Lue keskustelun säännöt.
Lapsia ei synny tarpeeksi, koska tavallisilla lapsiperheillä ei ole turvaverkkoja
06.10.2023 |
Heti tulee joku pätemään vuosikymmenten takaisella tilanteella, niin tehdään heti alkuun selväksi pari asiaa: ennen lapsiperheille oli yhteiskunnassa apua. Oli kodinhoitajia ja lapsiperheet saivat kotiapua, jos esim. toinen vanhempi oli sairaana. Yhteiskunnassa oli kerhoja ja harrastuspiirejä lapsille. Nämä olivat ilmaisia/halpoja, lapset kulkivat näihin itse. Nykyisin tällaisia ei samalla tavalla ole ja vanhempien oletetaan hoitavan kuskaamiset, koska pienten lasten yksin kulkemista ei pidetä sopivana. Lastenkasvatuksen osalta kriteerit eivät vuosikymmeniä sitten olleet yhtä korkealla kuin nykyään eli vanhemmilta riitti vähempikin satsaus jälkikasvuun. Nykyisin taas odotetaan vanhemman olevan hyvin aktiivinen. Toisekseen joku tulee varmasti jankkaamaan, että kyllä pitää lapset itse hoitaa, jos on niitä hankkinut. Nämä jankkaajat eivät tajua, että jokainen lapsiperheen vanhempi kaipaa joskus lepoa tai aikaa esim. hammaslääkärikäyntien ja muiden yllättävien menojen hoitamiseen. Puhumattakaan siitä, miten paljon pikkulapsiperheessä on kotityötä.
Uskon, että monissa perheissä lapsiluku olisi suurempi, jos turvaverkot olisivat paremmat. Lähipiirissä ei ole ihmisiä, jotka voisivat tai haluaisivat auttaa lasten kanssa edes joskus. Enkä nyt tarkoita auttamisella sitä, että vanhemmat huitelisivat sillä aikaa jossain hotellilomilla, vaan saisivat keskittyä kotitöihin rauhassa tai edes hetken hengähtää. Sekin tekisi kuormittuneelle vanhemmalle jo paljon, että joku lähtisi Isla-Milon kanssa leikkipuistoon pariksi tunniksi, jotta vanhempi saa pitkän työviikon jälkeen levätä. Tai sairastumistapauksessa joku auttaisi lapsen kanssa niin, ettei vanhemman tarvitsisi olla päivätolkulla pois töistä. Uskon, että monilla perheillä on samanlainen tilanne kuin meillä eli tukiverkkoja ei arjessa ole. Toiset isovanhemmat asuvat todella kaukana, toisia ei auttaminen kiinnosta (kysytty on moneen kertaan). Toinen meistä vanhemmista on ainoa lapsi ja toisella meistä on päihdeongelmista kärsivä sisarus, joten hoitoapuna ei ole tätejä, setiä eikä enoja. Kaveripiirissä toiset lapsiperheelliset ovat kiireisiä lastensa kanssa, eikä heillä ole aikaa tai jaksamista auttaa. Lapsettomista kavereista osa ei voi sietää lapsia ja osan hektiseen elämään ei auttaminen sovi. Paikkakunnalla on maksullinen lastenvahtipalvelu, mutta eivät hoida sairaita lapsia. Eli senkään varaan ei voi laskea, että lastenvahtipalvelusta joku tulisi hakemaan päiväkotipäivän aikana sairastuneen lapsen tai jäisi hoitamaan lasta. Töissä puolestaan valitetaan, jos lasten takia tulee poissaoloja töistä tai työntekijä ei voi joustaa rajattomasti. Ainakin meillä naispuolinen pomo nurisee säännöllisesti siitä, miten hankalia ja joustamattomia työntekijöitä pikkulapsiperheelliset ovat - omat lapsensa ovat jo teinejä.
