoistaan jo leikki-ikäisenä.
Nuoremmalla siskolla aivovamma koska putosi ilman valvontaa ja löi päänsä.
Ei minulla ollut huono lapsuus. Vaan sellainen joka tuohon ailaan oli hyvä. Nykyään toki huostattaisiin heti.
Miksi sitten syytät siitä anoppiasi ja äitiäsi?
Vertaat sitä johonkin nyt, ties mihin, ruotsin estellan nykyiseen lapsuuteen?
Olisit tahtonut jotakin enemmän lapsuudessasi. Esim tuo hammasjuttusi, meillä on 70- luvun lapsilla hyvät ja ehjät hampaat vieläkin viiskymppisinä , kyllä hampaat hoidettiin jo.
Missähän minä olen syyttänyt.
Totesin vain tosiasian että sillä 70-luvun ns hyvällä vanhemmuudella tänä päivänä lapset huostataan välittömästi.
Kummankin ajan eläneenä, en huomaa isoa eroa hyvässä vanhemmuudessa. Se ehkä on suurin ero, että meillä ei saanut olla kuin korkeintaan yksi maksullinen harrastus, lapsenlapsillani on kolmekin harrastusta, joissa kuluja. Ja jo nuoresta pitäen, jouduimme osallistumaan töihin, mutta oli meillä vapaatakin.
Oletko ollut äiti 2000-luvulla? Tai lapsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellistä rutinaa nykyään tuosta mukuloiden hoidosta.Itsehän hoidimme mieheni kanssa muksumme ja kävimme töissä.Ei minunkaan eikä mieheni vanhemmat heitä juuri hoitaneet.Jos oli jotakin mihinkä välttämättä tarvittiin apua silloin pyydettiin ja se oli harvoin.
Ja se on enemmän kuin mitä äidit nykyään apua saavat. Jo se tieto että on joku johon hädän hetkellä turvata auttaa. Sinulla oli se.
Nyt jotain tolkkua keskusteluun. Viimeisen 25-35v aikana on lapsiperheiden arkea on helpotettu ja tuettu monin tavoin, ja se on jopa kirjattu lainsäädäntöön. Ja hyvä niin.
Äitiysloma 10kk (ennen 3-6kk) myös eläkekertymä, oikeus käyttää työterv.hoitoa ja saada koulutusta tai ammattitaidon ylläpitoa äitiysl. aikana.
Uutena juttuna, jotka ovat tulleet 80-90-luvulla ja 2000-luvulla.
Perhevapaa, kunnes lapsi täyttää 3v jommalle kummalle vanhemmalle, ilman työsuhteen päättymistä, yhteiskunnan tuella.
Kunnallinen päivähoito- ja varhaiskasvatus, jokaiselle 0-7v lapselle, josta vanhemmat maksavat vain murto-osan tai ei lainkaan. (Todelliset kustannukset 1100-1400€/kk/lapsi)
Ennen vanhemmat maksoivat todellisen kulut lapsensa hoidosta.Alakoululaisten iltapäiväkerhot koulussa, jossa tarjotaan välipala, yhteiskunnan tuella.
Työelämästä pois sairaanlapsenhoidon järjestelyyn 1-3 pv palkallisena
Mahdollisuus työelämässä tehdä osa-aikatyötä, jos lapsi on 0-12v asti, Kelan tukemana.
Maksuttomat iltapäiväkerhot 0-12v
Saada kotiin ulkopuolista hoitoapua, siivousapua jne. Ja palkasta 60% veronmaksajien piikkiin, hyödyttämällä verotuksessa kotitalousvähennys, joka 2 vanhemman perheessä on n. 7000€/v ja n. 600€/kk, joka aikoinaan korvasi maksulliset kunnalliset kodinhoitajat, kun uskottiin perheiden itse parhaiten ratkaisevan asiat ja palkkaavan mieleiset hoitajat ja avustajat.
Jne. Jne.
Täällä huomaa että esimerkiksi jo ihan lapsen normaalin päivän vaatimat toiminnot haukuttiin uuvuttavaksi natsimeininniksi jota mummolta ei voi odottaa edes yhtä päivää.
Siitä näkee selkeästi sen miten vanhemmuuden vaatimukset ovat valovuosien päässä siitä 70-luvun touhusta.
Ne lapsiperheen rutiinit voivat olla uuvuttavia ikäihmiselle.
