Lue keskustelun säännöt.
Lapsia ei synny tarpeeksi, koska tavallisilla lapsiperheillä ei ole turvaverkkoja
06.10.2023 |
Heti tulee joku pätemään vuosikymmenten takaisella tilanteella, niin tehdään heti alkuun selväksi pari asiaa: ennen lapsiperheille oli yhteiskunnassa apua. Oli kodinhoitajia ja lapsiperheet saivat kotiapua, jos esim. toinen vanhempi oli sairaana. Yhteiskunnassa oli kerhoja ja harrastuspiirejä lapsille. Nämä olivat ilmaisia/halpoja, lapset kulkivat näihin itse. Nykyisin tällaisia ei samalla tavalla ole ja vanhempien oletetaan hoitavan kuskaamiset, koska pienten lasten yksin kulkemista ei pidetä sopivana. Lastenkasvatuksen osalta kriteerit eivät vuosikymmeniä sitten olleet yhtä korkealla kuin nykyään eli vanhemmilta riitti vähempikin satsaus jälkikasvuun. Nykyisin taas odotetaan vanhemman olevan hyvin aktiivinen. Toisekseen joku tulee varmasti jankkaamaan, että kyllä pitää lapset itse hoitaa, jos on niitä hankkinut. Nämä jankkaajat eivät tajua, että jokainen lapsiperheen vanhempi kaipaa joskus lepoa tai aikaa esim. hammaslääkärikäyntien ja muiden yllättävien menojen hoitamiseen. Puhumattakaan siitä, miten paljon pikkulapsiperheessä on kotityötä.
Uskon, että monissa perheissä lapsiluku olisi suurempi, jos turvaverkot olisivat paremmat. Lähipiirissä ei ole ihmisiä, jotka voisivat tai haluaisivat auttaa lasten kanssa edes joskus. Enkä nyt tarkoita auttamisella sitä, että vanhemmat huitelisivat sillä aikaa jossain hotellilomilla, vaan saisivat keskittyä kotitöihin rauhassa tai edes hetken hengähtää. Sekin tekisi kuormittuneelle vanhemmalle jo paljon, että joku lähtisi Isla-Milon kanssa leikkipuistoon pariksi tunniksi, jotta vanhempi saa pitkän työviikon jälkeen levätä. Tai sairastumistapauksessa joku auttaisi lapsen kanssa niin, ettei vanhemman tarvitsisi olla päivätolkulla pois töistä. Uskon, että monilla perheillä on samanlainen tilanne kuin meillä eli tukiverkkoja ei arjessa ole. Toiset isovanhemmat asuvat todella kaukana, toisia ei auttaminen kiinnosta (kysytty on moneen kertaan). Toinen meistä vanhemmista on ainoa lapsi ja toisella meistä on päihdeongelmista kärsivä sisarus, joten hoitoapuna ei ole tätejä, setiä eikä enoja. Kaveripiirissä toiset lapsiperheelliset ovat kiireisiä lastensa kanssa, eikä heillä ole aikaa tai jaksamista auttaa. Lapsettomista kavereista osa ei voi sietää lapsia ja osan hektiseen elämään ei auttaminen sovi. Paikkakunnalla on maksullinen lastenvahtipalvelu, mutta eivät hoida sairaita lapsia. Eli senkään varaan ei voi laskea, että lastenvahtipalvelusta joku tulisi hakemaan päiväkotipäivän aikana sairastuneen lapsen tai jäisi hoitamaan lasta. Töissä puolestaan valitetaan, jos lasten takia tulee poissaoloja töistä tai työntekijä ei voi joustaa rajattomasti. Ainakin meillä naispuolinen pomo nurisee säännöllisesti siitä, miten hankalia ja joustamattomia työntekijöitä pikkulapsiperheelliset ovat - omat lapsensa ovat jo teinejä.
Perheessämme on yksi lapsi ja enempää ei tule, koska yhden lapsen kanssa pystymme kahden vanhemman perheessä jotenkin sumplimaan asiat. Helppoa ei ole ollut, kun lapsi oli ensimmäisen elinvuotensa aikana sairas ja toinen vanhempi sairastui lapsen synnyttyä ja pitkiä aikoja perheessämme on ollut vain yksi toimintakykyinen aikuinen ja kaksi sairasta ihmistä. Jos tukiverkkoja olisi ollut, olisimme jaksaneet paremmin ja lapsilukukin voisi olla kaksi yhden sijaan. Jos yhteiskunnassa halutaan syntyvyyttä nousuun, niin lapsiperheille pitäisi taata paremmat tukiverkot eikä kuvitella, että vanhemmat selviytyvät yksin.
Kommentit (213)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli vaikka vuonna 2008 vielä oli turvaverkkoja koska silloin lapsia syntyi enemmän?
