Lue keskustelun säännöt.
Lapsia ei synny tarpeeksi, koska tavallisilla lapsiperheillä ei ole turvaverkkoja
06.10.2023 |
Heti tulee joku pätemään vuosikymmenten takaisella tilanteella, niin tehdään heti alkuun selväksi pari asiaa: ennen lapsiperheille oli yhteiskunnassa apua. Oli kodinhoitajia ja lapsiperheet saivat kotiapua, jos esim. toinen vanhempi oli sairaana. Yhteiskunnassa oli kerhoja ja harrastuspiirejä lapsille. Nämä olivat ilmaisia/halpoja, lapset kulkivat näihin itse. Nykyisin tällaisia ei samalla tavalla ole ja vanhempien oletetaan hoitavan kuskaamiset, koska pienten lasten yksin kulkemista ei pidetä sopivana. Lastenkasvatuksen osalta kriteerit eivät vuosikymmeniä sitten olleet yhtä korkealla kuin nykyään eli vanhemmilta riitti vähempikin satsaus jälkikasvuun. Nykyisin taas odotetaan vanhemman olevan hyvin aktiivinen. Toisekseen joku tulee varmasti jankkaamaan, että kyllä pitää lapset itse hoitaa, jos on niitä hankkinut. Nämä jankkaajat eivät tajua, että jokainen lapsiperheen vanhempi kaipaa joskus lepoa tai aikaa esim. hammaslääkärikäyntien ja muiden yllättävien menojen hoitamiseen. Puhumattakaan siitä, miten paljon pikkulapsiperheessä on kotityötä.
Uskon, että monissa perheissä lapsiluku olisi suurempi, jos turvaverkot olisivat paremmat. Lähipiirissä ei ole ihmisiä, jotka voisivat tai haluaisivat auttaa lasten kanssa edes joskus. Enkä nyt tarkoita auttamisella sitä, että vanhemmat huitelisivat sillä aikaa jossain hotellilomilla, vaan saisivat keskittyä kotitöihin rauhassa tai edes hetken hengähtää. Sekin tekisi kuormittuneelle vanhemmalle jo paljon, että joku lähtisi Isla-Milon kanssa leikkipuistoon pariksi tunniksi, jotta vanhempi saa pitkän työviikon jälkeen levätä. Tai sairastumistapauksessa joku auttaisi lapsen kanssa niin, ettei vanhemman tarvitsisi olla päivätolkulla pois töistä. Uskon, että monilla perheillä on samanlainen tilanne kuin meillä eli tukiverkkoja ei arjessa ole. Toiset isovanhemmat asuvat todella kaukana, toisia ei auttaminen kiinnosta (kysytty on moneen kertaan). Toinen meistä vanhemmista on ainoa lapsi ja toisella meistä on päihdeongelmista kärsivä sisarus, joten hoitoapuna ei ole tätejä, setiä eikä enoja. Kaveripiirissä toiset lapsiperheelliset ovat kiireisiä lastensa kanssa, eikä heillä ole aikaa tai jaksamista auttaa. Lapsettomista kavereista osa ei voi sietää lapsia ja osan hektiseen elämään ei auttaminen sovi. Paikkakunnalla on maksullinen lastenvahtipalvelu, mutta eivät hoida sairaita lapsia. Eli senkään varaan ei voi laskea, että lastenvahtipalvelusta joku tulisi hakemaan päiväkotipäivän aikana sairastuneen lapsen tai jäisi hoitamaan lasta. Töissä puolestaan valitetaan, jos lasten takia tulee poissaoloja töistä tai työntekijä ei voi joustaa rajattomasti. Ainakin meillä naispuolinen pomo nurisee säännöllisesti siitä, miten hankalia ja joustamattomia työntekijöitä pikkulapsiperheelliset ovat - omat lapsensa ovat jo teinejä.