Perheessämme on yksi lapsi ja enempää ei tule, koska yhden lapsen kanssa pystymme kahden vanhemman perheessä jotenkin sumplimaan asiat. Helppoa ei ole ollut, kun lapsi oli ensimmäisen elinvuotensa aikana sairas ja toinen vanhempi sairastui lapsen synnyttyä ja pitkiä aikoja perheessämme on ollut vain yksi toimintakykyinen aikuinen ja kaksi sairasta ihmistä. Jos tukiverkkoja olisi ollut, olisimme jaksaneet paremmin ja lapsilukukin voisi olla kaksi yhden sijaan. Jos yhteiskunnassa halutaan syntyvyyttä nousuun, niin lapsiperheille pitäisi taata paremmat tukiverkot eikä kuvitella, että vanhemmat selviytyvät yksin.
Kommentit (213)
Vierailija kirjoitti:
Suurimmat erot omasta lapsuudesta 90-luvulls nykyhetkeen, minulla on nyt pieniä lapsia:
-Kun synnyin, isovanhempani olivat alle 60v, eläkkeellä mutta pirteitä ja asuivat naapurissa. Hoitoapua oli runsaasti ja isovanhemmat myös kokivat tämän velvollisuudekseen. Omat vanhempani ovat yli 60v, työelämässä ja eronneet. Asuvat ihan eri suunnissa, eivätkä jaksa enää työviikkonsa lisäksi enää lapsirumbaa. Heistä ei siis ole esimerkiksi päiväkodista hakemiseen apua. Lisäksi kuulemma omat lapset on jo hoidettu ja se riittää.
-Sain kulkea n 5-vuotiaasta asti vapaasti naapurustossa, pihoilla ja teillä, kavereiden ja isovanhempien luona. Tämä ei nykyään olisi sopivaa enkä päästäisikään lapsia yksin ulos kotoa.
-Äiti oli kotona töistä aina viimeistään klo 16. Minä en edes pääse lähtemään töistä ennen klo 16 ja työmatka siihen päälle.
Minä olin 70 -luvun lapsi. Isovanhemmat olivat 40 - 50 -vuotiaita ja virkeitä. Jaksoivat hyvin hoitaa. Nyt oman lapsen isovanhemmat ovat yli 70. Onko se yhteiskunnan vika, että tein lapseni huomattavasti vanhempana kuin vanhempani?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksi isovanhempi kuollut, kolme isovanhempaa vakavasti sairaita, yhdellä heistä käy itsellään kotiavustaja ja rollaattorilla kulkee. Heitä emme ehdi auttaa, koska paljon töitä ja kolme pientä lasta.
Lapsia pitäisi hankkia, mutta mitään yhteiskunnan tukiverkkoja ei ole.
Mitä turvaa teiltä yhteiskunnan taholta puuttuu?
Lastenhoitoapua. Tukiopetusta. Päiväkodista hakija päivinä joina työpäivä päättyy klo 17 ja työpäivä kummallakin samaan aikaan.
Mihin te lastenhoitoapua tarvitsette, jos lapsenne ovat jo kokopäiväisessä hoidossa päiväkodissa. Valitettavasti ne on kyllä itse sieltä käytävä lunastamassa.
Siihen asti että tulemme itse töistä kotiin eli klo 17-18 väliseksi ajaksi. Päiväkoti menee kiinni klo 17.
On myös semmoisia päiväkoteja jotka menee kiinni klo 18. Teidän pitää vaihtaa semmoiseen. Kunnan vastuulla olisi kyllä järjestää päivähoito niin, että vanhemmat pystyy käymään töissä, eli sinne viestiä vaan.
Ei Helsingissä niin vain vaihdeta. Kesti pitkään että saatiin näille kahdelle ylipäätään edes paikka samasta päiväkodista.
Kunnan on pakko järjestää hoitopaikka, jossa voi olla klo 18 saakka jos sitä tarvitaan. Lisäksi kysymys oli siitä, mitä yhteiskunta ei nyt anna, mitä ennen olisitte saaneet. Ennen ette olisi välttämättä saaneet minkäänlaista hoitopaikkaa yhteiskunnalta.
