Lue keskustelun säännöt.
Lapsia ei synny tarpeeksi, koska tavallisilla lapsiperheillä ei ole turvaverkkoja
06.10.2023 |
Heti tulee joku pätemään vuosikymmenten takaisella tilanteella, niin tehdään heti alkuun selväksi pari asiaa: ennen lapsiperheille oli yhteiskunnassa apua. Oli kodinhoitajia ja lapsiperheet saivat kotiapua, jos esim. toinen vanhempi oli sairaana. Yhteiskunnassa oli kerhoja ja harrastuspiirejä lapsille. Nämä olivat ilmaisia/halpoja, lapset kulkivat näihin itse. Nykyisin tällaisia ei samalla tavalla ole ja vanhempien oletetaan hoitavan kuskaamiset, koska pienten lasten yksin kulkemista ei pidetä sopivana. Lastenkasvatuksen osalta kriteerit eivät vuosikymmeniä sitten olleet yhtä korkealla kuin nykyään eli vanhemmilta riitti vähempikin satsaus jälkikasvuun. Nykyisin taas odotetaan vanhemman olevan hyvin aktiivinen. Toisekseen joku tulee varmasti jankkaamaan, että kyllä pitää lapset itse hoitaa, jos on niitä hankkinut. Nämä jankkaajat eivät tajua, että jokainen lapsiperheen vanhempi kaipaa joskus lepoa tai aikaa esim. hammaslääkärikäyntien ja muiden yllättävien menojen hoitamiseen. Puhumattakaan siitä, miten paljon pikkulapsiperheessä on kotityötä.
Uskon, että monissa perheissä lapsiluku olisi suurempi, jos turvaverkot olisivat paremmat. Lähipiirissä ei ole ihmisiä, jotka voisivat tai haluaisivat auttaa lasten kanssa edes joskus. Enkä nyt tarkoita auttamisella sitä, että vanhemmat huitelisivat sillä aikaa jossain hotellilomilla, vaan saisivat keskittyä kotitöihin rauhassa tai edes hetken hengähtää. Sekin tekisi kuormittuneelle vanhemmalle jo paljon, että joku lähtisi Isla-Milon kanssa leikkipuistoon pariksi tunniksi, jotta vanhempi saa pitkän työviikon jälkeen levätä. Tai sairastumistapauksessa joku auttaisi lapsen kanssa niin, ettei vanhemman tarvitsisi olla päivätolkulla pois töistä. Uskon, että monilla perheillä on samanlainen tilanne kuin meillä eli tukiverkkoja ei arjessa ole. Toiset isovanhemmat asuvat todella kaukana, toisia ei auttaminen kiinnosta (kysytty on moneen kertaan). Toinen meistä vanhemmista on ainoa lapsi ja toisella meistä on päihdeongelmista kärsivä sisarus, joten hoitoapuna ei ole tätejä, setiä eikä enoja. Kaveripiirissä toiset lapsiperheelliset ovat kiireisiä lastensa kanssa, eikä heillä ole aikaa tai jaksamista auttaa. Lapsettomista kavereista osa ei voi sietää lapsia ja osan hektiseen elämään ei auttaminen sovi. Paikkakunnalla on maksullinen lastenvahtipalvelu, mutta eivät hoida sairaita lapsia. Eli senkään varaan ei voi laskea, että lastenvahtipalvelusta joku tulisi hakemaan päiväkotipäivän aikana sairastuneen lapsen tai jäisi hoitamaan lasta. Töissä puolestaan valitetaan, jos lasten takia tulee poissaoloja töistä tai työntekijä ei voi joustaa rajattomasti. Ainakin meillä naispuolinen pomo nurisee säännöllisesti siitä, miten hankalia ja joustamattomia työntekijöitä pikkulapsiperheelliset ovat - omat lapsensa ovat jo teinejä.
Perheessämme on yksi lapsi ja enempää ei tule, koska yhden lapsen kanssa pystymme kahden vanhemman perheessä jotenkin sumplimaan asiat. Helppoa ei ole ollut, kun lapsi oli ensimmäisen elinvuotensa aikana sairas ja toinen vanhempi sairastui lapsen synnyttyä ja pitkiä aikoja perheessämme on ollut vain yksi toimintakykyinen aikuinen ja kaksi sairasta ihmistä. Jos tukiverkkoja olisi ollut, olisimme jaksaneet paremmin ja lapsilukukin voisi olla kaksi yhden sijaan. Jos yhteiskunnassa halutaan syntyvyyttä nousuun, niin lapsiperheille pitäisi taata paremmat tukiverkot eikä kuvitella, että vanhemmat selviytyvät yksin.