Ja vaikka eivät olisikaan, jos minun käskettäisiin ulkoiluttaa 2 x 75 minuuttia, kieltäytyisin heti. Minun rytmiini kuuluu aamupäivällä pitkä ulkoilu, ja iltapäivällä esim. tänään voisimme mennä pulkkamäkeen ja olla pitkään ja jonakin päivänä vain puoli tuntia.
Jos lapsen totuttaa minuuttiaikatauluun, lapsen on vaikea sopeutua - tietty rytmi on hyväksi, mutta ei minuutilleen.
Niin. Olet entinen äiti joka lähtee siitä että lapsi keikkuu siinä sinun tekemistesi ja mielihalujesi mukaan. Sen sijana että nykyään kuuluu se lapsen tarve asettaa etusijalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellistä rutinaa nykyään tuosta mukuloiden hoidosta.Itsehän hoidimme mieheni kanssa muksumme ja kävimme töissä.Ei minunkaan eikä mieheni vanhemmat heitä juuri hoitaneet.Jos oli jotakin mihinkä välttämättä tarvittiin apua silloin pyydettiin ja se oli harvoin.
Ja se on enemmän kuin mitä äidit nykyään apua saavat. Jo se tieto että on joku johon hädän hetkellä turvata auttaa. Sinulla oli se.
Nyt jotain tolkkua keskusteluun. Viimeisen 25-35v aikana on lapsiperheiden arkea on helpotettu ja tuettu monin tavoin, ja se on jopa kirjattu lainsäädäntöön. Ja hyvä niin.
Äitiysloma 10kk (ennen 3-6kk) myös eläkekertymä, oikeus käyttää työterv.hoitoa ja saada koulutusta tai ammattitaidon ylläpitoa äitiysl. aikana.
Uutena juttuna, jotka ovat tulleet 80-90-luvulla ja 2000-luvulla.
Perhevapaa, kunnes lapsi täyttää 3v jommalle kummalle vanhemmalle, ilman työsuhteen päättymistä, yhteiskunnan tuella.
Kunnallinen päivähoito- ja varhaiskasvatus, jokaiselle 0-7v lapselle, josta vanhemmat maksavat vain murto-osan tai ei lainkaan. (Todelliset kustannukset 1100-1400€/kk/lapsi)
Ennen vanhemmat maksoivat todellisen kulut lapsensa hoidosta.Alakoululaisten iltapäiväkerhot koulussa, jossa tarjotaan välipala, yhteiskunnan tuella.
Työelämästä pois sairaanlapsenhoidon järjestelyyn 1-3 pv palkallisena
Mahdollisuus työelämässä tehdä osa-aikatyötä, jos lapsi on 0-12v asti, Kelan tukemana.
Maksuttomat iltapäiväkerhot 0-12v
Saada kotiin ulkopuolista hoitoapua, siivousapua jne. Ja palkasta 60% veronmaksajien piikkiin, hyödyttämällä verotuksessa kotitalousvähennys, joka 2 vanhemman perheessä on n. 7000€/v ja n. 600€/kk, joka aikoinaan korvasi maksulliset kunnalliset kodinhoitajat, kun uskottiin perheiden itse parhaiten ratkaisevan asiat ja palkkaavan mieleiset hoitajat ja avustajat.
Jne. Jne.
Täällä huomaa että esimerkiksi jo ihan lapsen normaalin päivän vaatimat toiminnot haukuttiin uuvuttavaksi natsimeininniksi jota mummolta ei voi odottaa edes yhtä päivää.
Siitä näkee selkeästi sen miten vanhemmuuden vaatimukset ovat valovuosien päässä siitä 70-luvun touhusta.
Ne lapsiperheen rutiinit voivat olla uuvuttavia ikäihmiselle.
Niin. Koska ei ole koskaan oppinut asettamaan lasta keskiöön tai edes ajattelemaan sitä lasta. Hän lun on tottunut siihen että ne lapset keikkuu siinä jossakin itsekseen kuten 70-luvulla.
Sinä olet selvästikin itse vielä nuori ja hyväkuntoinen. Kyllä sinäkin vielä tulet joskus ymmärtämään.
Alue: Aihe vapaa
Missähän minä olen syyttänyt.
Totesin vain tosiasian että sillä 70-luvun ns hyvällä vanhemmuudella tänä päivänä lapset huostataan välittömästi.