Perheessämme on yksi lapsi ja enempää ei tule, koska yhden lapsen kanssa pystymme kahden vanhemman perheessä jotenkin sumplimaan asiat. Helppoa ei ole ollut, kun lapsi oli ensimmäisen elinvuotensa aikana sairas ja toinen vanhempi sairastui lapsen synnyttyä ja pitkiä aikoja perheessämme on ollut vain yksi toimintakykyinen aikuinen ja kaksi sairasta ihmistä. Jos tukiverkkoja olisi ollut, olisimme jaksaneet paremmin ja lapsilukukin voisi olla kaksi yhden sijaan. Jos yhteiskunnassa halutaan syntyvyyttä nousuun, niin lapsiperheille pitäisi taata paremmat tukiverkot eikä kuvitella, että vanhemmat selviytyvät yksin.
Kommentit (213)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli vaikka vuonna 2008 vielä oli turvaverkkoja koska silloin lapsia syntyi enemmän?
Tässä on välissä ollut 15 vuotta, kyllä se vaikuttaa. Olen 1990-syntynyt ja ikäiseni ovat nyt kolmekymppisiä pienten lasten vanhempia. 2008 kolmekymppiset vanhemmat olivat syntyneet n. vuonna 1975. Kyllähän tuossa näkyy eroa jo siinä, että tilastojen valossa niillä 70-luvulla syntyneillä oli todennäköisesti enemmän sisaruksia kuin kaltaisellani 90-luvulla syntyneellä. 70-luvulla syntyneillä oli todennäköisesti enemmän serkkuja, tätejä, setiä ja muita ympärillä eli tukiverkkoja oli potentiaalisesti enemmän.
70-luvulla ei ollut sen isompia perheitä kuin 90-luvullakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ehkä traumaattisinta on ollut se, että en ole lasten ollessa pieniä voinut luottaa siihen, että saan apua. Kun tarvitsimme apua siihen, että joku katsoisi esikoista synnytyksen ajan, oli toisilla isovanhemmilla kiire mustikkaan ja toisilla pakko päästä Lappiin. Lasten ollessa pieniä pyysin apua muuttoon veljeltäni, ja hän kertoi, että oikeasti emme tarvitse apua. Totta kai hän olisi saanut kieltäytyä, mutta ei ole ok määritellä toiselle, mitä hän tarvitsee. Isovanhempien piti kerran ennalta sovitusti vahtia lapsiamme, kun päiväkoti oli työpäivänä kiinni, mutta he ilmoittivat kyseisenä aamuna, että miehen siskon pitää päästä kampaajalle ja vahtivat hänen lapsiaan.
En varmaan muutenkaan haaveile mistään suurperheestä, mutta onko ihme, että ei lisääntyminen kiinnosta enää?
Minulla päinvastoin, olen aina voinut luottaa siihen, että apua saa, kunhan hyväksyy sen, että apu maksaa. Enhän itsekään mene maksutta koko päiväksi auttamaan, miksi ihmeessä veljeni pitäisi tehdä asia, johon saa muuttofirman?
Enhän minä sanonut, että veljen tarvitsee tehdä mitään, vaan sanoin, että ei hän voi kertoa minulle, tarvitsenko apua vai en. On ok kieltäytyä, mutta ei ole ok päteä toiselle. Maksullisen lapsenvahdin varaaminen synnytyksen ajaksi on valitettavasti vähän hankalaa, kun ei osaa tarkkaan sanoa, milloin tarve olisi.
Vierailija kirjoitti:
Viisasta olisi elämässä ylipäätään mitoittaa asiat niin, että selviäisi niistä itse. Tuli sitten sairastuminen, ero tai muu vastaava.
No nyt on ihmiset mitoittaneet - sillä seurauksella, että eläkejärjestelmä kestää maksimissaan sen 10-15 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli vaikka vuonna 2008 vielä oli turvaverkkoja koska silloin lapsia syntyi enemmän?