Kommentit (213)
Paras motivaattori itselleni hankkia lapsia olisi veroalennus. Se voisi olla vaikka 5% per lapsi ansiotuloista siihen asti kun lapsi on 18v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 70-luvun kasvatti. Kerrostalon pihalta aktiviteettimme löysimme, ei ollut kerhoissa kukaan. Yhden kerran meillä oli kahdeksan tuntia kotiavustaja äidin ollessa jossain sairaalatoimenpiteessä. Siinä oli kotiapu. Isovanhemmat asuivat keski-Suomessa, sieltähän ihmiset olivat töiden perässä pääkaupunkiseudulle lähteneet. Eipä ollut heistäkään siis turvaverkoksi; kerran kesässä heitä näimme isän kesäloman aikaan.
Meitä lapsia oli neljä eikä kukaan meistä erityisesti toistaan hoitanut.
Lapsia ei synny, kun ei ole vauvakuumetta eli sitä biologista viettiä hankkia lasta. Jos sellainen olisi, lapsia syntyisi. Yhteiskunta avustaa tällä hetkellä varsin avokätisesti lapsiperheitä. Enempään ei ole resursseja eikä tarvetta.
Yhteiskunta ei kyllä _avusta_ lapsiperheitä mitenkään.
- Subjektiivinen päivähoito-oikeus
- Esikoulu
- Lapsilisät
- Kotihoito
- Iltapäiväkerho
- Ilmaiset lasten harrastusmahdollisuudet
- jne
= Yhteiskunta mahdollistaa eli avustaa.
Liian läheltä ei näe lähelle.
Ei noista yksikään mitään avustamista ole. Ja lapsiperheet maksaa verot, joilla nuo maksetaan.
Ja osan vielä päälle sitten itse, mm iltikset ja päivähoidon.
Sitäpaitsi päivähoidonhan saa vain jos lapset on siellä
Enkä edes ymmärrä mikä tuo kotihoito on. Outo termi.
Mitä hassuttelet? Kaikki veronmaksajat, myös ne, joilla ei ole lapsia, maksavat veroissaan nuo palvelut. Jos niistä perittäisiin täysi hinta, se olisi niin suuri että jäisi useimmilta päivähoito ja muut käyttämättä.
Päivähoitoon on jokaisella lapsella oikeus. Jos vanhemmat ei sitä käytä, se on heidän ongelmansa.
Vertailun vuoksi: 70-kuvulla äitiyslomaa oli vain muutama kuukausi, kotihoidon tukea ja hoitovapaata ei ollut lainkaan. Subjektiivista päivähoito-oikeutta ei ollut. Vain harva sai kunnallisen päivähoitopaikan ja muut ostivat päivähoitoa moninkertaisella hinnalla yksityisiltä hoitajilta. Eikä yhteiskunta tarjonnut mitään varamummoja.
Vierailija kirjoitti:
Paras motivaattori itselleni hankkia lapsia olisi veroalennus. Se voisi olla vaikka 5% per lapsi ansiotuloista siihen asti kun lapsi on 18v.
Mene töihin tai opiskele lisää jos rahaa haluat, älä sinappikonetta tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksi isovanhempi kuollut, kolme isovanhempaa vakavasti sairaita, yhdellä heistä käy itsellään kotiavustaja ja rollaattorilla kulkee. Heitä emme ehdi auttaa, koska paljon töitä ja kolme pientä lasta.
Lapsia pitäisi hankkia, mutta mitään yhteiskunnan tukiverkkoja ei ole.
Mitä turvaa teiltä yhteiskunnan taholta puuttuu?
Lastenhoitoapua. Tukiopetusta. Päiväkodista hakija päivinä joina työpäivä päättyy klo 17 ja työpäivä kummallakin samaan aikaan.
Kunta järjestää vuorohoitoa niille, jotka tarvitsevat sitä. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on juuri sitä lastenhoitoa, jota yhteiskunta tarjoaa ja jota ennen ei ollut. Tukiopetusta tarjoaa tarvittaessa koulu.