Tässä on välissä ollut 15 vuotta, kyllä se vaikuttaa. Olen 1990-syntynyt ja ikäiseni ovat nyt kolmekymppisiä pienten lasten vanhempia. 2008 kolmekymppiset vanhemmat olivat syntyneet n. vuonna 1975. Kyllähän tuossa näkyy eroa jo siinä, että tilastojen valossa niillä 70-luvulla syntyneillä oli todennäköisesti enemmän sisaruksia kuin kaltaisellani 90-luvulla syntyneellä. 70-luvulla syntyneillä oli todennäköisesti enemmän serkkuja, tätejä, setiä ja muita ympärillä eli tukiverkkoja oli potentiaalisesti enemmän.
70-luvulla ei ollut sen isompia perheitä kuin 90-luvullakaan.
3-4-lapsiset perheet oli vielä tuolloin 70-luvulla ihan yleisiä.
Ei olleet. Keskimääräinen lapsiluku oli suurempi 90-luvulla kuin 70-luvulla.
Kyllä olivat. Sinä tuijotat vain 70-luvulla syntyneitä, mutta 70-luvulla lapsia oli vielä ne 60-luvullakin (varsinkin lopulla) syntyneet.
60-luvulla syntyneet sai aika vähän lapsia 15 vuotta sitten, johon tätä nykyistä tilannetta verrattiin....
Edelleen sinä tuijotat noiden vuosikymmenten syntyneitä.
Luepa ketju uudestaan ihan ajatuksella. Verrattiin vuonna 1975 syntyneisiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on monta lasta, ja hyvin vähäiset tukiverkot. Ollaan alusta asti asennoiduttu niin, että itse hoidetaan - ja niin on suuremmaksi osaksi tehtykin. Eipähän tarvitse kenenkään valittaa, että joutuu hoitamaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksi isovanhempi kuollut, kolme isovanhempaa vakavasti sairaita, yhdellä heistä käy itsellään kotiavustaja ja rollaattorilla kulkee. Heitä emme ehdi auttaa, koska paljon töitä ja kolme pientä lasta.
Lapsia pitäisi hankkia, mutta mitään yhteiskunnan tukiverkkoja ei ole.
Mitä turvaa teiltä yhteiskunnan taholta puuttuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksi isovanhempi kuollut, kolme isovanhempaa vakavasti sairaita, yhdellä heistä käy itsellään kotiavustaja ja rollaattorilla kulkee. Heitä emme ehdi auttaa, koska paljon töitä ja kolme pientä lasta.
Lapsia pitäisi hankkia, mutta mitään yhteiskunnan tukiverkkoja ei ole.
Mitä turvaa teiltä yhteiskunnan taholta puuttuu?
Lastenhoitoapua. Tukiopetusta. Päiväkodista hakija päivinä joina työpäivä päättyy klo 17 ja työpäivä kummallakin samaan aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksi isovanhempi kuollut, kolme isovanhempaa vakavasti sairaita, yhdellä heistä käy itsellään kotiavustaja ja rollaattorilla kulkee. Heitä emme ehdi auttaa, koska paljon töitä ja kolme pientä lasta.
Lapsia pitäisi hankkia, mutta mitään yhteiskunnan tukiverkkoja ei ole.
Mitä turvaa teiltä yhteiskunnan taholta puuttuu?
Lastenhoitoapua. Tukiopetusta. Päiväkodista hakija päivinä joina työpäivä päättyy klo 17 ja työpäivä kummallakin samaan aikaan.
Mihin te lastenhoitoapua tarvitsette, jos lapsenne ovat jo kokopäiväisessä hoidossa päiväkodissa. Valitettavasti ne on kyllä itse sieltä käytävä lunastamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään on päiväkoti ja subjektiivinen päivähoito-oikeus, ja se on se yhteiskunnan tarjoama tukiverkosto. Sinne voi viedä lapsen tosi pienestä pitäen ja lomallakin. Eihän se ihan sama ole kuin osallistuvat isovanhemmat ja saa kyllä kokea ankaraa paheksuntaa jos lapsi on päiväkodissa muulloinkin kuin vanhempien töitten takia on pakko, mutta sellainen kuitenkin on olemassa. Mitään muuta apua taas käytännössä ei ole, ellei ole rahaa maksaa, eikä välttämättä vaikka olisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksi isovanhempi kuollut, kolme isovanhempaa vakavasti sairaita, yhdellä heistä käy itsellään kotiavustaja ja rollaattorilla kulkee. Heitä emme ehdi auttaa, koska paljon töitä ja kolme pientä lasta.
Lapsia pitäisi hankkia, mutta mitään yhteiskunnan tukiverkkoja ei ole.
Mitä turvaa teiltä yhteiskunnan taholta puuttuu?