Tässä on välissä ollut 15 vuotta, kyllä se vaikuttaa. Olen 1990-syntynyt ja ikäiseni ovat nyt kolmekymppisiä pienten lasten vanhempia. 2008 kolmekymppiset vanhemmat olivat syntyneet n. vuonna 1975. Kyllähän tuossa näkyy eroa jo siinä, että tilastojen valossa niillä 70-luvulla syntyneillä oli todennäköisesti enemmän sisaruksia kuin kaltaisellani 90-luvulla syntyneellä. 70-luvulla syntyneillä oli todennäköisesti enemmän serkkuja, tätejä, setiä ja muita ympärillä eli tukiverkkoja oli potentiaalisesti enemmän.
70-luvulla ei ollut sen isompia perheitä kuin 90-luvullakaan.
3-4-lapsiset perheet oli vielä tuolloin 70-luvulla ihan yleisiä.
Vierailija kirjoitti:
Naurettava ajatuskin, että yhteiskunnan pitäisi kustantaa kodinhoitaja jollekin lapsiperheelle. Vaikka joskus mennävuosina tällainen olisi ollut, se ei tarkoita sitä, että tämä olisi oikein tai että näin pitäisi tehdä edelleen. Ihan kannattaa elämänsä mitoittaa nykytilanteen mukaan eikä kuvitella, että 1900-luvun asiat pätisivät edelleen.
Kunnissa on olemassa lapsiperheiden kotipalvelua. Sitä saa max 3kk jos perheessä on vaikka äidillä kinttu poikki tai vauvoja syntyikin kerralla yhden sijasta kolme. Kysyntää palvelulle on paljon enemmän. Sossuna ihmettelen miten sellaisilla perheillä on pokkaa tulla suorastaan vaatimaan palvelua, jos vanhempia on kaksi ja toinen vieläpä kotona. Ihan suoraan tullaan vaatimaan ilmaista kunnan piikaa, joka pesisi ne vessat samaan aikaan kun rouva pötköttää sohvalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 70-luvun kasvatti. Kerrostalon pihalta aktiviteettimme löysimme, ei ollut kerhoissa kukaan. Yhden kerran meillä oli kahdeksan tuntia kotiavustaja äidin ollessa jossain sairaalatoimenpiteessä. Siinä oli kotiapu. Isovanhemmat asuivat keski-Suomessa, sieltähän ihmiset olivat töiden perässä pääkaupunkiseudulle lähteneet. Eipä ollut heistäkään siis turvaverkoksi; kerran kesässä heitä näimme isän kesäloman aikaan.
Meitä lapsia oli neljä eikä kukaan meistä erityisesti toistaan hoitanut.
Lapsia ei synny, kun ei ole vauvakuumetta eli sitä biologista viettiä hankkia lasta. Jos sellainen olisi, lapsia syntyisi. Yhteiskunta avustaa tällä hetkellä varsin avokätisesti lapsiperheitä. Enempään ei ole resursseja eikä tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli vaikka vuonna 2008 vielä oli turvaverkkoja koska silloin lapsia syntyi enemmän?
Tässä on välissä ollut 15 vuotta, kyllä se vaikuttaa. Olen 1990-syntynyt ja ikäiseni ovat nyt kolmekymppisiä pienten lasten vanhempia. 2008 kolmekymppiset vanhemmat olivat syntyneet n. vuonna 1975. Kyllähän tuossa näkyy eroa jo siinä, että tilastojen valossa niillä 70-luvulla syntyneillä oli todennäköisesti enemmän sisaruksia kuin kaltaisellani 90-luvulla syntyneellä. 70-luvulla syntyneillä oli todennäköisesti enemmän serkkuja, tätejä, setiä ja muita ympärillä eli tukiverkkoja oli potentiaalisesti enemmän.
70-luvulla ei ollut sen isompia perheitä kuin 90-luvullakaan.
3-4-lapsiset perheet oli vielä tuolloin 70-luvulla ihan yleisiä.