Itse synnyin 70-luvulla. Ei ollut yhtään kunnossa olevaa isovanhempaa eikä myöskään kunnallista päivähoitopaikkaa. Ei se yhteiskunta tarjonnut mitään isovanhempien korvikkeita.
Mikä nyt on huonommin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksi isovanhempi kuollut, kolme isovanhempaa vakavasti sairaita, yhdellä heistä käy itsellään kotiavustaja ja rollaattorilla kulkee. Heitä emme ehdi auttaa, koska paljon töitä ja kolme pientä lasta.
Lapsia pitäisi hankkia, mutta mitään yhteiskunnan tukiverkkoja ei ole.
Mitä turvaa teiltä yhteiskunnan taholta puuttuu?
Lastenhoitoapua. Tukiopetusta. Päiväkodista hakija päivinä joina työpäivä päättyy klo 17 ja työpäivä kummallakin samaan aikaan.
Mihin te lastenhoitoapua tarvitsette, jos lapsenne ovat jo kokopäiväisessä hoidossa päiväkodissa. Valitettavasti ne on kyllä itse sieltä käytävä lunastamassa.
Siihen asti että tulemme itse töistä kotiin eli klo 17-18 väliseksi ajaksi. Päiväkoti menee kiinni klo 17.
Päiväkoti-ikäisen vanhemmalla on oikeus osittaiseen hoivarahaan, jolla voi pienentää työpäivän pituutta parilla tunnilla. Onnistuu ne lapsen hakemisetkin.
Ei ole palkkaa vastaava summa tuo raha. Entäs eläkekertymä? Lisäksi kakkki työnantajat ei tuohon suostu, esimerkiksi kun määräaikainen virka.
Lapset maksaa, voi voi.
Ei lapset maksa vaan MINÄ halua palkkaa ja kerryttää eläkettä MINUA varten. MINÄ haluan kehittää ammattitaitoani ja edetä uralla. Siksi MINÄ käyn töissä ja siksi me emme saa yhteiskunnan tukia.
Vierailija kirjoitti:
Suurimmat erot omasta lapsuudesta 90-luvulls nykyhetkeen, minulla on nyt pieniä lapsia:
-Kun synnyin, isovanhempani olivat alle 60v, eläkkeellä mutta pirteitä ja asuivat naapurissa. Hoitoapua oli runsaasti ja isovanhemmat myös kokivat tämän velvollisuudekseen. Omat vanhempani ovat yli 60v, työelämässä ja eronneet. Asuvat ihan eri suunnissa, eivätkä jaksa enää työviikkonsa lisäksi enää lapsirumbaa. Heistä ei siis ole esimerkiksi päiväkodista hakemiseen apua. Lisäksi kuulemma omat lapset on jo hoidettu ja se riittää.
-Sain kulkea n 5-vuotiaasta asti vapaasti naapurustossa, pihoilla ja teillä, kavereiden ja isovanhempien luona. Tämä ei nykyään olisi sopivaa enkä päästäisikään lapsia yksin ulos kotoa.
-Äiti oli kotona töistä aina viimeistään klo 16. Minä en edes pääse lähtemään töistä ennen klo 16 ja työmatka siihen päälle.
Minulla oli kans mummo, joka asui lähellä, oli eläkkeellä ja tuli mielellään avuksi. Mutta isä oli töissä 300km päässä ja äiti tunnin ajomatkan. Joten me lapset käytännössä asuttiin perhepäivähoitajalla ja käytiin kotona vaan nukkumassa. Koululaisena olin iltapäivähoidossa naapurin tädillä, joka piti leipomoa ja oli siis iltapäivällä vapaalla kun työt tehtiin aamulla, mut 2. luokasta alkaen yksin kotona klo 13-17.30 välisen ajan. Missään kaupungilla tms en kulkenut yksinään ennen kuin yli 10-vuotiaana, koska asuttiin maalla eikä lähellä ollut mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 70-luvun kasvatti. Kerrostalon pihalta aktiviteettimme löysimme, ei ollut kerhoissa kukaan. Yhden kerran meillä oli kahdeksan tuntia kotiavustaja äidin ollessa jossain sairaalatoimenpiteessä. Siinä oli kotiapu. Isovanhemmat asuivat keski-Suomessa, sieltähän ihmiset olivat töiden perässä pääkaupunkiseudulle lähteneet. Eipä ollut heistäkään siis turvaverkoksi; kerran kesässä heitä näimme isän kesäloman aikaan.