Lastenhoitoapua. Tukiopetusta. Päiväkodista hakija päivinä joina työpäivä päättyy klo 17 ja työpäivä kummallakin samaan aikaan.
Kunta järjestää vuorohoitoa niille, jotka tarvitsevat sitä. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on juuri sitä lastenhoitoa, jota yhteiskunta tarjoaa ja jota ennen ei ollut. Tukiopetusta tarjoaa tarvittaessa koulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavoitetaso oli se että pysytään hengissä ja ruokaa pöydässä, bonus jos oli suht kivaa. Nykyään vanhemmilta vaaditaan jatkuvaa läsnäoloa. Mun isä luki lehteä ja äiti hääräsi keittiössä. Nykyään sitä pidettäisiin henkisenä heitteillejättönä.
Ei ihmiset halua vaan lapsia. Mukavampi vaan matkustella ja elostella ku vaihdella kakkavaippoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmilla on lakisääteinen oikeus saada vapaata lapsen sairastuessa. Isovanhemmilla tällaista oikeutta ei ole. Kun eläkeikä koko ajan nousee, yhä useampi isovanhempi on edelleen työelämässä, vaikka heillä on jo lapsenlapsia. Äitini pääsi aikoinaan eläkkeelle sairaanhoitajan työstä jo 58-vuotiaana ja olihan se ihanaa, kun pystyi olemaan apuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 70-luvun kasvatti. Kerrostalon pihalta aktiviteettimme löysimme, ei ollut kerhoissa kukaan. Yhden kerran meillä oli kahdeksan tuntia kotiavustaja äidin ollessa jossain sairaalatoimenpiteessä. Siinä oli kotiapu. Isovanhemmat asuivat keski-Suomessa, sieltähän ihmiset olivat töiden perässä pääkaupunkiseudulle lähteneet. Eipä ollut heistäkään siis turvaverkoksi; kerran kesässä heitä näimme isän kesäloman aikaan.
Meitä lapsia oli neljä eikä kukaan meistä erityisesti toistaan hoitanut.
Lapsia ei synny, kun ei ole vauvakuumetta eli sitä biologista viettiä hankkia lasta. Jos sellainen olisi, lapsia syntyisi. Yhteiskunta avustaa tällä hetkellä varsin avokätisesti lapsiperheitä. Enempään ei ole resursseja eikä tarvetta.
Yhteiskunta ei kyllä _avusta_ lapsiperheitä mitenkään.
- Subjektiivinen päivähoito-oikeus
- Esikoulu
- Lapsilisät
- Kotihoito
- Iltapäiväkerho
- Ilmaiset lasten harrastusmahdollisuudet
- jne
= Yhteiskunta mahdollistaa eli avustaa.
Liian läheltä ei näe lähelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 70-luvun kasvatti. Kerrostalon pihalta aktiviteettimme löysimme, ei ollut kerhoissa kukaan. Yhden kerran meillä oli kahdeksan tuntia kotiavustaja äidin ollessa jossain sairaalatoimenpiteessä. Siinä oli kotiapu. Isovanhemmat asuivat keski-Suomessa, sieltähän ihmiset olivat töiden perässä pääkaupunkiseudulle lähteneet. Eipä ollut heistäkään siis turvaverkoksi; kerran kesässä heitä näimme isän kesäloman aikaan.
Meitä lapsia oli neljä eikä kukaan meistä erityisesti toistaan hoitanut.
Lapsia ei synny, kun ei ole vauvakuumetta eli sitä biologista viettiä hankkia lasta. Jos sellainen olisi, lapsia syntyisi. Yhteiskunta avustaa tällä hetkellä varsin avokätisesti lapsiperheitä. Enempään ei ole resursseja eikä tarvetta.
Yhteiskunta ei kyllä _avusta_ lapsiperheitä mitenkään.
- Subjektiivinen päivähoito-oikeus
- Esikoulu
- Lapsilisät
- Kotihoito
- Iltapäiväkerho
- Ilmaiset lasten harrastusmahdollisuudet
- jne
= Yhteiskunta mahdollistaa eli avustaa.
Liian läheltä ei näe lähelle.
Ei noista yksikään mitään avustamista ole. Ja lapsiperheet maksaa verot, joilla nuo maksetaan.
Ja osan vielä päälle sitten itse, mm iltikset ja päivähoidon.
Sitäpaitsi päivähoidonhan saa vain jos lapset on siellä
Enkä edes ymmärrä mikä tuo kotihoito on. Outo termi.
Kaikilla lapsi perheillä on Kela tukiverkkona joka maksaa tuhansia hupirahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei, vaan ihmiset ovat ymmärtäneet että ilman on hauskempaa ja saa ryypätä rahat itse.
Vierailija kirjoitti:
Vielä 1980-luvun alussa oli normia, että pyykit pestiin käsin.