Ei olleet. Keskimääräinen lapsiluku oli suurempi 90-luvulla kuin 70-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettava ajatuskin, että yhteiskunnan pitäisi kustantaa kodinhoitaja jollekin lapsiperheelle. Vaikka joskus mennävuosina tällainen olisi ollut, se ei tarkoita sitä, että tämä olisi oikein tai että näin pitäisi tehdä edelleen. Ihan kannattaa elämänsä mitoittaa nykytilanteen mukaan eikä kuvitella, että 1900-luvun asiat pätisivät edelleen.
Kunnissa on olemassa lapsiperheiden kotipalvelua. Sitä saa max 3kk jos perheessä on vaikka äidillä kinttu poikki tai vauvoja syntyikin kerralla yhden sijasta kolme. Kysyntää palvelulle on paljon enemmän. Sossuna ihmettelen miten sellaisilla perheillä on pokkaa tulla suorastaan vaatimaan palvelua, jos vanhempia on kaksi ja toinen vieläpä kotona. Ihan suoraan tullaan vaatimaan ilmaista kunnan piikaa, joka pesisi ne vessat samaan aikaan kun rouva pötköttää sohvalla.
Koska se on lakisääteinen palvelu. Sinähän toki haluat olla jumala. Ja sehän ei ole ilmaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli vaikka vuonna 2008 vielä oli turvaverkkoja koska silloin lapsia syntyi enemmän?
Tässä on välissä ollut 15 vuotta, kyllä se vaikuttaa. Olen 1990-syntynyt ja ikäiseni ovat nyt kolmekymppisiä pienten lasten vanhempia. 2008 kolmekymppiset vanhemmat olivat syntyneet n. vuonna 1975. Kyllähän tuossa näkyy eroa jo siinä, että tilastojen valossa niillä 70-luvulla syntyneillä oli todennäköisesti enemmän sisaruksia kuin kaltaisellani 90-luvulla syntyneellä. 70-luvulla syntyneillä oli todennäköisesti enemmän serkkuja, tätejä, setiä ja muita ympärillä eli tukiverkkoja oli potentiaalisesti enemmän.
70-luvulla ei ollut sen isompia perheitä kuin 90-luvullakaan.
3-4-lapsiset perheet oli vielä tuolloin 70-luvulla ihan yleisiä.
Ei olleet. Keskimääräinen lapsiluku oli suurempi 90-luvulla kuin 70-luvulla.
Kyllä olivat. Sinä tuijotat vain 70-luvulla syntyneitä, mutta 70-luvulla lapsia oli vielä ne 60-luvullakin (varsinkin lopulla) syntyneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 70-luvun kasvatti. Kerrostalon pihalta aktiviteettimme löysimme, ei ollut kerhoissa kukaan. Yhden kerran meillä oli kahdeksan tuntia kotiavustaja äidin ollessa jossain sairaalatoimenpiteessä. Siinä oli kotiapu. Isovanhemmat asuivat keski-Suomessa, sieltähän ihmiset olivat töiden perässä pääkaupunkiseudulle lähteneet. Eipä ollut heistäkään siis turvaverkoksi; kerran kesässä heitä näimme isän kesäloman aikaan.
Meitä lapsia oli neljä eikä kukaan meistä erityisesti toistaan hoitanut.
Lapsia ei synny, kun ei ole vauvakuumetta eli sitä biologista viettiä hankkia lasta. Jos sellainen olisi, lapsia syntyisi. Yhteiskunta avustaa tällä hetkellä varsin avokätisesti lapsiperheitä. Enempään ei ole resursseja eikä tarvetta.
Yhteiskunta ei kyllä _avusta_ lapsiperheitä mitenkään.
Meillä on yksi isovanhempi kuollut, kolme isovanhempaa vakavasti sairaita, yhdellä heistä käy itsellään kotiavustaja ja rollaattorilla kulkee. Heitä emme ehdi auttaa, koska paljon töitä ja kolme pientä lasta.