Meitä lapsia oli neljä eikä kukaan meistä erityisesti toistaan hoitanut.
Lapsia ei synny, kun ei ole vauvakuumetta eli sitä biologista viettiä hankkia lasta. Jos sellainen olisi, lapsia syntyisi. Yhteiskunta avustaa tällä hetkellä varsin avokätisesti lapsiperheitä. Enempään ei ole resursseja eikä tarvetta.
Yhteiskunta ei kyllä _avusta_ lapsiperheitä mitenkään.
- Subjektiivinen päivähoito-oikeus
- Esikoulu
- Lapsilisät
- Kotihoito
- Iltapäiväkerho
- Ilmaiset lasten harrastusmahdollisuudet
- jne
= Yhteiskunta mahdollistaa eli avustaa.
Liian läheltä ei näe lähelle.
Ei noista yksikään mitään avustamista ole. Ja lapsiperheet maksaa verot, joilla nuo maksetaan.
Ja osan vielä päälle sitten itse, mm iltikset ja päivähoidon.
Sitäpaitsi päivähoidonhan saa vain jos lapset on siellä
Enkä edes ymmärrä mikä tuo kotihoito on. Outo termi.
Mitä hassuttelet? Kaikki veronmaksajat, myös ne, joilla ei ole lapsia, maksavat veroissaan nuo palvelut. Jos niistä perittäisiin täysi hinta, se olisi niin suuri että jäisi useimmilta päivähoito ja muut käyttämättä.
Päivähoitoon on jokaisella lapsella oikeus. Jos vanhemmat ei sitä käytä, se on heidän ongelmansa.
Vertailun vuoksi: 70-kuvulla äitiyslomaa oli vain muutama kuukausi, kotihoidon tukea ja hoitovapaata ei ollut lainkaan. Subjektiivista päivähoito-oikeutta ei ollut. Vain harva sai kunnallisen päivähoitopaikan ja muut ostivat päivähoitoa moninkertaisella hinnalla yksityisiltä hoitajilta. Eikä yhteiskunta tarjonnut mitään varamummoja.
Lapsiperheessä kaksi ihmistä maksaa veroja. Se on jo tuplasti enemmän kuin sinä työtön luuseri maksat.
Ja he tekee myös eniten ylitöitä.
Ja maksavat vielä verojen lisäksi itse lisää ko palveluista.
Mitään avustuksia nuo eivät ole.
70-luvulla oli perheverotus ja lapsenlikkoja sai liki ilmaiseksi. Ja hyvin pienet lapset oli jo itsekseen tai sisarusten armoilla.
Pötyä. 70-luvulla vain kunnallinen päivähoito omi edullista kuten nykyäänkin. Kaikki yksityinen lastenhoito maksoi moninkertaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin lapsi 90-luvulla:
-ihan normaalia oli, että 6 v sai kulkea kaupunginosassa (pari kilometriä laidalta toiselle) itsekseen pyöräillen tai kävellen
-vanhemmat saattoi jättää tuon ikäisen yksin kotiin kauppareissun ajaksi
-naapurit tai tutut saattoivat hetken katsoa lapsen perään tai pari vuotta vanhempi sisarus valvoi
Enää nuo eivät todellakaan olisi ok.