Eipä ole vuorohoitoa kaikille tarvitseville, se loppuu kun lapsi menee kouluun, vaikka lasta ei voi jättää työvuoron ajaksi kotiin vielä moneen vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa nyt kaikki kitisijät, lisääntyminen ihan oma ja vapaaehtoinen valinta! Mitäs läksitte?
Niin, sitten kitistään kun lapsia ei synny tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 70-luvun kasvatti. Kerrostalon pihalta aktiviteettimme löysimme, ei ollut kerhoissa kukaan. Yhden kerran meillä oli kahdeksan tuntia kotiavustaja äidin ollessa jossain sairaalatoimenpiteessä. Siinä oli kotiapu. Isovanhemmat asuivat keski-Suomessa, sieltähän ihmiset olivat töiden perässä pääkaupunkiseudulle lähteneet. Eipä ollut heistäkään siis turvaverkoksi; kerran kesässä heitä näimme isän kesäloman aikaan.
Meitä lapsia oli neljä eikä kukaan meistä erityisesti toistaan hoitanut.
Lapsia ei synny, kun ei ole vauvakuumetta eli sitä biologista viettiä hankkia lasta. Jos sellainen olisi, lapsia syntyisi. Yhteiskunta avustaa tällä hetkellä varsin avokätisesti lapsiperheitä. Enempään ei ole resursseja eikä tarvetta.
Yhteiskunta ei kyllä _avusta_ lapsiperheitä mitenkään.
- Subjektiivinen päivähoito-oikeus
- Esikoulu
- Lapsilisät
- Kotihoito
- Iltapäiväkerho
- Ilmaiset lasten harrastusmahdollisuudet
- jne
= Yhteiskunta mahdollistaa eli avustaa.
Liian läheltä ei näe lähelle.
Ei noista yksikään mitään avustamista ole. Ja lapsiperheet maksaa verot, joilla nuo maksetaan.
Ja osan vielä päälle sitten itse, mm iltikset ja päivähoidon.
Sitäpaitsi päivähoidonhan saa vain jos lapset on siellä
Enkä edes ymmärrä mikä tuo kotihoito on. Outo termi.
Mitä hassuttelet? Kaikki veronmaksajat, myös ne, joilla ei ole lapsia, maksavat veroissaan nuo palvelut. Jos niistä perittäisiin täysi hinta, se olisi niin suuri että jäisi useimmilta päivähoito ja muut käyttämättä.
Päivähoitoon on jokaisella lapsella oikeus. Jos vanhemmat ei sitä käytä, se on heidän ongelmansa.
Vertailun vuoksi: 70-kuvulla äitiyslomaa oli vain muutama kuukausi, kotihoidon tukea ja hoitovapaata ei ollut lainkaan. Subjektiivista päivähoito-oikeutta ei ollut. Vain harva sai kunnallisen päivähoitopaikan ja muut ostivat päivähoitoa moninkertaisella hinnalla yksityisiltä hoitajilta. Eikä yhteiskunta tarjonnut mitään varamummoja.
Lapsiperheessä kaksi ihmistä maksaa veroja. Se on jo tuplasti enemmän kuin sinä työtön luuseri maksat.
Ja he tekee myös eniten ylitöitä.
Ja maksavat vielä verojen lisäksi itse lisää ko palveluista.
Mitään avustuksia nuo eivät ole.
70-luvulla oli perheverotus ja lapsenlikkoja sai liki ilmaiseksi. Ja hyvin pienet lapset oli jo itsekseen tai sisarusten armoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksi isovanhempi kuollut, kolme isovanhempaa vakavasti sairaita, yhdellä heistä käy itsellään kotiavustaja ja rollaattorilla kulkee. Heitä emme ehdi auttaa, koska paljon töitä ja kolme pientä lasta.
Lapsia pitäisi hankkia, mutta mitään yhteiskunnan tukiverkkoja ei ole.
Mitä turvaa teiltä yhteiskunnan taholta puuttuu?
Lastenhoitoapua. Tukiopetusta. Päiväkodista hakija päivinä joina työpäivä päättyy klo 17 ja työpäivä kummallakin samaan aikaan.
Mihin te lastenhoitoapua tarvitsette, jos lapsenne ovat jo kokopäiväisessä hoidossa päiväkodissa. Valitettavasti ne on kyllä itse sieltä käytävä lunastamassa.