Lapsia pitäisi hankkia, mutta mitään yhteiskunnan tukiverkkoja ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viisasta olisi elämässä ylipäätään mitoittaa asiat niin, että selviäisi niistä itse. Tuli sitten sairastuminen, ero tai muu vastaava.
Niinhän ihmiset tekee ja siksi lapsia syntyykin niin vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli vaikka vuonna 2008 vielä oli turvaverkkoja koska silloin lapsia syntyi enemmän?
Tässä on välissä ollut 15 vuotta, kyllä se vaikuttaa. Olen 1990-syntynyt ja ikäiseni ovat nyt kolmekymppisiä pienten lasten vanhempia. 2008 kolmekymppiset vanhemmat olivat syntyneet n. vuonna 1975. Kyllähän tuossa näkyy eroa jo siinä, että tilastojen valossa niillä 70-luvulla syntyneillä oli todennäköisesti enemmän sisaruksia kuin kaltaisellani 90-luvulla syntyneellä. 70-luvulla syntyneillä oli todennäköisesti enemmän serkkuja, tätejä, setiä ja muita ympärillä eli tukiverkkoja oli potentiaalisesti enemmän.
70-luvulla ei ollut sen isompia perheitä kuin 90-luvullakaan.
3-4-lapsiset perheet oli vielä tuolloin 70-luvulla ihan yleisiä.
Ei olleet. Keskimääräinen lapsiluku oli suurempi 90-luvulla kuin 70-luvulla.
Kyllä olivat. Sinä tuijotat vain 70-luvulla syntyneitä, mutta 70-luvulla lapsia oli vielä ne 60-luvullakin (varsinkin lopulla) syntyneet.
60-luvulla syntyneet sai aika vähän lapsia 15 vuotta sitten, johon tätä nykyistä tilannetta verrattiin....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettava ajatuskin, että yhteiskunnan pitäisi kustantaa kodinhoitaja jollekin lapsiperheelle. Vaikka joskus mennävuosina tällainen olisi ollut, se ei tarkoita sitä, että tämä olisi oikein tai että näin pitäisi tehdä edelleen. Ihan kannattaa elämänsä mitoittaa nykytilanteen mukaan eikä kuvitella, että 1900-luvun asiat pätisivät edelleen.
Kunnissa on olemassa lapsiperheiden kotipalvelua. Sitä saa max 3kk jos perheessä on vaikka äidillä kinttu poikki tai vauvoja syntyikin kerralla yhden sijasta kolme. Kysyntää palvelulle on paljon enemmän. Sossuna ihmettelen miten sellaisilla perheillä on pokkaa tulla suorastaan vaatimaan palvelua, jos vanhempia on kaksi ja toinen vieläpä kotona. Ihan suoraan tullaan vaatimaan ilmaista kunnan piikaa, joka pesisi ne vessat samaan aikaan kun rouva pötköttää sohvalla.
Koska se on lakisääteinen palvelu. Sinähän toki haluat olla jumala. Ja sehän ei ole ilmaista.
Se ei ole subjektiivinen palvelu. Sen antamisesta päättää kunnan palveluohjaus tai sossu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli vaikka vuonna 2008 vielä oli turvaverkkoja koska silloin lapsia syntyi enemmän?
Tässä on välissä ollut 15 vuotta, kyllä se vaikuttaa. Olen 1990-syntynyt ja ikäiseni ovat nyt kolmekymppisiä pienten lasten vanhempia. 2008 kolmekymppiset vanhemmat olivat syntyneet n. vuonna 1975. Kyllähän tuossa näkyy eroa jo siinä, että tilastojen valossa niillä 70-luvulla syntyneillä oli todennäköisesti enemmän sisaruksia kuin kaltaisellani 90-luvulla syntyneellä. 70-luvulla syntyneillä oli todennäköisesti enemmän serkkuja, tätejä, setiä ja muita ympärillä eli tukiverkkoja oli potentiaalisesti enemmän.