Minäkin olin lapsi 90-luvulla
- ei tullut kuuloonkaan, että 6v olisi saanut itsekseen kulkea missä sattuu edes omassa kaupunginosassa
- vanhemmat eivät jättäneeet 6v ikäistä yksin kauppareissun ajaksi ellei kauppa ollut kodin vieressä, so. max 200 m päässä
- naapureille ei lykätty lapsia vaivoiksi, tutuille maksettiin lastenhoitoavusta, pari vuotta vanhempi sisarus, serkku tai naapurintyttö eivät olleet lapsenvahteina
Nähtävästi elimme täysin erilaisissa sosiaalisissa kuplissa.
Meidän luokalla suurin osa kulki kyllä koulumatkat itsenäisesti jo ensimmäisellä luokalla. Olin 6v silloin, 2002. Miten vaarallisessa getossa oikein asut jos ei lasten tullut kuuloonkaan kulkea yksin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksi isovanhempi kuollut, kolme isovanhempaa vakavasti sairaita, yhdellä heistä käy itsellään kotiavustaja ja rollaattorilla kulkee. Heitä emme ehdi auttaa, koska paljon töitä ja kolme pientä lasta.
Lapsia pitäisi hankkia, mutta mitään yhteiskunnan tukiverkkoja ei ole.
Mitä turvaa teiltä yhteiskunnan taholta puuttuu?
Lastenhoitoapua. Tukiopetusta. Päiväkodista hakija päivinä joina työpäivä päättyy klo 17 ja työpäivä kummallakin samaan aikaan.
Mihin te lastenhoitoapua tarvitsette, jos lapsenne ovat jo kokopäiväisessä hoidossa päiväkodissa. Valitettavasti ne on kyllä itse sieltä käytävä lunastamassa.
Siihen asti että tulemme itse töistä kotiin eli klo 17-18 väliseksi ajaksi. Päiväkoti menee kiinni klo 17.
Päiväkoti-ikäisen vanhemmalla on oikeus osittaiseen hoivarahaan, jolla voi pienentää työpäivän pituutta parilla tunnilla. Onnistuu ne lapsen hakemisetkin.
Ei ole palkkaa vastaava summa tuo raha. Entäs eläkekertymä? Lisäksi kakkki työnantajat ei tuohon suostu, esimerkiksi kun määräaikainen virka.
Lapset maksaa, voi voi.
Ei lapset maksa vaan MINÄ halua palkkaa ja kerryttää eläkettä MINUA varten. MINÄ haluan kehittää ammattitaitoani ja edetä uralla. Siksi MINÄ käyn töissä ja siksi me emme saa yhteiskunnan tukia.
Sinun käsityksesi vanhemmuudesta on kieroutunut. Ei ole yhteiskunnan tehtävä varmistaa, että vanhemmuutesi takia et menetä elämäsi aikana euroakaan verrattuna siihen, että et olisi lasta hankkinut. Yhteiskunta tukee paljon, mutta ihan kaikkeen se ei yllä. Ei kukaan maksa sinulle isompaa autoakaan vain siksi, että et lapsinesi mahdu pienempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurimmat erot omasta lapsuudesta 90-luvulls nykyhetkeen, minulla on nyt pieniä lapsia:
-Kun synnyin, isovanhempani olivat alle 60v, eläkkeellä mutta pirteitä ja asuivat naapurissa. Hoitoapua oli runsaasti ja isovanhemmat myös kokivat tämän velvollisuudekseen. Omat vanhempani ovat yli 60v, työelämässä ja eronneet. Asuvat ihan eri suunnissa, eivätkä jaksa enää työviikkonsa lisäksi enää lapsirumbaa. Heistä ei siis ole esimerkiksi päiväkodista hakemiseen apua. Lisäksi kuulemma omat lapset on jo hoidettu ja se riittää.
-Sain kulkea n 5-vuotiaasta asti vapaasti naapurustossa, pihoilla ja teillä, kavereiden ja isovanhempien luona. Tämä ei nykyään olisi sopivaa enkä päästäisikään lapsia yksin ulos kotoa.
-Äiti oli kotona töistä aina viimeistään klo 16. Minä en edes pääse lähtemään töistä ennen klo 16 ja työmatka siihen päälle.