Siihen asti että tulemme itse töistä kotiin eli klo 17-18 väliseksi ajaksi. Päiväkoti menee kiinni klo 17.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 70-luvun kasvatti. Kerrostalon pihalta aktiviteettimme löysimme, ei ollut kerhoissa kukaan. Yhden kerran meillä oli kahdeksan tuntia kotiavustaja äidin ollessa jossain sairaalatoimenpiteessä. Siinä oli kotiapu. Isovanhemmat asuivat keski-Suomessa, sieltähän ihmiset olivat töiden perässä pääkaupunkiseudulle lähteneet. Eipä ollut heistäkään siis turvaverkoksi; kerran kesässä heitä näimme isän kesäloman aikaan.
Meitä lapsia oli neljä eikä kukaan meistä erityisesti toistaan hoitanut.
Lapsia ei synny, kun ei ole vauvakuumetta eli sitä biologista viettiä hankkia lasta. Jos sellainen olisi, lapsia syntyisi. Yhteiskunta avustaa tällä hetkellä varsin avokätisesti lapsiperheitä. Enempään ei ole resursseja eikä tarvetta.
Yhteiskunta ei kyllä _avusta_ lapsiperheitä mitenkään.
- Subjektiivinen päivähoito-oikeus
- Esikoulu
- Lapsilisät
- Kotihoito
- Iltapäiväkerho
- Ilmaiset lasten harrastusmahdollisuudet
- jne
= Yhteiskunta mahdollistaa eli avustaa.
Liian läheltä ei näe lähelle.
Ei noista yksikään mitään avustamista ole. Ja lapsiperheet maksaa verot, joilla nuo maksetaan.
Ja osan vielä päälle sitten itse, mm iltikset ja päivähoidon.
Sitäpaitsi päivähoidonhan saa vain jos lapset on siellä
Enkä edes ymmärrä mikä tuo kotihoito on. Outo termi.
Mitä hassuttelet? Kaikki veronmaksajat, myös ne, joilla ei ole lapsia, maksavat veroissaan nuo palvelut. Jos niistä perittäisiin täysi hinta, se olisi niin suuri että jäisi useimmilta päivähoito ja muut käyttämättä.
Päivähoitoon on jokaisella lapsella oikeus. Jos vanhemmat ei sitä käytä, se on heidän ongelmansa.
Vertailun vuoksi: 70-kuvulla äitiyslomaa oli vain muutama kuukausi, kotihoidon tukea ja hoitovapaata ei ollut lainkaan. Subjektiivista päivähoito-oikeutta ei ollut. Vain harva sai kunnallisen päivähoitopaikan ja muut ostivat päivähoitoa moninkertaisella hinnalla yksityisiltä hoitajilta. Eikä yhteiskunta tarjonnut mitään varamummoja.
No se nyt vaan on yhteiskunnallinen valinta halutaanko tukea lapsiperheitä ja edistää syntyvyyttä vai ei. Jos elintaso totaalisesti romahtaa lapsen myötä, lapsia ei hankita. Nykyään on niin helppo valita.
Vierailija kirjoitti:
Olin lapsi 90-luvulla:
-ihan normaalia oli, että 6 v sai kulkea kaupunginosassa (pari kilometriä laidalta toiselle) itsekseen pyöräillen tai kävellen
-vanhemmat saattoi jättää tuon ikäisen yksin kotiin kauppareissun ajaksi
-naapurit tai tutut saattoivat hetken katsoa lapsen perään tai pari vuotta vanhempi sisarus valvoi
Enää nuo eivät todellakaan olisi ok.
Oho, kyllä itse olen jättänyt 6-vuotiaan kotiin esim. kauppareissun ajaksi. En tiennyt ettei se ole ok. Hän on hengissä edelleen nyt 8-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksi isovanhempi kuollut, kolme isovanhempaa vakavasti sairaita, yhdellä heistä käy itsellään kotiavustaja ja rollaattorilla kulkee. Heitä emme ehdi auttaa, koska paljon töitä ja kolme pientä lasta.
Lapsia pitäisi hankkia, mutta mitään yhteiskunnan tukiverkkoja ei ole.
Mitä turvaa teiltä yhteiskunnan taholta puuttuu?
Lastenhoitoapua. Tukiopetusta. Päiväkodista hakija päivinä joina työpäivä päättyy klo 17 ja työpäivä kummallakin samaan aikaan.
Kunta järjestää vuorohoitoa niille, jotka tarvitsevat sitä. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on juuri sitä lastenhoitoa, jota yhteiskunta tarjoaa ja jota ennen ei ollut. Tukiopetusta tarjoaa tarvittaessa koulu.