Ei ollut kotihoitoa tai subjektiivista päivähoitoa. Ruokaa tehtiin itse ja haettiin aineet lähikaupasta, ei käyty ulkona syömässä tai lämmitetty mikrossa einestä.
Mistä te jatkuvasti riivitte näitä tarinoita, että ennen oli paremmin? Ei ollut.
Nykyään ihmiset eivät tee lapsia, kun saavat niin valita. Ennen se ei ollut mahdollista, ei ehkäisy mielessä, ei kultturellisesti.
Ei ollut normia. Meillä oli pyykinpesukone jo vuodesta 1974, vaikka vanhemmat olivat pienipalkkaisia. Astianpesukone tuli vuonna 1982.
Teen ruokani edelleen itse, vaikka sain lapseni vasta 2000-luvulla. Harva eines maistuu. Käymme välillä myös ulkona syömässä.
Kun olin lapsi 70-80 luvuilla, niin ulkona syöminen tarkoitti lihapiirakkaa tai makkara perunoita nakkikioskilta ja näin tehtiin hyvin harvoin.
Kaikkein hankalimmassa tilanteessa on vuorotyötä tekevä yh, varsinkin sitten kun lapset menee kouluun. Pikkukoululaista ei saa jättää pitkäksi aikaa kotiin yksin eikä varsinkaan yöksi, mutta ei ole myöskään tarjolla mitään kohtuuhintaista hoitopaikkaa tai apua vanhemman yövuorojen ajaksi. Käytännössä pakko lopettaa vuorotyöt, mutta vuorolisien jääminen pois merkkaa usein tosi isoa lovea tilipussissa, kun yh:n talous on muutenkin tiukoilla. Lisäksi pitkät lomat, joitten aikana järjestettävät kerhot on kalliita ja vuorotyöaloilla ei useinkaan voi valita kesälomansa ajankohtaa, vaan se voi aivan hyvin olla toukokuussa tai elokuussa. Ja niin, harvoin se on oma valinta joutua yksinään huolehtimaan lapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla lapsi perheillä on Kela tukiverkkona joka maksaa tuhansia hupirahaa.
Tuhansia hupirahaa? Tuleehan siitä lapsilisästä toki hieman yli 1000e vuodessa....
En nyt kyllä mitään yhteiskunnan tarjoamia kotiapulaisia näe ratkaisuksi tai edes järkeväksi sellaisten perään itkemistä vaan enemmänkin pitäisi korjata ihmisten asenteita ja palauttaa yhteiskuntaan sellainen tietynlainen yhteisöllisyys.
Pitäisi alkaa arvostamaan ydinperheitä ja ylipäätään perhekeskeisyyttä sekä "yksiavioisuutta" eikä jatkaa tällä nykymenolla että lapsia tehdään useamman kumppanin kanssa.
Tietenkään se auta "tässä eikä nyt" vaan korjausliike vaikuttaa viiveellä. Sekin voi olla tekemätön paikka saada nämä näissä eroperheissä kasvaneet ymmärtämään ettei se ole normaali elämäntapa, että ravataan kahden kodin väliä ja vanhempien kumppanit vaihtuu läpsystä.
Lisäksi kun alettaisiin arvostamaan ydinperhettä niin silloin myös ne omat vanhemmat ikääntyessään olisi helpommin luonteva osa sitä ydinperhettä eli samalla myös vanhusten tarvitseman avun/hoidon määrä yhteiskunnalta vähenisi kun seuraavat sukupolvet auttaisi eri tavoin. Se kouluikäinen voisi mennä tekemään iltapäiväksi läksyjä isovanhempien luo (samalla vähenisi tarve näille iltapäiväkerhoille) ja samalla myös ikääntyneet saisi seuraa ja tavallaan "peräänkatsomista" ja lapsellekin kasvaisi ihan toisenlaista vastuuntuntoa lähimmäisistä (ja muista ihmisistä) kuin näille nykylapsille jotka toljottaa herkeämättä kännykkää ja huutelee ohikulkijoille, jopa oikeasti mummoikäisille, että "näytä piIIu! ja sitten kaamea räkänauru perään.
Aloittajalla on kuitenkin aikaa ja jaksamista vauvailuun, sekä kirjoittaa pitkiä valitusvirsiä sivustolle.
Vielä 1980-luvun alussa oli normia, että pyykit pestiin käsin.
Ei ollut kotihoitoa tai subjektiivista päivähoitoa. Ruokaa tehtiin itse ja haettiin aineet lähikaupasta, ei käyty ulkona syömässä tai lämmitetty mikrossa einestä.
Mistä te jatkuvasti riivitte näitä tarinoita, että ennen oli paremmin? Ei ollut.
Nykyään ihmiset eivät tee lapsia, kun saavat niin valita. Ennen se ei ollut mahdollista, ei ehkäisy mielessä, ei kultturellisesti.