Minä olin 70 -luvun lapsi. Isovanhemmat olivat 40 - 50 -vuotiaita ja virkeitä. Jaksoivat hyvin hoitaa. Nyt oman lapsen isovanhemmat ovat yli 70. Onko se yhteiskunnan vika, että tein lapseni huomattavasti vanhempana kuin vanhempani?
Minä olen alle viisikymppinen mummi, en työelämältäni ehdi auttamaan ja on omakin perhe pyöritettävänä. Toki olen terve ja virkeä, kotona vielä kouluikäinen lapsi. Nuoret isovanhemmat vaan eivät pysty jeesaamaan hirveästi omien velvotteidensa takia vaikka energiaa riittäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 70-luvun kasvatti. Kerrostalon pihalta aktiviteettimme löysimme, ei ollut kerhoissa kukaan. Yhden kerran meillä oli kahdeksan tuntia kotiavustaja äidin ollessa jossain sairaalatoimenpiteessä. Siinä oli kotiapu. Isovanhemmat asuivat keski-Suomessa, sieltähän ihmiset olivat töiden perässä pääkaupunkiseudulle lähteneet. Eipä ollut heistäkään siis turvaverkoksi; kerran kesässä heitä näimme isän kesäloman aikaan.
Meitä lapsia oli neljä eikä kukaan meistä erityisesti toistaan hoitanut.
Lapsia ei synny, kun ei ole vauvakuumetta eli sitä biologista viettiä hankkia lasta. Jos sellainen olisi, lapsia syntyisi. Yhteiskunta avustaa tällä hetkellä varsin avokätisesti lapsiperheitä. Enempään ei ole resursseja eikä tarvetta.
Yhteiskunta ei kyllä _avusta_ lapsiperheitä mitenkään.
- Subjektiivinen päivähoito-oikeus
- Esikoulu
- Lapsilisät
- Kotihoito
- Iltapäiväkerho
- Ilmaiset lasten harrastusmahdollisuudet
- jne
= Yhteiskunta mahdollistaa eli avustaa.
Liian läheltä ei näe lähelle.
Ei noista yksikään mitään avustamista ole. Ja lapsiperheet maksaa verot, joilla nuo maksetaan.
Ja osan vielä päälle sitten itse, mm iltikset ja päivähoidon.
Sitäpaitsi päivähoidonhan saa vain jos lapset on siellä
Enkä edes ymmärrä mikä tuo kotihoito on. Outo termi.
Mitä hassuttelet? Kaikki veronmaksajat, myös ne, joilla ei ole lapsia, maksavat veroissaan nuo palvelut. Jos niistä perittäisiin täysi hinta, se olisi niin suuri että jäisi useimmilta päivähoito ja muut käyttämättä.
Päivähoitoon on jokaisella lapsella oikeus. Jos vanhemmat ei sitä käytä, se on heidän ongelmansa.
Vertailun vuoksi: 70-kuvulla äitiyslomaa oli vain muutama kuukausi, kotihoidon tukea ja hoitovapaata ei ollut lainkaan. Subjektiivista päivähoito-oikeutta ei ollut. Vain harva sai kunnallisen päivähoitopaikan ja muut ostivat päivähoitoa moninkertaisella hinnalla yksityisiltä hoitajilta. Eikä yhteiskunta tarjonnut mitään varamummoja.
Lapsiperheessä kaksi ihmistä maksaa veroja. Se on jo tuplasti enemmän kuin sinä työtön luuseri maksat.
Ja he tekee myös eniten ylitöitä.
Ja maksavat vielä verojen lisäksi itse lisää ko palveluista.
Mitään avustuksia nuo eivät ole.
70-luvulla oli perheverotus ja lapsenlikkoja sai liki ilmaiseksi. Ja hyvin pienet lapset oli jo itsekseen tai sisarusten armoilla.