70-luvulla ei ollut sen isompia perheitä kuin 90-luvullakaan.
3-4-lapsiset perheet oli vielä tuolloin 70-luvulla ihan yleisiä.
Ei olleet. Keskimääräinen lapsiluku oli suurempi 90-luvulla kuin 70-luvulla.
Kyllä olivat. Sinä tuijotat vain 70-luvulla syntyneitä, mutta 70-luvulla lapsia oli vielä ne 60-luvullakin (varsinkin lopulla) syntyneet.
60-luvulla syntyneet sai aika vähän lapsia 15 vuotta sitten, johon tätä nykyistä tilannetta verrattiin....
Edelleen sinä tuijotat noiden vuosikymmenten syntyneitä.
Vierailija kirjoitti:
Olen 70-luvun kasvatti. Kerrostalon pihalta aktiviteettimme löysimme, ei ollut kerhoissa kukaan. Yhden kerran meillä oli kahdeksan tuntia kotiavustaja äidin ollessa jossain sairaalatoimenpiteessä. Siinä oli kotiapu. Isovanhemmat asuivat keski-Suomessa, sieltähän ihmiset olivat töiden perässä pääkaupunkiseudulle lähteneet. Eipä ollut heistäkään siis turvaverkoksi; kerran kesässä heitä näimme isän kesäloman aikaan.
Meitä lapsia oli neljä eikä kukaan meistä erityisesti toistaan hoitanut.
Lapsia ei synny, kun ei ole vauvakuumetta eli sitä biologista viettiä hankkia lasta. Jos sellainen olisi, lapsia syntyisi. Yhteiskunta avustaa tällä hetkellä varsin avokätisesti lapsiperheitä. Enempään ei ole resursseja eikä tarvetta.
Nykyaikana kun kasvattaisi lapsensa samalla tavalla kuin teidät aikoinaan, olisi lastensuojelun puuttuminen asiaan taattua. Ei semmoinen vaan enää käy, että pienestä pitäen leikitään keskenään pitkin pihoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettava ajatuskin, että yhteiskunnan pitäisi kustantaa kodinhoitaja jollekin lapsiperheelle. Vaikka joskus mennävuosina tällainen olisi ollut, se ei tarkoita sitä, että tämä olisi oikein tai että näin pitäisi tehdä edelleen. Ihan kannattaa elämänsä mitoittaa nykytilanteen mukaan eikä kuvitella, että 1900-luvun asiat pätisivät edelleen.
Kunnissa on olemassa lapsiperheiden kotipalvelua. Sitä saa max 3kk jos perheessä on vaikka äidillä kinttu poikki tai vauvoja syntyikin kerralla yhden sijasta kolme. Kysyntää palvelulle on paljon enemmän. Sossuna ihmettelen miten sellaisilla perheillä on pokkaa tulla suorastaan vaatimaan palvelua, jos vanhempia on kaksi ja toinen vieläpä kotona. Ihan suoraan tullaan vaatimaan ilmaista kunnan piikaa, joka pesisi ne vessat samaan aikaan kun rouva pötköttää sohvalla.
Koska se on lakisääteinen palvelu. Sinähän toki haluat olla jumala. Ja sehän ei ole ilmaista.
Se ei ole subjektiivinen palvelu. Sen antamisesta päättää kunnan palveluohjaus tai sossu.
Myös sinä, mukajumala, huseeraat siellä kuule veronmaksajien kustannuksella. Nöyryyttä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä on pitkälle juuri näin.