Eipä ole vuorohoitoa kaikille tarvitseville, se loppuu kun lapsi menee kouluun, vaikka lasta ei voi jättää työvuoron ajaksi kotiin vielä moneen vuoteen.
Emme ole vuorotyössä. Työpäivä loppuu klo 17. Lisäksi toisella työmatkoja, jolloin viikon pois muonavahvuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli vaikka vuonna 2008 vielä oli turvaverkkoja koska silloin lapsia syntyi enemmän?
Tässä on välissä ollut 15 vuotta, kyllä se vaikuttaa. Olen 1990-syntynyt ja ikäiseni ovat nyt kolmekymppisiä pienten lasten vanhempia. 2008 kolmekymppiset vanhemmat olivat syntyneet n. vuonna 1975. Kyllähän tuossa näkyy eroa jo siinä, että tilastojen valossa niillä 70-luvulla syntyneillä oli todennäköisesti enemmän sisaruksia kuin kaltaisellani 90-luvulla syntyneellä. 70-luvulla syntyneillä oli todennäköisesti enemmän serkkuja, tätejä, setiä ja muita ympärillä eli tukiverkkoja oli potentiaalisesti enemmän.
Olet väärässä.
90-luvun ikäluokat ovat suurempia kuin 70-luvun ikäluokat. Tilastojen valossa 90-luvulla syntyneillä on enemmän sisaruksia kuin 70-luvulla syntyneillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksi isovanhempi kuollut, kolme isovanhempaa vakavasti sairaita, yhdellä heistä käy itsellään kotiavustaja ja rollaattorilla kulkee. Heitä emme ehdi auttaa, koska paljon töitä ja kolme pientä lasta.
Lapsia pitäisi hankkia, mutta mitään yhteiskunnan tukiverkkoja ei ole.
Mitä turvaa teiltä yhteiskunnan taholta puuttuu?
Lastenhoitoapua. Tukiopetusta. Päiväkodista hakija päivinä joina työpäivä päättyy klo 17 ja työpäivä kummallakin samaan aikaan.
Mihin te lastenhoitoapua tarvitsette, jos lapsenne ovat jo kokopäiväisessä hoidossa päiväkodissa. Valitettavasti ne on kyllä itse sieltä käytävä lunastamassa.
Siihen asti että tulemme itse töistä kotiin eli klo 17-18 väliseksi ajaksi. Päiväkoti menee kiinni klo 17.
On myös semmoisia päiväkoteja jotka menee kiinni klo 18. Teidän pitää vaihtaa semmoiseen. Kunnan vastuulla olisi kyllä järjestää päivähoito niin, että vanhemmat pystyy käymään töissä, eli sinne viestiä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksi isovanhempi kuollut, kolme isovanhempaa vakavasti sairaita, yhdellä heistä käy itsellään kotiavustaja ja rollaattorilla kulkee. Heitä emme ehdi auttaa, koska paljon töitä ja kolme pientä lasta.
Lapsia pitäisi hankkia, mutta mitään yhteiskunnan tukiverkkoja ei ole.
Mitä turvaa teiltä yhteiskunnan taholta puuttuu?
Lastenhoitoapua. Tukiopetusta. Päiväkodista hakija päivinä joina työpäivä päättyy klo 17 ja työpäivä kummallakin samaan aikaan.
Mihin te lastenhoitoapua tarvitsette, jos lapsenne ovat jo kokopäiväisessä hoidossa päiväkodissa. Valitettavasti ne on kyllä itse sieltä käytävä lunastamassa.
Siihen asti että tulemme itse töistä kotiin eli klo 17-18 väliseksi ajaksi. Päiväkoti menee kiinni klo 17.
Päiväkoti-ikäisen vanhemmalla on oikeus osittaiseen hoivarahaan, jolla voi pienentää työpäivän pituutta parilla tunnilla. Onnistuu ne lapsen hakemisetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli vaikka vuonna 2008 vielä oli turvaverkkoja koska silloin lapsia syntyi enemmän?