Selkeästi on kohdallasi kasvatus jäänyt vaiheeseen. Ihan hyvä, jos lisääntymisen jätät niille, jotka osaavat lapsiaan kasvattaa ja vieraita ihmisiä kunnioittaa ja puhua niin kuin heille kuuluu puhua.
Tuon viestin kirjoittaja kirjoitti viestinsä asiallisesti ja nätisti, sinä hyökkäsit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Matuaisilla on turvaverkkona laaja perhe, suku ja toiset matuaiset. Sitten on yhteiskunnan turvaverkot, kelatja muut palvelut, jotka ovat viritetty äärimmäiseen hyvään palvelukykyyn uusille maahan tulokkaille .
Ps. kirjoitusvirheet tahallisia, koska palstanpitäjän harjoittaa sanannvapauden ja perustuslain vastaista ennakkosensuuria.
Lapsia lisääntyy näissä perheissä 2-3 kertaa enemmän kuin tavallisessa suomalaisessa perheessä, jossa keskimäärin 1,6 lasta.
Suurin Kelan tuli perheelle on noin 5500€. Suomessa on kymmeniä perheitä joiden Kelalta saamat tuet ylittävät 5000€ kuukaudessa.
Suomen veronmaksaja, raataja, on hyvä business osaavalle joukolle.
On olemassa erinomaisia ohkeita kuinka nyhtää tuet yhteiskunnalta. Niitä ohjeita on saatavissa aina afrikkaa myöten. Kaikkihan sen tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Lapsia ei synny, koska ihmiset eivät halua sitä uhrausta oman talouden ja hyvinvoinnin kustannuksella tehdä. Niin kauan kun koko homma kaatuu tässä yhteiskunnassa viimekädessä yksin naisten niskoille niin syntyvyys laskee. Miksi Es pääsee vastuusta aina eroon niin halutessaan eikä hänen työuransa isyydestä kärsi- päinvastoin. Kaikkensa lasten vuoksi uhraavia äitejä ei enää ole. Eikä tarvitse ollakaan.
No miten pyörität tulevaisuudessa tellusta jossa ei ole ainuttakaan ihmistä? Tai no, yhteiskuntaa, jossa ei ole yhtään sen alkuperäistä kansalaista jäljellä? Kysy imaamilta! Hän tuntuu tietävän!
Suomalainen ei halua lapsia tähän maailmaan, jossa on kiusaamista, epävarmuutta tulevaisuudesta ja työpaikoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksi isovanhempi kuollut, kolme isovanhempaa vakavasti sairaita, yhdellä heistä käy itsellään kotiavustaja ja rollaattorilla kulkee. Heitä emme ehdi auttaa, koska paljon töitä ja kolme pientä lasta.
Lapsia pitäisi hankkia, mutta mitään yhteiskunnan tukiverkkoja ei ole.
Mitä turvaa teiltä yhteiskunnan taholta puuttuu?
Lastenhoitoapua. Tukiopetusta. Päiväkodista hakija päivinä joina työpäivä päättyy klo 17 ja työpäivä kummallakin samaan aikaan.
Mihin te lastenhoitoapua tarvitsette, jos lapsenne ovat jo kokopäiväisessä hoidossa päiväkodissa. Valitettavasti ne on kyllä itse sieltä käytävä lunastamassa.
Siihen asti että tulemme itse töistä kotiin eli klo 17-18 väliseksi ajaksi. Päiväkoti menee kiinni klo 17.
Päiväkoti-ikäisen vanhemmalla on oikeus osittaiseen hoivarahaan, jolla voi pienentää työpäivän pituutta parilla tunnilla. Onnistuu ne lapsen hakemisetkin.
Ei ole palkkaa vastaava summa tuo raha. Entäs eläkekertymä? Lisäksi kakkki työnantajat ei tuohon suostu, esimerkiksi kun määräaikainen virka.
Lapset maksaa, voi voi.
Ei lapset maksa vaan MINÄ halua palkkaa ja kerryttää eläkettä MINUA varten. MINÄ haluan kehittää ammattitaitoani ja edetä uralla. Siksi MINÄ käyn töissä ja siksi me emme saa yhteiskunnan tukia.
