Kyselytuokio tänään torstaina 4.6. klo 15-16. Vieraanamme turvallisuuspolitiikan asiantuntija Henri Vanhanen!

Tervehdys! Linjoilla ollaan eli saa kysyä maan ja taivaan väliltä asioista. Pidetään asiallisena niin saadaan kaikille hyvä kokemus tästä :)

T: Henri

Vierailija kirjoitti:

Mikä on mielestäsi Suomen kannalta suurin turvallisuusuhka tällä hetkellä?

Riippuu uhasta. 

Sotilaallisesti suurin uhka on Venäjä ja näin asia tulee olemaan niin kauan kuin Putin on presidentti. Tällä hetkellä ei ole sellaisia merkkejä ilmassa, että Putinin maailmankuva olisi muuttumassa meille/lännelle suopeammaksi tai että Venäjä olisi luopumassa etupiiriajattelustaan. Vaikka sota Ukrainassa loppuisi tänään, asia ei muutu. Venäjä myös tarkkailee koko ajan sitä, onko Yhdysvallat vetäytymässä Euroopasta, aikovatko eurooppalaiset oikeasti panostaa omaan puolustukseensa (rahoitus ja teollisuus) ja jatkuuko tuki Ukrainalle. Jos amerikkalaiset vetäytyvät liian nopeasti, eurooppalaiset eivät ehdi paikata amerikkalaisten luomaa turvaa, saattaa Venäjä näissä olosuhteissa lähteä haastamaan Natoa jos se aistii tilaisuuden rikkoa artikla viittä. Siksi puolustukseen panostaminen on tärkeää ei vain oman turvallisuuden takia, mutta myös siksi, että se lähettää viestin ulospäin muille. En kuitenkaan pidä sotaa todennäköisenä vaihtoehtona. Paljon todennäköisempää on jatkuva härkkiminen ja häirintä eli sabotaasit, informaatiovaikuttaminen, rajan painostaminen ja suora/epäsuora uhkailu Suomea kohtaan.

En kuitenkaan vähättelisi arkisten turvallisuusuhkien merkitystä. Eripuraa, vihamielisyyttä ja epäluuloa, jota algoritmit ja some valitettavasti lietsovat suomalaisten keskuudessa. Jos meillä on valtiona vaikkapa talousvaikeuksia, ihmiset menettävät uskonsa tulevaisuuteen ja luottamus nakertuu, siitä voi muodostua polttoainetta, johon ulkovallat tarttuvat hyvin mielellään. Sama pätee moniin muihin aiheisiin, jotka jakavat, kuten maahanmuutto. Pointti: nämä aiheet eivät itsessään ole turvallisuusuhkia, mutta ne voidaan valjastaa sellaisiksi muiden toimesta. Vaikka se kuulostaisi naiivilta niin uskon edelleen siihen, että mitä vähemmän riitelemme keskenään, sitä vaikeampi meitä on hajottaa muiden toimesta.

Vierailija kirjoitti:

Miten käytännössä päätös ja tiedotus pommiuhkasta tai muusta isosta toimii? Jos esimerkiksi olisi sodan uhka, kuka siitä tiedottaa ja kuka päättää, miten ihmiset saadaan turvalliseen paikkaan? Kuinka nopeasti tällainen yleensä tapahtuu, eli oletetaanko että kaikki ihmiset saadaan alle tunnissa suojaan?