Tässä on välissä ollut 15 vuotta, kyllä se vaikuttaa. Olen 1990-syntynyt ja ikäiseni ovat nyt kolmekymppisiä pienten lasten vanhempia. 2008 kolmekymppiset vanhemmat olivat syntyneet n. vuonna 1975. Kyllähän tuossa näkyy eroa jo siinä, että tilastojen valossa niillä 70-luvulla syntyneillä oli todennäköisesti enemmän sisaruksia kuin kaltaisellani 90-luvulla syntyneellä. 70-luvulla syntyneillä oli todennäköisesti enemmän serkkuja, tätejä, setiä ja muita ympärillä eli tukiverkkoja oli potentiaalisesti enemmän.
70-luvulla ei ollut sen isompia perheitä kuin 90-luvullakaan.
3-4-lapsiset perheet oli vielä tuolloin 70-luvulla ihan yleisiä.
Niin olivat 90-luvullakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksi isovanhempi kuollut, kolme isovanhempaa vakavasti sairaita, yhdellä heistä käy itsellään kotiavustaja ja rollaattorilla kulkee. Heitä emme ehdi auttaa, koska paljon töitä ja kolme pientä lasta.
Lapsia pitäisi hankkia, mutta mitään yhteiskunnan tukiverkkoja ei ole.
Mitä turvaa teiltä yhteiskunnan taholta puuttuu?
Lastenhoitoapua. Tukiopetusta. Päiväkodista hakija päivinä joina työpäivä päättyy klo 17 ja työpäivä kummallakin samaan aikaan.
Mihin te lastenhoitoapua tarvitsette, jos lapsenne ovat jo kokopäiväisessä hoidossa päiväkodissa. Valitettavasti ne on kyllä itse sieltä käytävä lunastamassa.
Siihen asti että tulemme itse töistä kotiin eli klo 17-18 väliseksi ajaksi. Päiväkoti menee kiinni klo 17.
On myös semmoisia päiväkoteja jotka menee kiinni klo 18. Teidän pitää vaihtaa semmoiseen. Kunnan vastuulla olisi kyllä järjestää päivähoito niin, että vanhemmat pystyy käymään töissä, eli sinne viestiä vaan.
Ei Helsingissä niin vain vaihdeta. Kesti pitkään että saatiin näille kahdelle ylipäätään edes paikka samasta päiväkodista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksi isovanhempi kuollut, kolme isovanhempaa vakavasti sairaita, yhdellä heistä käy itsellään kotiavustaja ja rollaattorilla kulkee. Heitä emme ehdi auttaa, koska paljon töitä ja kolme pientä lasta.
Lapsia pitäisi hankkia, mutta mitään yhteiskunnan tukiverkkoja ei ole.
Mitä turvaa teiltä yhteiskunnan taholta puuttuu?
Lastenhoitoapua. Tukiopetusta. Päiväkodista hakija päivinä joina työpäivä päättyy klo 17 ja työpäivä kummallakin samaan aikaan.
Mihin te lastenhoitoapua tarvitsette, jos lapsenne ovat jo kokopäiväisessä hoidossa päiväkodissa. Valitettavasti ne on kyllä itse sieltä käytävä lunastamassa.
Siihen asti että tulemme itse töistä kotiin eli klo 17-18 väliseksi ajaksi. Päiväkoti menee kiinni klo 17.
Päiväkoti-ikäisen vanhemmalla on oikeus osittaiseen hoivarahaan, jolla voi pienentää työpäivän pituutta parilla tunnilla. Onnistuu ne lapsen hakemisetkin.
Ei ole palkkaa vastaava summa tuo raha. Entäs eläkekertymä? Lisäksi kakkki työnantajat ei tuohon suostu, esimerkiksi kun määräaikainen virka.
Vierailija kirjoitti:
Fakta on se että yhteiskunta ja vaatimukset ovat muuttuneet paljon siitä kun itse olimme lapsia. Nykyään ihmiset ovat enemmän hajallaan, ei ole enää yhteisöjä joissa naapurin täti tai kaveri hoitaa sinun lapsia satunnaisesti. Isovanhemmat elävät omaa elämää, eivät joko ole kiinnostuneita ovat kiireisiä ja vielä työelämässä tai sitten iäkkäitä, heikkokuntoisia, kaukana asuvia tai kuolleita. Ei isovanhempien tai sukulaisten ja ystävien varaan tosiaan voi lastenhoitoapuja nykyään enää laskea.
Muutenkin ihmisillä tuntuu olevan yleisesti vähän se mentalitetti että hoidan vaan omat asiani ja pysyn kaukana muiden ongelmista. Apua ei osata pyytää eikä tarjota vaikka se olisi tärkeää.