Olen samaa mieltä, ja ainakaan omalta osaltani en kuitenkaan koe, että syyttävä katseeni kohdistuisi tässä kehenkään tiettyyn ihmiseen. Fakta vain on se, että lapset mahdollistava elämä käytännössä tarkoittaa sitä, että on kouluttautunut, muuttanut pois kotipaikkakunnaltaan, luonut uraa ja ihmeen kaupalla löytänyt samanmielisen puolison, jolla myös töitä. Tähän yhtälöön vain harvoin kuuluu se, että kummatkaan isovanhemmat olisivat järkevän matkan päässä. Tai että vielä nuoria ja terveitä siinä vaiheessa kun apua tarvittaisiin. Moni vanhempi hoitaa yhtä aikaa omia pikkulapsia ja auttaa kauempana asuvaa sairasta vanhempaa.
Jos vanhemmilla on töitä, elinympäristö on harvoin sellainen jossa lapsi voi yksikseen kävellä.
Normaali keskituloinen perhe ei todellakaan ole sellaisessa taloudellisessa asemassa, että voisi toimia vielä jonkun ulkopuolisen henkilön työnantajana.
Meidän lapset eivät kyllä edes viihtyisi jonkun satunnaisen tuntemattoman hoitajan hoidossa. Lapsia olisi helpointa kasvattaa vanhanaikaisessa kyläyhteisössä, jossa tosiaan isovanhempi tai joku lapsellinen naapuri voisi aina silloin tällöin auttaa hetken. Joskus varttikin auttaisi. Pikkulasten kanssa et voi kiivetä tikkaille tyhjentämään rännejä, vaikka siihen menisi muutama minuutti, kun ei ole sitä toista toista aikuista hetkeksi apuun.
Asuinpaikkojen hajanaisuus tekee paljon. Kun isovanhemmilla kestää tunnin tulla meille, niin ei toivoakaan että joka viikko voisivat kerran hakea päiväkodista ja leikittää pari tuntia, että vanhemmat ehtisivät käydä tekemässä jotain muuta. Kun heidät kutsutaan, niin se on silloin vierailu ja muun stressin päälle pitää siivota koti siihen kuntoon että siellä voi vieraita kestittää.
Ei vaadi kyläyhteisöä, että saa jonkun katsomaan lasta vartin. Ihan itse olen tutustunut muihin äiteihin ja ollaan katsottu toisten lapsia vuorotellen tarvittaessa. Miksi pitää tehdä asioista vaikeita?
Missä niiden lasten isät on? Miksi vain äidit pyörittävät hoitorinkiä?
Koska miehet ei valita sen oman ajan puutetta. ne ottavat lapsen mukaan jalkapalloharkkoihin ja antavat ipanan siellä sivussa telmiä tuijottamatta koko ajan haukkana, että mitä se nyt tekee.
Miehet ei valita oman ajan puutetta kun ne jättää ne lapset sujuvasti äidin hoteisiin ja lähtee menoihinsa.
Lapsiperheiden seuranta ja tarkkailu on alkanut viimeisten vuosien aikana. Moni välttyy siltä kun ei perusta perhettä. Koulupoissaoloja on alettu tarkkailla. Onneksi on omat lapset jo aikuisuuden kynnyksellä. En tiedä haluaisinko olla pienen lapsen äiti nykyisessä yhteiskunnassa. Olen joutunut kokemaan toisen osapuolen saneleman avioeron ja minusta tuli alle 10 vuotiaan lapsen yh. Samoihin aikoihin alkoivat jo viimeiset isovanhemmat kuolla. Monesta hankalasta tilanteesta on selvitty, apu oli mm seurakunnan ja järjestöjen lasten toiminta (leirit)ja palkattu sairaan lapsen hoitaja. Suku ei auttanut ja lasten isästä ei enää tuolloin ollut juuri apua hänestäkään.
Minulla päinvastoin, olen aina voinut luottaa siihen, että apua saa, kunhan hyväksyy sen, että apu maksaa. Enhän itsekään mene maksutta koko päiväksi auttamaan, miksi ihmeessä veljeni pitäisi tehdä asia, johon saa muuttofirman?