Hyvä kysymys. Moni ehkä kuvittelee, että jos joskus tulisi vakava turvallisuustilanne, ihmiset vain yhtäkkiä käskettäisiin väestönsuojiin. Suomessa uhkatilanteista tiedottavat viranomaiset, käytännössä tilanteesta riippuen esimerkiksi valtionjohto, puolustusvoimat, poliisi, pelastusviranomaiset tai sisäministeriö. Käytössä ovat muun muassa viralliset tiedotteet, media, tekstiviestit, radio, televisio sekä yleinen vaaramerkki. Jos puhutaan sodan uhasta, kyse ei yleensä olisi yllätyksenä tulevasta tapahtumasta, vaan tilanteesta, jossa jännite kasvaa vähitellen päivien, viikkojen tai jopa kuukausien aikana. Silloin myös puolustusvoimien valmiutta nostetaan vaiheittain ja kansalaisille annetaan ohjeita hyvissä ajoin. Elokuvista tuttu ajatus siitä, että koko kansa pitäisi saada tunnissa väestönsuojiin, ei oikein vastaa todellisuutta. Väestönsuojat on tarkoitettu ennen kaikkea suojaamaan tilanteissa, joissa uhka kohdistuu tiettyyn alueeseen tai kun viranomaiset katsovat siihen olevan tarve. Käytännössä ihmisten siirtymiseen varattaisiin aikaa tilanteen mukaan. Olennaista on se, että Suomessa ei lähdetä liikkeelle nollasta. Viranomaisilla on valmiit suunnitelmat erilaisia häiriötilanteita, kriisejä ja poikkeusoloja varten, ja niitä myös harjoitellaan säännöllisesti.  Tavallisen kansalaisen tärkein tehtävä on seurata viranomaisten ohjeita eikä luottaa huhuihin tai sosiaalisen median spekulaatioihin. Kannattaa joka päivä uutisia lukiessa tai näitä asioita pohtiessa muistaa se, että tälläkin hetkellä jonkun työ on seurata näitä asioita ja miettiä, miten kaikki sujuisi parhaalla mahdollisella tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Mikä mielestäsi erottaa nykyajan sodat aikaisemmista sodista (esim. kylmä sota vs. nykyiset konfliktit)? Miten esimerkiksi tieto, internet, tekoäly, dronet, aseelliset valmiudet ja vallanhalu jne näkyvät nykyisissä tilanteissa?

Sanoisin, että suurin muutos liittyy tiedonkulun nopeuteen. Jos ennen päätöksiä tehtiin päivissä tai viikoissa, nykyään minuuteissa niin nykyään presidentit, kenraalit, toimittajat ja tavalliset kansalaiset seuraavat samoja tapahtumia lähes reaaliajassa. Tämä tekee kriiseistä toki läpinäkyvämpiä, mutta samalla paljon vaikeammin hallittavia.

Toinen suuri muutos on teknologia. Ukrainassa on nähty, kuinka muutaman tuhannen euron drooni voi tuhota miljoonien eurojen arvoista kalustoa. Tekoälyä käytetään tiedustelussa, kohteiden tunnistamisessa ja informaation analysoinnissa. Kyberhyökkäyksillä voidaan yrittää häiritä yhteiskunnan toimintaa ilman, että yksikään sotilas ylittää rajaa. Yksi kiinnostava muutos on myös se, että nykyään lähes jokainen voi osallistua sodankäyntiin jollakin tavalla. Sotilas voi käyttää droonia, ohjelmoija voi puolustaa tietoverkkoja, tavallinen kansalainen voi levittää tai torjua disinformaatiota.

Toki sekin pidettävä mielessä ettei sodankäynti kuitenkaan ole muuttunut niin paljon kuin joskus annetaan ymmärtää. Ukraina muistuttaa myös siitä, että joukkoja, logistiikkaa, ammuksia, johtamista ja teollista kapasiteettia tai ylipäätään kykyä kestää pitkäkestoista kulutussotaa tarvitaan aivan kuten ennenkin. Yhtä lailla alueita vallataan edelleen ihmisillä eikä algoritmeilla. Ehkä suurin ero kylmän sodan aikaan verrattuna on se, että raja sodan ja rauhan välillä on hämärtynyt. Vaikuttamista tapahtuu jatkuvasti myös ilman varsinaista sotaa kun esim. kyberhyökkäykset, informaatiovaikuttaminen, vaaleihin vaikuttaminen, kriittisen infrastruktuurin häirintä ja taloudellinen painostus ovat osa nykyistä kilpailua valtioiden välillä.