En tiedä kannattaako noin ITSEKESKEISEN henkilön edes hankkia lapsia
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen ei halua lapsia tähän maailmaan, jossa on kiusaamista, epävarmuutta tulevaisuudesta ja työpaikoista.
Suomalainen on nyssykkämyssykkä joka kulkee heittopussina eikä edes ajattele muutoksen mahdollisuutta. Kaikki niellään purematta. Juostaan näennäisen mammonan perässä, ja velkaisen materian. Painetaan dyyniä ja samalla ruotsin pohjasakka siirtyy Suomen holhottavaksi. Mikä hölmö kansakunta.
150 vuoden päästä Suomi on muslimivaltio. Voi olla aiemminkin. Pääseehän suurimmaksi puolueeksi jo 23% äänimäärälläkin. >50% kansanedustajista päättää suurimmasta osasta asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ehkä traumaattisinta on ollut se, että en ole lasten ollessa pieniä voinut luottaa siihen, että saan apua. Kun tarvitsimme apua siihen, että joku katsoisi esikoista synnytyksen ajan, oli toisilla isovanhemmilla kiire mustikkaan ja toisilla pakko päästä Lappiin. Lasten ollessa pieniä pyysin apua muuttoon veljeltäni, ja hän kertoi, että oikeasti emme tarvitse apua. Totta kai hän olisi saanut kieltäytyä, mutta ei ole ok määritellä toiselle, mitä hän tarvitsee. Isovanhempien piti kerran ennalta sovitusti vahtia lapsiamme, kun päiväkoti oli työpäivänä kiinni, mutta he ilmoittivat kyseisenä aamuna, että miehen siskon pitää päästä kampaajalle ja vahtivat hänen lapsiaan.
En varmaan muutenkaan haaveile mistään suurperheestä, mutta onko ihme, että ei lisääntyminen kiinnosta enää?
Minulla päinvastoin, olen aina voinut luottaa siihen, että apua saa, kunhan hyväksyy sen, että apu maksaa. Enhän itsekään mene maksutta koko päiväksi auttamaan, miksi ihmeessä veljeni pitäisi tehdä asia, johon saa muuttofirman?
Kaikesta pitää saada maksu? Tämä on nykyihmisen arvomaailma. Kapitalismi on sitä muokannut. Perhepiirissäni ollaan aina toisiamme autettu ilmaiseksi. Olisi outo ajatus, etten läheistäni auttaisi lmaiseksi.
Olet oikeassa. Suomi ei ole yhteisöllinen kulttuuri. Tämän lisäksi kulttuuriimme on tehokkaasti tunkeutunut kapitalismi. Suomalainen kansanluonne; pikkumaisuus ja itsekeskeisyys yhdistettynä kapitalismiin on karmea kombinaatio. Tämä kansa tulee hiipumaan pois ja hyvä niin.
Koska kantasuomalaiset eivät saa tai halua saada enää lapsia tarpeeksi tulee tämä maa muuttumaan muslimien kansoittamaksi valtioksi pikkuhiljaa, ainakin suurten kaupunkien sisällä ja liepeillä tulee kasvu olemaan hurjaa. Rikokset yltyy ja leviää kuten olemme jo saaneet hieman esimakua kokea. Kantasuomalaiset vetäytyvät enempi ja enempi sisämaahan ja siellä väestö ikääntyy kunnes sitä ei enää ole. He ketkä voivat (lue varakkaat) rakentavat omat pikku maailmat itselleen tai lähtevät kauas suomesta kun vielä voi.
Sinne kunnalle vaan viestiä silti, että ette aina pysty hakemaan klo 17 töitten takia. Se on oikeasti kunnan vastuulla järjestää. Toki Helsingin kaupunki on tainnut sössiä asiansa pahemman kerran tässä(kin) asiassa, eli käytännössä ei pysty velvollisuuksiaan hoitamaan.