Ei meilläkään ole tukiverkkoja, vähän sukua ja osa kaukana, tiesimme sen toki lapsia suunnitellessa ja olimme varautuneita että voi olla raskasta. Muutamia kertoja ostettu lastenhoitoapua kun ollut joku pakkotilanne eikä ketään saatavilla. Onhan nämä vuodet olleet raskaita vaikka samalla antoisia enkä kadu tai vaihtaisi siltikään. Mutta kyllähän sitä välillä olisi ehkä toivonut jonkinlaista yhteisöllisyyttä ympäriltään, että edes joskus joku vaikkapa lapsettomista lähempänä asuvista sisaruksista tai ystävistä edes olisi sen kerran kysynyt kaipaatteko apuja? Ennemmin ollut niin että meille kävelty suoraan valmiiseen pöytään ne harvat kerrat kun nähty. Joskus lapset saaneet käydä sukulaisperheellä hoidossa, ihan yksittäisiä kertoja, mutta sekin useimmiten tullut omasta aloitteesta.
Lisäksi olen ymmärtänyt että nykyään jos kunnan, esim. neuvolan, terkkarin tms. kautta pyytää apuja joutuu lasun listalle, joten ymmärrän hyvin että harva kai haluaa sinne rekisteriin sen takia että kaipaisi arkeen hengähdyshetkeä. Jotain on pielessä tässä systeemissä myös.
Toisaalta tuo lasun listalle joutuminen on joittenkin mielissä aivan liian iso mörkö. Lastensuojelun yksi tehtävä on tukea perheitä, sitä kautta voi saada esim tukiperheen.
Suurimmat erot omasta lapsuudesta 90-luvulls nykyhetkeen, minulla on nyt pieniä lapsia:
-Kun synnyin, isovanhempani olivat alle 60v, eläkkeellä mutta pirteitä ja asuivat naapurissa. Hoitoapua oli runsaasti ja isovanhemmat myös kokivat tämän velvollisuudekseen. Omat vanhempani ovat yli 60v, työelämässä ja eronneet. Asuvat ihan eri suunnissa, eivätkä jaksa enää työviikkonsa lisäksi enää lapsirumbaa. Heistä ei siis ole esimerkiksi päiväkodista hakemiseen apua. Lisäksi kuulemma omat lapset on jo hoidettu ja se riittää.
-Sain kulkea n 5-vuotiaasta asti vapaasti naapurustossa, pihoilla ja teillä, kavereiden ja isovanhempien luona. Tämä ei nykyään olisi sopivaa enkä päästäisikään lapsia yksin ulos kotoa.
-Äiti oli kotona töistä aina viimeistään klo 16. Minä en edes pääse lähtemään töistä ennen klo 16 ja työmatka siihen päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksi isovanhempi kuollut, kolme isovanhempaa vakavasti sairaita, yhdellä heistä käy itsellään kotiavustaja ja rollaattorilla kulkee. Heitä emme ehdi auttaa, koska paljon töitä ja kolme pientä lasta.
Lapsia pitäisi hankkia, mutta mitään yhteiskunnan tukiverkkoja ei ole.
Mitä turvaa teiltä yhteiskunnan taholta puuttuu?
Lastenhoitoapua. Tukiopetusta. Päiväkodista hakija päivinä joina työpäivä päättyy klo 17 ja työpäivä kummallakin samaan aikaan.
Mihin te lastenhoitoapua tarvitsette, jos lapsenne ovat jo kokopäiväisessä hoidossa päiväkodissa. Valitettavasti ne on kyllä itse sieltä käytävä lunastamassa.
Siihen asti että tulemme itse töistä kotiin eli klo 17-18 väliseksi ajaksi. Päiväkoti menee kiinni klo 17.
Päiväkoti-ikäisen vanhemmalla on oikeus osittaiseen hoivarahaan, jolla voi pienentää työpäivän pituutta parilla tunnilla. Onnistuu ne lapsen hakemisetkin.
Ei ole palkkaa vastaava summa tuo raha. Entäs eläkekertymä? Lisäksi kakkki työnantajat ei tuohon suostu, esimerkiksi kun määräaikainen virka.
Lapset maksaa, voi voi.
Muistakaa nyt kaikki kitisijät, lisääntyminen ihan oma ja vapaaehtoinen valinta! Mitäs läksitte?