Inhimilliset asiat, kuten vallanhalu ja suurvaltakilpailu eivät ole kadonneet mihinkään. Ihmisluonto ei ole muuttunut, mutta keinot ovat muuttuneet osittain digitaalisiksi, automatisoiduiksi ja paljon aiempaa nopeammiksi. Jos pitäisi tiivistää yhteen lauseeseen, sanoisin, ettei nykyajan sota ole korvannut vanhaa sodankäyntiä, vaan siihen on rakennettu kokonaan uusi digitaalinen kerros päälle. Talvisodassa tärkein teknologia oli radio, kylmässä sodassa se oli ydinase. Nykyajan sodassa tärkein teknologia voi olla yhtä aikaa satelliitti, tekoäly, drooni ja älypuhelin tai vaikkapa harvinainen maametalli.

Vierailija kirjoitti:

Yleisesti ottaen miten arvioisit Suomen turvallisuustilannetta tällä hetkellä (lyhyellä ja pitkällä aikavälillä)? Millainen valmius Suomella on, jos paska osuu tuulettimeen? 

Lyhyellä aikavälillä arvioin Suomen turvallisuustilanteen olevan vakaa, vaikka turvallisuusympäristö ympärillämme onkin selvästi aiempaa jännittyneempi. En näe tällä hetkellä välitöntä sotilaallista uhkaa Suomeen kohdistuvasta hyökkäyksestä, mutta elämme aikaa, jossa erilaiset häiriöt, kyberhyökkäykset, vaikuttamisyritykset ja turvallisuuspoliittiset kriisit ovat aiempaa todennäköisempiä.
 

Suomen vahvuus on siinä, että olemme valmistautuneet huonoihin päiviin pitkään. Meillä on yleinen asevelvollisuus, suuri reservi, vahva maanpuolustustahto, poikkeuksellisen vahva tykistö, Nato-jäsenyys ja paljon sellaista osaamista, jota monet Euroopan maat yrittävät nyt kiireellä rakentaa itselleen. Eli jos "paska osuu tuulettimeen", Suomi ei ole maa, joka romahtaa ensimmäisestä iskusta. Juuri tällaisia tilanteita varten puolustusjärjestelmämme on rakennettu.

Pidemmällä aikavälillä olen kuitenkin hieman huolestuneempi siitä, onko meillä kanttia nostaa esille puolustuksen kehittämistarpeita riittävällä rohkeudella. Keskustelussa korostuvat usein puolustuksemme vahvuudet, mutta harvemmin puhutaan sen haasteista. Väestö ikääntyy, syntyvyys laskee, reservin pohja pienenee, puolustusvoimien henkilöstöä on monin paikoin liian vähän ja Euroopan puolustusteollisuus yrittää edelleen kuroa kiinni vuosikymmenten jälkeenjääneisyyttä. Olen itse kirjoittanut aiemmin, että Suomen puolustus on vahva, mutta ei aivan niin valmis kuin joskus annamme ymmärtää.
 

Sanoisin siis niin, että nukun yöni hyvin. Muistetaan sekin, että Suomella on enemmän liittolaisia ja ystäviä kuin koskaan aiemmin (Pohjoismaat, Baltia, Puola, Saksa, Alankomaat, Britannia: tämä joukko on meille maantieteellisesti läheisin), olemme erittäin vakaa maa ja demokratia (tämä ei ole itsestäänselvyys nykyään), suomalaisia on enemmän kuin koskaan aiemmin, meidän puolustus on modernimpi ja iskukykyisempi kuin koskaan aiemmin...eli emme me mikää heittopussi ole.

Meidän pitäisi silti käydä rehellinen keskustelu siitä, miten pidämme puolustuksen uskottavana myös 2030- ja 2040-luvuilla ja miten rahoitamme sen kestävällä tavalla. Turvallisuus ei ole tila, joka saavutetaan kerran, vaan jotain mitä pitää rakentaa jatkuvasti uudelleen. Suomen turvallisuustilanne on tällä hetkellä hyvä, mutta se on hyvä juuri siksi, että olemme valmistautuneet. Jos valmistautuminen loppuu ja emme kehity, myös turvallisuus alkaa ajan myötä rapautua.